Tam­mi­saa­ren tal­vi­ses­sa hä­mä­räs­sä kuu­sen va­lot tuik­ki­vat ko­tim­me pää­tyik­ku­nas­ta. Ohi­kul­ki­ja voi näh­dä vii­pa­leen ruo­ka­sa­lim­me 1700-lu­vun kat­to­lan­kuis­ta ja huo­neen sei­nä­maa­lauk­sis­ta, sil­lä ko­dis­sam­me on jä­tet­ty esil­le ta­lon his­to­ria. Mat­koil­la Vä­li­me­ren ran­ta­mail­le olem­me op­pi­neet, et­tei ku­lu­nei­ta pin­to­ja pei­te­tä maa­li­ker­ros­ten al­le.

On­nek­kai­na nau­tim­me huo­neit­ten läm­mös­tä, kun puu­ta­lom­me hir­si­run­ko ja pel­ti­kat­to huo­kai­le­vat tal­vi­sa­teil­la ja ran­ta­kau­pun­gin myrs­ky­tuu­lil­la.

Paula Ilvetsalo ja Markku Kolehmainen viettävät joulun kodissaan Tammisaaren vanhassakaupungissa puutalojen rytmikkäässä maisemassa.

Talo van­has­ta­kau­pun­gis­ta

Pää­dyim­me ta­loom­me mo­nen mut­kan kaut­ta: töi­den vuok­si muu­tim­me en­sin Kuo­pi­os­ta Hel­sin­kiin, siel­tä ly­hy­en Ita­li­an-ret­ken kaut­ta Ten­ho­laan ja lo­puk­si ai­van sen naa­pu­riin Tam­mi­saa­reen.

Os­tim­me kol­men ta­lon pi­ha­pii­rin van­has­ta­kau­pun­gis­ta vii­si­tois­ta vuot­ta sit­ten. Lap­sem­me Lau­ra ja Pek­ko kä­vi­vät tuol­loin ylä­as­tet­ta ja lu­ki­o­ta. In­nos­tuim­me ta­los­ta Kus­taa Vaa­san ka­dun var­rel­la, sil­lä se la­ta­si aja­tuk­siim­me ku­via Kuo­pi­os­ta ja lap­suu­tem­me puu­ta­lois­ta.

Löy­sim­me ta­lon asu­kas­lu­et­te­lon ja 1920-lu­vun muu­tos­pii­rus­tuk­set kau­pun­gin ra­ken­nus­vi­ras­tos­ta. Sii­tä al­koi re­mont­tien sar­ja.

Hirsirunkoinen talo maalattiin vihreäksi. Talo on alun perin rakennettu Kammantekijänkadun suuntaiseksi. Uudella paikallaan Kustaa Vaasan kadun varrella sitä komistavat jugendtyyliin T-malliset ikkunat.

Van­hoi­hin raa­mei­hin ra­ken­ta­mi­nen on hi­das­ta

Vih­re­än ta­lon ta­ri­na on kuin pa­la­pe­li eri vuo­si­sa­doil­ta. 1700-lu­vul­la ra­ken­net­tu hir­si­ke­hik­ko siir­ret­tiin vuon­na 1920 ki­vi­ja­lan pääl­le pää­ka­dun var­teen. Ra­ken­nus­ta ko­ro­tet­tiin ju­gen­din ihan­teen mu­kaan, ja toi­seen ker­rok­seen ra­ken­net­tiin kor­kea vint­ti. Kat­to tu­et­tiin van­hoil­la kat­to­tuo­leil­la. Pi­hal­ta pu­ret­tiin lei­vin- ja pe­su­tu­vat. Nii­den lan­kuis­ta laa­jen­net­tiin ny­kyi­sil­le pai­koil­leen keit­tiö, kyl­py­huo­ne ja kuis­ti. Ta­loon muu­rat­tiin kes­kus­muu­ri. Myö­hem­min asen­net­tiin öl­jy­pan­nu, läm­mi­tys­kes­kus ja ve­si­kier­toi­set pat­te­rit.

Mei­dän kans­sam­me talo mu­kau­tui uu­teen vuo­si­tu­han­teen, vaik­ka van­hoi­hin raa­mei­hin ra­ken­ta­mi­nen oli hi­das­ta ja vaa­ti kym­me­niä re­mont­te­ja. Ta­loon asen­net­tiin ny­ky­a­jan tek­niik­ka, toi­seen ker­rok­seen ra­ken­net­tiin ma­kuu­huo­neet ja lo­puk­si uu­dis­ra­ken­tee­na meil­le ma­kuu­huo­ne ala­ker­taan. Pi­ha­pii­rin se­ment­ti­tii­li­ta­lot eris­tet­tiin ja kaik­ki ti­lat lii­tet­tiin kau­ko­läm­pöön.

Ta­lon hir­si­run­ko eris­tet­tiin pel­la­va­le­vyil­lä. Sa­lien sei­nil­le pin­go­tet­tiin ta­pe­tin ase­mas­ta eng­lan­ti­lais­ta, maa­laus­poh­jak­si tar­koi­tet­tua pak­sua kan­gas­ta. Mark­ku maa­la­si ruo­ka­sa­lin sei­nil­le puu­tar­han. Huo­neen kes­kel­le si­joi­tet­tiin ovaa­lin muo­toi­nen la­si­pöy­tä. Kun pöy­tä saa­tiin pai­koil­leen, koti al­koi tun­tua ko­dil­ta.

Keittiö rakennettiin nykyaikaan. Seinät ja kattolevy ovat massiiviliimapuulevyä. Billnäsin avohyllyköstä oikealle saatiin tiskipöydän viereen työnurkkaus. Keittiö jätettiin avoimeksi, sillä seiniä ei haluttu täyttää kaapistolla.

Chi­liä, sah­ra­mia ja sim­pu­koi­ta

Ai­na kun mei­tä on pai­kal­la mon­ta, ko­koon­num­me pöy­dän ää­reen. Jou­lu­aat­to­na pöy­däl­lä höy­ry­ää suu­res­sa te­räs­kat­ti­las­sa sah­ra­mil­le, chi­lil­le ja val­ko­si­pu­lil­le tuok­su­vaa maus­tet­tua rii­siä, sim­pu­koi­ta ja pap­ri­kaa.

Pöy­dän ää­res­sä is­tu­es­sam­me mei­tä hu­vit­ta­vat ta­lon ai­kan­sa mo­der­nit T-mal­li­set ik­ku­nat, jot­ka hal­ko­vat sei­niä ja näyt­tä­vät pari nu­me­roa lii­an suu­ril­ta. Ik­ku­noit­ten kar­mit hi­po­vat ka­ton­ra­jaa, mut­ta on­nis­tu­vat sil­ti luo­maan huo­nee­seen juh­la­van tun­nel­man.

Naa­pu­ri Ten­ho­lan ajal­ta tuo aa­to­naat­to­na meil­le kuu­sen omas­ta met­säs­tään. Kuu­si löy­si paik­kan­sa jo en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na ruo­ka­sa­lin pää­tyik­ku­nan edes­tä. Tänä vuon­na kuu­sen ok­sia kier­tä­vät ho­pe­a­nau­hat ja Mar­kun kat­to­pel­lis­tä leik­kaa­mat sekä ho­pe­a­leh­dil­lä pääl­lys­tä­mät täh­det.

Joulupäivän teelle katetaan ruotsalaisen Gävlen keltainen jugendastiasto. Komeat kynttilänjalat ovat taitelija Olle Törnqvistin tekemät ja siniset lasit Fiskarsista taiteilija Camilla Mobergin tuotantoa. Suklaakakut ostetaan perinteisesti Cafe Gamla Stanin joulutuvasta. Kattovalaisin on taitelijaystävä Petri Vainion suunnittelema.

Sym­met­ria oh­ja­si si­sus­ta­mis­ta

Tär­keim­mät huo­ne­ka­lum­me ovat kul­ke­neet mu­ka­na muu­tois­sam­me. Hir­si­run­gon sym­met­ria aut­toi si­joit­ta­maan huo­ne­ka­lut täs­sä ko­dis­sa, sil­lä kak­si vie­rus­sa­lia ovat tois­ten­sa pei­li­ku­vat. Ruo­ka­sa­lik­si va­li­koi­tui keit­ti­ön naa­pu­ri­sa­li, ja mikä so­pi­si ruo­ka­sa­lin pa­rik­si pa­rem­min kuin kir­jas­to, te­le­vi­sio ja soh­va­ryh­mä.

Kir­jas­to­sa­lin pää­tyyn pys­ty­tim­me lat­ti­as­ta kat­toon ulot­tu­vat kir­ja­hyl­lyt. Niit­ten vä­liin jä­tet­tiin ti­laa suu­rel­le öl­jy­vä­ri­maa­lauk­sel­le.

Kir­jas­ton pin­ta-ala riit­ti on­nek­si kah­del­le vas­tak­kai­sel­le soh­val­le. Niis­tä van­hem­pi on on­nis­tu­nut os­tos toi­mit­ta­jan en­sim­mäi­ses­tä kun­non pal­kas­ta. Sil­loin 1970-lu­vun lo­pul­la iloi­sen ku­kal­li­nen, Svenskt Ten­nin pu­na­poh­jai­sel­la kan­kal­la pääl­lys­tet­ty soh­va löy­tyi Stock­man­nin alen­nus­myyn­nis­tä Hel­sin­gis­tä. Nyt soh­vas­sa on jo nel­jäs ver­hoi­lu. Edel­leen vie­raam­me ih­met­te­le­vät, mi­ten hyvä soh­val­la on is­tua.

tammirunkoinen divaani päällystettiin sinisellä pellavakankaalla. Vanhan Duxin sohvan neljäs päällys on violettia samettia. Suuri työ kirjahyllyjen välissä on Markun teos Kallihit hunajapisarat.

No­ja­tuo­lit keit­ti­ös­sä

Vie­rus­sa­lien kyl­jes­sä ala­ker­ras­sa si­jait­se­vat keit­tiö, kuis­ti ja uu­dis­ra­ken­tee­na kuis­tin toi­sel­le puo­lel­le ra­ken­net­tu ma­kuu­huo­ne. Aa­mi­ai­set keit­ti­ös­sä ve­ny­vät lo­mil­la lä­hem­mäk­si puol­ta­päi­vää. Meil­lä on mo­lem­mil­la omat no­ja­tuo­lim­me keit­ti­ön ik­ku­nan ää­rel­lä. Niit­ten vä­lis­sä on pie­ni aa­mi­ais­pöy­tä.

Jou­lun ai­kaan vih­reä soh­va siir­tyy kuu­sen tiel­tä keit­ti­öön. Lo­mal­le tul­leet ai­kui­set lap­sem­me naut­ti­vat hi­taas­ta aa­mi­ai­ses­ta soh­val­la ja käyt­tä­vät sen edes­sä pöy­ti­nään kor­kei­ta jak­ka­roi­ta.

Simpukkasohvan takana on Högforsin toimiva valurautahella. Mustaksi maalattu peltihuuva asennettiin remontissa paikalleen. Puretun madalletun katon alta paljastuivat 1700-luvun mustat kattolankut. Ne on todennäköisesti siirretty paikalleen 1900-luvun alussa pihalta puretusta leivintuvasta.

Kuis­til­la muis­tot Vä­li­me­rel­tä

Kuis­ti jä­te­tään tal­vel­la vii­le­äk­si ti­lak­si. Ik­ku­noit­ten al­la iloit­se­vat so­pi­vas­ta il­ma­na­las­ta muis­tot Vä­li­me­ren mais­ta, puu­var­ti­sik­si jo vart­tu­neet sit­ruu­na- ja olii­vi­puut. Jou­luk­si Mark­ku val­mis­taa sit­ruu­na­puun he­del­mis­tä kir­pe­än­ma­ke­aa hil­loa.

Kuis­tin puo­li­rans­ka­lai­set pa­ri­o­vet ovat kul­ke­neet mu­ka­na muu­tois­sa. Mark­ku muis­taa mai­ni­ta, kuin­ka hä­nen isän­sä ky­syi kuo­pi­o­lai­sen puu­ta­lon pur­ku­töis­sä, ha­lu­ai­si­ko poi­ka pe­las­taa juh­la­vat ovet. Isä suo­sit­te­li, et­tä mu­kaan otet­tai­siin myös kar­mit. Kar­mit jäi­vät ot­ta­mat­ta, mut­ta pui­set uus­re­nes­sans­si­o­vet löy­si­vät paik­kan­sa 30 vuo­den kier­to­lai­suu­den jäl­keen tam­mi­saa­re­lais­ta­los­tam­me.

Kirjaston pöydällä on viikuna ruukussa ja Kalpourianin saviastioissa hedelmiä. Saviastioita valmistivat naiset aavikkokylässä Iranissa. Keraamikko Elina Sorainen elvytti kylän saviruukkuperinteen. Ritva-Liisa Pohjalaisen suunnittelemassa lasimaljakossa on punaisia jouluneilikoita.

Ma­kuu­huo­neis­ta tuli va­ras­to­ja

Vä­hi­tel­len ym­mär­rys on sy­ven­ty­nyt sii­tä, mi­hin tuli ryh­dyt­tyä vii­si­tois­ta vuot­ta sit­ten. Pi­ha­ta­lo ja ka­dun var­ren pie­ni ki­vi­ta­lo re­mon­toi­tiin ja si­sus­tet­tiin ma­joi­tus­ti­loik­si. Toi­seen niis­tä ra­ken­net­tiin sau­na.

Ta­lois­ta ei löy­dy riit­tä­väs­ti säi­ly­tys­ti­laa. Sik­si ta­va­rat val­ta­si­vat ajan kans­sa nyt jo omil­leen muut­ta­neit­ten las­tem­me toi­sen ker­rok­sen ma­kuu­huo­neet, jo­ten niis­tä on tul­lut va­ras­to­ja.

Täl­lä het­kel­lä hir­si­ta­lom­me lau­ta­vuo­raus­ta peit­tää jär­jes­tyk­ses­sään toi­nen vih­reä maa­li­ker­ros. Si­säl­lä pin­nat odot­ta­vat uut­ta re­mont­ti­kier­ros­ta. Paik­ka me­ren ran­nal­la on py­säyt­tä­nyt asu­jan­sa pai­koil­leen, työt van­has­sa ta­los­sam­me ei­vät lopu kes­ken.

Markun yhdistetty aamiais- ja työpiste keittiössä on nojatuoli kirjojen ja lehtipinojen välissä. Vanhin puujakkara on päälle satavuotias, kolmijalkajakkara tammesta on aikoinaan palvellut kultasepän työtuolina.

Jou­lun huo­le­ton ai­ka

Ra­kas­tam­me ta­lo­am­me ja sen pi­ha­pii­riä, joka kät­key­tyy kor­ke­an lank­ku­ai­dan suo­jaan vie­rait­ten kat­seil­ta. It­kem­me ta­lom­me kans­sa kirk­kai­ta kyy­ne­liä, kun jos­sain koh­taa ra­ken­nuk­ses­sa pet­tää eris­tys ja kon­dens­si­ve­si vär­jää huo­lel­la va­li­tun val­ke­an kuul­to­maa­lin ke­vät­ra­pa­kon rus­ke­ak­si. Ihai­lem­me jo­kais­ta pa­ran­nus­ta ta­los­sam­me. As­kel as­ke­leel­ta se lä­hes­tyy pää­mää­rään­sä, kun­nes ke­vä­tau­rin­gon lah­jo­ma­ton valo pal­jas­taa, et­tä te­ras­sin lau­dat ir­vis­te­le­vät uh­kaa­vas­ti.

Sik­si jou­lu myrs­kyi­neen ja sa­tei­neen on huo­le­ton­ta ai­kaa. Sul­keu­dum­me ta­lon uu­me­niin ja sy­ty­täm­me kynt­ti­lät. Poh­joi­sen tal­ven niuk­ka valo koh­te­lee lem­pe­äs­ti kaik­kia pin­to­ja. Nau­tim­me tois­tem­me seu­ras­ta, lu­em­me ää­neen Alek­sis Ki­ven Seit­se­mää vel­jes­tä, kuin­ka nämä ai­na han­ka­li­na het­ki­nä oli­vat val­mii­ta pa­ke­ne­maan kor­peen. Kynt­ti­län­va­los­sa seu­raam­me va­lon ja var­jon siir­ty­miä ruo­ka­sa­lin sei­nil­lä. Mei­dän ei tar­vit­se ryn­nä­tä mi­hin­kään, sil­lä tääl­lä ta­los­sam­me mei­tä ym­pä­röi Mar­kun maa­laa­ma tal­vi­puu­tar­ha.

Ruokasalista avautuu ovi kirjastoon. Oviaukko löytyi remontissa erilaisten tapettikerrosten alta.