Anna Povenius kuvat Hanne Manelius
Katja ja Kari Kuusinen ovat tehneet valtavan urakan remontoidessaan Hiekkaharjun kartanon.
Virtaviivainen päärakennus pylväineen edustaa uusklassista rakennustyyliä
Vähän sellainen DDR-meininki, Katja Kuusinen arvioi kiertäessään entisen kunnalliskodin pihapiiriä. Jykevä, käsin veistetty hirsirunkoinen päärakennus seisoi komeana, mutta sen yhteyteen 60-luvulla pystytetty lisärakennus ei oikein vastannut Katjan etsimää maalaisidylliä. Monista piharakennuksista oli rikottu ikkunoita ja pihalla lojui autonromuja. Paikka oli ollut tyhjillään viisi vuotta ja kaipasi kipeästi huolenpitoa.
Konneveden kunta halusi suuresta, tuottamattomasta kiinteistöstään pikaisesti eroon. Helsinkiläiset Katja ja Kari yhdessä toisen pariskunnan kanssa taas haaveilivat rauhallisesta, turvallisesta paikasta kaukana Helsingin ydinkeskustasta.
Kaikki kartanon tulisijat on rakennettu jälkeenpäin.
Ensikäynnistä 26 vuotta
Rumasta lisärakennuksesta, romusta ja valtavasta työmäärästä huolimatta nelikko päätti jättää tarjouksen, joka aiheutti heidän ystävissään hilpeyttä.
– Etenkin ajatus umpistadilaisesta miehestäni traktorin puikoissa sai kaverimme lyömään vetoa, kuinka nopeasti palaisimme takaisin Helsinkiin. Kari oli kuitenkin meistä neljästä se, joka ensimmäiseksi ehdotti tarjouksen tekoa, Katja muistelee.
Myöhemmin ystävät joutuivat myöntämään häviönsä, sillä stadilaisten ensipyörähdyksestä Konnevedellä on kulunut jo 26 vuotta. Nykyään pääkaupunkiseudulla on mukava käydä kyläilemässä, mutta Katjan ja Karin sydämet ovat vahvasti juurtuneet Keski-Suomeen.
Suuri osa huonekaluista on hankittu Helsingin huutokaupoista. Kustavilainen pöytä oli Karilla ja Katjalla jo Helsingissä, tuolit ovat tuoreempi hankinta.
Loputon remontti
Ihan pientä työmaata Katja ja Kari eivät hankkineetkaan. Vuodesta 1927 orpojen, köyhien, mielenterveyspotilaiden ja vanhusten kotina toiminut päärakennus käsittää kolmessa asuinkerroksessa 750 neliötä, ylimpänä on vielä kylmää vinttitilaa. Uusklassisen päärakennuksen lisäksi tilaan kuuluu hulppeat 1 200 neliötä myöhemmin rakennettuja tiloja, kuten hoitohenkilökunnan asuntola. Lisäksi on kaksi isoa navettaa, pikkunavetta, sikala, aitta ja puimala. Onpa tilalla ollut sairaala-aikoina jopa oma ruumishuone.
Iso tila vaatii jatkuvaa huolenpitoa.
– Meillä on koko ajan jonkinlainen remontti meneillään. Parhaimmillaan olemme työllistäneet yhden timpurin ihan vakituisesti.
Paksut ryijyt ovat kauniita ja käytännöllisiä, sillä ne suojaavat vedolta. Vesilahden ryijyn malli on vuodelta 1884.
Ilman juoksevaa vettä
Esteettistä ylläpitoa on tehty kassavirran mukaan huone ja nurkka kerrallaan sillä ajatuksella, että kun tehdään, niin tehdään kunnolla. Suurimpia töitä on ollut päärakennuksen palauttaminen alkuperäiseen loistoonsa kaivamalla vanhat hirret ja lankkulattiat esiin muovipintojen ja kipsilevyjen alta. Ensimmäiset kaksi vuotta talossa elettiin täysin ilman juoksevaa vettä.
Ammattilaisten avustuksella remonteista on selvitty ilman suurimpia katastrofeja, mutta jotkut pikkumokat ovat jääneet harmittamaan.
– Talon ikään nähden oli harvinaista, että täällä oli alkuperäinen keskuslämmitys. Luovuimme vanhoista vesikiertopattereista, koska ne olivat niin huonossa kunnossa. Vasta myöhemmin sain tietää, että niitäkin olisi voinut entisöidä.
Keittiö remontoitiin reilu vuosi sitten. Ammattilaiskäyttöön tarkoitetun leveän kaasuhellan päällä on Finelin 60-luvun kattila, joka on edelleen käytössä samoin kuin 50-luvun radio ja 40 vuotta vanha pastakone.
Jaksaminen tuli vastaan
Alusta asti Katjalle ja Karille oli selvää, ettei Konnevedeltä pendelöitäisi muualle töihin.
– Halusimme elättää itsemme maalla, niinpä aloimme miettiä, miten voisimme yhdistää kartanon tilat ja osaamisemme.
Ajatus omavaraisuudesta kiehtoi Katjaa ja hän haali pihapiiriin lehmiä, lampaita, kanoja, pupuja, hevosen ja siankin. Yhden naisen jaksaminen tuli kuitenkin äkkiä vastaan, lisäksi Katjan sydäntä kaihersi aina, kun jostain eläimestä oli luovuttava.
– Ymmärsin, ettei minusta voi olla kaikkien pelastajaksi. Nyt kanssamme on enää Kalle-kissa.
Lattioita lämmittävät kymmenet itämaiset matot, joita on hankittu ulkomailta ja huutokaupoista.
Unelmien työpaikka
Katjan kasvatustieteilijän opinnot sekä pariskunnan ravintola-alan kokemus nivoutuivat lopulta luonnollisesti matkailualan yritykseksi. Nykyään Hiekkaharjun kartano majoittaa ja ravitsee niin yritysvieraita kuin hääseurueita. Vanhasta puimalasta on tehty kaunis juhlapaikka, joka on etenkin hääparien suosiossa.
Talossa ei ole erikseen yksityistä puolta ja hotellipuolta, vaan tunnelmallisissa saleissa tarjoillaan välillä vieraille, toisena päivänä lounastetaan vain omalla porukalla. Tarvittaessa jopa Katjan ja Karin oma makuuhuone on vieraiden käytössä.
Ensikäynnistä Konnevedellä on nyt 26 vuotta. Helsinkiläissyntyiset Katja ja Kari ovat juurtuneet vuosien aikana Keski-Suomeen.
Yhtä luonnon kanssa
Talvella pihapiirissä on verkkainen tunnelma. Hedelmäpuiden oksat kaartuvat lumen painosta ja Katjan rakentamat kauniit havuasetelmat koristavat ovenpieliä. Alun perin Katja halusi maalle voidakseen elää yhdessä luonnon kanssa, eikä sen taika ole vuosien aikana kadonnut. Aamuisin hän kävelee usein lyhyen lenkin kissan kanssa. Joskus pihalla on ollut vastassa valtava uroshirvi henki höyryten tuijottamassa tulijaa. Keväällä läheiselle lammelle saapuvat laulujoutsenet ja kurkipariskunta ovat jo vanhoja tuttuja nekin.
Vasta viimeisen viiden vuoden aikana arki Hiekkaharjun kartanossa on hidastunut.
– Paahdoimme täysillä lähes kaksikymmentä vuotta, rakensimme yritystä ja kunnostimme tilaa. Nyt on vihdoin aikaa vähän hiljentää tahtia ja keskittyä elämän perustärkeisiin juttuihin, jotka minulle ovat estetiikka ja hyvä ruoka.
Tahmainen, tomusokerilla koristeltu kanelikierrekakku on arkiherkku, jota Hiekkaharjussa tarjotaan usein.
Jos olisi lisää tunteja
Tilaa mukana ostamassa ollut pariskunta on jo muuttanut Hiekkaharjusta muualle, mutta uusia tuttavuuksia on tullut tilalle. Katjan ja Karin lisäksi tilalla asuvat myös Eppu, Jaakko ja Pekka.
– Ruoka rytmittää arkemme. Aloitan päivän puuron keitolla, sitten on vuorossa ulkoilua. Lounaan jälkeen talo hiljenee, kunnes on iltapäiväkahvien aika. Ne nautitaan pitkän kaavan kautta. Sitten onkin aika aloittaa illallisen valmistelu.
Ruoanlaitossa Katja hyödyntää paljon omaa satoa. Puutarhassa kasvaa omenapuita ja marjapensaita, yrttejä, syötäviä kukkia ja villiyrttejä.
– Jos vuorokauteen saisi lisää tunteja, viljelisin mielelläni kaiken ruoan itse. Liikaa töitä ei kuitenkaan kannata haalia, arjesta pitää voida nauttiakin.
Päämakuuhuoneen seinää koristaa Marjukka Paunilan öljyvärityö, jonka väreihin Katja aikoinaan ihastui. Koko sängyn levyinen lammaspeitto on löytö Saarenmaalta Kuressaaren torilta.
Ruusunpunaiset lasit
Vuosien aikana ikäneito talo oikkuineen on tullut tutuksi, se pääsee yllättämään enää harvoin.
– Ennen oli katastrofi, jos ränni vähän vuoti. Nyt osaamme suhtautua jopa jokatalviseen putkien jäätymiseen ymmärryksellä. Emme olisi suoriutuneet remonteista ja maalaiselämään sopeutumisesta ilman vahvoja vaaleanpunaisia laseja.
– Selvisimme kaikesta, vaikka olimme aivan osaamattomia. Periaatteemme oli, että ratkomme ongelman kerrallaan, emmekä missään tilanteessa anna periksi.
Kartanosta on Katjan taitavissa käsissä rakentunut koti, jossa on mielekästä asua.
– Halusimme paikan, jonka esteettisyys tuottaa iloa. Ajan kerroksellisuus ja persoonallisuus saavat näkyä, tavaroiden rahallisella arvolla ei ole merkitystä. Euroja tärkeämpää on sisustuksen hauskuus.
Matka Meksikoon toi aikoinaan kylpyhuoneen inspiraationa. Laatat jäljittelevät kalkkikive, ja timpuri rakensi säilytyskaapit ulkona harmaannutetusta puusta.
Tolkullinen teko
Viime aikoina Katja on yhä useammin miettinyt, miten viisaasti he tekivätkään ryhtyessään hulluun pelastusurakkaan. Paikan siunaukseksi koitui juuri se Katjan vihaama DDR-henkinen asuntola.
Kun viimeiset asukkaat muuttivat vanhainkodista pois 1989, vanha hirsinen päärakennus sai kunnalta polttotuomion. Palopäällikkö kuitenkin esti tuhoaikeet, sillä liian lähellä sijainnut uudempi rakennus olisi todennäköisesti palanut samassa rytäkässä.
Epäileväisten kuntalaisten sydämet sulivat viimeistään avoimissa ovissa, jotka Katja ja Kari järjestivät näyttääkseen paikallisille, mitä talossa on viimeisen 20 vuoden aikana puuhattu.
– Paikka oli monille tuttu ja heitä tietysti askarrutti, mitä ne helsinkiläiset ovat siellä tehneet.
Tilaisuudessa Katja kuuli ohimennen keskustelun, jossa eräs herra myönsi, että tilan myyminen vieraalle oli sittenkin hyvä asia. Kukaan paikallinen tuskin olisi osannut nähdä talon historian läpi ja saada siitä aikaiseksi jotain niin kaunista.
– Teimme siis lopulta kylän ukkojenkin mielestä ihan tolkullisen teon.
Koti
Hiekkaharjun kartano Konnevedellä
1927 valmistunut uusklassinen hirsitalo 750 m² + useita piharakennuksia.
Asukkaat
Yrittäjät Katja ja Kari Kuusinen sekä Kalle-kissa. Tilalla asuvat myös Jaakko, Eppu ja Pekka.
Riitta Sourander
Meri-Tuulia Leppämäen tytär Kukka nauttii hetkestä kotinsa verannalla syöden Kirkkonummelta haettuja herkullisia leivonnaisia.
Riitta Sourander
Kalkkimaalilla saa luonnollisen ja pehmeän näköisen pinnan.
Kalklitir
Riitta Sourander
Meri-Tuulia Leppämäen tytär Kukka nauttii hetkestä kotinsa verannalla syöden Kirkkonummelta haettuja herkullisia leivonnaisia.
Riitta Sourander
Kalkkimaalilla saa luonnollisen ja pehmeän näköisen pinnan.
Kalklitir
Olohuoneesta avautuvat näkymät talon päätyyn ja vasemmalle atriumpihalle. Takka on sekä sisällä että ulkona. Ross Littlen nahkaverhoiltu nojatuoli löytyi Aeron kierrätyskaupasta. Napakka nahkasohva on Duxin, sohvapöytä Isamu Noguchin klassikko vuodelta 1944. Ilmari Tapiovaaran Mademoiselle-tuolia Matti kehuu mukavaksi istua. Artwood-sisalmatto on ruotsalainen. Alvar Aallon A810-valaisimia on hyvän valon takia useampi. Ilari Hautamäen iso, värikäs maalaus on Billnäsin kesänäyttelystä ja tärkeä Matille ja Birgitalle. Sohvan takana on Matin Jukka-veljen työ vuodelta 1986.
Olohuoneesta avautuvat näkymät talon päätyyn ja vasemmalle atriumpihalle. Takka on sekä sisällä että ulkona. Ross Littlen nahkaverhoiltu nojatuoli löytyi Aeron kierrätyskaupasta. Napakka nahkasohva on Duxin, sohvapöytä Isamu Noguchin klassikko vuodelta 1944. Ilmari Tapiovaaran Mademoiselle-tuolia Matti kehuu mukavaksi istua. Artwood-sisalmatto on ruotsalainen. Alvar Aallon A810-valaisimia on hyvän valon takia useampi. Ilari Hautamäen iso, värikäs maalaus on Billnäsin kesänäyttelystä ja tärkeä Matille ja Birgitalle. Sohvan takana on Matin Jukka-veljen työ vuodelta 1986.
LUETUIMMAT
LUETUIMMAT
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2