Pekka Tuomela
Päivitetty koaksiaali; Gradient Five 5.1
Gradient Five 5.1 jatkaa merkin pienten jalustakaiuttimien perinteitä. Muutokset ovat periaatteessa suhteellisen vähäisiä, mutta uutuuden ääni on kokonaisuutena entistä tasapainoisempi.
Vuonna 1999 myyntiin tullut Gradient Prelude oli suosittu ja pitkäikäinen malli, jonka keskeiset piirteet ovat säilyneet merkin myöhemmissä jalustakaiuttimissa. Kaikille niille on yhteistä koaksiaalityyppinen elementti ja noin kahdeksan litran sisätilavuus. Preluden bassokotelon toimintaperiaate oli suljettu, mutta vuonna 2008 esitellystä Laura-mallista alkaen on hyödynnetty passiivielementin avulla toteutettua refleksiperiaatetta.
Viimeisteltyä nanopintaa
Lajityypin uusin edustaja Five 5.1 on teknisesti lähellä edellistä 5.0-mallia (testattu Hifimaailman numerossa 2/2012), mutta sen ulkoasu on erilainen. Kun 5.0:ssa oli erilliset saarnivanerista valmistetut kylkikappaleet, 5.1:n kotelo on tyyliltään tavanomaisempi.
Gradientin kotelo on valmistettu koivusta. Vaneriset etu- ja takalevy on käsitelty himmeällä Fenix NTM -nanopinnoitteella, jonka luvataan olevan kestävää ja helppohoitoista. Pinnoitteen värivaihtoehdot ovat musta ja valkoinen. Kaiutinta on saatavissa myös kokonaan valkoisena, jolloin etu- ja takalevy ovat mdf-levyä. Viimeistely on kauttaaltaan oikein hyvää tasoa.
Gradient käyttää koaksiaalielementtiä, koska se on äänilähteenä lähes pistemäinen, ja toisto muuttuu hallitusti eri kuuntelusuuntiin, myös ylä- ja alaviistoon. Kaiuttimen voi siksi sijoittaa pysty- tai vaaka-asentoon. Matalaääniosassa on lasikuitukartio ja korkeat äänet toistaa alumiininen kalotti. Elementti on kehitetty yhteistyössä Seasin kanssa.
Laaja säteilyalue tukee bassoja
Passiivielementin etuna on, ettei siinä synny suurilla tehoilla ilmavirtauksen pyörteisyydestä johtuvia sivuääniä kuten refleksiputkea käytettäessä voi tapahtua. Kartion kyky liikuttaa ilmaa asettaa tietenkin rajoituksia äänenpaineelle. Liikepoikkeaman tarvetta on vähennetty käyttämällä mahdollisimman suurta kartion pinta-alaa. Elementti on lähes kaiuttimen takalevyn kokoinen.
Passiivielementti vahvistaa bassotoistoa ilman sivuääniä.
Katsottaessa kotelon sisälle ilmenee, että ilmatila on pakattu täyteen vanua, Gradient onkin perinteisesti ollut tehokkaan vaimennuksen kannattaja, jotta kotelon sisälle ei pääsisi muodostumaan häiritseviä seisovia aaltoja. Vaimennus pienentää myös bassovirityksen Q-arvoa ja siten vähentää jälkivärähtelyjä.
Myös jakosuodin on toteutettu tuttuun tapaan: osat on liimattu seinämälle ja kytketty suoraan toisiinsa. Kahden ilmasydänkelan ja kolmen muovieristeisen kondensaattorin lisäksi on yksi vastus. Liitäntää varten on tukeva ja laadukas naparuuvipari.
Jakosuotimen osien lukumäärä ja asennustapa muistuttavat merkin aiempien kaksitiemallien toteutusta.
Napakasti neutraali
Mittaustulokset ovat pääosin samankaltaiset kuin 5.0-mallissa. Vasteet ovat tasapainoiset, ja taso laskee hallitusti siirryttäessä sivuun kohtisuoralta akselilta. Kaiuttimen toisto on myös aikatasossa varsin koherentti, mikä näkyy keskimääräistä pienempänä lisäviiveenä.
Bassotoisto ulottuu hieman aiempaa alemmaksi.Impedanssivaste on kaikin puolin ongelmaton. Minimi on 6,5 ohmia, ja eniten vahvistimen virranantokykyä vaativilla matalilla taajuuksilla itseisarvo on noin kymmenen ohmia tai suurempi. Myös vaihekulma on tavallista pienempi.
Kuuntelussakaan ei tullut suuria yllätyksiä. Gradient luo yhtenäisen ja ehjän äänikuvan. Sointi on sivistynyt ja napakan kontrolloitu, mutta ei liian kuivakka. Diskantin sävy on hillitty, ainoastaan suurilla voimakkuuksilla havaittiin lievää terävyyttä.
Bassot sietävät tehoa kokoon nähden varsin hyvin. Niiden taso on valittu onnistuneesti, Matalat äänet ovat sopivan täyteläiset, mutta kuminaa ei esiinny. Yleissävy on rasittamattoman neutraali. Loistokkuus ja heleys jäävät ehkä hieman vajaiksi, mutta tämä on myös osin mausta ja äänitteestä riippuva asia. Häiritsevien ominaisuuksien puuttuminen tekee helpoksi keskittyä musiikin kuunteluun.
Kuunteluarviot
Mauri Eronen:
Kolmiulotteisen ilmava ja hyvin autenttinen äänikenttä yhdistyy tasapainoiseen sointiin. Stereokuvan tarkkuus ei kuitenkaan ole kummoinen, ja solisti piirtyy hieman vaeltavana ja tavallista suurempana. Tarkka suuntaus ja kuuntelutilan symmetria tuntuvat olevan tavallista tärkeämpiä. Tavanomaisilla rauhallisilla kuunteluvoimakkuuksilla sointi on miellyttävä mutta erittäin hyvin musiikillisen annin välittävä. Kaiuttimen olemassaolon unohtaa helposti. Suurilla voimakkuuksilla pienen kaiuttimen reservit tulevat vastaan, joskin hieman epätavallisesti sähäkäksi muuttuvan diskantin osalta. Bassossa on yllättävän suuri dynamiikka vaikeallakin musiikilla. Mallikkaan tasapainoinen suoritus.
Heikki Kivelä:
Fokusoitunut, kompakti sekä kokoonsa ja toteutukseensa nähden miellyttävästi soiva kaiutinpari, jonka ketterä erottelu tulee hienosti esiin rumpusetin eri elementeissä: lautasten jälkisoinnissa on maireaa messinkiä, virvelissä tanakkaa runkosointia ja bassorummussa kuuluu myös nuijan napsaus. Bassopuolen toistoa saa koetella äänenvoimakkuutta lisäämällä melko rohkeastikin ennen kuin suoritus tukahtuu, mutta diskantissa alkaa tietyn kynnyksen jälkeen esiintyä terävyyttä. Puhki se ei kuitenkaan pala. Toistoa ei voi sanoa kovin runsaaksi kolmiulotteisuuden suhteen, mutta toisaalta miellyttävä tasapaino ja kiinteys stereokuvassa tekevät saundista omalla tavallaan mielenkiintoista kuultavaa.
Mikael Nederström:
Tasapainoinen ja siistisointinen kokonaisuus. Soundissa on keskimääräistä enemmän tervettä yhtenäisyyden ja eheyden tuntua, mikä auttaa eri äänialueiden sijaan keskittymään musiikkiin. Balanssi on neutraali, mutta enemmänkin rasittamattomalla kuin monitorimaisella tavalla. Tämä johtunee diskantin hillitystä tasosta. Verhoutuneeksi kaiutinta ei silti voi sanoa, vaikka terävin läsnäolo, dynaaminen isku ja säihke jäävät uupumaankin. Varsinkin pitemmässä kuuntelussa hillittyä ja kohteliasta esitystapaa oppii arvostamaan. Musiikin suhteen kaikkiruokainen ratkaisu, jossa on selvästi normaalia enemmän yleispätevyyttä ja potentiaalia keskittyä musiikkiin. Oikein toimiva kokonaisuus.
