5 rasittavinta treenaajatyyppiä – tunnistatko itsesi?

Täs­sä tu­le­vat tree­ni­paik­ko­jen ra­sit­ta­vim­mat tree­naa­jat. Vai tun­nis­tat­ko ken­ties it­se­si?

Vii­vi Vä­lin­pi­tä­mä­tön

Vii­vin jäl­jil­tä on kun­to­pyö­rä hies­tä mär­kä­nä, haju pil­vi lei­jai­le­mas­sa ja sau­na­kiu­lu tyh­jä­nä. Hän ei joko ha­ja­mie­li­syyt­tään tai ur­pout­taan ajat­te­le kans­sat­ree­naa­ji­aan. Vii­vi pors­kut­taa omas­sa kup­las­saan, jo­ten ole valp­paa­na, kun me­net­te sa­maan ai­kaan sa­lil­le. Hän ei taa­tus­ti pidä si­nul­le ovea au­ki.

Jos Vii­vi ui, hän ui kuin ra­dal­la ei oli­si mui­ta. Ja koh­ta siel­lä ei ole­kaan, sil­lä hä­nen va­pa­ri­tyy­lin­sä hu­kut­taa muut kloo­ri­ve­teen. Vii­vin ti­lan­käyt­tö on ko­ko­nais­val­tais­ta, sil­lä ui­ma­ra­dal­la hän­tä ei voi ylit­tää, alit­taa ei­kä ohit­taa. 

Pu­ku­ko­pis­sa Vii­vil­le on tur­ha pii­pit­tää, et­tä mah­tui­si­ko tä­hän vie­reen ja voi­sit­ko siir­tää liti­mä­rät kel­luk­kee­si pois tal­vi­tak­ki­ni pääl­tä. Vii­vin ve­ret­sei­saut­ta­va par­fyy­min­löyh­kä tain­nut­taa jo tree­ni­pai­kan ovel­la, sil­lä kai­ken­lai­set ha­ju­pääs­töt ovat hä­nen mie­les­tään mui­den pään­sär­ky. Kir­jai­mel­li­ses­ti.

Pin­ja Po­see­raa­ja

Tree­naa­ja­na Pin­ja tyk­kää enem­män kun­toi­lun ide­as­ta enem­män kuin it­se tree­nis­tä. Cros­st­rai­ne­ris­sa on ai­na ai­kaa  päi­vit­tää Ins­taa hash­ta­geil­la #hy­vä­fii­lis #no­pain­no­gain #fin­nish­girl #sa­li­le­ka­sa­lil­vi­ka. Pump­pi­tun­nil­la Pin­jan on vai­kea kes­kit­tyä oh­jaa­jan hö­li­nöi­hin, sil­lä har­voin pää­see niin ison koko­var­ta­lo­pei­lin eteen po­see­raa­maan. 

Pin­jaa har­mit­taa, jos joku ojen­taa hän­tä sii­tä, et­tei vat­sa­penk­kiä ole tar­koi­tet­tu What­sApp­vies­tien lu­ku­pai­kak­si. Ui­mas­sa hän ei kas­te­le hiuk­si­aan, sil­lä kro­pal­la­han sitä ui­daan, ei pääl­lä. 
Pin­ja viis vei­saa kun­to­kes­kus­ten sään­nöis­tä. Ke­nel­le se muka kuu­luu, jos hän vä­hän siis­tii  bi­ki­ni­ra­jaan­sa tai sä­vyt­tää hiuk­si­aan suih­kus­sa.

Pin­jal­la ei ole kos­kaan niin kii­re, et­tei­kö puku­huo­nees­sa oli­si ai­kaa va­el­lel­la alas­ti ves­san, hius­ten kui­vaa­jan ja vaa’an vä­lil­lä. Koo­kok­sen tuok­sui­sel­la var­ta­lo­voi­teel­la va­lel­tu krop­pa­kin kui­vuu hen­gail­les­sa pa­rem­min.

Pinja Poseeraaja lienee monelle kuntosalilla käyvälle tuttu tapaus.

Fotolia

Sal­la So­si­aa­li­nen

Sal­lan on vai­kea kä­sit­tää, et­tä tree­ni­tun­ti on mo­nel­le päi­vän ai­noa oma het­ki. Töis­sä ja ko­to­na uu­vu­te­tut ja­no­a­vat hil­jai­suut­ta ja zen­hen­kis­tä kes­kit­ty­nyt­tä puur­ta­mis­ta, mut­ta Sal­la aloit­taa haas­tat­te­lun jo pu­ku­huo­nees­sa.

Jos ei jut­tu­ka­ve­ria löy­dy muis­ta ­tree­naa­jis­ta, Sal­lal­la on ai­na joku, jol­le soit­taa, ei­kä mi­kään asia ole lii­an pie­ni ja­et­ta­vak­si. Sal­la unoh­taa hel­pos­ti, et­tä pu­he­li­mis­sa on si­sään­ra­ken­net­tu mik­ro­fo­ni, jo­ten hän kai­lot­taa kuu­lu­mi­si­aan hy­vin tree­nat­tu­jen keuh­ko­jen­sa koko ka­pa­si­tee­til­la. 

Sal­lan kun­toi­lu­tuo­kio ka­ve­rin kans­sa muut­tuu yleen­sä in­ten­sii­vi­sek­si te­ra­pi­a­ses­si­ok­si, jol­le ym­pä­röi­vä maa­il­ma toi­mii näyt­tä­mö­nä. Pari­suh­dek­rii­sin ko­va­ää­ni­nen rat­ko­mi­nen me­nee sen edel­le, et­tä jon­kun pi­täi­si pys­tyä ohit­ta­maan kä­lät tävä kak­sik­ko ve­si­juok­su­ra­dal­la.

Mart­ti Ma­na­ge­ri

Täl­le ala­sar­ja­jy­räl­le jo­kai­nen ikä­mies­ten säh­ly­vuo­ro on paik­ka to­dis­taa, mi­ten hän oli­si voi­nut ol­la SM-ta­son pe­laa­ja, el­lei oli­si ryh­ty­nyt in­si­nöö­rik­si. Mart­ti oh­jeis­taa mui­ta kuu­lu­val­la ää­nel­lä sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tei hä­nen neu­vo­jaan juu­ri kan­nat­tai­si kuun­nel­la. Hän pä­tee ja päs­mä­röi, ei­kä mie­les­tään kos­kaan syyl­lis­ty rik­kei­siin.

Mart­ti pe­laa jo­kai­sen ti­lan­teen kuin se oli­si vii­mei­nen, vaik­ka tu­lok­se­na oli­si ty­pe­rä louk­kaan­tu­mi­nen – siis vas­tus­ta­jan.  Kun joku muu tree­naa­ja an­taa Mar­tin mie­les­tä huo­non syö­tön, hän huu­taa: "Syö­tä edes omil­le!" Jos Mart­ti jos­kus on­nis­tuu te­ke­mään puu­laa­ki­mat­sis­sa maa­lin, hän juh­lii sitä kuin maa­il­man­mes­ta­ruut­ta.

Lii­si Lä­hen­te­li­jä

Kun me­net uu­del­le ryh­mä­lii­kun­ta­tun­nil­le, voit ol­la var­ma, et­tä Lii­si lii­mau­tuu kyl­kee­si jo pu­ku­huo­nees­sa. Tämä tree­naa­ja ei tun­ne oman ti­lan kä­si­tet­tä, ei­kä ym­mär­rä, et­tei kai­kis­ta ole haus­kaa tree­na­ta niin, et­tä käsi osuu naa­pu­rin naa­maan joka ve­ny­tyk­sel­lä. 

Puk­ka­ris­sa Lii­si va­lit­see vie­rei­sen kaa­pin, vaik­ka kel­lo oli­si 11.48 päi­väl­lä ja puk­ka­ri tei­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta täy­sin tyh­jä. Suih­kut­te­lu su­juu sa­mois­sa mer­keis­sä sam­poon vaah­to­ja vaih­del­len, ja sau­nas­sa voi­sit­te ja­kaa vaik­ka sa­man lau­de­lii­nan.

Kun Lii­si pyö­räi­lee, hän ei jätä tur­hia tur­va­vä­le­jä. Edes­sä sot­ke­van imu on oi­va tapa vauh­dit­taa omaa mat­kaa myös al­taas­sa. Mik­si siis ve­tää vuo­ro­tel­len, kun voi ai­na lii­mau­tua toi­sen pee­siin niin maas­sa, ve­des­sä kuin eh­kä il­mas­sa­kin. On­nek­si Lii­si ei ole vie­lä al­ka­nut har­ras­taa tai­to­len­toa.