Jaakko Eräpuu
Teksti ja kuvat: Jaakko Eräpuu
HIGHEND: Spindeco Technologies SpinX PC -virtajohto
SpinX-virtajohto - Parasta johtoryhmää?
Kuopiolainen Spindeco Technologies on tuonut markkinoille kaapelisarjan, jonka se väittää johtavan sähköä perinteisiä kaapeleita paremmin. Uuden teknologian ensimmäiset kaupalliset sovellukset – virta-, kaiutin- ja instrumenttikaapelit – on suunnattu hifisteille ja muusikoille. Laitoimme virtakaapelin tosi toimiin muutamassa äänentoistojärjestelmässä ja niputimme aistinvaraiset kokemukset yhteen.
”Nopeuttaa signaalin kulkua – pienentää sähköistä vaihevirhettä, kuljettaa signaalin kokonaisempana – enemmän informaatiota, parantaa signaali–kohinasuhdetta, pienentää särötasoa – laitteen lineaarisuus paranee, ulostuloteho kasvaa, transienttitoisto paranee”. Siinä otteita supisuomalaisen Spindeco Technologiesin SpinX-kaapeleiden hifille hyvää tekevien vaikutusten olennaisimmista valmistajan esitteen mukaan. Aikamoinen lista toteutuessaan. Kuin pitemmälle ehtineen hifiharrastajan kirjeestä joulupukille kopioitu.
Kvanttitason nanokäsittelyksikin mainittua johtimien pinnoitusmenetelmää kutsutaan myös sähkökemialliseksi prosessiksi, ja sillä kerrotaan saavutettavan huomattavia parannuksia johtimien johtavuusominaisuuksiin. Sen kummemmin teknisiin yksityiskohtiin tässä yhteydessä menemättä todettakoon mutkat oikoen, että elektronien liikkeen kaapelin pinnalla liukkaammaksi loihtima teknologia avaisi näkymät monenlaisiin sovelluksiin, joista hifi- ja musiikkimaailma olisivat vain pieni sivujuonne, jos… No, patentit ovat hakusessa, ja jostainhan sitä pitää aloittaa.
Järein liittimin varustettu tuhti tekstiilipintainen kaapeli näyttää ja tuntuu hifiltä jo esineenäkin, eikä hintakaan (249 euroa/1,5 metriä) järkyttäne potentiaalista kohderyhmää, josta osa on jo ehtinyt toivottaa käänteentekevän kaapelin tervetulleeksi oheistarvikkeiden ääntä jalostavaan joukkoon.
Selkeyttä ja sibilanssia
SpinX PC -virtakaapelipari vietti lukuisia viikkoja lehdistön edustajien ja heidän tuttavapiirinsä hoteissa. Ensimmäinen kokeilijaehdokas nosti kädet pystyyn ja siirsi vetovuoron toiselle, joka hänkin epäröi tarttua aiheeseen, mutta joka sitten kuitenkin luontaisen uteliaisuutensa johdattelemana otti kaapeleita liittimistä ja polkaisi pystyyn oikein vertailusession.
SpinX päätyi ottamaan mittaa erojen kuulemisen konkariammattilaisen systeemissä luikertelevista lajitovereistaan. Aluksi kuulokevahvistimeen ja sitten koko settiin (cd-pyöritin/dac/d-luokan integroitu) jakoblokin kautta verkkovirtaa syöttävänä letkuna. Vastassa sillä olivat niin geneerinen peruskaapeli kuin muutamat vähän eksoottisemmatkin jäykkikset, joista hintavimmat edustivat SpinXiä kalliimpaa kalustoluokkaa ja joista osa oli tullut hankittua ikään kuin varmuuden vuoksi, vaikka koeponnistaja ei ole koskaan ollutkaan varsinaisesti virtakaapeliuskovainen. Erojahan ihminen, journalistikin, kuulee, jos haluaa. Joskus jopa silloin kun ei välittäisi.
Ei liene vaikea arvata, minkä näistä kolmesta hifiä vakavammin harrastava hylkää
Jaakko Eräpuu
No? Aistinvarainen suurennuslasi käteen ja kuuntelemaan. Ja katso: olihan niitä eroja. Varsinkin silloin, kun oli kytkenyt jonkun kaapelin napaisuuden ikään kuin väärin päin, josta jo sinällään aiheutuu hienoisia eroavaisuuksia äänen hahmottumisessa, joskaan ei välttämättä musiikilla, joka on jo tuotantovaiheessa sössitty mössöksi studiotekniikalla.
Useammassa sessiossa kuulostellen ja hiuksenhienoja nyansseja väijyen alkoi syntyä jopa paremmuusjärjestykseksi miellettäviä harha-aistimuksia, kun piiskasi keskittymiskykyään äärimmilleen. Jotkut kaapelit vain tuntuivat toistavan läpeensä tutut äänitteet ”paremmin” kuin toiset. SpinXin kunniaksi on oitis mainittava, että mieluummin musiikkia sen myötävaikutuksella kuunteli kuin perusharmaan vakiokaapelin, joka vaikutti kerta toisensa jälkeen hieman lattealta ja suttuiselta. Aivan toinen juttu on sitten se, että edistyksellinen kotimainen ei kuitenkaan kiilannut muiden erikoiskaapelien edelle. Tuskin edes rinnalle. Toki sen ollessa kytkettynä soinnissa esiintyi selkeyttä, läsnäoloa ja voimaa perusletkua enemmän, mutta niin esiintyi myös lauluäänten ässien sihahtelua ja bassoalueen epämääräisyyttä. Tässä suhteessa jopa suhteellisen edullinen, yksisäikeisistä johtimista konstruoitu kaapeli toimi paremmin. Niistä vielä eksoottisemmista puhumattakaan.
Toisin korvin koettua
Pitihän sitä vähän laajentaa kokemuspiiriä, kun hommaan oli ryhtynyt. Josko erot olisivat sittenkin systeemisidonnaisuudesta johtuvia tai kieroutuneen mielikuvituksen tuottamia. Kaapelit lainattiin kahdelle pitkän linjan harrastajalle, joista kummallakaan ei ollut mitään syytä kallistua mihinkään suuntaan ja joiden laitteistot sekä kuuntelutilat poikkesivat oleellisesti journalistin vastaavista. Kuunteluvaikutelmien vertailu suoritettiin testailun jo tapahduttua.
Ja kuinkas ollakaan: molemmat harrastajat kuvailivat SpinXin soinnillista puumerkkiä jokseenkin samoin termein kuin kirjoittajakin. Enemmän yläpäätä, tiettyä läpikuultavuutta, mutta jotain häikkää keskialueella ja bassossa.
Mielenkiintoista, mutta josko havainnoitsijoiden piiriä vielä laajentamalla saataisiin lisävalaistusta kaapelien sielunelämän saloihin. Eihän se sähkön johtumisen ehostuminen nyt etupäässä negatiivisia kommentteja voi aiheuttaa. Olletikin, kun kotimaisten hifiharrastajien organisaation verkkosivujen mukaan useammatkin kaupalliset tahot ovat hankkineet kyseisiä kaapeleita myyntiin ja vakavasti harrastavat laitteistoihinsa – kyynikkojen kyseenalaistuksista huolimatta.
Kokeilujakson loppumetreillä tuli tilaisuus tutkailla SpinX-virtakaapeleiden toimivuutta tilaisuudessa, jossa joukko kokeneita harrastajia otti tyyppejä tapaamisen isännän järeästä äänentoistojärjestelmästä, jonka elektroniikka ja kaiuttimet edustavat ehdotonta highend-tasoa. Niin toistoltaan kuin hinnaltaankin. Käytetyt äänenpaineetkin liikkuivat erojen kuulumiselle otollisissa lukemissa.
Virtakaapelien merkitykseen ennakkoluulottomasti suhtautuva isäntä ja asiasta kiinnostunut osa vieraista huomasivat oitis jo edellä mainittua sibilanssia äänessä, kun SpinX ohjasi verkkovirtaa levysoitinesivahvistimelle, joskin kaapelin napaisuuden vaihtaminen minimoi ilmiön lähes kuulumattomiin. Verkkovirran vaihe käännettynä musiikki asettui myös basson suhteen paremmin jengoilleen, ja erilaisiin lisätarvikkeisiin perehtynyt isäntä luonnehti SpinXiä varsin toimivaksi tapaukseksi, varsinkin hintaisekseen.
”Diskantit heräsivät eloon, ja musiikista tuli eteenpäin työntyvämpää”, kiteytti mies, mutta muistutti, että moisen toivottavuus ja tavoiteltavuus riippuvat toki musiikista ja kuulijan preferensseistä.
Eli tulihan se sieltä, pikku kehaisu. Olisiko kuitenkin käynyt niin, että aiemmissa kuunteluissa verkkovirran vaiheistus oli tehnyt temppunsa soundille, vai paljastuisivatko Spindeco Technologiesin tuotekehittelyn myönteiset tulokset vasta isomman rahan settien ja tuhdimpien äänenpaineiden myötä. Niin tai näin, kaapelit jäivät jatkotutkimuksiin highend-kattauksen oheen.
Penkkipunnerrusta
Ai niin, virtakaapelit piipahtivat myös mittapenkissä. Mittauksin ei pystytty todentamaan valmistajan väittämiä käytetyn teknologian vaikutuksista. Edes hiilijalanjäljen pienenemistä.
SpinX PC1.5 -virtakaapeli
Hinta: 249 €
Pituus: 1,5 m
Lisätietoja: Spindeco Technologies, spindeco.fi