Artikkeli
Oiva Toikan lasilinnun minulle ojensi lahjaksi tohtori Jenni Haukio käydessään näyttelyni avajaisissa Kaapelitehtaalla kaksi vuotta sitten.

Oiva Toikan lasilinnun minulle ojensi lahjaksi tohtori Jenni Haukio käydessään näyttelyni avajaisissa Kaapelitehtaalla kaksi vuotta sitten.

NET­TE GRÖN KU­VAT MART­TI JÄR­VI

Graafinen suunnittelija Erik Bruun asuu ja työskentelee Suomenlinnassa keltaisessa puutalossa: ”Ikkunasta näen isojen laivojen lähdöt ja saapumiset.”

Erik Bruunin työpaikka on ollut 53 vuotta kotona keltaisen talon kulmahuoneessa. Tilauksia on riittänyt niin, ettei hän ole ehtinyt ihailla ikkunasta näkyviä rantamaisemia kuin aivan viime aikoina.

” Vuon­na 1949 pol­jim­me tan­de­mil­la Roo­maan saak­ka. Tämä oli sitä kun­toi­lua sil­loin! ”

Olemme asuneet Suomenlinnassa, 1856 rakennetussa puutalossa vuodesta 1970. Vaimoni Sinikka tämän palokaluston talliksi rakennetun talon oikeastaan pelasti, kun se aiottiin purkaa.

Olemme asuneet Suomenlinnassa, 1856 rakennetussa puutalossa vuodesta 1970. Vaimoni Sinikka tämän palokaluston talliksi rakennetun talon oikeastaan pelasti, kun se aiottiin purkaa.

Ko­tim­me on ol­lut täs­sä ta­los­sa 53 vuot­ta. Näi­nä vuo­si­na on töi­tä riit­tä­nyt, pal­jon ti­lauk­sia esi­mer­kik­si met­sä­te­ol­li­suu­del­ta. Toi­mek­si­an­to­jen vuok­si sain jos­kus puun­tai­mia työ­huo­neel­le­ni, ja joi­ta­kin niis­tä is­tu­tin ta­lon eteen, män­ty­jä ja kuu­sia. En­sin niis­tä ha­lut­tiin eroon, mut­ta nyt ne ovat niin mah­ta­via, et­tä ne on suo­jel­tu.

Lem­pi­paik­kam­me on ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä olo­huo­nees­sa. Pöy­tä on Ar­ne Ja­cob­se­nin, Piet Hei­nin ja Bruno Maths­so­nin suun­nit­te­le­ma Su­pe­rel­lip­si, tuo­lit ovat van­hem­pie­ni ko­ti­ta­los­ta Säi­ni­öl­tä, Vii­pu­rin pi­tä­jäs­tä. Kun piti läh­teä evak­koon, tuo­lit hei­tet­tiin ju­nan­vau­nuun kuor­man pääl­le.

Ruokapöytä on Arne Jacobsenin Superellipsi, ja vanhat tuolit ovat vanhempieni kotitalosta Säiniöltä, Viipurin pitäjästä. Pöydän ääressä me eniten istumme.

Ruokapöytä on Arne Jacobsenin Superellipsi, ja vanhat tuolit ovat vanhempieni kotitalosta Säiniöltä, Viipurin pitäjästä. Pöydän ääressä me eniten istumme.

Muu­an tär­keä esi­ne on Oi­va Toi­kan la­si­lin­tu, jon­ka sain toh­to­ri Jen­ni Hau­ki­ol­ta pari vuot­ta sit­ten Ar­mas-fes­ti­vaa­liin liit­ty­vän näyt­te­ly­ni ava­jai­sis­sa Kaa­pe­li­teh­taal­la. Hän sai ko­tiin vie­tä­väk­si ke­hys­te­tyn Norp­pa-ju­lis­teen.

Ik­ku­nas­ta näen iso­jen lai­vo­jen läh­döt ja saa­pu­mi­set. Nyt eh­din kes­kit­tyä mai­se­miin toi­sin kuin kii­reim­pi­nä työ­ai­koi­na. Työ­huo­nee­ni oli aluk­si me­ren puo­lei­ses­sa huo­nees­sa. Mut­ta joka tun­ti tuli jo­kin lai­va, jota piti kat­sel­la, ja aja­tuk­set har­hau­tui­vat. Ha­keu­duin sit­ten töi­hin pi­han puo­len kul­ma­huo­nee­seen, jos­ta ei ole mi­tään nä­kö­a­laa.

Työhuoneeni on pihan puolen kulmahuoneessa. Siellä on ollut hyvä keskittyä ideointiin ja piirtämiseen.

Työhuoneeni on pihan puolen kulmahuoneessa. Siellä on ollut hyvä keskittyä ideointiin ja piirtämiseen.

Ko­ko­sim­me vii­me vuon­na näyt­te­lyä Mal­va-mu­se­oon Lah­teen, ja työ­pöy­tä­ni al­ta löy­tyi laa­ti­koit­tain va­lo­ku­via töis­tä ja pro­jek­teis­ta. Poi­ka­ni ka­ve­rei­neen teki val­ta­van seu­lon­ta­työn. Mal­van tam­mi­kuus­sa päät­ty­nyt näyt­te­ly oli­kin suu­rin, mitä töis­tä­ni on kos­kaan jär­jes­tet­ty, voi sa­noa elä­män­työn näyt­te­ly.

Suomenlinnan Ehrensvärd-seura oli jo ollut asiakkaani, kun muutimme tänne. Suunnittelimme yhteistyössä Sinikan kanssa Suomenlinna-julisteen: minä hahmottelin lyijykynällä ja annoin siveltimen vaimolle. Hän veti jokaisen lopullisen viivan.

Suomenlinnan Ehrensvärd-seura oli jo ollut asiakkaani, kun muutimme tänne. Suunnittelimme yhteistyössä Sinikan kanssa Suomenlinna-julisteen: minä hahmottelin lyijykynällä ja annoin siveltimen vaimolle. Hän veti jokaisen lopullisen viivan.

Olen elä­nyt näin pit­kään, kos­ka olen har­ras­ta­nut kun­toi­lua. Vel­je­ni kans­sa ra­ken­sim­me nuo­ri­na mie­hi­nä ul­ko­han­ka­kak­si­kon ja sou­dim­me sil­lä Hel­sin­gis­tä Tuk­hol­maan. Vuon­na 1949 pol­jim­me tan­de­mil­la Mal­mös­tä Ri­vie­ral­le ja Roo­maan saak­ka. Tämä oli sitä kun­toi­lua sil­loin!

Ruo­ka­va­li­oom­me on vai­kut­ta­nut se, et­tä tän­ne saa­rel­le tul­laan Kaup­pa­to­rin ja sen ka­la­kaup­pi­ai­den kaut­ta. Gast­ro­no­mia on vai­mo­ni Si­ni­kan ra­kas har­ras­tus. Ker­ran, kun hän oli mat­koil­la, lai­toin yl­lä­tyk­sek­si keit­ti­ön kaa­pi­no­viin ison piir­rok­sen: ala­kaa­peis­sa uis­ken­te­lee met­rin pi­tui­nen sam­pi.

Oiva Toikan lasilinnun minulle ojensi lahjaksi tohtori Jenni Haukio käydessään näyttelyni avajaisissa Kaapelitehtaalla kaksi vuotta sitten.

Oiva Toikan lasilinnun minulle ojensi lahjaksi tohtori Jenni Haukio käydessään näyttelyni avajaisissa Kaapelitehtaalla kaksi vuotta sitten.

Erik Bruun, 96, on graa­fi­nen suun­nit­te­li­ja, jon­ka hui­kea ura on kes­tä­nyt yli 70 vuot­ta. Se al­koi mai­nos­piir­tä­jä­nä ja so­mis­ta­ja­na, oman stu­di­on Bruun pe­rus­ti vuon­na 1953. Hän on su­ve­ree­ni var­sin­kin ju­lis­te­tai­tei­li­ja­na ja on suun­ni­tel­lut suu­ren jou­kon iko­ni­sia mat­kai­lu- ja luon­non­suo­je­lu­ju­lis­tei­ta sekä muun mu­as­sa Suo­men vii­meis­ten mark­ka­se­te­lien ta­ka­si­vut.
Erik Bruun – graa­fi­nen suun­nit­te­li­ja -ku­va­te­os il­mes­tyi syk­syl­lä 2022 (Ota­va).

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ