Goldring.
Teksti: Jaakko Eräpuu Kuvat: Valmistaja.
KOKEILU: Goldring E3 -äänirasia
Päivitystä perustasolle
Perinteinen brittiläinen Goldring toi markkinoille uuden ja edullisen mutta edistyksellisen E-äänirasiasarjan, jonka hintavimmassa E3-mallissa on ainesta vähän vaativammankin vinyylikaluston varren jatkeeksi.
Englantilainen Goldring on toiminut sumujen saaren Heresfordissa jo toista sataa vuotta. Aluksi jousia ja teräsneuloja valmistanut yritys erikoistui 1920-luvulla gramofonien äänirasioihin, ja sillä tiellä se jatkaa edelleen. Tosin 1970-luvulla Goldring-nimellä markkinoitiin myös levysoittimia, joiden alkuperäinen olomuoto oli yhtä kuin Lenco. Niiden tarina taisi hiipua cd-soitinten esiinmarssiin.
Goldringin myöhempien aikojen tunnetuimmat äänirasiat ovat Elite, Eroica ja 1000-sarja, jonka pohjalta on syntynyt askeja myös muiden valmistajien mallistoihin. Esimerkiksi Audio Note UK:n tuotemerkin alle.
Goldringin oman malliston hintavimmat rasiat ovat mc-tyyppisiä ja niistä kallein, Legacy, valmistetaan yhä Englannissa. Uuden edullisen E-sarjan mm-äänirasiat on suunniteltu talon sisällä, mutta ne tehdään Japanissa Audio Technican tuotantolaitoksilla.
E-sarjaisillaan Goldring tähtää markkinarakoon, joka syntyy edullisten levysoitinten mukana toimitettavien äänirasioiden osoittautuessa äänenlaadultaan riittämättömiksi hifistisen vaatimustason kasvaessa.
Kaksin magneetein ja kierteillä
Joustavuuskertoimensa ja seitsemän gramman painonsa suhteen keskiraskaille äänivarsille tarkoitettu E3-äänirasia hyödyntää Goldringin kehittämää, levyn kaiverruspään käyttäytymistä jäljittelevää Magnetic Duplex Technology -toimintaperiaatetta, jolla pyritään minimoimaan kanavien välistä ylikuulumista sekä edistämään neulan liikkeen tarkkuutta urassa kahdella kevytrakenteisella magneetilla tavanomaisen yhden raskaamman sijaan.
E3:n superelliptinen (0,3 x 0,7 millimetriä) neula on kiinnitetty alumiiniseen varteen, jonka tarkkaa asemointia on ollut mahdollista säätää erityisen ruuvin avulla läpi koko valmistusvaiheen. Valmistajan infon mukaan rasian kanavatasapaino on 1,5 desibeliä ja kanavaerotus yli 20 desibeliä. Antojännitteeksi mainitaan 3,5 millivolttia.
Goldring on siirtänyt pultti + mutteri -nysväilyn omalta osaltaan historiaan ja helpottanut rasian asennusta varustamalla sen rasiarunkoon työstetyillä kierteillä.
Goldring 2.
Painokkaasti fokuksessa
E3 asennettiin koekuunneltavaksi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan säädettynä viimeisen päälle viritetyn vintage- Lenco 78:n kannella sijaitsevan Ortofon AS-212 -äänivarren nokkaan, ja sen signaali johdettiin iFi Phono -esivahvistimen kautta talon toistojärjestelmään. Vertailuaskeina toimivat Goldringia yli kolme kertaa kalliimpi Nagaokan MP200 ja ”giant killeriksi” monen hifiharrastajan toimesta nimetty AudioTechnica AT95E -halpis.
Eipä ollut AT-halpiksesta edes E3:n killeriksi. Puhtaasti, tasapainoisesti ja painokkaasti soivan Goldringin rinnalla 95E vaikutti ylävireiseltä riivinraudalta. No, basso-osastolla saattoi tulla tasapeli, samoin rytmisen etenemän sektorilla, mutta muutoin ”klassikolla” ei ollut mitään jakoa.
Itse asiassa E3 hätyytteli huomattavasti hintavampaa Nagaokaa toiston laadukkuudessa. Yhdessä suhteessa se jopa pesi kalliimpansa. E3 oli immuunimpi paljon soitettujen levyjen häiriöäänille. Siitäkin huolimatta, että sen diskanttitoistoa ei pääse moittimaan erityisestä himmeydestä. Ehkä kuitenkin Nagaoka veti pitemmän korren bassojen ulottuvuudessa ja keskialueen sävyrikkaudessa. E3:lla on hienoista taipumusta eteenpäin työntyvään esillepanoon, vaikka soundi ei ihan syliin tungekaan.
Sähköinen rytmimusiikki hoituu E3:lla mallikkaan napakasti, akustinen jazz puolestaan luontevalla drivellä. Soinnin erottelevuus ja selkeys eivät kuitenkaan ulotu aivan cd:mäiseen teräväpiirtoisuuteen tai huippurasioiden ilmavaan syväpuhtauteen, mutta toisaalta massiivisempikin musiikki pysyy hyvin fokuksessa eikä seurantaongelmia esiinny. Ja kun tulee taiten äänitetyn klassisen musiikin paikka, alhainen häiriötaso pääsee oikeuksiinsa.
Häijy hintavammilleen
Goldring E3 määrittelee uusiksi sen, mitä vähän yli sadan euron hintaiselta äänirasialta voidaan edellyttää. Neutraali sointi, hyvä seurantakyky ja taito minimoida vinyylin pintahäiriöitä eivät ole aivan itsestäänselvyyksiä sen hintaluokassa. Lisäpisteitä rasia saa myös asennusta helpottavista, runkoonsa työstetyistä kierteistä.
E3 mahdollistaa edullisimpien soitinkokonaisuuksien vakiorasioita laadukkaamman toiston kohtuuhintaan ja vastaa vähän vaativampienkin vinylistien tarpeisiin.
+ Hyvä seurantakyky
+ Alhainen häiriötaso
+ Helppo asennettavuus
– Aavistuksen eteen työntyvä sointi