Artikkeli
Haastattelu

Ohjaaja Virpi Suutari: ”Haluan säilyttää lapsen rohkeuden itsessäni”

Dokumenttiohjaaja Virpi Suutari ei päästä itseään helpolla. Hän haluaa haastaa itsensä niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Työn alla oleva dokumentti Aino ja Alvar Aallosta antaa siihen hyvät mahdollisuudet.

– Työ­ni on mie­les­tä­ni lä­hem­pä­nä tai­det­ta kuin jour­na­lis­mia.

– Kun ikää tu­lee, ih­mi­nen al­kaa tah­to­mat­taan­kin va­ro­maan. Ha­lu­an haas­taa it­se­ni te­ke­mään uu­sia asi­oi­ta ja op­pi­maan uut­ta.

– Il­lal­la em­me ai­na jak­sa kes­kus­tel­la, mut­ta kun aa­mul­la he­rääm­me kuu­den ai­kaan, voim­me kes­kus­tel­la tun­nin­kin eri­lai­sis­ta tai­dep­rob­lee­meis­ta.

– Olen luon­tai­ses­ti ute­li­as ja us­kal­lan ky­syä vai­kei­ta­kin ky­sy­myk­siä. Muo­dol­li­suu­den ra­jat yli­te­tään no­pe­as­ti.

Do­ku­ment­ti­oh­jaa­ja Vir­pi Suu­ta­rin, 51, mie­len­mai­se­ma on Kai­nuun kor­ves­sa, lap­suu­den­ke­sien mai­se­mis­sa. Ro­va­nie­me­läis­per­he pak­kau­tui ke­sän alus­sa au­toon ja ta­kai­sin pa­lat­tiin vas­ta syk­syn kyn­nyk­sel­lä.

– Koen, et­tä Kai­nuun mur­re on äi­din­kie­le­ni ja Kai­nuu äi­din­maa­ni.

Ke­sät vie­tet­tiin äi­din ko­ti­ti­lal­la, jo­hon suku ko­koon­tui. Ajan hen­gen mu­kaan lap­set sai­vat ol­la va­paas­ti ei­kä ai­kui­sil­la ol­lut ai­kaa pe­rään kat­sel­la.

– Se oli va­paa­ta ja luo­vaa. Juok­sim­me vil­li-ih­mi­si­nä pit­kin met­siä. En ha­lua ka­dot­taa roh­keut­ta, joka sil­lä pik­ku­ty­töl­lä sil­loin oli.

Vaik­ka elä­mä oli toi­saal­ta hy­vin ar­kis­ta, sii­nä oli myös ru­nol­li­nen puo­len­sa. Ja lap­sen sil­mis­sä ar­jen as­ka­rei­hin liit­ty­vät us­ko­muk­set toi­vat elä­mään tie­tyn­lais­ta tai­kuut­ta. Pir­tin ik­ku­nas­ta vah­dit­tiin lam­mel­la ui­vaa kuik­kaa. ’Jos kuik­ka su­kel­taa sal­men koh­dal­la, tu­lee sade’, ai­kui­set sa­noi­vat.

– ­­Myös do­ku­men­teis­sa­ni nämä kak­si ta­soa, ar­ki­nen ja maa­gi­nen, ovat läs­nä.

Ar­ki on jo hel­pom­paa

Vir­pin ta­voi­te on esit­tää tär­kei­tä ky­sy­myk­siä. Do­ku­men­teil­laan hän ei ha­lua opet­taa tai saar­na­ta.

– Työ­ni on mie­les­tä­ni lä­hem­pä­nä tai­det­ta kuin jour­na­lis­mia.

Kun ko­to­na on myös tai­det­ta te­ke­vä avi­o­mies, näyt­te­li­jä Mart­ti Suo­sa­lo, työp­ro­jek­teis­ta on help­po kes­kus­tel­la. Mo­lem­mat ym­mär­tä­vät työ­hön liit­ty­vät pai­neet.

– Il­lal­la em­me ai­na jak­sa kes­kus­tel­la, mut­ta kun aa­mul­la he­rääm­me kuu­den ai­kaan, voim­me kes­kus­tel­la tun­nin­kin eri­lai­sis­ta tai­dep­rob­lee­meis­ta. Lap­set saat­ta­vat kyl­lä huu­taa, et­tä ’voit­te­ko ol­la hil­jaa’, Vir­pi nau­raa.

Kaik­ki kol­me las­ta asu­vat vie­lä ko­to­na. Nyt kun nuo­rim­mai­nen­kin on jo 12-vuo­ti­as, kah­den epä­sään­nöl­lis­tä työ­tä te­ke­vän ar­ki on jo huo­mat­ta­vas­ti ai­em­pia vuo­sia hel­pom­paa.

– Jäl­ki­kä­teen mie­tin, kuin­ka oi­kein sel­vi­sim­me. Il­man tu­ki­jouk­ko­ja se ei oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta. Iso­van­hem­mat on hä­ly­tet­ty hä­tiin jo­ku­sen­kin ker­ran.

En­nen Mar­tin ta­paa­mis­ta Vir­pi piti it­se­ään ura­nai­se­na, jon­ka elä­mään per­he ei vält­tä­mät­tä kuu­lui­si.

– No se aja­tus muut­tui ja sen jäl­keen teh­tiin­kin vä­lil­lä elo­ku­via ja vä­lil­lä lap­sia, Vir­pi nau­raa.

Pul­lan­tuok­suis­ta äi­tiä Vir­pis­tä ei oman per­he­päi­vä­hoi­ta­ja­äi­tin­sä ta­paan tul­lut.

– Äi­ti­ni lei­poi ai­na per­jan­tai­sin. Yri­tän it­se­kin vä­lil­lä lei­poa ja luo­da lap­sil­le­ni va­le­muis­to­ja. Eh­kä he an­ta­vat mi­nul­le tä­män an­teek­si.

Sär­mä on säi­ly­tet­tä­vä

Iän myö­tä Vir­pi on al­ka­nut näh­dä ih­mi­sen köm­pe­lö­nä ja hel­lyyt­tä­vä­nä, ja elä­män enem­män koo­mi­se­na kuin traa­gi­se­na. Elo­ku­vis­sa on ai­na mu­ka­na ai­na myös huu­mo­ria.

– Kyse ei ole kos­kaan il­ke­äs­tä nau­ra­mi­ses­ta vaan kans­sa­nau­rus­ta. Se hel­pot­taa tus­kaam­me tääl­lä maan pääl­lä, tuo loh­du­tus­ta ja toi­sen la­ji­to­ve­rin tun­nis­ta­mis­ta. Tääl­lä me kaik­ki vaan yk­sin yri­täm­me.

Vaik­ka huu­mo­ria ja em­pa­ti­aa pi­tää ol­la, Vir­pi ha­lu­aa säi­lyt­tää niin it­ses­sään kuin töis­sään­kin sär­män ja te­rä­vyy­den.

– Kun ikää tu­lee, ih­mi­nen al­kaa tah­to­mat­taan­kin va­ro­maan. Ha­lu­an haas­taa it­se­ni te­ke­mään uu­sia asi­oi­ta ja op­pi­maan uut­ta.

Lis­tal­la on ai­na­kin pa­rem­pi ui­ma­tek­niik­ka, moot­to­ri­ve­neen kä­sit­te­ly, su­kel­ta­mi­nen ja sup-lau­tai­lu.

– Ha­lu­an pi­tää yl­lä tais­te­lu­tah­toa. En ha­lua luo­vut­taa, huo­vut­taa tai ol­la iäk­kääm­pi kuin olen­kaan. Us­kon, et­tä it­sen­sä haas­ta­mi­nen fyy­si­ses­ti vai­kut­taa myös hen­ki­seen puo­leen.

Kaik­keen ei voi vai­kut­taa. Sen Vir­pi huo­ma­si vii­me mar­ras­kuus­sa, kun hän oli uu­den do­ku­men­tin ku­vaus­mat­kal­la Bos­to­nis­sa.

– Se­läs­tä meni vä­li­le­vy, kun nos­tin ka­me­ra­lauk­kua va­ro­mat­to­mas­ti. Vaa­ka­ta­soon pa­ko­tet­tu­na tuli kat­sot­tua elo­ku­via. Kat­soin uu­del­leen woo­dy­al­le­nit ja muut.

Nyt sel­kä on jo pa­rem­pi, mut­ta tark­ka­na sen kans­sa saa edel­leen ol­la.

Ar­ki­suu­den ja maa­gi­suu­den liit­to

Vir­pin tuo­rein do­ku­ment­ti Yrit­tä­jät sai en­si-il­tan­sa maa­lis­kuus­sa. Elo­ku­vas­sa seu­ra­taan sekä nyh­tö­kau­ran ke­hit­tä­jien, Mai­ja It­ko­sen ja Reet­ta Ki­ve­län, al­ku­tai­val­ta et­tä hon­ka­jo­ke­lais­ta pal­vi­li­ha­tuot­tei­ta val­mis­ta­vaa per­het­tä.

Ar­ki­nen puur­ta­mi­nen kei­kah­taa kuin huo­maa­mat­ta ru­nol­li­sek­si täs­sä­kin do­ku­men­tis­sa esi­mer­kik­si lop­pu­koh­tauk­ses­sa, jos­sa yrit­tä­jäi­sä pää­see kat­se­le­maan ko­ti­ky­lään­sä il­mas­ta kä­sin, ku­ten on ai­na unel­moi­nut.

Idea do­ku­ment­tiin syn­tyi pari vuot­ta sit­ten, kun Vir­pi huo­ma­si, kuin­ka Suo­mes­sa alet­tiin kan­nus­taa ih­mi­siä yrit­tä­jik­si. Osa ryh­tyy hom­maan omas­ta ha­lus­taan, osa pa­kon edes­sä.

– Ai­heet do­ku­ment­tei­hin syn­ty­vät isos­ta yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ha­vain­nos­ta. Sen jäl­keen alan miet­tiä, mis­tä löy­dän ai­hee­seen so­pi­vat ih­mi­set ja näyt­tä­möt.

Vir­pi ku­vai­lee al­ku­vai­heen työ­tä lä­he­tys­saar­naa­jaan, pu­he­lin­myy­jän ja kaup­pa­mat­kus­ta­jan ris­tey­tyk­sek­si. Jot­ta pro­jek­ti saa­daan ka­saan, on en­sin va­kuu­tet­ta­va ra­hoit­ta­jat.

Muo­dol­li­suu­den ra­jat ylit­ty­vät no­pe­as­ti

So­pi­vien pää­hen­ki­löi­den et­sin­tä ei ole ai­van yk­sin­ker­tais­ta. Tar­vi­taan mo­nia verk­ko­ja ve­sil­le ja pal­jon jal­ka­työ­tä.

– Mai­jan ja Ree­tan in­nos­tu­nei­suus jäi mie­leen aloit­te­le­vien yrit­tä­jien Slush-ta­pah­tu­mas­sa, jos­sa he kul­jes­ke­li­vat kum­mal­li­sen­ma­kui­set nyh­tö­kau­ra­pa­pa­nat mi­nig­rip-pus­sis­sa. Hon­ka­jo­ke­lai­seen Ja­niin tör­mä­sin se­ka­ta­va­ra­kau­pas­sa ja sain kut­sun kah­vil­le.

Kun Vir­pin do­ku­ment­te­ja kat­soo, ei voi ol­la ih­met­te­le­mät­tä pää­hen­ki­löi­den avoi­muut­ta ja luon­te­vuut­ta. Kun yrit­tä­jä­pa­ris­kun­ta käy nuk­ku­maan ja per­heen pie­ni ty­tär ky­se­lee elä­män suu­ria ky­sy­myk­siä, tun­tuu ou­dol­ta aja­tel­la, et­tä huo­nees­sa on ol­lut myös Vir­pi.

– Ei ole niin vai­ke­aa pääs­tä ih­mi­siä lä­hel­le. Olen luon­tai­ses­ti ute­li­as ja us­kal­lan ky­syä vai­kei­ta­kin ky­sy­myk­siä. Muo­dol­li­suu­den ra­jat yli­te­tään no­pe­as­ti ja ih­mi­set kyl­lä in­nos­tu­vat, kun it­se­kin olen asi­as­ta in­nos­tu­nut.

Kun do­ku­men­tin teko on ohi, joi­den­kin pää­hen­ki­löi­den kans­sa yh­tey­den­pi­to jat­kuu vie­lä pit­kään­kin.

Te­keil­lä Aal­to-do­ku­ment­ti

Nyt työn al­la ole­va do­ku­ment­ti Ai­no ja Al­var Aal­los­ta an­taa täy­del­li­sen mah­dol­li­suu­den it­sen­sä haas­ta­mi­seen. Pari vuot­ta sit­ten al­ka­nees­sa poh­ja­työs­sä oli­si ai­nek­sia tut­kiel­mak­si saak­ka. Myös kie­li­tai­toa täy­tyy pet­ra­ta, kos­ka ku­vauk­sia teh­dään Suo­men li­säk­si ul­ko­mail­la.

– Nuo­rem­pa­na en oli­si tart­tu­nut täl­lai­seen pro­jek­tiin, mut­ta nyt olen sii­hen val­mis. Vuon­na 2020 val­mis­tu­va do­ku­ment­ti on mi­nul­le luk­susp­ro­jek­ti, jos­sa saan si­vis­tää it­se­ä­ni.

Idea do­ku­ment­tiin kyl­vet­tiin jo Vir­pin nuo­ruu­des­sa. Aal­lon suun­nit­te­le­ma kir­jas­to Ro­va­nie­mel­lä oli nuo­ri­son suo­sit­tu oles­ke­lu­paik­ka.

– Kir­jas­to on upea ja tun­tui meis­tä nuo­ris­ta­kin luk­suk­sel­ta. Sii­tä jäi halu tut­kia, kuka Al­var oi­kein oli ja mil­lai­nen oli hä­nen Ai­no-vai­mon­sa.

Do­ku­ment­ti on he­rät­tä­nyt jo kan­sain­vä­lis­tä kiin­nos­tus­ta. Oi­keu­det on os­tet­tu jo Ruot­siin, Rans­kaan ja Sak­saan.

– Us­kon, et­tä lu­vas­sa on uut­ta tie­toa myös suo­ma­lai­sil­le.

Kuka?

Vir­pi Suu­ta­ri, 51, ko­toi­sin Ro­va­nie­mel­tä, asuu Hel­sin­gis­sä.

Do­ku­ment­ti­oh­jaa­ja.

Kou­lu­tuk­sel­taan tai­teen mais­te­ri. Tai­tei­li­jap­ro­fes­so­ri 2012-2016.

Per­hee­seen kuu­luu näyt­te­li­jä­mies Mart­ti Suo­sa­lo ja 21-, 18- ja 12-vuo­ti­aat lap­set.

Uu­sin do­ku­ment­ti Yrit­tä­jät sai en­si-il­tan­sa maa­lis­kuus­sa 2018.

Jus­si-pal­kin­not do­ku­men­teis­ta Jou­ti­laat (2001) ja Ee­de­nis­tä poh­joi­seen (2014). Tam­pe­reen elo­ku­va­juh­lien pää­pal­kin­to do­ku­men­tis­ta Ele­gans­si (2015). Mui­ta do­ku­ment­te­ja muun mu­as­sa Syn­ti – do­ku­ment­ti jo­ka­päi­väi­sis­tä ri­kok­sis­ta (1996), Val­koi­nen tai­vas (1998), Saip­pu­a­kaup­pi­aan sun­nun­tai (1999), Ke­vät (2006), Auf Wie­der­se­hen Fin­n­land (2010), Hil­ton! (2013)

Lue Myös