Paula Hotti
Kun avaan auton oven Reinen kalastajakylässä Moskenesöyan saarella, kylmä tuuli ja kalan haju tervehtivät minua. Vihdoinkin perillä!
Kartan mukaan arvioimani reilun neljän tunnin ajomatka Lofoottien halki saariryhmän eteläkärkeen kesti oletettua pidempään, sillä tuon tuosta oli pysäytettävä auto ja hypättävä ulos nappaamaan vielä yksi maisemakuva.
Vaikka Lofootteja on hehkutettu matkakohteena pitkään, en osannut odottaa tätä: jatkuvaa maisemien ilotulitusta, minne tahansa katseeni käännän.
Pohjois-Norjassa niemen jatkeeksi venyvä Lofoottien saariryhmä sijaitsee napapiirin pohjoispuolella suunnilleen Suomineidon käsivarren korkeudella, mutta on ilmastoltaan melko lauhkea. Siihen vaikuttaa Golfvirta, joka lämmittää Norjanmerta.
Lofootit on viiden suuren ja monen pienemmän saaren ryhmä, jonka läpi kulkee E10-tie läpi tunnelien ja yli siltojen. Luulajasta alkava tie on Ruotsin puolella lähes autio, mutta Lofooteilla rekkaliikenne on väliin vilkasta. Tie päättyy yhteen saarten somimmista kylistä nimeltä Å.
Lofooteilla on tuhatvuotinen perinne turskan kuivaamisessa. Kuivatustelineitä kohoaa kallioisilla merenrannoilla.
Paula Hotti
Yö punaisessa mökissä
Reinen kallioista rantaviivaa somistavat punaiset pikkumökit ja puiset kuivatustelineet. Ne eivät ole pyykin vaan turskan kuivatusta varten. Lofoottien ilmastossa kala kuivuu talven mittaan säilyväksi ja helposti kuljetettavaksi.
Vuonoa suojaavat äkkijyrkkinä kohoavat jylhät vuoret.
Olen matkassa retkeilyautolla, mutta Reinen kylään olen tehnyt majoitusvarauksen perinteiseen kalastajamökkiin eli rorbuun. Pieniä punaisia, valkonurkkaisia tupia on vieri vieressä. Vastaanotossa saan kuulla, että tänään on tyhjää, sillä juuri alkaneet talvimyrskyt ovat estäneet lauttaa lähtemään mantereelta Lofooteille.
Saan käyttööni Reinen entisessä poliisitalossa sijaitsevan vähän avaramman huoneiston. Poliisitalokin on punainen, lautalattiainen puutalo. Istahdan teekupin kanssa ikkunan ääreen. Vuononpoukaman vastarannalla Hamnøyn kylä sytyttelee valojaan ja ympäröivien vuorten siluetit katoavat yötaivaan pimeyteen.
Sateen ja tuulen äänten saattelemana käyn vuoteeseen.
Näkymä Reine Rorbuerin huoneesta on ikimuistoinen. Sateenkaari on sateisilla saarilla yleinen näky.
Paula Hotti
Kahvilan lämpöön ja kalakallioille
Reinen kylässä kahvilan, Bringen Kaffebarin, ovi käy tuon tuosta ja asiakaskunnassa vilahtaa matkalaisia ja paikallisia. Kenelläkään ei ole kiire minnekään, ja kauniisti soljuvaan kuulumisten vaihtoon on aina aikaa. Kahvilan leppoisissa tunnelmissa on vaikea kuvitella, että viikinkien aikakaudella ympäri Eurooppaa rukoiltiin Jumalaa, jotta säästyttäisiin näiden pohjolan miesten vihalta.
Kahvilan ja kalastajamökkien lisäksi Reinessä on kauppa, bensa-asema, leirintäalue ja pari ravintolaa. Aktiivilomailijat voivat patikoida lähimaastossa tai kiivetä kylää ympäröiville huipuille. Rinteet sopivat myös aloittelijoille, joskin vaatetuksen kannattaa olla hyvä, sillä tuulenpuuskat ja sadekuurot saattavat yllättää.
Talvimyrskyn jälkimainingeissa päätän jättää patikkaretken väliin ja lähden kävelylle rantakallioille turskankuivatustelineiden suuntaan. Tärkein elinkeino on Lofooteilla aina ollut kalastus, varsinkin turskan ja sillin pyynti.
Lokakuussa kalastuslaivat joutuvat vielä odottamaan, sillä turskat saapuvat kutemaan joulukuussa. Turskanpyyntikausi kestää huhtikuulle.
Sade ja auringonpaiste vuorottelevat sulassa sovussa. Kallion kupeeseen rakennettu tie johtaa Henningsværin pikkukylään.
Paula Hotti
Hitaasti halki Lofoottien
Maisemat ovat yhtä aikaa jylhät ja herkät: louhikkoisten vuorten edustalla seisoo pieniä mökkejä hennoilla puujaloillaan. Alkutalven kuura peittää sammalikon marjoineen.
Paluumatkalla Lofoottien halki on aikaa pysähdellä, sillä olen päättänyt viettää pari yötä retkeilyautossani lähellä Kabelvågin kylää. Karavaaniparkki on omaa autoani lukuun ottamatta tyhjä kylmän alkutalven karkotettua muut matkalaiset.
Kabelvågin akvaarion kahvilasta avautuvat komeat maisemat.
Paula Hotti
Koska olen joutunut jättämään tuulten takia venematkan väliin, päätän vierailla Lofoten Aquariumissa tutustuakseni Lofoottien merelliseen ympäristöön. Museo sijaitsee Kabelvågin kylän kupeessa. Akvaariossa arktisten kalalajien värikkyys hämmästyttää.
Engelskmannsbryggan galleriasta voi ostaa lasiesineitä, keramiikkaa ja valokuvia. Lasihytissä puhalletaan lasia.
Paula Hotti
Taiteilijoiden kylässä
Poikkean E10-tieltä merenrantaa seuraavalle, kallioon louhitulle tielle, joka vie Henningsværin pikkukylään. Henningsværissa on somia, puutalojen reunustamia kujia. Vierailen satamalaiturin kupeessa sijaitsevassa taideteollisuuspuoti Engelskmannsbryggassa, jossa työskentelee keraamikkoja ja lasinpuhaltajia.
Lasihytissä kaksi naista puhaltaa lasia. Galleriatila on täytetty kauniilla keramiikalla ja seinillä on taidokkaita valokuvia Lofoottien luonnosta. Nuori myyjä neuloo villapaitaa ja aloittaa jutustelun heti kun lähestyn tiskiä. Kuulen, että luontokuvat on ottanut rakennuksen yläkerrassa asuva omistaja. Kysyn, onko valokuvaaja paikallisia. Pienen epäröinnin jälkeen saan kuulla: “Kyllä häntä voisi sanoa paikalliseksi. Hän muutti tänne yli vuosikymmen sitten Englannista, siksi nimi Engelskmannsbrygga.”
Sitten teen typerän kysymyksen, ja tiedustelen kuinka kauan matka Osloon kestäisi. “Osloon? Autolla kaksikymmentäviisi tuntia, lautalla vähemmän. Mutta en käy siellä usein, pidän hitaasta elämäntyylistä täällä”, kuuluu vastaus.
Enkä ihmettele, sillä itseänikin harmittaa, että aikani Lofooteilla jää niin lyhyeen.
Henningsvær on soma keskus, josta löytyy ravintoloita, pikkuputiikkeja ja käsitöitä.
Paula Hotti
Kuninkaallisten kalaravintola
Soma Henningsvær houkuttaa myös Norjan kuninkaallisia, ja kylää halkovan joen äärelle rakennettu kalaravintola Fiskekrogen on kuulu kuninkaallisten kestitsemisestä. Nyt ravintola on suljettu, joten nappaan kaupungin kahvilasta tuuliseen päivään sopivan keiton ja jälkiruoan herkkuja notkuvalta kakkupöydältä.
Palaan illaksi Kabelvågin leirintäalueelle ihastelemaan auringonlaskua. Lofooteilla ei välttämättä tarvitsekaan tehdä mitään sen erityisempää, sillä ympäröivä luonto tarjoaa riittämiin hämmästyttäviä elämyksiä.
Viikinkimuseo Lofotr Museumin nähtävyys on tarkka reproduktio 82-metrisestä viikinkien linnasta.
Paula Hotti
Paula Hotti
Viikinkien hovissa
Viimeisenä päivänäni Lofooteilla ajan vajaan tunnin Kabelvågista länteen Lofotr-viikinkimuseolle. Kylmä loppusyksyn myrskytuuli vihmoo sadetta, mutta pusken urhoollisesti kohti kukkulan laella sijaitsevaa päänähtävyyttä, lähes satametristä rekonstruktiota aidosta viikinkipäällikön linnasta 500-luvulta.
Vieressä ovat alkuperäisen viikinkilinnan arkeologiset kaivaukset. Maahan hautautuneiden raunioiden perusteella rakennettu linna muistuttaa ylösalaisin käännettyä viikinkilaivaa. Se on suurin löydetty skandinaavinen pitkätalo, jossa asui useita perheitä.
Sisällä viikinkiasuun pukeutunut nainen tervehtii ja kertoo museon historiasta. Viikinkipäällikön pitkätalossa on kolme salia. Yhdessä on kutomavälineitä ja lautapelejä, ja suurimmassa salissa viikingit söivät ja viettivät seremonioitaan. Sen tulisijassa mahtui keittämään isojakin kalapatoja väkevien viikinkien vatsojen täyttämiseksi. Kolmas sali on kuulemma ollut viikinkien baari.
Lofotr-museon ravintolakin tarjoilee viikinkiruokaa, ja museon retkillä lähdetään esimerkiksi vesille viikinkilaivalla tai pelataan viikinkien pelejä.
Lähtiessäni pilvet laahaavat matalalla, mutta aurinko puskee väliin niiden lomasta. Syksy hiljentää Lofoottien turismin, mutta muutaman sadan asukkaan kylissä työ jatkuu talven läpi ja turskaparvet pitävät kalastajat kiireisinä.
Kun lumi sataa ilmeikkäille vuorille, maisema käy aina vain satumaisemmaksi.
Svolvær on Lofoottien suurin ja modernein keskus. Sieltä löytyvät mys isoimmat hotellit.
Paula Hotti
Lofooteilla koettavaa
✽ Vene- ja patikkaretket, kalastus, surffaus arktisissa olosuhteissa.
✽ Arktisia kalalajeja esittelevä Lofoten Aquarium Kabelvågissa ja Lofotr Viking Museum Bøstadissa.
✽ Svolvær, Lofoottien suurin keskus.
✽ Kauneudestaan kuulut kalastajakylät Hamnøy, Reine ja Å.
✽ Komeista rannoista suosituin on patikoijien unelma Kvalvika.
Paula Hotti
Matkailuautolla Lofooteille
✽ Helsingistä Lofoottien eteläkärkeen kertyy matkaa Tornion ja Ruotsin Kirunan kautta ajaen 1 600 kilometriä.
✽ Lofooteilla toimii kesäaikaan lukuisia leirintäalueita. Talvisin auki pysyvät esimerkiksi Evenskjerin (ei sähköä) ja Kabelvågin leirintäalueet.
✽ Leirintäalueilla voi yöpyä myös jättämällä käteismaksun leirintäalueella sijaitsevaan postilaatikkoon.
✽ Yö maksaa 200-250 kruunua, eli noin 20 euroa. Huomaa, ettei pankkiautomaatteja löydy joka kylästä!
✽ Bensiini ja diesel ovat Norjan puolella hieman kalliimpia kuin Suomessa ja Ruotsissa.
✽ Lofooteilla on bensa-asemia useissa kaupungeissa ja kylissä, kuten Svolværissa ja Reinessä.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA