Kolme sukupolvea portailla: vasemmalla Hanne, keskellä Linda Benjaminin kanssa ja oikealla Heidi.

Si­ni­sin ik­ku­na­luu­kuin va­rus­tet­tu mus­ta mök­ki ot­taa me­rel­tä saa­pu­vat vas­taan tu­tun oloi­se­na. Se on kuin van­ha ys­tä­vä, sil­lä täl­lai­set sym­paat­ti­set mö­kit ovat täp­lit­tä­neet saa­ris­to­mai­se­maa eri puo­lil­la Suo­mea vuo­si­kym­men­ten ajan. Ne kuu­lu­vat ai­kaan, jol­loin mö­kin koko oli kom­pak­ti, ja sil­ti ai­na pie­nim­pään­kin si­säl­ly­tet­tiin jo­ta­kin hy­vin kau­nis­ta vä­ri­tyk­sen tai vaik­ka­pa juu­ri ik­ku­na­luuk­ku­jen muo­dos­sa.

Mö­lan­de­tin saa­res­sa si­jait­se­vas­sa ran­ta­mö­kis­sä on al­ku­pe­räi­sil­lä ka­lus­teil­la si­sus­tet­tu ve­ran­ta ja tupa sekä sau­na. Si­nis­ten luuk­ku­jen ta­kaa au­ke­aa Si­poon saa­ris­to kau­neim­mil­laan: mer­ta, pie­niä saa­ria ja luo­to­ja, osas­sa ke­sä­a­suk­kai­ta, osa vain lin­tu­jen asut­ta­mia.

On vai­kea us­koa, et­tä Itä-Hel­sin­gin me­rel­li­nen kau­pun­gi­no­sa Vuo­saa­ri on vain joi­den­kin mi­nuut­tien ve­ne­mat­kan pääs­sä.

Vaaleiksi käsitellyt hirsiseinät ja katto lisäävät valoisuutta. Seesteinen taulu on Hannelle tärkeä, ja sen värit toistuvat tyynyissä ja huovissa. Minna Niskakankaan maalaus on lasten äitienpäivälahja Hannelle. Sitsin kulmasohvan syliin mahtuu isompikin porukka. Rottinkinojatuolit on hankittu Granitista. Sohvapöytä löytyi Tori.fi-sivustolta muutamalla kympillä. Töölön Delite Flowers & Design on perheen luottokukkakauppa. Luonnonkukkamaisesti kootussa kimpussa on kokoa, jota korkea tila vaatii.

PII­LOS­SA MAI­SE­MAS­SA

Ka­pe­at po­lut läh­te­vät ran­ta­mö­kil­tä kie­mur­te­le­maan ti­he­ään mus­tik­ka­var­vik­koon koh­ti uu­dem­paa pää­ta­loa. Koko piha-alue on met­säi­nen pien­tä nur­mel­le is­tu­tet­tua koi­vik­koa lu­kuun ot­ta­mat­ta. Mat­kan var­rel­ta, tuu­hei­den alp­pi­ruu­su­jen kat­vees­sa on pie­ni ait­ta. Sen ma­kuu­huo­nees­sa saa­vat ky­läi­li­jät le­väh­tää al­ku­pe­räi­ses­sä 50-lu­vun tun­nel­mas­sa.

Yh­teen ta­soon ra­ken­net­tu pää­ta­lo tu­lee esiin vii­mei­se­nä. Suu­rel­la te­ras­sil­la va­rus­tet­tu mo­der­ni talo kät­key­tyy kau­niis­ti iso­jen pui­den suo­jaan, ei­kä sitä me­rel­tä kat­sot­tu­na juu­ri ero­ta mai­se­mas­ta.

Rat­kai­sut ker­to­vat asuk­kai­den pe­ri­aat­tees­ta, et­tä luon­to on kes­kei­sim­mäs­sä roo­lis­sa, ei­vät ra­ken­nuk­set.

– Piha on huo­le­ton ja help­po­hoi­toi­nen. Tääl­lä saam­me viet­tää ai­kaa yh­des­sä ja pa­lau­tua, ei tar­vit­se huh­kia, sa­noo Han­ne Huik­ko.

Olohuone ja sen jatkona oleva avokeittiö ovat saaneet leijonanosan talon neliöistä. Maisemaikkunat ja ovi ovat meren puolella. Pienet makuuhuoneet on aseteltu vierekkäin talon vastakkaiselle sivulle. Nouseva katto ja vaalea väritys lisäävät tilan tuntua. Keittiön kapeasta nauhaikkunasta näkyy metsää, työtason ikkunoista meri. Hanne pitää edelleen eleettömästä ja ajattomasta Kvik-keittiöstä.

Pimpernel-lautasliina ja kynttilät ovat Havin, Ruska-lautaset ovat Hannen äidin aikoinaan mökille hankkimia.

LA­KU­PII­PUT KAUP­PA­LAI­VAS­TA

Sau­na­mök­ki, ait­ta ja saa­ri­tont­ti tu­li­vat Han­nen van­hem­pien omis­tuk­seen 1970-lu­vul­la. Van­hem­pien kuol­tua Han­ne ja hä­nen si­sa­ren­sa pe­ri­vät mö­kin. Kos­ka si­sar asuu Ame­ri­kas­sa, os­ti­vat Han­nen ja Kal­len ai­kui­set lap­set Lin­da, Hei­di ja Lau­ri tä­tin­sä osuu­den.

Jo lap­si­na Lin­da, Hei­di ja Lau­ri viet­ti­vät pal­jon ai­kaa saa­res­sa van­hem­pien ja iso­van­hem­pien kans­sa. Asuin­ne­li­öt oli­vat niu­kat. Käy­tös­sä oli tuol­loin vain sau­na­mök­ki ja ait­ta, mut­ta ul­ko-oven ta­kaa avau­tui met­sä kaik­ki­ne seik­kai­lui­neen.

Lap­suus­ke­sien haus­ko­ja muis­to­ja ovat eväs­ret­ket saa­ren si­sä­o­siin Ame­ri­kan-serk­ku­jen kans­sa, vil­li­va­del­mien syö­mi­nen ja isoi­sän kans­sa ka­las­ta­mi­nen. Myös sou­te­lut lä­hi­saa­riin, mum­min pe­rin­ne­ruo­kien syö­mi­nen sekä kaup­pa­lai­van vie­rai­lut ovat jää­neet si­sa­rus­ten mie­leen ki­voi­na asi­oi­na.

– Kun olim­me pie­niä, kaup­pa­lai­va kävi saa­res­sa kah­des­ti vii­kos­sa. Os­tim­me si­sa­rus­te­ni kans­sa jää­te­löä tai la­ku­pii­pu­ja, joi­ta oli sit­ten haus­kaa ”pol­tel­la”, muis­te­lee Han­nen ty­tär Hei­di nau­ra­en.

Kaikki pihakukat on istutettu kookkaisiin ruukuihin. Kulmasohvan tyynyjen sekaan on houkuttelevaa asettua rentoon oleiluun.

Lindasta kaunis kattaminen on vieraiden huomioimista. Ruudulliset pussilakanat tuovat rentoa, hieman nostalgista 70-luvun fiilistä makuuhuoneeseen. Revontulet- mohairhuovan on valmistanut Lapuan Kankurit. Lattialla oleva vakka on kulkenut suvussa kauan, Hanne kaivoi sen pihavarastosta paraatipaikalle. Lindan perheen makuuhuoneen Vilja-pussilakanat, penkki ja pöytävalaisimet ovat Pentikiltä. Matto on Annon mallistosta. Cobellosta ostetun taulun kaaret toistuvat pussilakanan kuosissa. Makuuhuoneen koristuksena on herkkä kimppu isotähtiputkia.

ME­RI­TAI­TO­JA NUO­RIM­MAL­LE­KIN

Kaup­pa­lai­va käy edel­leen Mö­lan­de­tis­sa, mut­ta enää se ei py­säh­dy per­heen omas­sa lai­tu­ris­sa vaan saa­ren toi­sel­la puo­len.

– Yh­des­sä­o­los­sa tääl­lä saa­res­sa on tär­kein­tä olei­lu. On ki­vaa kut­sua ys­tä­viä ja per­het­tä ison pöy­dän ää­reen, iso­äi­ti Han­ne sa­noo.

2,5-vuo­ti­aan Ben­ja­mi­nin myö­tä mö­kil­lä on jäl­leen kol­me su­ku­pol­vea yh­des­sä. Saa­ri on tar­jon­nut si­sa­ruk­sil­le pal­jon hie­no­ja luon­to­e­lä­myk­siä, joi­ta Lin­da ha­lu­aa nyt vä­lit­tää lap­sel­leen.

– Ope­tan Ben­ja­mi­nil­le luon­non ar­vos­ta­mis­ta, et­tä hän op­pii ym­mär­tä­mään mer­ta. On mu­ka­va aja­tus, et­tä hän op­pi­si toi­mi­maan saa­ris­tos­sa ja me­rel­lä ja pi­täi­si ve­sil­lä liik­ku­mi­ses­ta, mut­ta ope­tel­laan nyt en­sin vaik­ka ui­maan, Lin­da tuu­mii ja nau­raa.

Ruudulliset pussilakanat tuovat rentoa, hieman nostalgista 70-luvun fiilistä makuuhuoneeseen. Revontulet- mohairhuovan on valmistanut Lapuan Kankurit. Lattialla oleva vakka on kulkenut suvussa kauan, Hanne kaivoi sen pihavarastosta paraatipaikalle.

Lindan perheen makuuhuoneen Vilja-pussilakanat, penkki ja pöytävalaisimet ovat Pentikiltä. Matto on Annon mallistosta. Cobellosta ostetun taulun kaaret toistuvat pussilakanan kuosissa.

KE­SÄ­SAA­RI PY­SYY JA PA­RA­NEE

Ku­lu­neet vuo­det ovat tuo­neet mu­ka­vuut­ta ke­sä­a­su­mi­seen uu­den pää­ta­lon muo­dos­sa. Sen on suun­ni­tel­lut ja piir­tä­nyt per­he­tut­tu, ark­ki­teh­ti Rai­mo ”Bon­ny” Kui­va­lai­nen per­heen toi­vei­den mu­kaan. Talo ni­met­tiin Su­vi­lak­si, se on vi­roa ja tar­koit­taa ke­sä­mök­kiä.

Vuon­na 2011 val­mis­tu­nees­sa ta­los­sa on 120 ne­li­ö­tä ja nel­jä ma­kuu­huo­net­ta. Keit­tiö ja olo­huo­ne ovat avoin­ta, kor­ke­aa ti­laa, jos­ta as­tu­taan koko ta­lon le­vyi­sel­le te­ras­sil­le. Läm­pi­mäl­lä sääl­lä te­ras­si tuo vie­lä run­saas­ti li­sä­ti­laa ja on mitä mai­ni­oin paik­ka viet­tää ai­kaa isol­la­kin po­ru­kal­la.

Te­ras­sin ison ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä ja kul­ma­soh­vas­sa on hyvä kes­ti­tä vie­rai­ta. Kos­ka mat­ka Vuo­saa­res­ta kes­tää vain het­ki­sen, saa­reen on help­po saa­da ys­tä­viä pis­täy­ty­mään, myös nii­tä pe­sun­kes­tä­viä kau­pun­ki­lai­sia, jot­ka ei­vät hel­pos­ti mök­ki­mat­kal­le au­toil­len läh­de.

– Toi­veem­me on, et­tä tämä paik­ka py­syi­si per­heen ak­tii­vi­käy­tös­sä myös tu­le­vai­suu­des­sa, ja et­tä pai­kan hen­ki py­syi­si sa­man­lai­se­na, Han­ne Huik­ko sa­noo.

Tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­miin kuu­luu ai­tan re­mon­toin­ti, jot­ta siel­lä mah­tui­si ma­joit­tu­maan use­am­pi­kin vie­rai­li­ja. Toi­nen to­teut­ta­mis­taan odot­ta­va suun­ni­tel­ma on ruo­ho­kent­täi­sen ten­nis­ken­tän ra­ken­nut­ta­mi­nen pää­ta­lon taak­se.

– Isä­ni haa­ve on pääs­tä pi­tä­mään ten­nis­kurs­se­ja lap­sen­lap­sil­leen, Lin­da ker­too.

Saunatuvassa oli menneinä vuosikymmeninä ääntä ja elämää, sillä se majoitti ennen uuden päätalon valmistumista monilukuisen perheen. alppiruusut tuovat kukkiessaan värihehkua vihreälle, luonnontilaiselle tontille. Taustalla 1950-luvulla valmis-tunut saunamökki sinisin ikkunaluukuin. Aitan tummunut lautaverhoilu, kiinteä kerrossänky ja ruudutetut tekstiilit ovat aikamatka yöpyjälle. Puilla lämpiävän saunan lauteet ja valaistus uusittiin muutama vuosi sitten. Pieni pyrähdys, ja kylpijä on Itämeren vilvoittavissa vesissä.

Aika on pysähtynyt 1950- luvulle saunamökissä. Vanha ryijy somistaa tummunutta hirsiseinää, sisustus on muutenkin pysynyt alkuperäisenä. Pellavaliina ja värikäs kukkakimppu hellivät esteetikon silmää.

PER­HE JA YRI­TYS

Iso­van­hem­mat Han­ne ja Kal­le käyt­tä­vät saar­ta täl­lä het­kel­lä eni­ten. Nyt sii­hen on ai­kaa, sil­lä he jäi­vät eläk­keel­le per­heyh­tiö Ha­vin joh­dos­ta vuon­na 2018. Heil­lä saa­rie­lä­mä al­kaa huh­ti­kuus­sa ja päät­tyy lo­ka­kuus­sa.

Luon­non­ma­te­ri­aa­leil­la to­teu­te­tus­sa si­sus­tuk­ses­sa nä­kyy eni­ten Han­nen kä­den­jäl­ki.

– Läh­din sii­tä, et­tä luon­to an­taa vä­rit ja ma­te­ri­aa­lit si­sus­tuk­seen. Pi­dän te­ras­sin har­maan­tu­neis­ta, ajan pa­ti­noi­mis­ta ka­lus­teis­ta, Han­ne ker­too.

Vuo­des­ta 2018 ty­tär Lin­da on ol­lut Ha­vin toi­mi­tus­joh­ta­ja. Tänä syk­sy­nä Hei­di-sis­ko ryh­tyy hoi­ta­maan Ha­vin mark­ki­noin­tia. Si­sa­rus­ten työs­ken­te­ly yh­des­sä si­sus­tus­tuot­tei­ta val­mis­ta­vas­sa per­hey­ri­tyk­ses­sä tun­tuu mo­lem­mis­ta hy­vin luon­te­val­ta.

– Olem­me kas­va­neet sii­hen lap­ses­ta pi­tä­en. Ha­vin brän­din ra­ken­nus on jat­ku­vaa ke­hi­tys­työ­tä. Es­tee­tik­ko­na koen työ­ni kau­nii­den asi­oi­den pa­ris­sa hy­vin mie­len­kiin­toi­sek­si ja pal­kit­se­vak­si, Lin­da sa­noo.

Toi­mi­tus­joh­ta­ja­na Lin­dal­la on myös pal­jon vas­tuul­laan. Ar­ki pie­nen lap­sen äi­ti­nä on hy­vin or­ga­ni­soi­tua mut­ta kii­reis­tä.

– Ke­säl­lä on hyvä la­da­ta ak­ku­ja, kos­ka syk­syn tuo­te­lan­see­raus ja mo­net muut uu­det asi­at tu­le­vat vie­mään pal­jon ai­kaa ja ener­gi­aa. On­nek­si voin sil­loin­kin pii­pah­taa mö­kil­le vaik­ka vain ly­hy­ek­si ai­kaa, Lin­da sa­noo.

Alppiruusut tuovat kukkiessaan värihehkua vihreälle, luonnontilaiselle tontille. Taustalla 1950-luvulla valmis-tunut saunamökki sinisin ikkunaluukuin.

Meri, luonto ja hiljaisuus vievät ajatukset tehokkaasti pois kiireistä. Helsinki on vain kivenheiton päässä, lähes kirjaimellisesti.