Artikkeli
 Kaalinpääastiat olivat edellisen kerran muotia 1980-luvulla. Myös keltainen maljakko on väriä ja muotoa myöden aitoa kasaria. Pelargoni-maalaus on Katrille tärkeä.

Kaalinpääastiat olivat edellisen kerran muotia 1980-luvulla. Myös keltainen maljakko on väriä ja muotoa myöden aitoa kasaria. Pelargoni-maalaus on Katrille tärkeä.

Teks­ti ja ku­vat Heik­ki Rau­tio

Ter­ve­tu­loa Var­kau­teen!

Mitäs mummolan henkeä muuttamaan

Tutut maisemat ja muistot houkuttivat Reijosen perheen Varkauteen Katrin isovanhempien rakentamaan taloon. Siitä tuli perheen vapaa-ajan koti pikkukaupungissa, kauniin luonnon keskellä. Mummolan sisustukseenkaan ei tehty kuin pari muutosta.

Tu­vas­sa on hil­jais­ta. Kat­ri Rei­jo­nen is­tuu lem­pi­pai­kas­saan kei­nu­tuo­lis­sa ja kat­se­lee ulos. Rei­lun 50-ne­li­öi­sen huo­neen vas­tak­kai­ses­sa nur­kas­sa on toi­nen kei­nu­tuo­li, se on Kat­rin puo­li­son Pe­kan.

Aa­mu on al­ka­nut tut­tuun ta­paan­sa. Kat­ri on sy­tyt­tä­nyt tu­let lei­vin­uu­nin kyl­jes­sä ole­vaan puu­hel­laan. Kah­vit ovat tip­pu­mas­sa. Pek­ka on läh­te­nyt per­heen Amor-­koi­ran kans­sa aa­mu­kä­ve­lyl­le. Vii­kon­lop­pu­aa­mu­na ei ole kii­re mi­hin­kään.

– Tä­män ta­lon ovat ra­ken­ta­neet mi­nun mum­mi­ni ja uk­ki­ni vuon­na 1980. Heil­lä oli täl­lä sa­mal­la ton­til­la kaup­pa­puu­tar­ha, Kat­ri ker­too.

Kat­rin ja Pe­kan var­si­nai­nen koti on pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Pa­ris­kun­ta käy Var­kau­des­sa pa­rin vii­kon vä­lein. Tut­tu reit­ti pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta Var­kau­teen tait­tuu au­tol­la kol­mes­sa ja puo­les­sa tun­nis­sa.

– Minä tu­len tän­ne myös yk­sin etä­töi­hin. Sil­loin mat­kus­tan usein ju­nal­la ja kä­ve­len ase­mal­ta ta­lol­le. Otan mu­kaa­ni vain kä­si­lau­kun, sil­lä mi­nul­la on tääl­lä oma vaa­te­kaap­pi.

Kat­ri naut­tii pik­ku­kau­pun­kie­lä­mäs­tä.

– Tääl­lä on kaik­kea mitä tar­vit­see, mut­ta va­lin­to­jen te­ke­mi­nen on hel­pom­paa, kos­ka va­lin­nan­va­raa on vä­hem­män.

Talonpoikaista modernisti. Tuvan seinät on paneloitu 1800-luvun hirsistä sahatuilla paneeleilla. Matot on kudottu tähän taloon ja ne ovat olleet tuvassa aina. Eero Aarnion Pastilli-tuoli on ostettu käytettynä.

Talonpoikaista modernisti. Tuvan seinät on paneloitu 1800-luvun hirsistä sahatuilla paneeleilla. Matot on kudottu tähän taloon ja ne ovat olleet tuvassa aina. Eero Aarnion Pastilli-tuoli on ostettu käytettynä.

Osa omaa his­to­ri­aa

Var­kau­den kes­kus­tan ku­pees­sa, lam­men ran­nal­la si­jait­se­va oma­ko­ti­ta­lo siir­tyi Kat­ril­le ja Pe­kal­le vuon­na 2019.

– Olin lap­ses­ta as­ti haa­veil­lut, et­tä jos­kus vie­lä asun van­has­sa ta­los­sa. Tämä talo on tyy­lil­li­ses­ti ikäis­tään van­hem­man oloi­nen. Sil­loin 1980-lu­vun alus­sa oli muo­tia yh­den­lai­nen ta­lon­poi­kai­suus, ja täs­sä ta­los­sa on sitä hen­keä.

Si­säl­lä isos­sa tu­vas­sa voi­si hy­vin­kin luul­la ole­van­sa van­has­sa maa­lais­ta­los­sa.

– Tu­van sei­nät näyt­tä­vät hir­rel­tä, mut­ta ne ovat pa­nee­lia. Sei­nä­pa­nee­lit on sa­hat­tu 1800-lu­vul­la ra­ken­ne­tun hir­si­ta­lon hir­sis­tä.

Talo nou­si pai­kal­leen omas­ta met­säs­tä kaa­de­tuis­ta puis­ta, jot­ka Kat­rin eno sa­ha­si ra­ken­nus­puik­si. Ta­lon ovet ja ik­ku­nat tee­tet­tiin pai­kal­li­sel­la puu­se­päl­lä.

– Tämä on meil­le tär­keä paik­ka. Tääl­lä on juh­lit­tu mi­nun ja Pe­kan häi­tä. Tääl­lä on vie­tet­ty kaik­ki jou­lut ja ju­han­nuk­set. Mie­tin yh­des­sä vai­hees­sa ta­lon myy­mis­tä, mut­ta se ei tun­tu­nut oi­ke­al­ta rat­kai­sul­ta.

Kun kirppistelyt on kirppistelty eivätkä puutarhatyöt innosta, 
voi aina tarttua kirjaan. Lukeminen on Katrin ja Pekan yhteinen harrastus. Seinällä on Väinö Rouvisen grafiikantyö.

Kun kirppistelyt on kirppistelty eivätkä puutarhatyöt innosta, voi aina tarttua kirjaan. Lukeminen on Katrin ja Pekan yhteinen harrastus. Seinällä on Väinö Rouvisen grafiikantyö.

Nuo­ruu­des­ta tut­tu tyy­li

Ta­lon si­sus­tus on ai­na ol­lut sa­man­lai­nen. Kat­ri muis­taa huo­nei­den ta­pe­tit, laa­tat, kat­to­jen pa­nee­lit ja la­ka­tut män­ty­lat­ti­at jo nuo­ruu­des­taan.

– Tämä paik­ka on mei­dän kak­kos­ko­tim­me. Va­ki­tui­ses­sa ko­dis­sa en eh­kä jak­sai­si kat­soa näin pal­jon la­kat­tua puu­ta.

Nyt Kat­ri on kat­sel­lut ta­los­sa ym­pä­ril­leen pit­kään ja har­taas­ti.

– Si­sus­ta­mi­nen on ol­lut ta­sa­pai­noi­lua sen vä­lil­lä, min­kä voi muut­taa ja mitä taas ei. Mit­kä ovat nii­tä jut­tu­ja, jot­ka pi­tää säi­lyt­tää, kos­ka niis­sä on se oman mum­mo­lan hen­ki.

Ta­los­sa on pik­ku­hil­jaa al­ka­nut nä­kyä Kat­rin kä­den­jäl­keä.

– Etei­nen oli help­po rat­kai­su, sil­lä se oli alun pe­rin pi­meä. Kah­dek­san­kym­men­tä­lu­vun alun tyy­liin män­tyä ei voi­nut ol­la lii­kaa, ja se la­kat­tiin kiil­tä­väk­si.

– Etei­sen tun­nel­ma rai­kas­tui, kun sei­nä­pa­nee­lit maa­lat­tiin val­koi­sik­si.

Eteisen ilme raikastui, kun seinät maalattiin valkoisiksi. Kaunis katosta roikkuva kynttelikkö on Aarikan. Messinkijalkainen pöytä­lamppu on kirpparilöytö. Iso pirttiryhmä on tehty tätä tupaa varten ja se kuuluu talon kalustukseen.

Eteisen ilme raikastui, kun seinät maalattiin valkoisiksi. Kaunis katosta roikkuva kynttelikkö on Aarikan. Messinkijalkainen pöytä­lamppu on kirpparilöytö. Iso pirttiryhmä on tehty tätä tupaa varten ja se kuuluu talon kalustukseen.

Kais­la­ta­pet­tia ja kel­tais­ta

Myös olo­huo­neen al­ku­pe­räi­set kais­la­ta­pe­tit rap­sit­tiin alas ja sei­nät maa­lat­tiin val­koi­sik­si. Kat­rin ja Pe­kan ma­kuu­huo­nees­sa ei luo­vut­tu ko­ko­naan ta­pe­tis­ta. Kaut­taal­taan min­tun­vih­re­äl­lä ruu­su­ta­pe­til­la ta­pe­toi­tu huo­ne sel­kiy­tyi, kun kol­me sei­nää maa­lat­tiin.

– Ma­kuu­huo­neen yh­del­le sei­näl­le va­lit­sin tum­man 1930-lu­vun ta­pe­tin. Pi­dän 30-lu­vun tyy­lis­tä. Ai­noa huo­ne, jota ei kos­kaan tul­la maa­laa­maan on tupa. Nyt jo edes­men­nyt äi­ti­ni sa­noi mi­nul­le 2000-lu­vun alus­sa, et­tä jos jos­kus maa­laan tu­van sei­nät, hän tu­lee kuol­tu­aan kum­mit­te­le­maan tän­ne. Se oli sil­lä sel­vä.

Ta­lon ul­ko­sei­nien väri oli vaih­tua vii­me ke­sä­nä, mut­ta…

– Teim­me Pe­kan kans­sa ko­e­maa­lauk­sen eri vä­ril­lä, mut­ta kos­ka tämä on ai­na ol­lut kel­tai­nen, se on sitä myös jat­kos­sa.

Katri on opiskellut puutarhuriksi. Erityisen inspiroiva oli opiskeluun kuulunut vaihto, jonka Katri sai tehdä Tukhol­massa Florist­kompaniet-kukkakaupassa. Pihapiirin kunnostaminen on vielä vaiheessa.

Katri on opiskellut puutarhuriksi. Erityisen inspiroiva oli opiskeluun kuulunut vaihto, jonka Katri sai tehdä Tukhol­massa Florist­kompaniet-kukkakaupassa. Pihapiirin kunnostaminen on vielä vaiheessa.

Toi­veis­sa ko­ru­ton keit­tiö

Keit­ti­ö­re­mont­ti on ol­lut isoin yk­sit­täi­nen muu­tos. Keit­ti­ön kah­dek­san­kym­men­tä­lu­kui­set tum­mat kaa­pis­tot vaih­det­tiin uu­siin val­koi­siin. Huo­neen män­ty­lat­tia hi­ot­tiin ja la­kat­tiin uu­del­leen. Täl­lä ker­taa lat­ti­aan si­vel­tiin mat­ta­lak­ka.

– Ha­lu­sin uu­des­ta keit­ti­ös­tä mah­dol­li­sim­man ”ta­val­li­sen” ja ko­rut­to­man. Oli­sin ha­lun­nut löy­tää van­hat 50- tai 60-lu­vun täys­pui­set keit­ti­ön­kaa­pit, mut­ta so­pi­via ei löy­ty­nyt.

Keit­ti­ön van­han­mal­li­set, huul­let­tuo­vi­set kaa­pit ti­lat­tiin pai­kal­li­ses­ta keit­ti­ö­ka­lus­te­fir­mas­ta. Oviin va­lit­tiin si­rot ja ajat­to­mat lan­ka­ve­ti­met. Keit­ti­ös­sä ei ol­lut tis­ki­ko­net­ta, ei­kä sitä tul­lut nyt­kään.

– Meil­lä on tääl­lä niin pal­jon van­ho­ja as­ti­oi­ta, joi­ta ei voi pes­tä ko­nees­sa. Jos tääl­lä oli­si tis­ki­kone, van­hat as­ti­at jäi­si­vät käyt­tä­mät­tö­mi­nä kaap­pei­hin.

Keit­ti­ön­pöy­tä on löy­tö yh­des­tä Kat­rin lem­pi­puo­dis­ta, Jo­ken os­to- ja myyn­ti­liik­kees­tä Jär­ven­pääs­tä.

– Pöy­tä­res­su­kal­la oli yk­si jal­ka poik­ki ja kan­si­le­vy pi­lal­la. Pek­ka kor­ja­si ja­lan ja minä kaa­ke­loin kan­nen.

Jo­kel­ta löy­tyi myös keit­ti­öön ri­pus­tet­tu pe­lar­go­ni­maa­laus. Tau­lun ai­he­va­lin­ta ei ole sat­tu­maa.

– Pe­lar­go­nit ovat mi­nul­le rak­kai­ta kuk­kia. Mi­nul­la on tääl­lä kym­me­nen vuot­ta van­ho­ja pe­lar­go­ne­ja, jot­ka tal­ve­tan kel­la­ris­sa. Ke­säk­si ku­kat pa­laa­vat tu­tuil­le pai­koil­leen au­rin­koi­sel­le kuis­til­le.

Keittiönpöytä sai uuden elämän, kun sen jalka korjattiin ja kansi kaakeloitiin. House Doctorin seinävalaisin on ainoa uutena juuri tähän kotiin hankittu esine. Keittiön tapetti on Sandbergin Pine.

Keittiönpöytä sai uuden elämän, kun sen jalka korjattiin ja kansi kaakeloitiin. House Doctorin seinävalaisin on ainoa uutena juuri tähän kotiin hankittu esine. Keittiön tapetti on Sandbergin Pine.

Äi­din luo os­tok­sil­le

Kat­ri on to­del­li­nen kirp­pu­to­ri­hai. Ta­lon ta­va­rat ovat muu­ta­maa poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta kier­rä­tys­löy­tö­jä.

– En yleen­sä et­si kirp­pa­ril­ta mi­tään tiet­tyä. Jos sil­mään sat­tuu jo­tain kiin­nos­ta­vaa ja hin­ta on so­pi­va, os­tan. Toi­si­naan sitä jou­tuu jäl­ki­kä­teen ko­to­na kek­si­mään ”me­ri­se­li­tyk­siä” os­tok­sil­le.

Kat­rin on­nek­kai­siin löy­töi­hin kuu­luu var­kau­te­lai­sen tai­tei­li­ja Väi­nö Rou­vi­sen gra­fii­kan­työ. Sen Kat­ri löy­si Jär­ven­pään kier­rä­tys­kes­kuk­ses­ta.

– Teos esit­tää Var­kau­den alu­e­sai­raa­laa, jos­sa olen syn­ty­nyt. Pi­ti­hän se os­taa pel­käs­tään ai­heen­sa vuok­si.

Kirp­pa­ri­rak­kau­den va­ka­vuu­des­ta ker­too pal­jon se, et­tä Kat­ri läh­ti viet­tä­mään 50-vuo­tis­päi­vään­sä ­Lah­den kirp­pa­reil­le.

– Löy­sin Kirp­pu­to­ri Ki­säl­lis­tä iha­nan lasi­jal­kai­sen pöy­tä­va­lai­si­men, jon­ka os­tin it­sel­le­ni lah­jak­si.

Nyt pel­la­va­var­jos­ti­mi­nen va­lai­sin on etei­sen kir­joi­tus­li­pas­ton pääl­lä.

– Äi­ti­ni ja uk­ki­ni oli­vat mo­lem­mat kiin­nos­tu­nei­ta van­hois­ta ta­va­rois­ta. Eh­kä tämä on meil­lä ve­ris­sä.

Nyt Kat­rin ke­räi­ly­har­ras­tuk­sen he­del­mis­tä saa­vat naut­tia per­heen ai­kuis­tu­neet lap­set, jot­ka tu­le­vat äi­din va­ras­toi­hin ”os­tok­sil­le”.

Katri Reijonen nauttii kakkoskodin väljyydestä ja rauhasta. 
Elämä Varkaudessa lapsuudesta asti rakkaassa paikassa on mukavaa vaihtelua pääkaupunkiseudun hulinaan.

Katri Reijonen nauttii kakkoskodin väljyydestä ja rauhasta. Elämä Varkaudessa lapsuudesta asti rakkaassa paikassa on mukavaa vaihtelua pääkaupunkiseudun hulinaan.

Kak­kos­ko­ti

Var­kau­des­sa

1980-lu­vun alus­sa ra­ken­net­tu puu­ta­lo, 175 m², tupa + k +
2 mh + pe­su­ti­lat ja kuis­ti.

Asuk­kaat

Kat­ri ja Pek­ka Rei­jo­nen
sekä nyt jo ai­kui­set lap­set Reet­ta-Lii­sa ja Ro­bert.
Kat­ri Ins­tag­ra­mis­sa
@an­na­kat­ri70.

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ