Maija ja Wille löysivät perheelleen uuden kodin ensimmäisenä koronakeväänä.

Elet­tiin en­sim­mäis­tä ko­ro­na­ke­vät­tä, kun asun­to­mark­ki­nat hil­je­ni­vät. Ne­li­öt hert­to­nie­me­läis­ko­dis­sa oli­vat käy­mäs­sä niu­koik­si, ja Mai­ja ja Wil­le al­koi­vat kat­sel­la ti­la­vam­paa ko­tia pie­nen Un­na-tyt­tä­ren­sä kans­sa. Luon­to lä­hel­lä oli yk­si eh­do­ton kri­tee­ri uut­ta asuin­seu­tua va­li­tes­sa.

Koti löy­tyi­kin naa­pu­ri­ky­läs­tä, me­rel­li­ses­tä Tam­mi­sa­los­ta. Vuon­na 1961 ra­ken­ne­tun ri­vi­ta­lon upe­at por­taat ja tam­mi­lis­tat tun­tui­vat pa­ris­kun­nas­ta heti oman oloi­sil­ta. Myös oma suu­ri ta­ka­pi­ha toi­mi­si olo­huo­neen jat­kee­na ke­sä­ai­kaan.

Uusin hankinta on tamminen pöytä. Vanhan ja huteran ruokapöydän tilalle piti löytää tukevampi. Kun käytettynä ei löytynyt unelmien pöytää, hankittiin elämäntilanteeseen sopiva pöytä edullisesti Ikean löytönurkasta. Ilmari Tapiovaaran Aslak-tuolit olivat alun perin hurjan väriset, oranssi-vihreät. Ne maalautettiin mustiksi. Maalaamosta tultuaan tuolit olivat kuin uudet. Valaisin on Umagen Asteria. Taustalla näkyy työnurkkaus.

Keittiökaappien tamminen viiluviimeistely oli Maijan ja Willen mieleen, mutta tasot ja laatoitus kaipasivat muutosta. Wille rakastaa keittiössä oloa ja kokkaa paljon. Kahdella uudella alakaapilla saatiin lisää laskutilaa. Kauniit ja kestävät kivitasot tilattiin mittojen mukaan ja vaihdettiin tiskiallas ja hana uusiin. Tummanvihreät pystylaatat löytyivät Värisilmästä. Pistorasiat päädyttiin vaihtamaan mustiin. Unna piirtelee usein ruokapöydän päässä, kun isä puuhaa keittiössä.

JOS KER­RAN SOH­VA­KIN SO­PII

Per­heel­lä oli Mai­jan ide­oi­ma ja piir­tä­mä soh­va, jo­hon he oli­vat ol­leet tyy­ty­väi­siä. Se ha­lut­tiin eh­dot­to­mas­ti mu­kaan uu­teen ko­tiin. Asun­to­näy­töl­lä he mit­ta­si­vat tar­kas­ti olo­huo­neen. Soh­va lok­sah­ti mil­lil­leen paik­kaan ja rat­kai­si näin asun­to­kau­pat.

– Usein vie­raat ky­sy­vät, mis­tä ih­mees­tä täm­möi­nen on löy­ty­nyt. Suun­nit­te­lim­me sen niin, et­tä sen mo­duu­lit voi ase­tel­la myös pa­ri­sän­gyk­si ja nii­den pyö­ril­lä liik­ku­vien osien si­säl­lä on säi­ly­tys­ti­laa. Puu­sep­pä Sasu Ris­sa­nen val­mis­ti sen, Mai­ja ker­too.

Asun­toon pääs­tiin muut­ta­maan heti. Re­mont­tia teh­tiin pää­o­sin it­se, pik­ku­hil­jaa huo­ne ker­ral­laan, asun­non ja ai­ka­kau­den hen­keen tu­tus­tu­en ja omia tar­pei­ta rau­has­sa poh­tien.

Maijan ideoima ja piirtämä sohva on olennainen osa kodin sisustusta. Puuseppä Sasu Rissanen valmisti sen. Metsänvihreä kangas löytyi Hakolan mallistosta. Tyynyissä on Jenni Ropen suunnitelema Tilkku-kangas sekä jämäkkä pellavasekoite-raitakangas Marimekolta. Momonon vihreäkuvioiset Utopia-tyynyt on suunnitellut Raino Ranta. Artekin vanha hylly on hankittu käytetyn tavaran liikkeestä. Armi Tevan seinälautanen on pariskunnan tilaustyönä teettämä.

PUU­SEP­PÄÄ AI­NA TAR­VI­TAAN

Wil­le on tv- ja elo­ku­va-alan yrit­tä­jä. Ruo­ka on hä­nen toi­nen in­to­hi­mon­sa ja hän te­kee ca­te­ring­keik­ko­ja si­vu­työ­nään. Mai­ja on stra­te­gia- ja yri­tys­kult­tuu­ri­muo­toi­li­ja suo­ma­lai­ses­sa kas­vu­y­ri­tyk­ses­sä. Lä­hes kaik­ki si­sus­tuk­ses­sa on os­tet­tu käy­tet­ty­nä tai teh­ty it­se. Wil­le ja Mai­ja ovat it­se suun­ni­tel­leet mo­nia ka­lus­tei­ta. Puu­sep­pä on val­mis­ta­nut ne hei­dän pii­rus­tus­ten­sa mu­kaan, el­lei­vät he ole it­se nik­ka­roi­neet nii­tä.

– Kier­rät­tä­mi­nen ja kä­sin te­ke­mi­nen ovat meil­le tär­kei­tä asi­oi­ta, pa­ris­kun­ta ker­too.

Kun Wil­le teki do­ku­ment­tie­lo­ku­vaa jur­va­lai­ses­ta puu­sep­pä­pe­rin­tees­tä, hän tu­tus­tui pai­kal­li­seen puu­sep­pään ja miel­tyi tä­män kä­den­jäl­keen. Oli luon­te­vaa ti­la­ta hä­nel­tä omaan ko­tiin hyl­ly.

Jo­kai­sel­la esi­neel­lä on Mai­jan aja­tuk­sis­sa sie­lu ja ta­ri­na. On oleel­lis­ta tie­tää, kuka sen on teh­nyt, mis­sä ja min­kä­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa.

– Kun jo­ta­kin os­te­taan uu­te­na, vaik­ka Pe­su­lii­su-pyyk­ki­te­li­ne, mak­sam­me mie­lel­läm­me laa­dus­ta ja vas­tuul­li­ses­ta te­ko­ta­vas­ta.

Per­heen hyvä ys­tä­vä on teks­tii­li­tai­tei­li­ja Eri Shi­mat­su­ka. Etei­sen sei­näl­lä on hä­nel­tä silk­ki-pai­no­työ ja tai­de­teks­tii­li. Työ­huo­nees­sa on hä­nen suun­nit­te­le­man­sa mat­to.

– Tun­tuu hy­väl­tä, et­tä ko­to­na on ys­tä­vän te­ok­sia ja hä­nen suun­nit­te­le­mi­aan tuot­tei­ta, Mai­ja sa­noo.

Tuovi Eskolan teokset kiinnittivät Maijan huomion galleria Huudon Mielikuvien Marrakesh -näyttelyssä. Puinen reliefi Hopeasalava oli Maijan ensimmäinen suurempi taidehankinta. Makuuhuoneen kirjahyllyn pariskunta suunnitteli yhdessä, Pinterestin ideoiden avustuksella. Wille toteutti hyllyn yhdessä tutun timpurin kanssa. Hyllyn ja seinän sävy on Tikkurilan Serpentiini.

TUN­NEL­MAN AI­NEK­SET

Vä­rit tuo­vat iloa ar­keen. Asun­non sei­nät ha­lut­tiin pi­tää hil­lit­tyi­nä, jot­ta vä­ri­tun­nel­ma syn­tyi­si juu­ri teks­tii­leil­lä ja tai­de­te­ok­sil­la.

– Näin tai­de­te­ok­set saa­vat ar­vois­taan il­maa ym­pä­ril­leen ei­vät­kä huku si­sus­tuk­seen, sa­noo Mai­ja.

Oi­ke­al­la va­lais­tuk­sel­la on suu­ri vai­ku­tus ko­din tun­nel­maan. Mai­ja ja Wil­le käyt­tä­vät usein kat­to­va­lai­si­men si­jas­ta mo­nia pie­niä, peh­me­ä­va­loi­sia koh­de- ja tun­nel­ma­va­lai­si­mia. Tal­vi­ai­kaan eri­tyi­ses­ti Wil­lel­le on tär­ke­ää, et­tä ate­ri­oi­daan yh­des­sä kynt­ti­län­va­los­sa.

Kylpyhuoneen ja alakerran wc:n suunnitteli Alva Interiors. Naapurit suosittelivat sisustussuunnittelija Suvi Pokelaa, johon olivat olleet tyytyväisiä. Betoniallas on 16Juin-merkkinen. Maijan haave kylpyammeesta toteutui. Nauhaikkunoiden edestä siirrettiin pois edellisen asukkaan korkeat kaapit. Kylpyhuoneesta tuli valoisa ja ihana. Kelimmatto on löytö Herttoniemen pihakirpputorilta.

INS­PI­ROI­VA VUO­SI­KYM­MEN

Si­sus­ta­mi­sen läh­tö­koh­ta­na Wil­lel­lä ja Mai­jal­la on ta­lon ra­ken­nus­vuo­si ja sen tyy­li­la­ji. Muut­to 1950-lu­vun ta­los­ta Hert­to­nie­mes­tä 1961 ra­ken­net­tuun ri­vi­ta­loon sai hei­dät tut­ki­maan 1960-lu­vun hen­keä. Keit­tiö tuo­tiin ta­kai­sin 60-lu­vul­le.

– Va­lit­sim­me vih­re­ät pys­ty­laa­tat 60-lu­vun mu­kai­ses­ti, ja ne oli­vat sat­tu­mal­ta tren­dik­käät. Toi­sen ai­ka­kau­den asun­nos­sa oli­sim­me va­lin­neet toi­sen­lai­set laa­tat, Wil­le ker­too.

Kyl­py­huo­neen ja pik­ku­ves­san suun­nit­te­luun otet­tiin mu­kaan Al­va In­te­ri­or­sin pe­rus­ta­nut si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Suvi Po­ke­la. Hän teki väri- ja ka­lus­te-eh­do­tuk­set, jot­ka osui­vat nap­piin. 60-lu­vun nau­haik­ku­nat otet­tiin esiin ja suih­ku­kaa­pin ti­lal­le asen­net­tiin kyl­py­am­me. Edel­li­nen asu­kas oli tuk­ki­nut kylp­pä­rin ik­ku­nat kor­keil­la kaa­peil­la.

Keramiikanteon myötä Maija alkoi uudella tavalla arvostaa ja keräillä keraamisia esineitä, sillä hän tietää mikä määrä työvaiheita niissä on. Seinähylly ideoitiin yhdessä. Jurvalainen puuseppä rakensi hyllyn Willen tekemän piirustuksen pohjalta.

KIIN­NOS­TUS KE­RA­MIIK­KAAN

Kiin­nos­tus tai­tee­seen nä­kyy per­heen toi­mis­sa ja ko­dis­sa mo­nil­la ta­voil­la.

Mai­jan oma ke­ra­mii­kan te­ke­mi­nen al­koi pari vuot­ta en­nen ko­ro­naa.

– Pit­kän ai­kaa oli tun­tu­nut kai­puu kä­sil­lä te­ke­mi­seen. Aloi­tin työ­vä­e­no­pis­ton ke­ra­miik­ka­kurs­sil­la. Siel­lä sai teh­dä iha­nan va­paas­ti ja ope­tel­la, Mai­ja ker­too.

Ko­ro­na kes­keyt­ti har­ras­tuk­sen, mut­ta Mai­ja toi­voo sil­le jat­koa.

Matti Pikkujämsän apinamaalaus on Unnan nimiäislahja kummitädiltä. Unna taiteilee ahkerasti, ylähyllyllä on hänen tekemiään töitä.

Sinikeltainen teos ostettiin Wernelle syntymälahjaksi. Taiteilija Kerttu Saali luonnehtii sitä näin: ”Teos vei ajatukseni talven ja kevään murroskohtaan, juuri kevään ensimmäisiin päiviin, kun valon väri alkaa vähän lämmetä ja kevään merkkejä alkaa olla ilmassa.” Kun vanhemmat kyselivät tuolloin 5-vuotiaan Unnan ajatuksia teoksesta, hän kertoili aivan samankaltaisia ajatuksia kuin taiteilija. Olucen Atollo-valaisin oli Maijan haave monta vuotta. Se löytyi laajasalolaisen kuolinpesän tyhjentäjän pihamyynnistä. Tummanvihreässä Iittalan ruukussa kasvaa kilpipiilea.

TI­LAUS TAI­TEI­LI­JAL­LE

Mai­ja al­koi hank­kia tai­det­ta ko­tiin vä­hän en­nen Un­nan syn­ty­mää. Hän ihas­tui HAM-gal­le­ri­an näyt­te­lys­sä Ka­ro­lii­na Hel­l­ber­gin maa­lauk­siin, mut­ta ne oli eh­dit­ty kaik­ki myy­dä.

– Otin yh­teyt­tä suo­raan Ka­ro­lii­na Hel­l­ber­giin ja kek­sin ti­la­ta maa­lauk­sen Un­nal­le syn­ty­mä­lah­jak­si. Un­nan toi­nen nimi on Va­na­mo, ja täs­sä rak­kaas­sa maa­lauk­ses­sa puu­tar­han kuk­ka­me­res­sä kas­vaa myös pie­niä va­na­mon­kuk­kia.

Mai­ja ker­too hank­ki­van­sa mie­lel­lään nuor­ten, uraan­sa aloit­ta­vien tai­tei­li­joi­den töi­tä.

– Olen huo­man­nut, et­tä nuo­ret tai­te­li­jat te­ke­vät mie­lel­lään myös ti­laus­töi­tä, ja usein te­os­ten ar­vo nou­see vuo­sien saa­tos­sa.

Wer­nel­le Mai­ja hank­ki ras­kaa­na ol­les­saan Kert­tu Saa­lin kel­ta­sä­vyi­sen maa­lauk­sen. Ku­va­tai­de­a­ka­te­mi­an lop­pu­työ­näyt­te­lys­sä muu­an Saa­lin työ he­rät­ti Mai­jan mie­len­kiin­non, mut­ta se oli jo myy­ty. Mai­ja ot­ti nyt­kin yh­teyt­tä suo­raan tai­tei­li­jaan. Hän pää­si Kert­tu Saa­lin työ­huo­neel­le va­lit­se­maan työn al­la ole­vis­ta te­ok­sis­ta mie­lei­sen­sä ja sii­hen il­meik­käät, veis­tok­sel­li­set puu­ke­hyk­set.

Kun Wil­len ja Mai­jan lap­set jos­kus muut­ta­vat omiin ko­tei­hin­sa, he saa­vat maa­lauk­set mu­kaan­sa.

Unna sai valita itse seinävärin ja on ollut tyytyväinen siihen. Minni Havaksen villapeite on Unnan päiväpeittona. Valaisin on Ikeasta.

Werne nukkuu yläkerran työhuoneessa. Suuri Nami-villamatto on Eri Shimatsukan Finartelle suunnittelema. Muuramen laatikostot Wille löysi vanhan tavaran liikkeestä. Hän nikkaroi isänsä kanssa niiden varaan koko huoneen pituisen työtason.