Treenaaminen illalla vei Johannan yöunet: ”Aamutreeni on ainoa vaihtoehto”

”Tree­ni­aa­mui­na he­rä­tys­kel­lo­ni soi 4.15, jot­ta eh­din he­räil­lä rau­has­sa kah­vi­ku­pin ää­rel­lä. Ajan muu­ta­man mi­nuu­tin mat­kan kun­to­sa­lil­le, joka au­ke­aa aa­mul­la kel­lo 5. Sii­hen ai­kaan sa­lil­le on iha­na men­nä, kos­ka siel­lä on vain pari muu­ta va­ki­kä­vi­jää. Vä­sy­mys kaik­ko­aa vii­meis­tään sil­loin, kun aloi­tan läm­mit­te­lyn kun­to­pyö­räl­lä tai juok­su­ma­tol­la.

Olen pää­ty­nyt aa­mut­ree­niin, kos­ka liik­ku­mi­nen töi­den jäl­keen ei so­pi­nut mi­nul­le. Lii­kun­nas­ta tuli il­toi­hin lii­kaa ener­gi­aa, ja nuk­ku­maan­me­no ve­nyi. Ai­no­ak­si vaih­to­eh­dok­si jäi tree­na­ta ai­kai­sin aa­mul­la, kos­ka muu­ten en saa lii­kut­tua ol­len­kaan.

On­nek­si var­hai­nen he­rää­mi­nen ei ole kos­kaan hai­tan­nut mi­nua, ku­ten ei myös­kään var­hai­nen nuk­ku­maan­me­no. Ny­kyi­sin kä­per­ryn sän­kyyn kat­so­maan telk­ka­ria puo­li yh­dek­sän ai­koi­hin ja olen kym­me­neen men­nes­sä sy­väs­sä unes­sa. Sel­lai­sia aa­mu­ja ei ole, et­ten pää­si­si sa­lil­le suun­ni­tel­ma­ni mu­kaan. Kun ker­ran olen he­rän­nyt, olen vir­keä en­kä enää saa un­ta.

”En koskaan revittele verisuonet piukeina, vaan liikun oman jaksamisen mukaan”, Johanna Salonen kertoo.

Marjaana Malkamäki

Lii­kun 40–50 mi­nuut­tia tiuk­kaan tah­tiin it­se luo­mal­la­ni sa­li­oh­jel­mal­la. Sen jäl­keen ajan ko­tiin suih­kuun ja val­mis­tau­dun seit­se­mäl­tä al­ka­vaan työ­päi­vään. Aa­mu­pa­lan syön vas­ta töis­sä.

Kun tie­dän teh­nee­ni tree­nin, olen lo­pun päi­vää tyy­ty­väi­nen it­see­ni ja hy­väl­lä tuu­lel­la. Liik­ku­mi­ses­ta ei enää tar­vit­se stres­sa­ta. En­nen jou­duin usein ot­ta­maan päi­vä­u­net työ­päi­vän jäl­keen, mut­ta sel­lais­ta ei ny­kyi­sin ta­pah­du.

Aloi­tin kun­to­sa­li­har­joit­te­lun muu­ta­ma vuo­si sit­ten pu­do­tet­tu­a­ni en­sin 30 ki­loa pai­noa ruo­ka­va­li­ol­la. Sa­lil­la käy­mi­nen on lo­pet­ta­nut sel­kä­ki­vut. Työs­ken­te­len pal­ve­lu­e­si­mie­he­nä keit­ti­öl­lä, joka te­kee ruo­kaa päi­vä­ko­tei­hin ja toi­sen as­teen kou­lui­hin. Vä­lil­lä olen mu­ka­na tuo­tan­nos­sa ja jou­dun nos­te­le­maan kym­me­nien ki­lo­jen pai­noi­sia mai­to­la­vo­ja ja kink­ku­kiu­sauk­sia.

Ku­ron ar­jen pien­tä uni­vel­kaa nuk­ku­mal­la vii­kon­lop­pui­sin kah­dek­saan, yh­dek­sään tai jopa kym­me­neen. Ai­kai­sem­min en an­ta­nut it­sel­le­ni vii­kon­lop­pui­sin­kaan lu­paa nuk­kua pit­kään, vaan he­rä­sin var­hain esi­mer­kik­si tyh­jen­tä­mään tis­ki­ko­net­ta. Nyt, kun olen ar­ke­na ak­tii­vi­nen ja lii­kun, tun­tuu en­tis­tä hel­pom­mal­ta sal­lia it­sel­le­ni le­poa va­paa­päi­vi­nä.”