Lilian von Bell: ”Vyöhyketerapia vei vatsavaivat”

”Ko­kei­lin vyö­hy­ke­te­ra­pi­aa en­sim­mäi­sen ker­ran jo 90-lu­vul­la. Sil­loin hoi­det­tiin vain jal­ka­poh­jia. Toi­nen hoi­ta­ja hoi­ti koko kro­pan ja löy­si mi­tään ky­se­le­mät­tä oi­ke­at ki­pu­koh­dat.

Vuon­na 2015 pää­tin ko­keil­la vyö­hy­ke­te­ra­pi­aa uu­del­leen, kun elä­män­ti­lan­tee­ni oli ai­ka kuor­mit­ta­va sekä töis­sä et­tä va­paa-ai­ka­na. Mi­nul­la oli se­lit­tä­mät­tö­miä vat­sa­vai­vo­ja, joi­hin lää­kä­rit ei­vät löy­tä­neet kaik­kien mah­dol­lis­ten tes­tien­kään jäl­keen fyy­sis­tä syy­tä. Esi­mer­kik­si au­tos­sa is­tu­mi­nen oli vai­ke­aa, kun pai­neen tun­ne rin­nan ala­puo­lel­la oli niin suu­ri.

Lää­kä­rei­den suo­si­tuk­ses­ta kon­sul­toin ra­vit­se­mus­te­ra­peut­tia. Jä­tin te­ra­peu­tin ke­ho­tuk­ses­ta pois mai­don sekä suu­rim­man osan vil­jois­ta, mut­ta tämä ei aut­ta­nut oi­rei­sii­ni.

Tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pi­aa voi teh­dä it­se­kin

Oi­reet hä­vi­si­vät nel­jän tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pi­an jäl­keen. Tun­te­muk­sia tu­lee vä­lil­lä edel­leen, mut­ta ne ka­to­a­vat, kun teen hoi­ta­jal­ta saa­mi­a­ni har­joit­tei­ta, esi­mer­kik­si hie­ron sor­mi­ni­vel­ten vä­le­jä.

Hoi­dos­sa ta­soit­tui myös mie­li. Olen luon­teel­ta­ni sel­lai­nen, et­tä sa­non ai­na kaik­keen kyl­lä ja unoh­dan hel­pos­ti it­se­ni. Ke­rään asi­oi­ta it­sel­le­ni, kun­nes mit­ta tu­lee täy­teen, ja asi­at pi­tää saa­da ulos kro­pas­ta. Ta­val­laan mo­net on­gel­mat ovat omien kor­vien vä­lis­sä.

Pys­tyn pu­hu­maan vyö­hy­ke­te­ra­peu­til­le­ni hy­vin va­paas­ti ja avoi­mes­ti ihan yk­si­tyi­sis­tä­kin asi­ois­ta. Hän ky­se­lee, mitä elä­mäs­sä­ni on ta­pah­tu­nut ai­kai­sem­min eli ha­lu­aa ym­mär­tää taus­to­ja ja löy­tää oi­reil­le mah­dol­li­sia syi­tä. En­nen jo­kais­ta hoi­toa käy­dään läpi pa­lau­te edel­li­ses­tä ker­ras­ta ja kes­kus­tel­laan sen­het­ki­ses­tä voin­nis­ta­ni. Tun­nen, et­tä mi­nua to­si­aan kuun­nel­laan – ihan kuin ja­kai­sin asi­oi­ta hy­vän ys­tä­vän kans­sa.

Tut­ki­tu­tan ai­na en­sin lää­ke­tie­teel­li­ses­ti, on­ko mi­nul­la kas­vain tai joku muu fyy­si­nen syy vai­voil­le­ni. Jos ei, ko­kei­len täy­den­tä­viä hoi­to­muo­to­ja.

It­se ai­on käy­dä vyö­hy­ke­te­ra­pi­as­sa ja sa­man hoi­ta­jan ener­gi­a­hoi­dos­sa myös jat­kos­sa, tar­peen mu­kaan. Hoi­to­jen väli voi toi­si­naan ve­nyä pit­käk­si­kin, mut­ta toi­saal­ta hoi­dot vai­kut­ta­vat omas­sa elä­mäs­sä ai­ka pit­kään.”

Mitä on tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pia, TVT ?

Vyö­hy­ke­te­ra­pi­an (ref­lek­so­lo­gi­an) pe­rin­tei­sen nä­ke­myk­sen mu­kaan ih­mi­sen keho hei­jas­tuu ko­ko­nai­suu­des­saan jal­ka­te­rään, käm­me­neen tai kor­vaan. Näi­tä ke­ho­no­sia hoi­ta­mal­la on siis hoi­det­tu koko fyy­sis­tä ke­hoa.

Tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pia on fyy­sis­ten, emo­ti­o­naa­lis­ten ja men­taa­lis­ten luk­ko­jen pur­ka­mi­seen kes­kit­ty­vä koko ke­hon vyö­hy­ke­te­ra­pia, jos­sa ke­hon kat­so­taan hei­jas­tu­van myös sää­reen, rei­teen, kyy­när- ja ol­ka­var­teen, kas­voi­hin, ne­nään, rin­ta­ke­hään ja lan­ti­oon. Sen ke­hit­ti 1980-lu­vul­la Luon­tais­lää­ke­tie­teen Ins­ti­tuut­ti Kai­ro­nin reh­to­ri Ant­ti Pie­ti­äi­nen. TVT pe­rus­tuu Pie­ti­äi­sen ke­hit­tä­miin Mo­der­niin vyö­hy­ke­te­ra­pi­aan (MVT) ja Psy­ko­lo­gi­seen vyö­hy­ke­te­ra­pi­aan (PVT).

Tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pi­as­sa ih­mi­nen näh­dään ke­hon, tun­tei­den ja mie­len ko­ko­nai­suu­te­na: keho on tun­tei­den ja elä­män­kaa­ren hei­jas­tu­ma. Me­ne­tel­mä pe­rus­tuu elä­män­kaa­ri­te­o­ri­aan, jon­ka mu­kaan ih­mi­sen elä­mäs­sä val­lit­see 18 vuo­den jak­sois­sa tois­tu­va ryt­mi. Sii­hen liit­tyy myös aja­tus 18 vuo­den tun­ne­siir­ty­mäs­tä su­ku­pol­vien yli.

Lue myös: TRE-tä­ri­nä­te­ra­pia pur­kaa tus­kaa ke­hol­li­ses­ti

Lue myös: Rei­ki rau­hoit­taa ja ta­sa­pai­not­taa

Lue myös: Hor­kat lop­pui­vat ho­me­o­pa­ti­al­la