Yh­den tar­jous­kil­pai­lun asun­to­kau­pois­sa hä­vit­ty­ään ­Kin­nu­sen per­he päät­ti toi­mia, kun toi­nen 1970-lu­vun ri­vi­ta­lo osui koh­dal­le, sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä asun­to oli pi­meä, hai­si um­meh­tu­neel­le ja suk­ka­hou­sut jäi­vät kiin­ni ku­lu­nee­seen mo­sai­ik­ki­par­ket­tiin. Upe­an por­tai­kon li­säk­si isot ik­ku­nat ja asun­non hyvä poh­ja kiin­nit­ti­vät Stii­nan huo­mi­on.

– Ajat­te­lim­me, et­tä jos jä­täm­me tä­män ti­lai­suu­den käyt­tä­mät­tä, em­me eh­kä kos­kaan sai­si täl­lais­ta por­taik­koa. Ra­kas­tuin sii­hen, Stii­na ker­too.

Sohva on yksi Stiinan lempihuonekaluista, koska se oli todellinen löytö ja päätyi Kinnusille sattumien seurauksina Instagramin kautta. Vaalea rahi on Jyskistä ja tumma on Søstrene Grenestä. Artek-jakkaran Stiina osti itselleen palkinnoksi isosta työprojektista. Hylly lattialla on Lehtorinne Design Studion valmistama ja valaisin on &Traditionin Flowerpot VP 9. Seinähylly on Woudin. Iso villamatto on Ikeasta.

Aa­mu­kah­vit omal­la pi­hal­la

70-lu­vun ark­ki­teh­tuu­rin li­säk­si per­heen koti­unel­mat liit­tyi­vät oma­ko­ti­ta­lo­a­su­mi­seen ja sen tuo­maan li­sään­ty­nee­seen va­pau­teen. Sekä Stii­na et­tä hä­nen puo­li­son­sa ovat mo­lem­mat iso­jen ko­tien kas­vat­te­ja, ja ri­vi­ta­lo­e­lä­mä on ker­ros­ta­lo­a­su­mis­ta as­ke­leen lä­hem­pä­nä sitä.

Ti­lan li­säk­si per­he haa­vei­li mah­dol­li­suu­des­ta naut­tia aa­mu­kah­vit omal­la pi­hal­la.

– Träs­ken­dan kar­ta­non upea mil­jöö ja lä­hei­nen jär­vi ovat ol­leet luk­sus­ta kau­pun­kie­lä­män jäl­keen. Nii­den tuo­mas­ta li­säs­tä asu­mis­viih­ty­vyy­teen ­em­me asun­non os­to­pää­tös­tä teh­des­sä ym­mär­tä­neet edes haa­veil­la, ker­too Stii­na.

Portaikon veistoksellinen muoto sai Stiinan rakastumaan tähän asuntoon: ”Portaat ovat tyypilliset rappukäytäväportaat, eikä niitä useinkaan nähdä asuntojen sisällä. Remontissa kantava pylväs maalattiin uudelleen valkoiseksi, muuten mosaiikkibetoniportaat haluttiin säilyttää juuri sellaisina kuin ne ovat olleet 50 vuotta.”

Pu­re­taan pois

Asun­toon teh­tiin lä­hes täy­del­li­nen re­mont­ti. Pa­ris­kun­ta teki re­mon­tin it­se lu­kuun ot­ta­mat­ta kan­ta­van vä­li­sei­nän pur­kua ja ala­ker­ran par­ke­tin hi­o­mis­ta. Sei­nis­tä pois­tet­tiin usei­ta ta­pet­ti­ker­rok­sia ja sei­nät maa­lat­tiin. Ala­ker­ran tam­mi­nen mo­sai­ik­ki­par­ket­ti hi­ot­tiin ja la­kat­tiin, ylä­ker­ran lat­ti­at maa­lat­tiin. Myös van­ha keit­tiö pu­ret­tiin.

Ylä­ker­ran ma­kuu­huo­nei­den vä­lis­tä pu­ret­tiin kiin­te­ät kaa­pit, jot­ka toi­mi­vat vä­li­sei­ni­nä. Työ­huo­neen ja Kaa­ri-tyt­tä­ren huo­neen vä­li­seen sei­nään ra­ken­net­tiin kiin­te­ät kir­ja­hyl­lyt huo­nei­den mo­lem­min puo­lin säi­ly­tys­ti­lan mak­si­moi­mi­sek­si.

Muut­to­päi­vä­nä asun­nos­sa oli val­mii­na vain ylä­ker­ran au­la ja van­hem­pien ma­kuu­huo­ne.

– Asuim­me tii­viis­ti näi­tä kah­ta huo­net­ta kol­me kuu­kaut­ta, kun­nes ala­ker­ta val­mis­tui. Ul­ko­vaat­teet oli­vat ai­na ra­ken­nus­pö­lys­tä val­koi­set, ruo­ka val­mis­tui ir­to­le­vyl­lä ja tis­ka­sim­me kyl­py­huo­nees­sa, muis­te­lee Stii­na.

Kaari-tyttären siro työpöytä on Stiinan isän yrityksen Jideartin valmistama. Tuoli Artek. Pöytävalaisin on Ikeasta, verhot ja vuodekatos Ellokselta. Valkoinen päiväpeitto on Elina Korkalan, sinapinsävyinen peitto on saatu lahjaksi. Matto Anno. Seinät on maalattu Tikkurilan Ajopuu-sävyllä.

Uu­si ää­ni­maa­il­ma

Uu­den ko­din ää­ni­maa­il­ma vaa­ti myös to­tut­te­lua, kun yh­täk­kiä ra­ti­kan ko­toi­nen ko­li­na muut­tui tai­vaal­la öi­seen ai­kaan ti­he­ään liik­ku­viin len­to­ko­nei­siin.

– Ai­kam­me uu­des­sa ko­dis­sa val­vot­tu­am­me mie­tim­me, ei­kö tämä iki­nä lopu ja goog­la­sim­me Fi­na­vi­an si­vuil­ta, et­tä mil­loin tu­lee len­to­tau­ko, muis­te­lee Stii­na.

Huo­nos­ti nu­ku­tun yön jäl­keen per­he he­rä­si kui­ten­kin kuu­sen­tuok­sui­ses­sa on­nel­li­suus­hat­ta­ras­sa, oli­han mel­kein jou­lu.

– Kynt­te­li­kös­sä pa­loi­vat va­lot ja val­miis­sa huo­neis­sa oli puh­das­ta. Uu­si naa­pu­ri tuli luok­sem­me glö­gil­le, sii­tä tuli ko­toi­nen ja ter­ve­tul­lut olo.

Stiinan mielestä makuuhuoneessa ihaninta on sen koko, ilmavuus ja runsas luonnonvalo. Tilassa oli alun perin kaksi makuuhuonetta. Lattia on maalattu Betolux-maalilla Tikkurilan sävyllä Paperi. Osa seinistä maalattiin Vintron kalkkimaalilla. Parisänky on Stiinan vaarin tekemä. Päiväpeitto on Ellokselta, muut liinavaattet H&M Homen mallistosta. Isot tyynyt ovat Saanan ja Ollin designia. Seinähylly on käytettynä ostettu String. Asko Laxin designjakkarat toimittavat yöpöydän virkaa.

Oman tyy­lin tun­tien

Stii­nan sil­mä le­pää har­mo­ni­as­sa.

– Tyk­kään yk­sin­ker­tai­suu­des­ta ja sel­key­des­tä, peh­me­ät ja or­gaa­ni­set muo­dot sekä ku­vi­ot kiin­nit­tä­vät huo­mi­o­ni. Pi­dän sii­tä, kun ma­te­ri­aa­lin tun­tu erot­tuu teks­tuu­reis­sa. Lem­pe­ät luon­non­ma­te­ri­aa­lit ja sä­vyt sekä puh­das mus­ta ja luon­non­val­koi­nen pu­hut­te­le­vat, vii­me ai­koi­na myös tum­man­vih­reä.

Stina te­kee os­to­pää­tök­set hy­vin har­ki­ten ja oman tyy­lin­sä tun­tien, min­kä an­si­os­ta hei­dän van­hat huo­ne­ka­lun­sa so­pi­vat täy­del­li­ses­ti myös tä­hän ko­tiin.

Muu­ton jäl­keen uu­teen ko­tiin os­tet­tiin vain isom­pi ruo­ka­pöy­tä, muu­ta­mia kiin­tei­tä va­lai­si­mia, olo­huo­neen mat­to sekä yk­si tuo­li.

Ruokapöytä on Stiinan isän Jideart-yrityksen tekemä. Tuolit pöydän ympärillä ovat Artekin, ne on saatu aikoinaan Stiinan puolison vanhemmilta heidän muuttaessaan pienempään kotiin. Taideteos on Aino-Sinikka Ervastin.

Aar­tei­ta ja tai­de­lah­jo­ja

Suu­ris­sa si­sus­tus­han­kin­nois­sa per­he suo­sii käy­tet­tyä tai it­se teh­tyä. Heil­lä on myös usei­ta su­ku­lai­sil­ta tai ys­tä­vil­tä os­tet­tu­ja tai saa­tu­ja huo­ne­ka­lu­ja.

– Si­sus­tan har­ki­ten, mut­ta vä­lil­lä myös sat­tu­mil­la on osuu­ten­sa. Ra­kas­tan sitä, kun esi­neil­lä, ku­ten vaik­ka tuo­lil­la, on ta­ri­na ker­rot­ta­va­naan. Täl­lai­set huo­ne­ka­lut ovat mi­nul­le nii­tä kaik­kein mer­ki­tyk­sel­li­sim­piä aar­tei­ta, jois­ta en ha­lua luo­pua.

Asun­non al­ku­pe­räi­nen par­ket­ti­lat­tia on vai­kut­ta­va taus­ta huo­ne­ka­luil­le ja tai­de-esi­neil­le. Jo pa­ris­kun­nan lap­suu­den­ko­deis­sa oli pal­jon tai­det­ta ja kir­jo­ja.

– An­nam­me puo­li­so­ni kans­sa toi­sil­lem­me tai­de­lah­jo­ja ja olem­me saa­neet nii­tä myös muil­ta.

Maalausteline on Stiinan isän tekemä ja maalaus on Stiinan keskeneräinen työ. Penkki on Jyskistä. Aulan matto on markettilöytö.

Luon­non­va­lon kau­neus

Stii­nan lem­pi­paik­ka on ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä.

– Sii­nä is­tu­es­sa ais­tin ti­lo­jen ava­ruu­den, va­loi­suu­den ja jat­ku­mon. Ai­ka­kau­del­le tyy­pil­li­seen ta­paan huo­nei­den ovi­auk­ko­jen ylä­puo­lel­la on ik­ku­nat, jois­ta eri­tyi­ses­ti pi­dän.

Työs­sään si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­na Stii­na luo tun­nel­mia ti­loi­hin. Hän ar­vos­taa suo­ma­lais­ta ja poh­jois­mais­ta suun­nit­te­lua Al­var Aal­los­ta Jo­han­na Laa­jis­toon ja Lot­ta Aga­to­niin.

– Vaik­ka oma ko­tim­me on mi­ni­ma­lis­ti­nen, vie­hä­tyn hy­vin mo­nen­lai­sis­ta tyy­leis­tä, myös täy­sin oman ko­ti­ni vas­ta­koh­dis­ta, ku­ten vä­ri­kyl­läi­syy­des­tä, run­saan rön­syi­le­väs­tä ja jopa ro­mant­ti­ses­ta­kin si­sus­tuk­ses­ta.

Stiina ideoi Kaari-tyttären huoneeseen ja omaan työhuoneeseensa kiinteät hyllyt, joiden taakse piilotettiin huoneiden välissä menevä putkisto. Leikkikeittiö on Kaarin isän nikkaroima.