Teksti, kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen
TESTI iFi Audio nano iOne
Digiä langatta
Nano iOne iskee hyvään markkinarakoon.
Nano iOne on pienikokoinen ja edullinen da-muunnin usb- ja s/pdif-liitännöillä (koaksiaali ja optinen mukana tulevalla adapterilla), ja onpa mukana vielä bluetoothikin (aptx-tuella). Valmistajan muusta mallistosta se eroaa merkittävimmin puuttuvan kuulokelähdön osalta.
Da-muuntimen tehtävänä on nimensä mukaisesti (digitaali–analogi-muunnin) muuntaa bittivirrasta analogista signaalia, joka voidaan syöttää perinteiselle vahvistimelle tai suoraan aktiivikaiuttimille. IOnessa ei ole omaa äänenvoimakkuussäädintä, joten säätö täytyy löytyä jostain muualta.
Tietokoneen usb-liitäntää käytettäessä sen voi tehdä ohjelmallisesti, mutta cd-soittimen ja päätevahvistimen väliin muunninta ei voi suoraan laittaa. Myös joidenkin ammattikäyttöön tarkoitettujen aktiivikaiuttimien kanssa väliin pitää usein sijoittaa jonkinlainen esivahvistin tai passiivinen voimakkuussäädin.
Nano iOnen kanssa tulee usb-virtalähde, usb 3.0 -kaapeli, rca–rca-signaalikaapeli sekä rca–toslink-adapteri. Jos muunnin on kytketty tietokoneeseen usb-liitännästä, ei ulkoista virtalähdettä ei tarvita vaan laite ottaa käyttöjännitteen suoraan tietokoneelta.
Laitteen käyttöliittymä on simppeli. Etulevyssä on keinukytkimillä äänilähteen (usb, bluetooth, s/pdif) ja digisuotimen valinta (listen tai measure). Suodin oli kaikissa kuunteluissa listen-asennossa. Measure-valinta näyttää taajuusvastemittauksissa tasaisemmalta, mutta aiheuttaa yksikköimpulssivasteeseen enemmän jälkisointia.
Moneen menoon
Kokeilimme iOnea kolmessa eri laitteistossa. Varsinaisissa kuuntelukokeissa se muunsi cd-soittimelta (Oppo BDP-95EU) tulevan optisen signaalin analogiseksi Musical Fidelity M6 500i -vahvistimelle ja eteenpäin Aurelia Magenta -kaiuttimille.
Toisessa se oli kytketty tietokoneen ja Geneva Classic M -kaiuttimen väliin. Signaali kulki usb-kaapelia pitkin iOneen ja analogilähdöistä kaiuttimelle. Samalla systeemillä testattiin myös bluetoothin toiminta.
Muunnin toimii myös pelkkänä usb–s/pdif-siltana. Usb-otto valittuna s/pdif-tulo muuttuu lähdöksi, joten jos setistä löytyy valmiiksi mieleinen dac, saa tietokoneen äänen saa siirrettyä digitaalisena sille. Kolmannessa iOne toimikin tietokoneen ja Audiolab MDACin välissä usb-muuntimena ja syötti erilliselle muuntimelle koaksiaalista digisignaalia. Audiolab taas syötti signaalin Genelec-aktiivikaiuttimille.
Valmistajan nettisivuilta ladatun usb-ajurin asentamisen jälkeen toisto toimi Windows 10:ssä suoraan. Bitit siirtyivät wasapi-yhteensopivalla soitto-ohjelmalla (foobar) koaksiaalisesta digitaalilähdöstä muuttumattomina eteenpäin myös hires-materiaalilla, joten usb-liitäntä toimii niin kuin pitää.
Dacissa muunnoksesta vastaa Burr-Brown DSD1793. Se avulla iOne käsittelee pcm-signaalit 192 kilohertsiin saakka, dsd:n 12,4 megahertsiin ja dxd:n 384 kilohertsiin. Jälkimmäisellä signaali kulkee dacin läpi bit perfectinä, eikä digitaalisuotimen valinta vaikuta toistoon.
Bluetooth toimii pätkimättä ja hyvälaatuisena. Vaikka iFissä ei ole ulkoista antennia, pääsee bluetooth-signaali kulkemaan riittävän voimakkaana muovisien päätyjen ja etureunan ikkunoiden läpi. Tarina kertoo, että ensimmäisissä tuotantomalleissa ollut metallinen päätymateriaali aiheutti bluetooth-vastaanottoon huomattavia ongelmia.
Mitään ongelmia ei ilmennyt tavallisessa directsound-toistossa selainta tai Spotifyta käytettäessäkään. Jos mahdollista, äänenvoimakkuus kannattaa säätää Windowsista maksimiin (100) ja hoitaa tasonsäätö vahvistimesta tai aktiivikaiuttimista.
Joillakin laitteilla tämä voi aiheuttaa ongelmia, sillä iOnen linjalähdön antotaso on huippukohdissa yli kaksi volttia, mikä voi yliohjata joidenkin aktiivikaiuttimien oton. Tämä havaittiin tässä lehdessä testatun Geneva Classic M -kaiuttimen kanssa. Sen kanssa voimakkuutta oli pakko laskea digitaalisesti käyttöjärjestelmästä hieman alle puoleen, jotta säröytymiseltä vältyttiin. Yksi näppärä lisä olisi kytkin, jolla lähtötason voisi pudottaa yhteen volttiin.
Nano iOne:n usb-aste oli kestotestissä useamman viikon ajan. Sen aikana ääni ei kertaakaan napsahdellut tai pätkinyt. Toisto on puhdasta, miellyttävää ja selkeää. Sama äänen luonnollisuus ja helppous oli havaittavissa kaikissa laitteistoissa. Soundissa ei ole ripaustakaan rasittavuutta tai yliyrittämistä, vain sopuisasti eteneviä sävyjä.
Kuunteluarvio - Mikael Nederström
Sävyllisesti sopuisa soundi, vaikka laite onkin yläpäästään vertailukonetta kirkkaampi. Bassopää ei ole maata kaatava, mutta dynaaminen ja reipas ote tuo musiikkiin eloa. Virveli paukahtaa mukavasti, bassokitaran linjoista saa hyvin selvää. Aavistus lisää muhevuutta alakertaan toisi ääneen lisää lämpöä. Viileyttä tai steriiliä otetta ei ole kuitenkaan millään musiikilla, joten kokonaisuus menee helposti kuunneltavan ja miellyttävän paremmalle puolelle.