Anu ja Ak­se­li asui­vat vuo­sia Tu­run kes­kus­tas­sa van­has­sa ki­vi­ta­los­sa, mut­ta haa­vei­li­vat omas­ta ko­dis­ta, jos­sa puu­tar­hu­rik­si opis­kel­lut Anu sai­si to­teut­taa unel­maan­sa pie­nes­tä ja ker­rok­sel­li­ses­ta sa­lai­ses­ta puu­tar­has­ta.

Yk­si eh­to oli: ko­din tuli si­jai­ta kes­kus­tan alu­eel­la. Et­sies­sä ku­lui vuo­si, kun­nes myyn­tiin tuli van­ha kol­mi­ker­rok­si­nen puu­ta­lo­a­sun­to. Sen piha-alu­eet oli ja­et­tu asuk­kai­den kes­ken omik­si suu­rik­si pi­hoik­si.

– Piha rat­kai­si. Näin sen mah­dol­li­suu­det. Ihas­tuim­me myös lä­pi­ta­lon huo­neis­toon kau­nii­ne isoi­ne ik­ku­noi­neen, Anu ker­taa kol­men vuo­den ta­kai­sia aja­tuk­si­aan.

Olohuone on ainoa vaalea huone. Kesäisin Anu avaa ikkunat vehreälle pihalle ja kattovalaisin nimeltään Heaven pyörii hiljalleen ilmanvireen mukana. Sen katselu tuntuu meditatiiviselta. Pinkki reliefi on yksi Anun omista lempiteoksista nimeltään Fully Open. Sillä oli ratkaiseva osuus siinä, että Anu uskaltautui värien maailmaan. Sohvalla Anun puuhia seuraa Valja, ”suuri sekarotuinen ja maailmann paras koira”.

Rat­kai­su löy­tyi maa­leis­ta

Asun­to oli os­tet­ta­es­sa pe­rus­kun­toi­nen ei­kä pa­ris­kun­ta ha­lun­nut pin­ta­re­mont­tia suu­rem­paa urak­kaa it­sel­leen. Haas­tee­na oli­vat ai­kai­sem­pien asuk­kai­den te­ke­mät ra­ken­ne­rat­kai­sut, jot­ka ai­heut­ti­vat le­vot­to­muut­ta pin­toi­hin.

Anu löy­si rat­kai­sun maa­leis­ta ja vä­reis­tä, jot­ka ovat hä­nen suu­ri in­to­hi­mon­sa. Hän maa­la­si lä­hes koko asun­non sei­nät ja si­sä­ka­tot lä­hi­sä­vyil­lä ja sai on­gel­ma­koh­dat häi­vy­tet­tyä.

– Ra­kas­tan vä­riyh­dis­tel­miä ja nii­den siir­ty­mä­koh­tia. Tein jo­kai­seen kol­meen ker­rok­seen hie­man eri­lai­sen maa­il­man. Pi­dän myös ta­ri­nois­ta, ja sik­si aloin ra­ken­taa vä­re­jä miet­ties­sä­ni eri ker­ros­ten vä­lil­le ta­ri­naa.

Vierashuoneessa on rauhallinen tunnelma. Seinien sävy on Tikkurilan Riikinkukko. Tyynyt Anu on koonnut Tori.fi:stä ja HK Livingin valikoimasta. Keltaisen maton on tehnyt Anun mummi ja se löytyi Anun isän vintiltä.

Yön tun­nel­maa ja ikui­nen au­rin­ko

Kel­la­ri­ker­rok­ses­sa si­jait­se­vat sau­nan ja kyl­py­huo­neen li­säk­si vie­ras- ja työ­huo­neet. Sin­ne pil­kah­taa hy­vin har­voin au­rin­gon­va­loa, jo­ten Anu ha­lu­si ko­ros­taa pe­rim­mäi­sen vie­ras­huo­neen tum­maa ja peh­me­ää yön tun­nel­maa. Kel­tai­sen ja orans­sin yk­si­tyis­koh­dat muis­tut­ta­vat au­rin­gon ole­mas­sa­o­los­ta.

Työ­huo­nee­seen sä­teet ulot­tu­vat per­si­kan ja vaa­le­an­pu­nai­sen pu­ru­ku­min sä­vyis­sä, jot­ka muis­tut­ta­vat au­rin­gon­nou­sua ke­sä­aa­mu­na.

Pu­nais­ten por­tai­den kaut­ta nous­taan puu­te­rin­sä­vyi­seen, etee­ri­seen etei­seen, jos­ta au­ke­aa nä­ky­mä ikui­sen au­rin­gon­pais­teen ja kel­tais­ten sei­nien keit­ti­öön. Asun­non ai­noa lä­hes val­koi­nen tila on olo­huo­ne.

– Tuol­loin ha­lu­sin neut­raa­lin ti­lan, jos­sa voi­sin leik­kiä huo­ne­ka­lu­jen, tai­teen ja si­sus­tu­se­si­nei­den vä­reil­lä. Nyt hie­man har­mit­taa, et­ten maa­lan­nut kat­toa ja kir­ja­hyl­ly­sei­nää. Suun­ni­tel­ma nii­den maa­laa­mi­sek­si on kyl­lä ole­mas­sa, Anu ker­too.

Makuuhuone on omassa rauhassaan ylimmässä kerroksessa. Seinällä on Anun lempitaiteilijan Hilma af Klintin juliste. Näkösälle on ripustettu Anun siskoltaan Miia Halmesmaalta lahjaksi saama silkki-iltapuku.

La­ven­te­lin sä­vys­tä neu­vo­tel­tiin

Kol­man­nes­sa ker­rok­ses­sa on ma­kuu­huo­ne. Siel­lä la­ven­te­li­pel­lot koh­taa­vat vaa­le­an­si­ni­sen tai­vaan. La­ven­te­lin­sä­vyi­nen sei­nä on Anun eh­do­ton suo­sik­ki ja ai­noa, jos­ta hän on jou­tu­nut tiuk­kaan neu­vot­te­luun puo­li­son­sa kans­sa.

– Puo­li­so­ni nos­te­lee vä­lil­lä kul­ma­kar­vo­jaan kuun­nel­les­saan suun­ni­tel­mi­a­ni. Toki se hiu­kan hil­lit­see mi­nua, mut­ta on­nek­si olem­me tois­tai­sek­si pääs­seet yh­tei­sym­mär­ryk­seen eri­koi­sem­mis­ta­kin va­lin­nois­ta, Anu ker­too ja nau­raa.

Anu sa­noo, et­tä koti on hä­nen tai­de­te­ok­sen­sa, joka muut­tuu jat­ku­vas­ti.

– Pi­dän sii­tä, et­tä voin suun­ni­tel­la ja ma­kus­tel­la mie­les­sä­ni uu­sia vä­riyh­dis­tel­miä. Sei­nien ja huo­ne­ka­lu­jen maa­laus on no­pe­aa, edul­lis­ta ja haus­kaa. Ha­lu­an us­kal­taa roh­ke­as­ti ol­la sel­lai­nen kuin olen. Tätä to­teu­tan ko­dis­sam­me­kin. Teen va­lin­nat, kos­ka pi­dän niis­tä, en sik­si, et­tä ne ovat muo­dis­sa.

Keittiön seinien sävy on löytynyt Kiurujen yö -tapetista. Marokkolainen vintagematto on tilattu Beni Ourain Outletista.

Tär­keim­piä ovat rak­kaat

Anun ar­ki on hek­tis­tä ta­sa­pai­not­te­lua työ­huo­neen ja ko­din vä­lil­lä.

– Kun py­säh­dyn, ar­vos­tan suu­res­ti ym­pä­ril­lä­ni ole­vaa kau­neut­ta ja yk­si­tyis­koh­tia. Ne ilah­dut­ta­vat mi­nua. Koti ei kui­ten­kaan saa ol­la la­vas­te, jos­sa es­teet­ti­syys me­nee mu­ka­vuu­den edel­le. Tär­kein­tä on tur­val­li­nen ja hyvä olo, joka syn­tyy niis­tä ih­mi­sis­tä ja eläi­mis­tä, joi­den kans­sa asun­non ja­kaa, sil­lä he te­ke­vät ko­din.

Anun mie­les­tä ko­din hel­miä ovat kaa­ke­liu­u­ni ja toi­mi­va van­ha hel­la. Tal­vi­sin tak­ka toi­mii pää­toi­mi­se­na läm­mit­tä­jä­nä ja hel­lal­la Anu tai­koo yön yli hau­du­tet­ta­via ve­gaa­ni­sia ruo­kia.

– Olen ai­na ol­lut vi­lu­kis­sa ja pi­dän läm­mös­tä, mut­ta täs­sä ko­dis­sa tal­ven kes­ki­läm­pö­ti­la on 17 as­tet­ta. Olen tot­tu­nut ja op­pi­nut pi­tä­mään sii­tä. Ny­ky­ään ky­läi­lyt ys­tä­vien luo­na tun­tu­vat troop­pi­sil­ta mat­koil­ta läm­pöön. Jopa sii­nä mää­rin, et­tä se tun­tuu epä­miel­lyt­tä­vän tu­kah­dut­ta­val­ta.

Vii­le­ään ko­tiin tul­les­saan Anu lait­taa vil­la­su­kat jal­kaan ja läm­mit­tää kaa­ke­liu­u­nin.

– On iha­na kä­per­tyä raik­kaas­sa il­mas­sa pak­sun vil­la­vil­tin al­le kuun­te­le­maan pui­den rä­ti­nää ja pok­sah­duk­sia.

Anu sanoo ettei ole keräilijä, mutta siihen nähden hänellä on aikamoinen kokoelma esimerkiksi kaalin muotoisia astioita. ”Ne tuovat iloa arkeen”.

En­sim­mäi­nen riip­pu­kei­nu

Vaik­ka koti tuot­taa Anul­le suur­ta iloa ja on­nea päi­vit­täin, on hä­nen lem­pi­paik­kan­sa oma piha, jon­ka tun­nel­maan kuu­lu­vat myös muut asuk­kaat.

Pari vuot­ta sit­ten Anu ja Ak­se­li ra­ken­si­vat pi­hal­leen te­ras­sin, ja Anu sai en­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sään oman riip­pu­kei­nun.

Hän on is­tut­ta­nut myös usei­ta ra­kas­ta­mi­aan pe­ren­no­ja sekä pie­niä pui­ta. Eri­tyi­ses­ti suo­si­os­sa ovat pö­lyt­tä­jäys­tä­väl­li­set kas­vit.

– Ra­kas­tan pör­ri­äis­ten ja per­hos­ten tou­hu­jen seu­raa­mis­ta. Olen hank­ki­nut puu­tar­haan myös kau­niin ve­si­al­taan, ja se on saa­nut suu­ren suo­si­on pi­han lin­tu­jen pa­ris­sa. Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä pi­täi­si ja­kaa ruuh­ka-ai­kaan jo­no­tus­nu­me­roi­ta.

Tu­le­vai­suu­den haa­vee­na Anul­la ja Ak­se­lil­la on pie­ni maa­ti­la ve­den ää­rel­tä, jos­sa voi­si vil­jel­lä it­se kai­ken tar­vit­se­man­sa ra­vin­non ja kas­vat­taa muu­ta­maa lam­mas­ta. Siel­lä oli­si ti­laa ra­ken­taa iso puu­tar­ha, teh­dä tai­det­ta ja elää va­paas­ti suu­ren koi­ra­lau­man kans­sa.

Marimekon paita on kirpputorilta Mäntyharjulta. Anu vietti Mäntyharjulla kuukausia Taidekeskus Salmelan taiteilijaresidenssissä. Kultainen hame on Anun siskon, Miia Halmesmaan mallistosta. Pöytä on täynnä elämän jälkiä ja välillä se joutuu Anun maalauslistalle. ”Onneksi tulen aina kuitenkin järkiini”, hän toteaa. Tuolit ovat kirpputorilöytöjä, jotka ovat saaneet uuden värin Anun siveltimestä.

– Juu­ri nyt iloit­sen kii­tol­li­se­na sii­tä, et­tä saan asua näin. En ota sitä it­ses­tään­sel­vyy­te­nä. Eläm­me epä­ta­sa­pai­noi­ses­sa yl­tä­kyl­läi­syy­des­sä ja tie­dän, et­tä it­sel­le­ni­kin riit­täi­si vä­hem­pi. Koen asi­as­ta syyl­li­syyt­tä ja ha­lu­an teh­dä par­haa­ni elä­män muis­sa rat­kai­suis­sa, jot­ta jät­tä­mä­ni jäl­ki täl­lä pal­lol­la oli­si mah­dol­li­sim­man pie­ni.

Anu et­sii ai­na en­sin käy­tet­tyä ja kier­rä­tet­tyä.

– Mi­nul­la ei ole kii­re, jo­ten voin odot­taa asi­oi­ta. Pi­dän sii­tä, kos­ka sil­loin olen to­del­la miet­ti­nyt, ha­lu­an­ko tai tar­vit­sen­ko to­del­la jon­kin uu­den asi­an. Se te­kee hy­vää kuk­ka­rol­le ja mie­lel­le.

Makuuhuoneen seinällä on Anun reliefi All Yours 2018. Valaisin on on kirppikseltä, maljakko kierrätyskeskuksesta. Helminauha on Vivienne Westwoodin Broken Pearl Necklace, jonka Anu löysi Tori.fistä edullisesti. Kulhot ovat Anun ystävän, kuvataiteilija Paula Korhosen käsialaa.