Mitä me olem­me oi­kein os­ta­neet? Ky­sy­mys oli Hei­din ja Sam­pon mie­les­sä, kun he en­sim­mäis­tä ker­taa as­tui­vat uu­teen ko­tiin­sa lop­pu­vuo­des­ta 2020. Se oli Hi­tas-asun­to Hel­sin­gin Kos­ke­las­ta, ja he oli­vat en­nen os­ta­mis­ta näh­neet asun­nos­ta ai­no­as­taan poh­ja­piir­rok­sen. Päi­vä­ko­ti­mat­koil­la he oli­vat vil­kuil­leet ul­ko­puo­lel­ta, mi­ten ta­lon ra­ken­nus­työt edis­ty­vät, mut­ta he sai­vat as­tua si­sään vas­ta muut­to­tar­kas­tuk­sen koit­ta­es­sa.

Hakolan Lazy-sohva kestää, vaikka Ella pomppii sen päällä päivittäin. Sohva on myös mukava lukupaikka. Klaus Haapaniemen tyynyt ja huopa ovat kulkeneet mukana vuosia. Finarten Dyyni-matto hankittiin ja kannettiin uuteen kotiin ennen muuttokuorman saapumista. Nikarin sivupöydällä on &Traditionin Flowerpot-pöytälamppu. Maalaus seinällä on Katja Tukiaisen: ”Ostimme sen häälahjaksi saamillamme rahoilla vuonna 2015. Teos on minulle kotimme rakkaimpia esineitä.”

– Oli to­del­la jän­nit­tä­vää tul­la kat­so­maan asun­toa en­sim­mäis­tä ker­taa, on­han tämä en­sim­mäi­nen omis­tu­sa­sun­tom­me. Olim­me os­ta­neet ko­din pa­pe­ril­la, em­me­kä ol­leet näh­neet edes mal­lin­nuk­sia sii­tä, mil­tä val­miis­sa ko­dis­sa tu­li­si näyt­tä­mään, sa­noo Hei­di.

Muut­to­tar­kas­tuk­sen te­ke­mi­nen on si­kä­li vä­hän ikä­vää, et­tä sen tar­koi­tus on et­siä vir­hei­tä ja epä­koh­tia, jot­ka sit­ten kor­ja­taan en­nen muut­toa. On­nek­si mi­tään suu­rem­pia vi­ko­ja ei löy­ty­nyt.

– En­si­käyn­nil­lä em­me voi­neet jää­dä fii­lis­te­le­mään uut­ta ko­tia, vaan huo­mio oli vir­hei­den et­si­mi­ses­sä. Alus­ta al­ka­en koti kui­ten­kin tun­tui omal­ta, ja olim­me tyy­ty­väi­siä te­ke­miim­me va­lin­toi­hin.

RAI­TI­O­VAU­NUL­LA PE­RIL­LE

Kol­mi­hen­ki­nen per­he asui ai­em­min Ara­bi­an­ran­nas­sa kak­si­os­sa, mut­ta El­lan kas­va­es­sa tuli tar­ve las­ten­huo­neel­le.

– Olim­me toi­vo­neet löy­tä­väm­me ko­din Ara­bi­an­ran­nas­ta, Kä­py­läs­tä tai Kos­ke­las­ta. Ha­lu­sin asua ra­tik­ka­rei­tin var­rel­la, vaik­ka mat­ka kes­kus­taan kes­tää­kin ra­ti­kal­la ai­ka kau­an. Se on mi­nul­le hen­ki­nen jut­tu. Oli on­ne­kas sat­tu­ma, et­tä löy­sim­me tä­män Hi­tas-koh­teen juu­ri toi­vo­mal­tam­me alu­eel­ta ja sa­tuim­me vie­lä saa­maan ha­lu­a­mam­me asun­non. Väl­tyim­me ra­vaa­mas­ta asun­to­näy­töis­sä ja pää­sim­me suo­raan va­lit­se­maan ma­te­ri­aa­le­ja ja miet­ti­mään si­sus­tus­ta, Hei­di ker­too.

Hei­di aloit­ti si­sus­tuk­sen suun­nit­te­lun lis­taa­mal­la kaik­ki ole­mas­sa ole­vat huo­ne­ka­lut. Hän piir­si Pho­tos­ho­pil­la asun­non poh­jan. Sit­ten hän ru­pe­si siir­te­le­mään huo­ne­ka­lu­ja näy­töl­lä ja et­si­mään niil­le so­pi­via paik­ko­ja. Hei­din toi­ve oli, et­tei juu­ri mi­tään uut­ta tar­vit­si­si hank­kia.

Hei­di ja Sam­po poh­ti­vat, mil­lai­nen hei­dän unel­ma­ko­tin­sa oli­si, kun pääs­tään muut­ta­maan vuok­ral­ta omis­tu­sa­sun­toon. Mo­lem­mat toi­voi­vat sel­keyt­tä ja rau­hal­li­suut­ta, mut­ta ko­toi­sal­la ta­val­la.

– Meil­le oli tär­ke­ää, et­tä van­hat ka­lus­teem­me löy­tä­vät pai­kat uu­des­ta­kin ko­dis­ta. Olem­me va­lin­neet tie­tyt esi­neet ja huo­ne­ka­lut, ja ha­lu­am­me, et­tä ne kul­ke­vat mu­ka­nam­me ko­dis­ta toi­seen.

Ensimmäinen uusi kaluste tähän kotiin oli Tylkolta mittojen mukaan tilattu valkoinen hyllykkö käytävässä. Se osoittautui niin hyväksi, että Heidi ja Sampo tilasivat Tylkolta hyllyn myös makuuhuoneeseen. Viimeiseksi Tylkon hyllystö tilattiin olohuoneeseen.

KIR­JAT KUU­LU­VAT KO­TIIN

Kun oli muu­ton ai­ka, pa­ris­kun­ta tus­kai­li kir­ja­laa­ti­koi­den mää­rää.– Mie­tim­me, pi­täi­si­kö kir­jois­ta luo­pua ti­lan puut­teen vuok­si, mut­ta kar­sim­me lo­pul­ta vain muu­ta­man laa­ti­kol­li­sen. Kir­jat tuo­vat ko­toi­suut­ta.

Olo­huo­nee­seen muut­ti aluk­si van­hem­mil­ta pe­rit­ty Lun­dia-hyl­lys­tö, joka oli kul­ke­nut mu­ka­na kai­kis­sa Hei­din asun­nois­sa. Se oli mo­neen ker­taan pu­ret­tu ja ka­sat­tu, ja Hei­di ja Sam­po ha­lu­si­vat sen ti­lal­le rau­hal­li­sem­man ko­ko­nai­suu­den. Ti­lat­tiin uu­si hyl­ly mit­to­jen mu­kaan, ja Lun­di­an hyl­ly sai uu­den elä­män Hei­din työ­huo­neel­la.

– Olen huo­no luo­pu­maan. Muu­tin Hel­sin­kiin mel­kein 20 vuot­ta sit­ten, ja os­tin vas­ta nyt en­sim­mäi­sen oman kir­ja­hyl­lyn.

Las­ten­huo­nee­seen oli­si ol­lut tar­jol­la Hei­din ja Ruo­ko De­sig­nin suun­nit­te­le­ma ka­lus­te, Dog­gy-sän­ky, mut­ta Hei­din har­mik­si se ei mah­tu­nut El­lan huo­nee­seen. Sin­ne han­kit­tiin Ike­an par­vi­vuo­de, jon­ka al­la on leik­ki­ti­laa.

TÄS­MÄL­LEEN OI­KEA VÄRI

Ku­vit­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Hei­di on ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut si­sus­ta­mi­ses­ta. Hän ins­pi­roi­tuu lu­ke­mal­la ko­ti­mai­sia ja ul­ko­mai­sia si­sus­tus­leh­tiä ja et­sii ide­oi­ta se­lai­le­mal­la Ins­tag­ra­mia ja Pin­te­res­tiä. Vä­rit ovat Hei­dil­le hy­vin tär­ke­äs­sä roo­lis­sa. Hän haa­vei­li kel­ler­tä­vis­tä sei­nis­tä olo­huo­nee­seen.

– Saa­tan ins­pi­roi­tua jon­kin tai­de­te­ok­sen vä­ri­pa­le­tis­ta ja miet­tiä, mi­ten se toi­mi­si si­sus­tuk­ses­sa. Olen vä­ri­sä­vy­jen ja tum­muu­sas­tei­den kans­sa su­per­tark­ka. Jou­dun hul­luu­den par­taal­le, jos en tah­do löy­tää täs­mäl­leen oi­ke­aa vä­ri­sä­vyä. Kun löy­sin tä­män ol­jen­vä­ri­sen sei­nä­maa­lin Co­ver Sto­ryn va­li­koi­mis­ta, tie­sin heti, et­tä tämä on sävy, jos­ta olin haa­veil­lut.

Heidi on kuvittajana itseoppinut. Hän tekee pääasiassa tuotteita lapsille, mutta toiveissa on laajentaa asiakaskuntaa ja katsoa miten kuvitustyyli soveltuu aikuisten tuotteisiin. Voi olla, että valikoimaan palaavat silkkihuivit, joita Heidi teki vuonna 2015.

En­nen uraan­sa ku­vit­ta­ja­na Hei­di työs­ken­te­li vuo­sia suo­ma­lai­sen muo­toi­lun pa­ris­sa De­sign Fo­rum Fin­lan­dil­la sekä World of Tre -de­sign­liik­kees­sä. Hei­din ar­vos­tus suo­ma­lais­ta ja skan­di­naa­vis­ta muo­toi­lua koh­taan nä­kyy si­sus­tuk­ses­sa.

– Muo­toi­lu ja eten­kin tuo­te­muo­toi­lu ovat ai­na kiin­nos­ta­neet mi­nua val­ta­vas­ti. Ar­vos­tan van­ho­ja klas­si­koi­ta, joi­ta meil­tä­kin löy­tyy. Al­var Aal­lon suun­nit­te­le­mat huo­ne­ka­lut ja va­lai­si­met ovat ajat­to­mia, ne toi­mi­vat hy­vin yh­teen uu­dem­pien suo­ma­lais­ten ja skan­di­naa­vis­ten ka­lus­tei­den ja esi­nei­den kans­sa.

Makuuhuoneen sängynpääty on Ruoko Designin valmistama. &Traditionin Setago-valaisimet toimivat lukulamppuina yöpöydillä.

KYLÄ KAU­PUN­GIS­SA

Suu­rin osa uu­den ta­lon asun­nois­ta oli kor­va­mer­kit­ty lap­si­per­heil­le. Pi­hal­la saat­taa ol­la il­tai­sin kym­me­niä lap­sia, ja El­lal­le löy­tyy ai­na leik­ki­ka­ve­rei­ta.

Sam­pon ja Hei­din mie­les­tä yk­si par­hais­ta asi­ois­ta uu­des­sa ko­dis­sa on ol­lut ta­lon yh­tei­söl­li­nen luon­ne.

– En osan­nut ku­vi­tel­la, et­tä Hel­sin­gis­sä voi asua näin – tämä on kuin ky­läyh­tei­sö. Jär­jes­täm­me yh­des­sä pi­ha­juh­lia ja kier­rä­täm­me las­ten vaat­tei­ta. Jos joku on vail­la tik­kai­ta, sel­lai­set voi hel­pos­ti lai­na­ta naa­pu­ril­ta. Asuk­kaat ovat sa­man­hen­kis­tä po­ruk­kaa, ja on mu­ka­vaa, et­tä ta­los­sa asuu pal­jon sa­ma­ni­käi­siä lap­sia, Hei­di sa­noo.

TUN­TUU JA NÄYT­TÄÄ OMAL­TA

En­si­kat­sel­muk­sen jäl­keen ko­tia nyt eh­dit­ty käyt­tää pari vuot­ta, ja Sam­po ja Hei­di ovat to­den­neet, et­tä se on to­si­aan tun­tu­nut ja näyt­tä­nyt hei­dän ko­dil­taan, niin kuin al­ku­vai­ku­tel­ma lu­pa­si.

– En us­ko, et­tä oli­sim­me löy­tä­neet pa­rem­paa tai meil­le so­pi­vam­paa ko­tia, vaik­ka oli­sim­me et­si­neet pi­dem­pään. Tun­tuu et­tä kaik­ki vain lok­sah­ti pai­koil­leen, Hei­di sa­noo ja jat­kaa.

– Koti on rau­hoit­tu­mi­sen paik­ka, jos­sa on hyvä ol­la. Meis­tä on mu­ka­vaa kut­sua ys­tä­viä ja per­het­tä ky­lään, ja on tär­ke­ää, et­tä koti on sel­lai­nen paik­ka, mi­hin on kiva tul­la.

Artekin klassikkopöytä on vuosia vanha nettitorilöytö. Artekin 2nd Cyclestä hankitut tuolit olivat osa vuoden 2012 Helsingin World Design Capital -päänäyttelyä, jota Heidi oli työstämässä. Kun tapahtuma oli ohi, hän lunasti tuoleista kuusi itselleen. Ikkunan edessä oleva penkki on yksi Heidin harvoista heräteostoksista. Hän osti sen Poiat-muotoilutoimiston varaston tyhjennyksestä. Monikäyttöinen penkki on kiva lisä, kun vieraita tulee syömään.