Artikkeli
Työnteko on muuttunut niin paljon, että olen harvoin enää omalla työpisteelläni. Enimmäkseen kuljen kannettavan tietokoneen kanssa pitkin toimistoa, minusta on tullut tosi moderni. Taustalla Astrid Nondalin maalaus.

Työnteko on muuttunut niin paljon, että olen harvoin enää omalla työpisteelläni. Enimmäkseen kuljen kannettavan tietokoneen kanssa pitkin toimistoa, minusta on tullut tosi moderni. Taustalla Astrid Nondalin maalaus.

Aman­da Soi­la ku­vat Kir­si-Mar­ja Sa­vo­la

Tove Janssonin veljentytär, Moomin Charactersin Sophia Jansson: ” Elämäni on ollut myllerrystä, mutta saarelle olen aina voinut palata ja tuntea, että tämä pysyy ”

Tove Janssonin veljentytär ja Moomin Charactersin hallituksen puheenjohtaja Sophia Jansson oli nuorena levoton ja vilkas. Iän myötä hän on oppinut arvostamaan kotoisaa rauhoittumista, löhöilyä ja ruoanlaittoa.

Lem­pi­paik­ka­ni on per­heem­me pie­ni mök­ki Pel­lin­gin saa­ris­tos­sa, jos­sa olen viet­tä­nyt lap­suu­te­ni ke­sät. Se on suo­rin tie Nir­va­na-ti­laan, jos­sa koen ole­va­ni va­paa. Saa­ren jat­ku­va tuu­len, lin­tu­jen ja me­ren ää­ni on se ää­ni­maa­il­ma, jos­sa pys­tyn ren­tou­tu­maan. Elä­mä­ni on muu­ten ol­lut myl­ler­rys­tä, mut­ta saa­rel­le olen voi­nut ai­na pa­la­ta ja tun­tea,
et­tä tämä py­syy.

Essi Renvallin patsaan takana näkyy Tove Janssonin teos.

Essi Renvallin patsaan takana näkyy Tove Janssonin teos.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on kau­ka­na tyy­pil­li­ses­tä suo­ma­lai­ses­ta vaa­le­an mo­der­nis­ta. Viih­dyn par­hai­ten ti­lois­sa, jois­sa on vä­riä, ja se nä­kyy niin ko­to­na kuin toi­mis­tol­la­kin. Asuin pit­kään ul­ko­mail­la ja se vai­kut­taa var­mas­ti ma­kuu­ni. Vä­rit luo­vat mie­len­ti­lo­ja ja haus­kuut­ta tun­nel­maan. Tu­len su­vus­ta, joka on hy­vin vi­su­aa­li­nen, ja jo­kai­nen meis­tä on luo­nut ym­pä­ril­leen ti­lan, jos­sa tun­tee oman­lais­taan kau­neut­ta.

Tove toi tämän korun matkamuistona omalle äidilleen. Lapsena aina ihailin sitä, ja kävi niin onnekkaasti, että lopulta se periytyi minulle.

Tove toi tämän korun matkamuistona omalle äidilleen. Lapsena aina ihailin sitä, ja kävi niin onnekkaasti, että lopulta se periytyi minulle.

Rak­kain esi­nee­ni on koru, jon­ka Tove os­ti jol­tain mat­kois­taan omal­le äi­dil­leen. Lap­se­na ta­pa­sin ihail­la sitä ja mie­tin, mi­ten pal­jon it­se­kin ha­lu­ai­sin sen. Kä­vi­kin niin on­nek­kaas­ti, et­tä lo­pul­ta se pe­riy­tyi mi­nul­le. Ny­ky­ään se on jo niin hau­ras, et­ten enää käy­tä sitä, mut­ta se on esil­lä ma­kuu­huo­nees­sam­me. Se tuo muis­to­ja mie­leen rak­kaas­ta ih­mi­ses­tä.

Kodissani on aina kirjoja, taidetta, kukkia ja kiviä saaristosta. Ne luovat sen ilmapiirin, jossa haluan olla.

Kodissani on aina kirjoja, taidetta, kukkia ja kiviä saaristosta. Ne luovat sen ilmapiirin, jossa haluan olla.

Ren­tou­dun lu­ke­mal­la, lo­ju­mal­la, kat­so­mal­la telk­ka­ria ja plä­rää­mäl­lä ihan lii­kaa pu­he­lin­ta. Olen ai­ka­moi­nen soh­va­pe­ru­na. Myös kok­kaa­mi­nen on ren­tout­ta­vaa, vaik­ka en ole mi­kään mes­ta­ri­kok­ki. Meil­lä on ta­pa­na kut­sua per­he ky­lään sun­nun­tai­päi­väl­li­sel­le. Kun lait­taa ruo­kaa iloi­sil­le syö­mä­reil­le, kaik­ki miel­tä kal­va­vat asi­at unoh­tu­vat.

Ke­räi­lem­me mie­he­ni kans­sa sim­pu­koi­ta, se on mei­dän jut­tum­me. On ren­tout­ta­vaa kat­sel­la nii­tä ja muis­tel­la, mis­tä ne on ke­rät­ty.

Viihdyn parhaiten tiloissa, joissa on väriä ja iloa, ja se näkyy sekä kotona että toimistolla.

Viihdyn parhaiten tiloissa, joissa on väriä ja iloa, ja se näkyy sekä kotona että toimistolla.

Sie­lun­mai­se­ma­ni löy­tyy Pel­lin­gin li­säk­si ko­ti­nur­kil­ta­ni Ka­ta­ja­no­kal­ta. Siel­lä meri on ai­na läs­nä, sekä iha­nat, kau­niit jään­mur­ta­jat. Olen on­nel­li­nen, et­tä meil­lä on nel­jä vuo­de­nai­kaa, jopa tämä pi­meä. En kär­si sii­tä, et­tä nyt ele­tään hil­jai­sem­paa ai­kaa. Nuo­re­na olin le­vo­ton ja vil­kas, mut­ta nyt voin hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la viet­tää pal­jon ai­kaa ko­to­na. Rau­hoit­tua.

Kasvit ovat tärkeä sisustuselementti kotona ja toimistolla. Kun kotona olevat kasvit ovat venähtäneet liian isoiksi, minulla on ollut tapana tuoda pistokkaita töihin ja jakaa niitä työkavereilleni.

Kasvit ovat tärkeä sisustuselementti kotona ja toimistolla. Kun kotona olevat kasvit ovat venähtäneet liian isoiksi, minulla on ollut tapana tuoda pistokkaita töihin ja jakaa niitä työkavereilleni.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat vi­her­kas­vit. Osa on ol­lut meil­lä kym­me­nen vuot­ta, ja esi­mer­kik­si ra­ha­puis­ta on kas­va­nut iso­ja ja hie­no­ja. Meis­tä on tul­lut jopa hie­man tai­kaus­koi­sia, et­tä ra­ha­puut sym­bo­loi­vat yri­tyk­sen me­nes­tys­tä. Sik­si nii­tä pi­tää koh­del­la eri­tyi­sen hy­vin.

Toi­mis­tom­me uu­teen si­sus­tuk­seen on ha­et­tu ko­di­no­mais­ta tun­nel­maa. Tääl­lä on pal­jon vä­riä, tai­det­ta, kau­niit so­si­aa­li­set ti­lat ja iso pöy­tä, jon­ka ym­pä­ril­le mah­tuu iso jouk­ko ih­mi­siä syö­mään lou­nas­ta. Toi­mis­tos­sam­me on sa­maa hy­vän olon tun­net­ta, joka kuu­luu Muu­mien ar­voi­hin.

Tove Janssonin Kesäkirjaan perustuva elokuva saa ensi-iltansa tammikuussa, siksi se on itsellenikin erityisen ajankohtainen.

Tove Janssonin Kesäkirjaan perustuva elokuva saa ensi-iltansa tammikuussa, siksi se on itsellenikin erityisen ajankohtainen.

Tär­kein kir­ja­ni on To­ven Ke­sä­kir­ja. Vaik­ka ta­ri­na on fik­tii­vi­nen, se on oi­ke­an elä­män in­noit­ta­ma ja näen sitä lu­kies­sa­ni tu­tun ke­sä­mö­kin ja rak­kaan Sig­ne-iso­äi­din.

Sop­hia Jans­son on Tove Jans­so­nin vel­jen­ty­tär ja Moo­min Cha­rac­ter­sin hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja, joka asuu Hel­sin­gin Ka­ta­ja­no­kal­la puo­li­son­sa ja kis­san­sa kans­sa. Ai­kui­set po­jat per­hei­neen tu­le­vat käy­mään sun­nun­tai­päi­väl­li­sil­le ja viet­tä­mään ke­siä Pel­lin­gin saa­ris­tos­sa. Ins­tag­ra­mis­sa
@moo­mi­nof­fi­ci­al.