Viherkasvit viihtyvät hyvin asunnon valoisuuden vuoksi. Suurin osa niistä on saatu pistokkaina. Olohuoneen matto on Finarten Dyyni.

Hel­sin­gin Kä­py­läs­sä on olym­pi­a­lai­sia var­ten ra­ken­net­tu­ja ker­ros­ta­lo­ja, jois­ta osas­sa on kak­si­ker­rok­si­sia atel­jee­a­sun­to­ja val­ta­vi­ne ik­ku­noi­neen. Vee­ran ja Mii­kan luo­na ol­laan vä­hän kuin lin­tu­tor­nis­sa. Ylim­män ker­rok­sen asun­non ik­ku­nois­ta voi tii­rail­la mai­se­mia kol­meen il­man­suun­taan.

Keit­ti­ös­tä nä­ky­vät pi­ha­pui­den lat­vuk­sis­sa viih­ty­vät ti­ai­set ja var­pu­set, ja asun­non toi­sel­la puo­lel­la par­vek­keel­ta nä­kee si­ni­sel­lä tai­vaal­la kii­tä­vät pääs­ky­set.

– Ne pe­si­vät ka­ton si­säl­lä, ja nii­den tai­dok­kaat len­to­näy­tök­set tuo­vat mi­nul­le mie­leen lap­suu­den mök­ki­ke­sät, sa­noo Vee­ra.

Olo­huo­neen kor­keis­ta ik­ku­nois­ta au­ke­aa hulp­pea nä­ky­mä Kum­pu­lan siir­to­la­puu­tar­haan. Kuk­ka-is­tu­tuk­set, he­del­mä­puut ja eri­vä­ri­set pik­ku­mö­kit muo­dos­ta­vat elä­vän maa­lauk­sen. Siir­to­la­puu­tar­han pe­räl­lä lie­huu lip­pu­tan­gos­sa Kar­ja­lan pu­na­mus­ta isän­nän­vii­ri, ja se so­pii hy­vin Vee­ral­le ja Mii­kal­le. He ovat ko­toi­sin Poh­jois-Kar­ja­las­ta, vaik­ka Miik­ka on­kin syn­ty­nyt Sveit­sis­sä.

Myös ää­ni­mai­se­ma ko­to­na on ny­kyi­sin lem­peä. Vee­ran ja Mii­kan ai­em­pi koti oli sa­mas­sa ker­ros­ta­los­sa, mut­ta ka­dun­puo­lei­ses­sa pää­dys­sä.

– Sii­nä­kin oli ai­van upea valo ja iso olo­huo­ne. Tyk­kä­sim­me pal­jon. Mut­ta sii­nä oli ka­dun melu. Meil­lä oli mak­ka­ri sii­nä vie­res­sä, Vee­ra ker­too.

Eteisen seinän aavistuksen punertava vaalea sävy on Cover Storyn Pablo. Eteisen vanha umpipuinen penkki on löytö roskalavalta.

HIS­TO­RI­AN HA­VI­NAA

Vee­ra ja Miik­ka kuu­li­vat run­sas vuo­si sit­ten naa­pu­ril­taan vin­kin juu­ri myyn­tiin tul­lees­ta asun­nos­ta sa­mas­sa ta­los­sa. Se oli kak­si­ker­rok­si­nen atel­jee­a­sun­to ja al­ku­pe­räi­ses­sä 1950-lu­vun kun­nos­sa.

He em­pi­vät het­ken, mut­ta to­te­si­vat, et­tä se oli juu­ri sitä, mis­tä he oli­vat haa­veil­leet. He tart­tui­vat ti­lai­suu­teen, ja van­ha koti me­ni­kin no­pe­as­ti kau­pak­si.

Ki­sa­ky­län alue Kä­py­läs­sä ra­ken­net­tiin Hel­sin­gin vuo­den 1952 olym­pi­a­lais­ten kil­pai­li­joi­ta var­ten, ja hei­dän ny­kyi­ses­sä asun­nos­saan ma­joit­tui­vat eh­kä bra­si­li­a­lai­sur­hei­li­jat. Olym­pi­a­lais­ten jäl­keen asun­to vaih­toi omis­ta­jaa kah­des­ti, ja sen jäl­keen se oli yh­tä­jak­soi­ses­ti vuok­ral­la lä­hes pa­ri­kym­men­tä vuot­ta.

Ki­sa­ky­lä on mää­ri­tel­ty val­ta­kun­nal­li­ses­ti mer­kit­tä­väk­si ra­ken­ne­tuk­si kult­tuu­riym­pä­ris­tök­si.

– Veik­kaan, et­tä tämä on yk­si har­vois­ta Ki­sa­ky­län atel­jee­a­sun­nois­ta, joka oli säi­ly­nyt lä­hes al­ku­pe­räi­ses­sä asus­saan. Asun­nos­ta oli vuo­sien var­rel­la pi­det­ty hy­vää huol­ta, mut­ta sitä ei ol­lut mis­sään vai­hees­sa mo­der­ni­soi­tu, sa­noo Vee­ra.

Hän löy­si re­mont­ti­sii­vouk­ses­sa jopa vuo­si­kym­me­niä sääs­tet­ty­jä sil­ki­no­hui­ta ja ko­ris­teel­li­ses­ti ku­vi­oi­tu­ja ves­sa­pa­pe­ri- ja ta­lous­pa­pe­ri­rul­lia. Keit­ti­ös­sä hei­tä odot­ti val­mii­na ruo­ka­pöy­tä.

– On kuu­lem­ma ol­lut sel­lai­nen pe­rin­ne, et­tä pöy­tä on ai­na jä­tet­ty ta­loon, Vee­ra sa­noo.

Kynttilänjalat ovat Veeran tekemät. Seinälle laskeutuva kultaköynnös on edellisten vuokralaisten asuntoon jättämä. Taustalla tasanteella istuvat keramiikkavarikset.

Miikka on intohimoinen lukija. Yhdysvaltalainen kirjailija Paul Auster on yksi hänen suosikeistaan. Veeran lempikirjailija on japanilainen Haruki Murakami.

SA­TO­JA TUN­TE­JA

Vee­ra ja Miik­ka te­ki­vät re­mon­tin pää­o­sin it­se. He sai­vat lat­ti­an­te­koon avuk­seen Mii­kan puu­sep­pä-isän, ja am­mat­ti­maa­la­ri teki ka­tot. He kaa­vai­li­vat aluk­si te­ke­vän­sä vain pie­nen pin­ta­re­mon­tin, mut­ta urak­ka osoit­tau­tui lo­pul­ta pal­jon suu­rem­mak­si. He kun­nos­ti­vat kaik­ki pin­nat huo­lel­li­ses­ti kat­to­ja myö­ten.

– Pelk­kään ta­soit­te­luun ja maa­lauk­seen meni var­maan sa­to­ja tun­te­ja, Vee­ra sa­noo.

Vee­ra on en­sim­mäi­sel­tä kou­lu­tuk­sel­taan muo­toi­li­ja, ja ny­kyi­sin hän on pe­rus­kou­lun kä­si­työ­no­pet­ta­ja. Hän on teh­nyt it­se ka­lus­tei­ta ja va­lin­nut si­sus­tus­ma­te­ri­aa­lit ja vä­rit.

– Vee­ral­la on var­ma maku, sa­noo Miik­ka.

Korkea nurkkakaappi on alkuperäinen viileäkaappi.Kattovalaisin on vanha teollisuusvalaisin. Keittiön seinän sävy on Tikkurilan Mulperi.

Miikka sai oranssin Pehtoori-kahvipannun aikoinaan ylioppilaslahjaksi. Pienet keramiikkahedelmät ovat Veeran tekemiä, samoin hedelmäkulho. Boran induktioliesi on palvellut käytössä hyvin.

Keittiö valmistui viimeisenä. Värikäs kivitaso on Granitopista. Tapwellin hana ja allas ovat messinkiä. Yläkaapit ja niiden alla oleva pieni seinävalaisin ovat alkuperäiset. Ikean alakaapit ovat uudet. Vetimet on kopioitu vanhoista kaapeista.

ES­TEE­TÖN NÄ­KY­MÄ

Huo­ne­kor­keus on kor­keim­mil­laan mel­kein vii­si met­riä. Ma­kuu­huo­ne on par­vel­la, jol­ta nä­kyy alas olo­huo­nee­seen. Kor­ke­as­sa ti­las­sa roik­ku­vat rii­si­pa­pe­ri­va­lai­si­met ovat kuin kum­pu­pil­viä tai kak­si kuu­ta, jot­ka lois­ta­vat pi­me­äl­lä. Va­lai­si­met nä­ky­vät myös ul­koa sil­loin, kun kaih­ti­met ovat yl­hääl­lä.

Vuo­de­nai­ko­jen kier­to hei­jas­tuu ul­koa si­sus­tuk­sen sä­vyi­hin. Tal­vel­la, kun lumi peit­tää siir­to­la­puu­tar­han, se va­lai­see myös si­säl­lä. Ke­säl­lä puu­tar­han veh­reys ja ku­kat jat­ku­vat teks­tii­leis­sä ja lu­kui­sis­sa vi­her­kas­veis­sa.

Veera ja Miikka tekivät asunnosta löytöjä. Makuuhuoneen laatikosto ja safarituoli oli jätetty sinne.

Makuuhuoneen sisalmatto on VM-Carpetista. Enon punomassa pajukorissa säilytetään villasukkia.

KIR­JAS­TO TA­SAN­TEEL­LE

Mii­kal­le lu­ke­mi­nen on elä­män­ta­pa. Si­ni­sen huo­neen kir­ja­hyl­lyt ovat jo täyn­nä. Osa kir­jois­ta odot­taa vie­lä va­ras­tos­sa. Mis­tä niil­le löy­tyi­si li­sää ti­laa?

Ma­kuu­par­ven vie­res­sä on tyh­jä ta­san­ne, si­sään­ve­de­tyn par­vek­keen kat­to. Täl­lä het­kel­lä sen reu­nal­la is­tuu kak­si ke­ra­miik­ka­va­ris­ta. Vee­ra ja Miik­ka ovat ju­lis­ta­neet ys­tä­vil­leen ide­a­kil­pai­lun. Se, joka kek­sii ta­san­teel­le par­haan käyt­tö­tar­koi­tuk­sen, pal­ki­taan. Tä­hän men­nes­sä on eh­do­tet­tu lu­ku­nurk­kaus­ta, pat­sas­puis­toa ja vie­ras­pe­tiä.

Eh­kä ta­san­teel­le voi­si si­joit­taa kir­jas­ton?

– Se voi­si ol­la hyvä idea, sil­lä kir­jo­ja ha­et­tiin usein van­haan ai­kaan ti­ka­puil­la, Miik­ka sa­noo.

Lempeä sininen sävy seinässä on Cover Storyn Tove. Veera verhoili Artekin sohvan Johanna Gullichsenin kankaalla. Veera arvostaa suomalaista käsityötä. Sohvan yläpuolella on Niko Saarisen maalaus.

Lundian hyllyt on saatu ystävältä. Kirjahyllyn ylähyllyllä olevat keramiikkatyöt ovat Veeran.

ATEL­JEEK­LU­BI KO­KOON­TUU

Koti on Mii­kal­le ja Vee­ral­le paik­ka, jos­sa ke­rä­tään voi­mia ja pa­lau­du­taan työs­tä.

– Ko­to­na pi­tää ol­la oman­lai­nen har­mo­nia, jot­ta pys­tyn ren­tou­tu­maan. Et­tä asi­at ovat pai­koil­laan, sa­noo Vee­ra.

Vir­kis­tä­vää on myös kut­sua ys­tä­viä ky­lään. Vee­ra ja Miik­ka ovat pe­rus­ta­neet ta­lon toi­ses­sa atel­jee­a­sun­nos­sa asu­van per­heen kans­sa Atel­jeek­lu­bin. Tar­koi­tuk­se­na on teh­dä tai­det­ta yh­des­sä. En­sim­mäi­sel­lä ko­koon­tu­mis­ker­ral­la maa­lat­tiin, sit­ten piir­ret­tiin oma­ku­vat hii­lel­lä ja kol­man­nel­la ker­ral­la oli vuo­ros­sa sa­na­tai­det­ta.

Atel­jeek­lu­bin sa­toa on koot­tu par­vel­le joh­ta­vien por­tai­den ylä­puo­lel­le. Ta­lo­yh­ti­ön ros­ka­la­val­ta löy­tyi jon­kun pois heit­tä­mä tai­tei­li­jan pa­let­ti, jos­sa oli kui­vu­nei­ta öl­jy­vä­ri­no­ka­rei­ta. Nyt pa­let­ti on tal­les­sa va­ras­tos­sa ja odot­taa seu­raa­vaa ko­koon­tu­mis­ta.

– Atel­jeek­lu­bin kier­to­pal­kin­to, sa­noo Miik­ka ja nau­rah­taa.

Kylpyhuoneesta on kesäisin vehreät maisemat läheiseen Kumpulan siirtolapuutarhaan.