Artikkeli
Helanderilta huudettu maalaus on Riina-Liisalle tärkeä. Vanha mummo istuu siinä koru- ja muistorasia sylissään ja muistelee haikeana menneitä aikoja. Taulu muistuttaa siitä, että pitäisi elää niin, ettei ole vanhana syytä surra mennyttä elämää. Riina-Liisan sylissä Taabe-koira.

Helanderilta huudettu maalaus on Riina-Liisalle tärkeä. Vanha mummo istuu siinä koru- ja muistorasia sylissään ja muistelee haikeana menneitä aikoja. Taulu muistuttaa siitä, että pitäisi elää niin, ettei ole vanhana syytä surra mennyttä elämää. Riina-Liisan sylissä Taabe-koira.

Lau­ra Syc­hold ku­vat Mik­ko Kaa­res­maa

Ter­ve­tu­loa Nur­mek­seen!

Takaisin Pohjois-Karjalaan ja projektiksi autiotalo

Oreniukset kuuntelivat sydämensä ääntä ja herättivät autiotalon henkiin Nurmeksen Valtimolla.

Kun naakanpesät oli häädetty hormeista, saatiin paikallisen muurarin tekemä uusi, komea takka käyttöön. Valkoinen maali toi sisäkaton mielenkiintoisen rakenteen näkyviin. Katto on Markon taidonnäyte. Olohuoneen retrosohva ostettiin jo remontin alkuvaiheessa. Arkkupöytä on Markon ensimmäisiä töitä puuseppäkoulusta. Hapsulamput komppaavat hauskasti toisiaan.

Kun naakanpesät oli häädetty hormeista, saatiin paikallisen muurarin tekemä uusi, komea takka käyttöön. Valkoinen maali toi sisäkaton mielenkiintoisen rakenteen näkyviin. Katto on Markon taidonnäyte. Olohuoneen retrosohva ostettiin jo remontin alkuvaiheessa. Arkkupöytä on Markon ensimmäisiä töitä puuseppäkoulusta. Hapsulamput komppaavat hauskasti toisiaan.

Läh­den Poh­jois-Kar­ja­laan, vaih­dan far­kut verk­ka­ri­hou­suun, lau­le­taan tu­tus­sa is­kel­mäs­sä. Rii­na-Lii­sa ja Mar­ko Ore­niuk­sel­le nämä ei­vät ole vain lau­lun sa­no­ja, vaan osa hei­dän elä­män­ta­ri­naan­sa. Mi­ten ja mik­si elä­mä ruuh­ka-Suo­men lai­ta­mil­la vaih­tui au­ti­o­ta­loon Val­ti­mon ky­läl­lä?

–Töi­den myö­tä olin aset­tu­nut Ete­lä-Suo­meen ja yh­des­sä Mar­kon kans­sa olim­me asu­neet niin uu­dem­mis­sa ta­lois­sa kuin ko­ko­naan re­mon­toi­mas­sam­me van­has­sa­kin. Elä­mi­sen laa­tu ete­läs­sä al­koi kui­ten­kin vä­hi­tel­len tun­tua ah­dis­ta­val­ta, ja kai­puu syn­nyin­seu­dul­le vah­vis­tui vuo­si vuo­del­ta, ker­too Rii­na-Lii­sa.

Pa­ris­kun­ta oli naut­ti­nut Poh­jois-Kar­ja­lan jyl­his­tä mai­se­mis­ta ja hil­jai­suu­des­ta omal­la erä­käm­päl­lä lo­ma­reis­suil­la, mut­ta nyt ai­ka oli kyp­sä muut­taa seu­dul­le py­sy­väs­ti.

– Nel­jän vuo­den ajan et­sim­me van­haa kar­ta­noa, pap­pi­laa tai muu­ta ti­la­vaa ta­loa, mut­ta bud­jet­tiin ja toi­vei­siin so­pi­vaa ei vain löy­ty­nyt. Fa­ce­book-ky­se­ly tuot­ti lo­pul­ta tu­los­ta ja Hiek­ka­lah­den en­ti­nen omis­ta­ja ot­ti mei­hin yh­teyt­tä, Rii­na-Lii­sa ker­too.

Hiekkalahden kunnostaminen on ollut iso urakka, mutta Riina-Liisa ja Marko ovat tehneet saumatonta yhteistyötä talon palauttamiseksi entiseen loistoonsa. Monen vuoden haave paluusta Pohjois-Karjalaan on vihdoin toteutunut.

Hiekkalahden kunnostaminen on ollut iso urakka, mutta Riina-Liisa ja Marko ovat tehneet saumatonta yhteistyötä talon palauttamiseksi entiseen loistoonsa. Monen vuoden haave paluusta Pohjois-Karjalaan on vihdoin toteutunut.

Vitriinikaapissa säilytetään Riina-Liisan äidin tekemiä käsitöitä ja erilaisia antiikkilöytöjä. Huovutetun karhun on tehnyt Villahiiri. Pehmo-kurpitsa on Jotexilta. Vanha valopallo sai jäädä paikalleen joulun jälkeen.

Vitriinikaapissa säilytetään Riina-Liisan äidin tekemiä käsitöitä ja erilaisia antiikkilöytöjä. Huovutetun karhun on tehnyt Villahiiri. Pehmo-kurpitsa on Jotexilta. Vanha valopallo sai jäädä paikalleen joulun jälkeen.

KIEH­TO­VA HIS­TO­RIA

Talo oli seis­syt asu­mat­to­ma­na kak­si­kym­men­tä vuot­ta, mut­ta pu­hut­te­li vah­vas­ti per­soo­nal­li­sel­la ul­ko­muo­dol­laan. Ti­laa oli­si run­saas­ti ja mai­se­ma loi­vas­ti viet­tä­vien pel­to­jen yli koh­ti Val­ti­mo­jär­veä ihas­tut­ta­va. Tämä se on, päät­ti­vät Rii­na-Lii­sa ja Mar­ko. Kau­pat saa­tiin so­vit­tua, ja pa­ril­la oli nyt han­kit­tu­na it­sel­leen ko­din li­säk­si pro­jek­tia vuo­sik­si eteen­päin.

Hiek­ka­lah­den his­to­ri­as­ta tie­de­tään, et­tä se on kuu­lu­nut Ne­va­lai­sen su­vul­le vuo­des­ta 1877. Kel­la­ris­sa nä­ky­vän mer­kin­nän mu­kaan ny­kyi­nen pää­ra­ken­nus on nous­sut vuon­na 1922 Ant­ti ja Kus­taa­va Ne­va­lai­sen toi­mes­ta. Sitä en­nen ti­lal­la on ol­lut kak­si van­hem­paa ra­ken­nus­ta, jois­ta sau­na oli asuin­ra­ken­nuk­se­na 1900-lu­vun alus­sa.

So­ta­vuo­si­na tila oli ar­mei­jan käy­tös­sä so­ti­lai­den ma­joi­tus­ti­loi­na Val­ti­mon ol­les­sa so­ta­toi­mi­a­lu­et­ta. Ta­ri­na ker­too noil­ta ajoil­ta ta­lon ol­leen lä­hel­lä tu­hou­tu­mis­ta, kun ki­pi­nä oli len­tä­nyt pii­pus­ta pä­re­ka­tol­le. Toi­me­li­as lot­ta eh­ti kui­ten­kin hä­lyt­tää pel­lol­la har­joi­tel­leet so­ti­laat sam­mu­tus­töi­hin. Ta­pah­tu­mas­ta on muis­to­na vin­til­tä nä­ky­vät hiil­ty­neet pä­reet.

Jos­sain vai­hees­sa pää­ra­ken­nuk­ses­sa on toi­mi­nut myös kier­to­kou­lu, ja 1960-lu­vul­le tul­ta­es­sa ta­los­ta vuok­ra­si ti­laa kier­tä­vä ku­don­ta­kou­lu. Ti­lal­la on myös pi­det­ty lyp­sy­kar­jaa, kas­va­tet­tu si­ko­ja ja vil­jel­ty maa­ta.

Kun kun­nal­lis­tek­niik­ka laa­jen­tui 1980-lu­vul­la Hiek­ka­lah­den alu­eel­le, kävi il­mi, et­tä alu­eel­la on ol­lut ki­vi­kau­tis­ta asu­tus­ta. Täs­tä ker­to­vat alu­eel­ta löy­ty­neet, esi­nei­den val­mis­tuk­ses­ta syn­ty­neet kvart­sin­pa­la­set, pa­la­neet luut ja hi­o­tut ki­vie­si­neet. Ran­taan las­ke­vat pel­lot ovat löy­dök­sien an­si­os­ta saa­neet mui­nais­muis­to­mer­kin­nän, ei­kä sik­si Hiek­ka­lah­den ete­län­puo­lei­sel­le alu­eel­le saa ra­ken­taa mi­tään.

Tummanvihreä Ikean keittiö sopii talon kartanotyyliin hienosti. Seinän panelointi on Markon tekemä, kiinteärakenteinen skafferi maalattiin samalla sävyllä. Tapetti on Boråstapeterin Gammalsvenska-mallistosta. Seinällä oleva koriste on alkujaan vuosisadan vaihteen mahanhuuhtelusäiliö. Muuttokuormassa tullut upea jugend-valaisin löysi paikkansa täältä.

Tummanvihreä Ikean keittiö sopii talon kartanotyyliin hienosti. Seinän panelointi on Markon tekemä, kiinteärakenteinen skafferi maalattiin samalla sävyllä. Tapetti on Boråstapeterin Gammalsvenska-mallistosta. Seinällä oleva koriste on alkujaan vuosisadan vaihteen mahanhuuhtelusäiliö. Muuttokuormassa tullut upea jugend-valaisin löysi paikkansa täältä.

Kodinhoitohuone paneloitiin ja maalattiin kauniilla pellavan sävyllä. Marokkolaishenkinen lattialaatta löytyi Pukkilan valikoimista.

Kodinhoitohuone paneloitiin ja maalattiin kauniilla pellavan sävyllä. Marokkolaishenkinen lattialaatta löytyi Pukkilan valikoimista.

JÄ­REÄ RE­MONT­TI

Ta­lon tu­le­vai­suus al­koi jo näyt­tää syn­käl­tä sii­nä vai­hees­sa, kun Rii­na-Lii­sa ja Mar­ko as­tui­vat omis­ta­jan saap­pai­siin.

– Ra­ken­tei­ta tut­kies­sam­me löy­sim­me jää­tä olo­huo­neen sei­nä­le­vy­jen al­ta. Kaik­ki oli avat­ta­va ai­na hir­si­run­koon saak­ka, ja kor­jat­ta­vaa riit­ti. Jos joku koh­ta oli prii­maa, oli se yl­lä­tys, ei niin­kään ne huo­not koh­dat, ker­too Rii­na-Lii­sa.

Kaik­ki lat­ti­at avat­tiin, ja 35 sen­tin tur­ve­ker­rok­set syö­tet­tiin imu­au­ton uu­me­niin. Ros­si­poh­jan la­ho­vau­ri­ot kor­jat­tiin, ja 25 as­teen pak­ka­ses­sa pu­hal­let­tiin eko­vil­lat eris­teek­si. Van­ho­ja lat­ti­a­lank­ku­ja pa­lau­tet­tiin pai­koil­leen niin pit­käl­le kuin mah­dol­lis­ta. Kun­nol­li­sia pe­su­ti­lo­ja ta­los­sa ei ol­lut, jo­ten ne luo­tiin alus­ta as­ti. Säh­köt, vesi ja vie­mä­rit teh­tiin uu­sik­si. Talo sai uu­det ik­ku­nat, jot­ka tee­tet­tiin puu­se­päl­lä van­haan mal­liin. Ul­ko­ver­hous­ta uu­sit­tiin ja talo maa­lat­tiin. Läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä vaih­tui maa­läm­pöön, jota var­ten pi­haan po­rat­tiin kai­vot.

–Työ­tä on ol­lut hir­mui­ses­ti, mut­ta ei se mei­tä ole pe­lot­ta­nut. Me olem­me Mar­kon kans­sa hyvä tii­mi. Teh­dään kes­tä­vää ja hy­vää, mut­ta ei ote­ta hom­mia lii­an va­ka­vas­ti, Rii­na-Lii­sa to­te­aa.

Väentuvan talonpoikaissohville mahtuu monta iloista kahvilavierasta. Idea hämähäkki-valaisimiin löytyi reissulla nähdystä kahvilasta. Nurkassa näkyvät Riina-Liisan maalaamat ikonit.

Väentuvan talonpoikaissohville mahtuu monta iloista kahvilavierasta. Idea hämähäkki-valaisimiin löytyi reissulla nähdystä kahvilasta. Nurkassa näkyvät Riina-Liisan maalaamat ikonit.

Isosta eteisestä kuljetaan väentupaan, missä Riina-Liisa pitää pop-up-kahvilaa. Talon loiston vuosina tätä kautta taloon kulki ”tavallinen rahvas”, kun taas hienompi väki meni lasiverannan kautta. Vanha puhelin oli aikoinaan käytössä Hiekkalahdella.

Isosta eteisestä kuljetaan väentupaan, missä Riina-Liisa pitää pop-up-kahvilaa. Talon loiston vuosina tätä kautta taloon kulki ”tavallinen rahvas”, kun taas hienompi väki meni lasiverannan kautta. Vanha puhelin oli aikoinaan käytössä Hiekkalahdella.

IKÄ SAA NÄ­KYÄ

Koko ta­lon läpi pu­hal­ta­nut re­mont­ti aloi­tet­tiin kuu­kau­den ke­sä­lo­mal­la 2020. Re­mont­ti jat­kui kaik­ki loma-ajat, kun­nes syys­kuus­sa 2021 pari muut­ti vuok­ral­le Val­ti­mon kes­kus­taan. Re­mont­tia pääs­tiin sii­tä eteen­päin jat­ka­maan joka päi­vä töi­den jäl­keen.

Kun pe­rus­kor­jaus­työt oli saa­tu val­miik­si, käy­tiin pin­to­jen kimp­puun. Pe­rin­ne­me­ne­tel­miä ja -ma­te­ri­aa­le­ja käy­tet­tiin sen ver­ran kuin van­ha talo vaa­ti, mut­ta ei kui­ten­kaan pu­ri­taa­ni­ses­ti. Ta­lon ikää ei ha­lut­tu peit­tää, vaan pin­to­jen ro­soi­suus sai jää­dä nä­ky­vil­le, vaik­ka maa­lia ku­lui­kin tonk­ka­kau­pal­la kat­toi­hin ja lat­ti­oi­hin. Si­sus­tus­va­lin­to­jen an­si­os­ta ta­los­sa val­lit­see tyy­li­käs, mut­ta sil­ti ko­di­kas kar­ta­no­fii­lis.

– Mei­dän ko­din tyy­liä voi­si ku­vail­la sa­noil­la ”sa­tu­met­sä koh­taa an­tii­kin”. Vuo­sien ajan ol­laan ke­räil­ty an­tiik­kie­si­nei­tä ja mie­lui­sam­mat ovat kul­ke­neet mu­ka­na ko­dis­ta toi­seen. Esi­nei­tä bon­gail­laan mat­koil­ta, ne­tis­tä ja mes­suil­ta. Maus­tei­na toi­mi­vat kä­den­tai­ta­jien työt ja tai­de, mi­nua pu­hut­te­lee var­sin­kin nii­den leik­ki­syys ja eh­kä vä­hän ou­tous­kin. En ha­lua, et­tä koti muut­tuu to­ti­sek­si tai lii­an tunk­kai­sek­si, Rii­na-Lii­sa to­te­aa.

Ta­lon hulp­pei­ta ne­li­öi­tä on ha­lut­tu ava­ta myös mui­den ilok­si. Niin­pä Rii­na-Lii­sa on pi­tä­nyt­kin jo pop up -kah­vi­la Gus­taa­vaa vä­en­tu­vas­sa, hy­väl­lä me­nes­tyk­sel­lä. Tar­jon­taa on tar­koi­tus laa­jen­taa ja ide­oi­da vie­lä eteen­päin vä­hi­tel­len. Ei­kä ta­lo­re­mont­ti­kaan ole vie­lä maa­lis­sa. Ylä­ker­taa on pääs­ty vas­ta aloit­te­le­maan ja kel­la­ris­ta löy­tyy li­sää ne­li­öi­tä. Pi­ha­pii­ri on ai­van oma lu­kun­sa. Ta­lon van­hois­ta ik­ku­nois­ta ra­ken­net­tiin vii­me ke­sä­nä kas­vi­huo­ne ran­ta­nii­tyl­le, muu­toin ul­ko­a­lu­eet ja pi­ha­ra­ken­nuk­set odot­ta­vat vie­lä omaa vuo­ro­aan. Kii­re ei kui­ten­kaan ole. Rii­na-Lii­sa ja Mar­ko ovat tul­leet tän­ne jää­däk­seen.

– Tääl­lä asu­mi­nen on vä­hän kuin oli­si ikui­sel­la ke­sä­lo­mal­la. Vä­lil­lä olen näh­nyt pai­na­jai­sia, et­tä loma lop­puu ja jou­dun pa­laa­maan ete­lään. On­nek­si to­del­li­suus on unia ih­meel­li­sem­pää.

Kirjastohuone toimii toistaiseksi makuuhuoneena. Sävyt ovat englantilaisittain tummat. Salonkisohva ostettiin antiikkikaupasta jo useampi muutto sitten. Myös matto on antiikkikaupasta.

Kirjastohuone toimii toistaiseksi makuuhuoneena. Sävyt ovat englantilaisittain tummat. Salonkisohva ostettiin antiikkikaupasta jo useampi muutto sitten. Myös matto on antiikkikaupasta.

KOTI

Val­ti­mon ky­läs­sä
Nur­mek­ses­sa

Vuon­na 1921–23 ra­ken­net­tu Hiek­ka­lah­den talo. 400 m², 10 huo­net­ta + tois­tai­sek­si re­mon­toi­ma­ton ylä­ker­ta.

ASUK­KAAT

Ore­niuk­set: Mar­ko, 44, kir­ves­mies, ja Rii­na-Lii­sa, 46, kok­ki, sekä Taa­be-koi­ra ja kis­sat Mat­ti ja Siru.

@pro­jekt­hiek­ka­lah­ti.