Tiia ja An­te­ro Pöy­hö­sen vii­si­hen­ki­nen per­he on asu­nut ri­vi­ta­lo­ko­dis­saan Jy­väs­ky­län Kor­te­poh­jas­sa koh­ta ne­li­sen vuot­ta. Asun­to löy­tyi ark­ki­teh­ti Bengt Lunds­te­nin vuon­na 1968 suun­nit­te­le­mas­ta ri­vi­ta­lo­yh­ti­ös­tä, joka oli ai­kan­sa tär­kei­tä asun­to­suun­nit­te­lun suun­nan­näyt­tä­jiä. Lunds­ten piir­si tii­vii­tä ruu­tu­kaa­vo­ja si­ten, et­tä kes­kel­lä on suo­jai­sa au­kio ja sen ym­pä­ril­lä ri­vi­ta­lo­ton­tit. Hän ot­ti mal­lia suo­ma­lais­ten puu­kau­pun­kien ruu­tu­kaa­vas­ta, jos­sa kort­te­lien kes­kel­le jää­vät yh­teis­pi­hat ovat olen­nai­sia viih­tyi­syy­del­le.

Kor­te­poh­ja oli jo en­nes­tään tut­tu asuin­paik­ka per­heel­le.

– Tääl­lä on rau­hal­lis­ta, vie­res­sä on kau­pun­gin par­haat hiih­to­la­dut ja ul­koi­lu­a­lu­eet, las­ten on help­po kul­kea har­ras­tuk­siin, he­vos­tal­li on met­sän ta­ka­na ja kes­kus­taan­kin pol­kai­see hel­pos­ti pyö­räl­lä, Tiia Pöy­hö­nen lu­et­te­lee.

– Olin jo pi­dem­pään seu­ran­nut, tu­li­si­ko juu­ri näis­tä ri­vi­ta­lois­ta asun­to­ja myy­tiin. Mei­tä kiin­nos­ti 1960-lu­vun ta­lo­jen ark­ki­teh­tuu­ri ja alu­een yh­tei­söl­li­nen luon­ne.

1. Kolmessa tasossa olevaan 136,5 neliöön on saatu mahdutettua neljä makuuhuonetta, keittiö, olohuone, sauna, kaksi kylpyhuonetta ja vieläpä erillinen takkahuonekin.

1960-LU­VUN TE­HO­TI­LAT JA -TOI­MIN­NOT

Si­sä­ti­loil­taan 1960-lu­vun lo­pun asun­not ovat ai­ka­kau­del­le tyy­pil­li­sen te­hok­kaas­ti mi­toi­tet­tu­ja, ja jo­kai­sel­le toi­min­nol­le on oma, eril­li­nen ti­lan­sa. Kol­mes­sa ta­sos­sa ole­vaan 136,5 ne­li­ön asun­toon on ark­ki­teh­ti saa­nut mah­du­tet­tua nel­jä ma­kuu­huo­net­ta, keit­ti­ön, olo­huo­neen, sau­nan ja kyl­py­huo­neen sekä vie­lä eril­li­sen tak­ka­huo­neen­kin.

– Ark­ki­teh­ti on miet­ti­nyt tai­ta­vas­ti au­rin­gon va­lon ja päi­vän kier­ron näis­sä ti­lois­sa. Saam­me luon­non­va­loa isois­ta ik­ku­nois­ta koko päi­vän ajan. Ik­ku­noi­ta on myös asun­non si­säl­lä esi­mer­kik­si huo­nei­den vä­lis­sä ja por­tai­kos­sa. Ark­ki­teh­tuu­ris­sa on pal­jon hie­no­ja yk­si­tyis­koh­tia, Tiia sa­noo.

Kun Pöy­hö­set hank­ki­vat ko­tin­sa, oli ta­lo­yh­ti­ös­sä ja asun­nos­sa teh­ty jo isoim­mat re­mon­tit. Os­to­het­kel­lä he ajat­te­li­vat­kin muut­ta­van­sa hy­vä­kun­toi­seen asun­toon, jos­sa ei re­mont­te­ja tar­vit­si­si teh­dä.

– Mut­ta toi­sin tai­si käy­dä, Tiia sa­noo ja nau­rah­taa.

– Olem­me me tääl­lä teh­neet kai­ken­lais­ta pie­nem­pää ja suu­rem­paa re­mont­tia.

Olohuoneen punainen seinä energisoi koko tilan. Ruokailuryhmässä on kierrätettynä hankittua Artekia, valaisin on Alvar Aallon suunnittelema Ampiaispesä. Mustavalkoinen pikkupöytä Ellos.

RI­MA­SEI­NÄ PA­RAN­TAA AKUS­TIIK­KAA

Voi huo­ma­ta, et­tä Pöy­hö­set ovat ai­na­kin tart­tu­neet maa­li­te­laan ja ko­hen­ta­neet sei­nä­pin­to­ja reip­pail­la vä­reil­lä. He ovat myös pa­laut­ta­neet ala­ker­ran ta­kan al­ku­pe­räi­seen 1960-lu­vun lo­pun asuun, ra­ken­ta­neet olo­huo­nee­seen akus­toi­van ri­ma­sei­nän, hi­o­neet al­ku­pe­räi­set kau­niit tam­mi­par­ket­ti­lat­ti­at sekä ko­ko­pui­set por­taat, uu­dis­ta­neet sau­nan, muo­kan­neet keit­ti­ö­tä mie­lei­sek­seen ja vii­mei­sim­mäk­si ra­ken­ta­neet te­ras­sil­le kau­niin tii­li­lat­ti­an.

– Ko­tia si­sus­tam­me mie­lui­ten rau­has­sa pala ker­ral­laan, jot­ta ko­ko­nai­suu­des­ta muo­dos­tui­si ker­rok­sel­li­nen, ei­kä kii­rees­sä tu­li­si teh­tyä hä­ti­köi­ty­jä hu­ti­os­tok­sia, Tiia sa­noo.

Kellarikerroksen takkatilassa on alkuperäinen lautaseinä, joka freesattiin käsittelemällä se vaaleaksi. Tori.fi:stä löytyneisiin Yrjö Kukkapuron Saturnus-tuoleihin Tiia yhdisti punaisen itämaisen maton. Sisustuksen vihreän ja punaisen väripari toistaa rivitaloalueen ulkoseinien väritystä.

1960-70-LU­KU­JEN KA­LUS­TEET KIEH­TO­VAT

Ko­din muu­tok­set Pöy­hö­set ha­lu­a­vat teh­dä niin, et­tä ne oli­si­vat luon­te­va osa 1960-lu­vun lo­pun asun­non al­ku­pe­räis­tä il­met­tä. Huo­ne­ja­ko­kin on pi­det­ty al­ku­pe­räi­se­nä.

– Olem­me mo­lem­mat kiin­nos­tu­nei­ta 1960- ja 70-lu­ku­jen de­sig­nis­ta ja ark­ki­teh­tuu­ris­ta. Olem­me hank­ki­neet ko­tiim­me pal­jon ai­ka­kau­den ka­lus­tei­ta ja esi­nei­tä muun mu­as­sa Tori.fi:stä ja Fa­ce­boo­kin kier­rä­tys­ryh­mis­tä.

SA­TUR­NUS-TUO­LI JA MUUT VÄ­RI­PIL­KUT

Vä­re­jä on­kin käy­tet­ty en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti, mikä te­kee si­sus­tuk­ses­ta per­soo­nal­li­sen ja raik­kaan. Har­vem­min suo­ma­lais­ko­dis­sa nä­kee, et­tä ma­kuu­huo­nees­sa oli­si rin­nak­kain roo­sa ja kirk­kaan­pu­nai­nen sei­nä tai et­tä tak­ka­huo­neen si­sus­tus ra­ken­tui­si vih­re­än ja pu­nai­sen vas­ta­vä­ri­pa­ril­le.

– Kou­lus­sa lap­se­na ope­tet­tiin, et­tä vih­reä ja pu­nai­nen ei­vät sovi yh­teen, mut­ta kyl­lä mi­nun mie­les­tä­ni vih­re­äl­lä kan­kaal­la ver­hoil­lut Yr­jö Kuk­ka­pu­ron Sa­tur­nus-tuo­lit ja pu­na­ku­vi­oi­nen itä­mai­nen mat­to so­pi­vat hy­vin yh­teen, sa­noo Tiia.

aamuaurinko paistaa keittiöön, jonka ikkunoista näkee suoraan lasten leikkipaikalle. Saarekkeen päällä on Alvar Aallon Käsikranaatti-lamppu ja ympärillä on saman suunnittelijan baarijakkaroita.

KO­RO­NA PANI MIET­TI­MÄÄN KU­LU­TUS­TA

Ko­ro­na-ai­ka muut­ti Pöy­hös­ten aja­tuk­sia ku­lut­ta­mi­ses­ta. Han­kin­to­jen va­lin­ta­pe­rus­teet me­ni­vät uu­sik­si, kun poik­keu­sai­ka vai­keut­ti niin mo­nen ko­ti­mai­sen yri­tyk­sen toi­min­taa ja koko Suo­men ta­lout­ta.

– Ko­ro­na-ai­ka he­rät­ti to­del­la miet­ti­mään ta­va­roi­den tuo­tan­toa ja yli­pään­sä ku­lut­ta­mis­ta. Meil­le on vii­me ai­koi­na tul­lut en­tis­tä tär­ke­äm­mäk­si ko­ti­mai­suus, ja ha­lu­am­me ku­lut­taa har­ki­ten ja kes­tä­vää, Tiia pe­rus­te­lee.

Samettiverhoiltu tuoli on Yrjö Kukkapuron Junior. Se on perheen kissan suosikkituoli.