Ei us­koi­si, et­tä Hel­sin­gin kult­tuu­rie­lä­män yti­mes­sä voi ol­la näin rau­hal­lis­ta. Ruo­ho­lah­des­sa si­jait­se­val­la Kaa­pe­li­teh­taal­la pyö­rii lä­hes tau­ot­ta ta­pah­tu­mia myy­jäi­sis­tä kon­sert­tei­hin.

Mut­ta Pau­lan luo­na sitä ei huo­maa. Kir­kas ke­vä­tau­rin­ko pais­taa utu­ver­hon ta­kaa olo­huo­neen ik­ku­nois­ta, ja tun­nel­ma on kuin oli­si ikui­nen sun­nun­tai.

Edelliseen kotiin hankittu Aallon pyöreä ruokapöytä sai parikseen uuden samanlaisen ateljeehen. Valkoinen lyhty hyllyllä on perinteinen japanilainen hyttyskarkotin. Lasipöllöt ovat kirpputorilta. Tuftattu matto on Rugvistasta. Seinällä on Teija Koseniuksen maalaus.

Asun­non sy­dän on sen kul­ma­huo­ne. Vi­ral­li­ses­ti se on vi­her­huo­ne, mut­ta Pau­la kut­suu sitä leik­ki­mie­li­ses­ti atel­jeek­si, kos­ka hän har­ras­taa maa­laa­mis­ta. Toi­si­naan se on myös aa­mi­ais­huo­ne.

Pau­la nuk­kuu vii­kon­lop­pui­sin pit­kään, ja aa­mi­ai­set muis­tut­ta­vat bruns­se­ja. Atel­jeen pöy­däl­le ka­te­taan tuo­re­me­hua samp­pan­ja­la­seis­sa, lei­pää, ka­nan­mu­nia ja jos­kus myös pan­nu­kak­ku­ja tai puu­roa. Myös Cor­ne­lius, iä­käs ja oma­pe­räi­nen kis­sa­her­ra, liit­tyy seu­raan. Se kii­pe­ää is­tu­maan Aal­to-jak­ka­ral­le.

– Hän ei ker­jää tai pyri pöy­däl­le vaan ym­mär­tää, et­tä se on so­si­aa­li­nen ta­pah­tu­ma, Pau­la ker­too.

Nahkasohvat ovat Vekestä. Vepsälaisen sohvapöytä on hankittu käytettynä. Olohuoneen Samsung Frame -televisio naamioituu tauluksi. Laadukkaat kaiuttimet ovat Genelecin. Olohuoneen matto on VM Carpetin Hattara. Kookas matto rajaa olohuoneen keittiöstä.

KOTI TEH­TAAS­SA

Kaa­pe­li­teh­das on van­ha te­ol­li­suus­kiin­teis­tö. Pau­lan koti si­jait­see teh­taan sii­pi­ra­ken­nuk­ses­sa, jon­ne re­mon­toi­tiin ai­koi­naan työ­suh­de­a­sun­to­ja No­ki­an työn­te­ki­jöil­le.

Pau­la löy­si asun­non ys­tä­vien kaut­ta. Hä­nen en­ti­nen kol­le­gan­sa asui sii­nä ai­em­min, ja Pau­la kävi kump­pa­nin­sa kans­sa ky­läs­sä. Kun ys­tä­vät muut­ti­vat pois, tuli ti­lai­suus.

Vaih­to kävi no­pe­as­ti. Ys­tä­vät suo­sit­te­li­vat uu­sia vuok­ra­lai­sia vuok­ra­nan­ta­jal­le ei­kä eril­lis­tä näyt­töä tar­vit­tu. Asun­to oli uu­sil­le asuk­kail­le en­tuu­des­taan tut­tu. Se oli ko­ro­na-ai­ka­na ta­pah­tu­nees­sa ko­din­vaih­dos­sa iso etu.

TI­LAA JOKA SUUN­TAAN

Pau­la har­ras­taa si­sus­ta­mis­ta. Sii­hen oli täl­lä ker­taa poik­keuk­sel­li­sen hie­not mah­dol­li­suu­det. Asun­non hulp­pea huo­ne­kor­keus, la­si­o­vet, isot ik­ku­nat ja par­vi ihas­tut­ti­vat jo val­miik­si.

Vaik­ka vuok­ra-asun­nois­sa ei ai­na voi vai­kut­taa il­mee­seen, nyt ei tar­vin­nut tyy­tyä vä­hään tai teh­dä suu­ria komp­ro­mis­se­ja: lat­tia ja maa­li­pin­nat oli­vat hy­väs­sä kun­nos­sa ja avo­keit­tiö vaa­le­an­har­mai­ne kaa­pi­no­vi­neen miel­lyt­ti Pau­laa sel­lai­se­naan.

Tis­ki­al­taan al­ta löy­tyi myös vies­ti men­nei­syy­des­tä: hin­ta­lap­pu­tar­ra lä­hes kol­men­kym­me­nen vuo­den ta­kaa, vuo­del­ta 1997. Vaik­ka keit­ti­ön asen­nuk­ses­ta on vie­räh­tä­nyt ai­kaa, se on edel­leen siis­ti. Yk­sin­ker­tai­nen, elee­tön tyy­li toi­mii hy­vin avo­nai­ses­sa ti­la­rat­kai­sus­sa.

Ko­tiu­tu­mi­ses­sa Pau­la pa­nos­ti pie­niin viih­tyi­syyt­tä pa­ran­ta­viin rat­kai­sui­hin. Etei­seen ja par­vel­le lei­kat­tiin uu­det ma­tot ja Pau­la ri­pus­ti par­vel­le nä­kö­suo­jak­si ver­hon. Nyt par­vel­la on mon­ta käyt­töä: työ- ja lu­ku­nurk­kaus, lef­fan­kat­se­lu- ja pe­lai­lu­kei­das.

Pau­la kuu­luu kir­ja­ker­hoon.

– Kun tu­len par­vel­le lu­ke­maan, en mal­ta nous­ta. Juu­ri vii­me vii­kol­la nu­kah­din tuo­hon kis­san kai­na­loon, hän ker­too.

Parvelle johtavat tikkaat ovat edellisten asukkaiden rakentamat. Myös heillä oli kissa, eivätkä asunnon alkuperäiset tikkaat sopineet kissoille.

MA­TOIL­LA MÄÄ­RI­TEL­TY

Si­sus­tuk­sen pää­lin­jat oli­vat Pau­lal­la sel­vil­lä jo en­nen muut­toa. Osa ka­lus­teis­ta on sa­moil­la pai­koil­la kuin edel­li­sil­lä asuk­kail­la, mut­ta olo­huo­neen jär­jes­tys meni ko­ko­naan uu­sik­si. Se ra­jat­tiin omak­si ti­lak­seen nah­ka­soh­vil­la ja isol­la ma­tol­la.

Pau­la hank­ki ma­tot tätä asun­toa var­ten.

– Atel­jeen vä­rik­kään, tuf­ta­tun ma­ton os­tin um­pi­mäh­kään ne­tis­tä, mut­ta muut ovat har­ki­tum­pia va­lin­to­ja.

Ruo­ka­pöy­dän al­la on Saa­nan ja Ol­lin Fi­nar­tel­le suun­nit­te­le­ma Dyy­ni ja soh­va­pöy­dän al­la VM Car­pe­tin peh­me­ä­pin­tai­nen Hat­ta­ra. Se on Pau­lan mie­les­tä vaa­le­as­ta vä­ris­tään huo­li­mat­ta täy­del­li­nen mat­to eläin­ta­lou­teen. Tah­rat ir­to­a­vat sii­tä hel­pos­ti.

Vä­rit ovat suu­rek­si osak­si vaa­lei­ta ja maan­lä­hei­siä, mut­ta atel­jees­sa on ir­ro­tel­tu. Pää­ty­sei­nää ko­mis­taa vä­ri­käs maa­laus, joka löy­tyi Kaa­pe­li­teh­taal­la jär­jes­te­tyis­tä myy­jäi­sis­tä.

– Tai­tei­li­ja Tei­ja Ko­se­nius ker­toi, et­tä maa­laus ku­vaa rin­ta­mies­ta­lon pi­hal­la ole­via pyyk­ki­na­ru­ja.

Ai­he pu­hut­te­li Pau­laa, joka asui lap­suu­des­saan rin­ta­ma­mies­ta­los­sa Hä­meen­lin­nas­sa.

Vanhoissa teollisuusrakennuksissa asuntojen pohjat ovat tyypillisesti avoimia. Paulan luona eri tiloja erottavat toisistaan lasiovet. Olohuoneen amppelit ovat tuore lisäys. Osa kastelun kannalta hankalissa paikoissa sijaitsevista viherkasveista on tekokasveja. Seinähyllyt ovat Ronan & Erwan Bouroullecin Artekille suunnittelemat. Lattialla on diskopallo, johon aurinko osuu tiettyinä aikoina.

DIS­kO­PAL­LO AU­RIN­KOON

Pau­la työs­ken­te­lee levy-yh­ti­ös­sä mu­siik­ki- ja mark­ki­noin­ti­vi­de­oi­den pa­ris­sa. Hän te­kee töi­tä esi­mer­kik­si Bes­sin kans­sa, joka pal­kit­tiin vuon­na 2023 Em­ma-gaa­las­sa vuo­den ar­tis­ti­na.

Mu­siik­ki kuu­luu ko­to­na­kin. Pau­la on tyy­li­la­jien suh­teen kaik­ki­ruo­kai­nen, mut­ta aa­mu­pa­lal­le so­pi­vat esi­mer­kik­si lem­pe­ät Bos­sa­no­va- ja French Cafe -soit­to­lis­tat.

– Toi­saal­ta mi­nua pu­hut­te­lee myös dis­ko­mu­siik­ki ja sii­hen liit­ty­vä es­te­tiik­ka. Löy­sin ys­tä­vä­ni äi­din tans­si­kou­lus­ta yli­mää­räi­sek­si jää­neen dis­ko­pal­lon.

Sitä ei kui­ten­kaan kiin­ni­tet­ty kat­toon vaan jä­tet­tiin tar­koi­tuk­sel­la lat­ti­al­le. Kun olo­huo­neen ik­ku­nas­ta lan­ke­a­vat au­rin­gon­sä­teet osu­vat pei­li­pal­loon, va­lo­pil­kut kim­poi­le­vat sei­nil­le.

– Ne loih­ti­vat sä­ke­nöi­vän va­los­hown, Pau­la ker­too.

PIE­NET MUIS­TO­MER­KIT

Atel­jees­sa Lun­di­an hyl­lyl­lä pä­lyi­lee kak­si vä­ri­käs­tä la­si­pöl­löä. Kuk­ka­ruu­kun juu­rel­la loi­koi­lee Pau­lan kirp­pu­to­ril­ta eu­rol­la os­ta­ma la­sik­ro­ko­tii­li. Pat­te­rin pääl­le kaar­tu­van pei­kon­leh­den al­la asus­taa sam­mak­ko ja ik­ku­nal­la to­ki­o­lai­ses­ta kis­sa­temp­pe­lis­tä mat­ka­muis­tok­si os­tet­tu hy­vän on­nen kis­sa.

Pau­la miet­tii toi­si­naan, on­ko ko­ris­te-esi­nei­den ke­räi­ly lap­sel­lis­ta.

– Sit­ten tuu­min, et­tä ne ovat osa ko­din hen­keä. Sel­lai­sia spe­si­aa­li­jut­tu­ja, mitä on ke­räil­ty elä­män var­rel­ta.