Nyt muljahti – miten palata treenaamaan loukkaantumisen jälkeen?

Lenk­ki lä­he­nee lop­pu­aan, kun se ta­pah­tuu. As­kel kuop­paan, ja nilk­ka mul­jah­taa. Sä­ke­nöi­vä kipu tum­men­taa nä­kö­ken­tän. ”Ei­hän näin voi käy­dä? Mi­nul­le!” Louk­kaan­tu­mi­nen tun­tuu epä­to­del­li­sel­ta. Täs­sä­kö oli­vat tä­män kau­den len­kit?

Kyl­lä. Ki­rur­gi kur­sii ni­vel­si­teet ko­koon, ja koi­ven kun­tou­tus al­kaa.

Jal­ka pa­ra­nee, epäi­le­mät­tä. Mut­ta mik­si tun­teet su­haa­vat vuo­ris­to­ra­dal­la ja juok­se­mi­nen al­kaa jopa pe­lot­taa? Sik­si, et­tä mie­len toi­pu­mi­nen on ki­mu­rant­ti jut­tu.  

Älä pant­taa tun­tei­ta

Louk­kaan­tu­mi­nen saa pois to­lal­taan, ei­kä ih­me. Päi­viin  – ja koko maa­il­maan – tu­lee tree­nin ko­koi­nen auk­ko.

  –  Jos lii­kun­ta on osa iden­ti­teet­tiä ja so­si­aa­lis­ta ver­kos­toa tai tar­jo­aa tär­kei­tä on­nis­tu­mi­sia ja stres­sin­pur­ku­ka­na­van, tree­nin kat­ke­a­mi­nen on jär­ky­tys, ur­hei­lup­sy­ko­lo­gi Mat­ti Jaak­ko­la tie­tää.

Hän ke­hot­taa hy­väk­sy­mään su­run, vi­han ja pe­lon. Kun tun­tei­taan ei pa­ke­ne, ne hel­pot­ta­vat ajan myö­tä. Vält­te­le­mi­nen sen si­jaan vain vah­vis­taa nii­tä.

Mui­den voi ol­la vai­kea ym­mär­tää toi­pi­las­ta, joka yh­te­nä het­ke­nä pu­hi­see py­hää rai­voa kaik­kia kuop­pia kai­ve­le­via ta­ho­ja koh­taan, toi­se­na taas vai­puu syn­kim­pään epä­toi­voon. Tun­teen­sa on hyvä pu­kea sa­noik­si.

Jos ei ha­lua lo­put­to­miin kuor­mit­taa ka­ve­rei­taan tai per­het­tään, kan­nat­taa mars­sia ur­hei­lup­sy­ko­lo­gin jut­tu­sil­le. Osaa­va kuun­te­li­ja aut­taa nä­ke­mään louk­kaan­tu­mi­sen uu­des­sa va­los­sa. Nil­kan te­lo­mi­ses­ta seu­ran­nut py­säh­ty­mi­nen ei vält­tä­mät­tä ole huo­no asia.

Kun­tou­tuk­seen myön­tei­sel­lä mie­lel­lä

Lii­kun­ta­tau­ol­la on ai­kaa mie­tis­kel­lä. Ole tark­ka­na, mil­lai­sia aja­tuk­sia mie­les­sä­si pyö­ri­tät, sil­lä ne vai­kut­ta­vat toi­pu­mi­see­si ja kun­tou­tuk­seen. Myön­tei­se­nä py­sy­mi­nen ei ole vält­tä­mät­tä help­poa, mut­ta kan­nat­taa, sil­lä tut­ki­mus­ten mu­kaan op­ti­mis­ti­nen mie­li­a­la vä­hen­tää jopa ki­vun tun­te­muk­sia.

Mi­hin ki­vaan te­ke­mi­seen voi­sit kes­kit­tyä tree­nis­tä va­pau­tu­val­la ajal­la? Kun­tou­tus on oi­va ajan­koh­ta tar­kas­tel­la myös tree­ni­ta­po­jaan. Ai­heu­tui­ko louk­kaan­tu­mi­nen esi­mer­kik­si lii­an ko­vas­ta huh­ki­mi­ses­ta tai tek­niik­ka­vir­hees­tä? Hui­lin ai­ka­na voit kor­jail­la näi­tä asi­oi­ta.

Kuntoutuminen on oiva ajankohta tarkastella treenitapojaan. Aiheutuiko loukkaantuminen esimerkiksi liian kovasta huhkimisesta?

Fotolia

Hy­väk­sy myös ne­ga­tii­vi­set tun­teet

Saat­taa­pa hi­mo­liik­ku­jal­le käy­dä niin­kin yl­lät­tä­väs­ti, et­tä suk­laa ja tosi-tv al­ka­vat kiin­nos­taa enem­män kuin fy­si­o­te­ra­peu­tin an­ta­mat jump­pa­oh­jeet. Ei huol­ta, sii­pi maas­sa -vai­he kuu­luu toi­pu­mi­seen. It­se­sää­lis­sä saa vel­loa, kun­han ei tee sii­tä 
ta­paa.

Jos ma­sen­tu­neet fii­lik­set jat­ku­vat yh­tä soit­toa kah­den vii­kon ajan, on ala­ku­loon ha­et­ta­va apua, et­tei se sy­ve­ne. Mie­li­a­la las­kee sik­si, et­tä louk­kaan­tu­mi­nen ko­et­te­lee it­se­luot­ta­mus­ta ku­ten mikä ta­han­sa epä­on­nis­tu­mi­nen. Us­ko omiin ky­kyi­hin saa ko­lauk­sen, ja ta­voit­teet tun­tu­vat li­pu­van kä­den ulot­tu­vil­ta. On­ko en­si­ke­väi­ses­tä ma­ra­to­nis­ta sit­ten­kin tur­ha haa­veil­la?

OMT-fy­si­o­te­ra­peut­ti Mat­ti Hän­ni­nen ke­hot­taa aset­ta­maan toi­pu­mi­sel­le vä­li­ta­voit­tei­ta. Vii­den mi­nuu­tin ko­tIt­ree­ni täl­lä vii­kol­la, pa­rin vii­kon pääs­tä jo kym­me­nen mi­nuut­tia. Pie­net on­nis­tu­mi­set li­sää­vät us­koa sii­hen, et­tä pian jo jol­kot­te­let tut­tua lenk­kiä ul­ko­sal­la.

– Kat­so vä­lil­lä taak­se­päin, jot­ta näet, kuin­ka pit­käl­le olet al­ku­ti­lan­tees­ta jo eden­nyt, Hän­ni­nen muis­tut­taa.

Mie­li­ku­vil­la kiin­ni on­nis­tu­mi­seen

Hie­noa, nilk­ka al­kaa ol­la vih­doin kun­nos­sa! Len­kil­le voi­si jo läh­teä, mut­ta juok­se­mi­ses­ta on tul­lut pe­lot­ta­va mör­kö. Mitä jos te­lon it­se­ni uu­del­leen?

– Pe­lon tun­teet ovat toi­pu­mis­vai­hees­sa ta­val­li­sia. Pel­ko on suo­ja­me­ka­nis­mi, joka aut­taa vält­tä­mään ki­pua, ur­hei­lup­sy­ko­lo­gi Jaak­ko­la se­lit­tää.

Aloi­ta siis va­ro­vai­ses­ti ja kas­va­ta lenk­ke­jä vä­hi­tel­len, jot­ta myös mie­li pää­see mu­kaan vauh­tiin. Jos tos­su ei ker­ta kaik­ki­aan tai­vu lii­kun­nan uu­del­leen aloit­ta­mi­seen, hae vauh­tia mie­li­ku­va­har­joit­te­lus­ta.

Esi­mer­kik­si NLP:n eli neu­ro­ling­vis­ti­sen oh­jel­moin­nin kei­noil­la kor­va­taan kur­ja ko­ke­mus mie­les­sä on­nis­tu­mi­sel­la. NLP-yk­si­lö­te­ra­peut­ti Tii­na Haah­den­maa ker­too, et­tä mie­li­ku­va­har­joi­tuk­ses­sa men­nei­tä ta­pah­tu­mia kat­so­taan kuin elo­ku­vaa.

Fil­miä ke­la­taan taak­se­päin ti­lan­tee­seen, jos­sa kaik­ki oli vie­lä hy­vin. As­ke­lee­si len­si pu­ru­ra­dal­la, len­kin lop­pu­kaar­re lä­hes­tyi.  Sen jäl­keen ke­la­taan eteen­päin, kun­nes vaa­ra on ohi – nilk­ka­si on taas kun­nos­sa ja olet pa­lan­nut juok­se­maan. Har­joi­tus­ta tois­te­taan, kun­nes louk­kaan­tu­mi­nen ei enää pe­lo­ta.

As­kel­ta jä­me­räm­min mie­li­ku­via muo­ka­taan hyp­noo­sis­sa, jos­sa mie­leen syö­te­tään po­si­tii­vi­sia mie­li­ku­via. 

– Hyp­noo­sis­sa voi saa­vut­taa sen hal­lin­nan ja tur­val­li­suu­den tun­teen, jota lii­al­li­nen pel­ko ja epä­var­muus ovat hai­tan­neet, ker­too psy­ko­te­ra­peut­ti, juok­su­val­men­ta­ja ja en­ti­nen huip­pu-ur­hei­li­ja Kir­si Va­las­ti.

Hy­väk­sy ja so­peu­du

Lenk­ka­rit ovat nyt odot­ta­neet etei­ses­sä viik­ko­ja, eh­kä kuu­kau­sia. Lenk­ki­po­lul­le osu­nees­ta kuo­pas­ta al­koi pait­si ni­vel­si­tei­den kun­tou­tus, myös tun­ne­myl­ler­rys. Ur­hei­lup­sy­ko­lo­gi­an ter­mein olet käy­nyt läpi su­rup­ro­ses­sin.

En­sin vam­ma teki mie­li kiel­tää. Ei­hän mi­nul­le ta­pah­du täl­lais­ta! Sit­ten tuli viha – niin kuop­paa kuin uni­ver­su­mia koh­taan. Jos­sa­kin vai­hees­sa ku­vit­te­lit ken­ties pys­ty­vä­si te­ke­mään ta­pah­tu­neen ta­pah­tu­mat­to­mak­si, kun­nes ta­ju­sit, et­tei tai­ka­sau­va­kaan sii­hen pys­ty. Het­kel­li­ses­ti eh­kä ma­sen­nuit­kin, ei täs­tä iki­nä mi­tään tule.

Jo­kai­sel­la vai­heel­la oli tar­koi­tuk­sen­sa. Ne lä­pi­käy­mäl­lä mie­le­si sai ai­kaa so­peu­tua muut­tu­nee­seen ti­lan­tee­seen. Pys­tyit vä­hi­tel­len nä­ke­mään ta­pah­tu­neen uu­des­sa va­los­sa, löy­tä­mään sen tar­koi­tuk­sen.

On ai­ka hy­väk­syä ta­pah­tu­ma. Louk­kaan­tu­mi­nen ja kun­tou­tus vei­vät tree­ni­ai­kaa, mut­ta se ei ol­lut maa­il­man­lop­pu. Opit jo­tain it­ses­tä­si ja osaat kään­tää vas­toin­käy­mi­sen voi­tok­se­si, ei­kö niin?

Jos vas­taat kyl­lä, olet val­mis sol­mi­maan lenk­ka­rin­nau­hat uu­del­leen.

Lue myös:

Mi­ten pa­kol­li­nen tree­ni­tau­ko vai­kut­taa kun­toon?

5 syy­tä jät­tää tree­nit vä­liin hy­väl­lä oma­tun­nol­la