JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Opas
Hyvinvointi

Hei­ni Mak­si­mai­nen

Hei­ni Mak­si­mai­nen

Voiko intuitiivinen syöminen olla terveellistä?

Uskallatko antaa vallan intuitiiviselle syömiselle? Ruokavalion kannattajat ovat sitä mieltä, että keho kyllä viestittää, mikä sille on hyväksi.

In­tui­tii­vi­nen syö­mi­nen ei tar­koi­ta sitä, et­tä syö pelk­kää pa­ton­kia, kos­ka krop­pa niin käs­kee. In­tui­tii­vi­seen syö­mi­seen pe­reh­ty­nyt ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti Maa­re Kaup­pi­nen an­taa ver­tauk­sen: syö­mis­tä pi­tää oh­ja­ta kuin he­vos­ta. Jos oh­jak­set ovat lii­an tiu­kal­la, he­vo­nen pil­las­tuu. Jos oh­jak­set pääs­tää lii­an löy­säl­le, he­vo­nen kar­kaa tien­pien­ta­reel­le syö­mään ruo­hoa.

– Pi­tää löy­tää ta­sa­pai­no lii­an ren­non ja lii­an tiu­kan suh­tau­tu­mi­sen vä­lil­tä. Kut­sun sitä ren­non vas­tuul­li­sek­si ot­teek­si.

In­tui­tii­vi­nen syö­jä saa naut­tia ruu­as­ta ja syö­dä mitä vain, mut­ta hän kuun­te­lee en­si­si­jai­ses­ti ke­hon­sa ei­kä mie­len­sä toi­vei­ta. Ke­nen­kään krop­pa ei ha­lua ker­ral­la le­vyl­lis­tä suk­laa­ta – sii­tä ker­too jo jäl­ki­kä­teen is­ke­vä kra­pu­lai­nen olo­kin. Keho ha­lu­aa ku­lu­tuk­sen­sa ver­ran ener­gi­aa, riit­tä­väs­ti ra­vin­to­ai­nei­ta ja ruo­kia, jois­ta tu­lee hyvä olo.

Kyl­läi­syy­den ja äh­kyn eroa et­si­mään

Jos on ka­dot­ta­nut luon­nol­li­set näl­kä- ja kyl­läi­syys­sig­naa­lit, Kaup­pi­nen ke­hot­taa aloit­ta­maan täs­mä­syö­mi­ses­tä. Se tar­koit­taa sitä, et­tä syö pie­nen ate­ri­an noin kol­men tun­nin vä­lein, oli näl­kä tai ei. Muu­ta­mas­sa vii­kos­sa keho al­kaa huo­maut­taa vä­liin jää­nees­tä aa­mi­ai­ses­ta tai lou­naas­ta. Niin päi­väl­lä ei ker­ry ener­gi­a­va­jet­ta, joka kos­tau­tuu so­ke­rin­hi­mo­na ja pii­naa­va­na il­ta­näl­kä­nä.

Sa­mal­la pi­täi­si ope­tel­la kuu­los­te­le­maan, mikä on kyl­läi­syy­den ja äh­kyn ero. Moni on op­pi­nut syö­mään lau­ta­sen tyh­jäk­si ja ma­han pin­ke­äk­si jo lap­se­na.

– Niin voi käy­dä esi­mer­kik­si sil­loin, jos ruo­kaa on saa­ta­vil­la epä­sään­nöl­li­ses­ti. Lii­an pie­ne­nä yk­sin jä­tet­ty lap­si voi myös op­pia ha­ke­maan täy­des­tä olos­ta tur­vaa.

Li­säk­si in­tui­tii­vi­sel­la syö­jäl­lä pi­tää ol­la jo­kin kä­si­tys sii­tä, mitä on ter­veel­li­nen ruo­ka ja mil­lai­sen olon eri ruo­ka-ai­neet syn­nyt­tä­vät. On vai­kea ha­lu­ta ruu­su­kaa­lia tai to­fua, jos nii­tä ei ole kos­kaan syö­nyt. Jos taas pi­tää lou­naan jäl­keis­tä koo­maa vää­jää­mät­tö­mä­nä koh­ta­lo­na, ei osaa kai­va­ta ruo­kaa, jos­ta tu­lee ener­gi­nen olo.

Suu­rin es­te ke­hon kuun­te­le­mi­sel­le on pel­ko.

Kuun­te­le­maan ke­hoa

Kun pe­ru­sa­si­at ovat kun­nos­sa, on ai­ka kuun­nel­la ke­hoa. Se tar­koit­taa sitä, et­tä on pääs­tet­tä­vä ir­ti pään­si­säi­ses­tä ruo­ka­po­lii­sis­ta, joka sa­noo “ei si­nul­la voi vie­lä ol­la näl­kä” tai “et sinä tar­vit­se tois­ta pa­laa lei­pää”. Jos vat­sa tur­po­aa kaa­leis­ta ja hii­la­rit­to­muus vie voi­mat, krop­pa tie­tää pääs­sä huu­te­le­vaa ra­vin­to­gu­rua pa­rem­min, et­tä lou­naal­la kan­nat­taa va­li­ta par­sa­kaa­lin si­jaan pe­ru­naa.

Jopa ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti jou­tuu tais­te­le­maan si­säis­tä ruo­ka­po­lii­si­aan vas­taan. Se saat­taa yrit­tää väit­tää, et­tei Maa­re Kaup­pi­sel­la pi­täi­si ol­la näl­kä vain pari tun­tia aa­mi­ai­sen jäl­keen. Mut­ta niin vain keho tie­tää, et­tä se tar­vit­see edel­lis­päi­vän ur­hei­lun jäl­keen ta­val­lis­ta enem­män ener­gi­aa.
 Ai­na näl­kä­sig­naa­lien tun­nis­ta­mi­nen ei ole help­poa. Toi­si­naan oi­ke­aa näl­kää on vai­kea erot­taa va­le­nä­läs­tä, joka hui­jaa tyl­sän työn­teh­tä­vän tai yk­si­näi­syy­den­tun­tei­den ää­rel­tä jää­kaa­pil­le.

– Olen huo­man­nut, et­tä jot­kut syö­vät rak­kau­den tai kos­ke­tuk­sen kai­puu­seen. Vä­lil­lä tun­tuu sil­tä, et­tä ih­mis­ten pi­täi­si ha­lail­la ja pus­sail­la enem­män, Kaup­pi­nen sa­noo.

Kont­rol­lis­ta eroon

Suu­rin es­te ke­hon kuun­te­le­mi­sel­le on pel­ko. Ja jos re­hel­li­siä ol­laan, yleen­sä pel­ko on hal­lit­se­mat­to­man li­ho­mi­sen pel­koa. Moni on var­ma, et­tä jos an­taa it­sel­leen lu­van syö­dä mitä vain, sitä to­del­la saat­taa tul­la syö­neek­si mitä vain, vaik­ka­pa kat­ti­lal­li­sen juus­to­pas­taa.

On us­kal­let­ta­va luot­taa epä­loo­gi­sel­ta tun­tu­vaan aja­tuk­seen: kun sään­nöis­tä us­kal­taa luo­pua, nii­tä ei myös­kään tar­vit­se. Kun hil­jen­tyy ke­hon vies­tien ää­rel­le ja an­taa it­sel­leen lu­van syö­dä mitä vain, ei tule ah­mi­neek­si ko­ko­nais­ta per­he­pit­saa. Useim­mat hi­mot ni­mit­täin syn­ty­vät syö­mi­sen kont­rol­loin­nis­ta. Kun elää jat­ku­vas­ti pie­nes­sä ener­gi­a­va­jees­sa ja kiel­täy­myk­ses­sä, hi­moit­see sii­hen pi­kais­ta hel­po­tus­ta.

Kont­rol­loin­ti ruok­kii it­se it­se­ään: kun rik­koo omia sään­tö­jään ja ereh­tyy syö­mään vaik­ka­pa kiel­let­ty­jä sip­se­jä, rik­ko­muk­sen tu­lee hel­pos­ti hy­vit­tä­neek­si yli­mää­räi­sel­lä juok­su­len­kil­lä tai ole­mat­to­mal­la sa­laat­ti­lou­naal­la. Se taas kas­vat­taa näl­kää ja hi­mo­ja en­ti­ses­tään.

Syö­mis­ten vah­ti­mi­nen saa myös käy­mään pään­si­säis­tä vaih­to­kaup­paa, jos­sa ka­lo­rei­ta sääs­te­tään yh­des­sä pai­kas­sa, jot­ta nii­tä voi­daan tuh­la­ta toi­ses­sa. Lo­pul­ta pääs­sä on vain yk­si aja­tus: ruo­ka. Har­va ah­mii le­vy­kau­pal­la suk­laa­ta, jos on an­ta­nut it­sel­leen lu­van syö­dä tar­peek­si kun­non ruo­kaa.

In­tui­tii­vi­nen syö­mi­nen hy­väk­si mie­lel­le

Tut­ki­mus­ten mu­kaan in­tui­tii­vi­nen syö­mi­nen on hyvä tapa pi­tää pai­no va­kaa­na. Sil­lä on kui­ten­kin pai­no­a­kin tär­ke­äm­piä si­vu­vai­ku­tuk­sia: se te­kee tut­ki­tus­ti hy­vää mie­lel­le.

– Jos on ai­em­min pi­tä­nyt niin tiuk­kaa lin­jaa syö­mi­sen kans­sa, et­tä vä­syt­tää, pa­lel­taa ja är­syt­tää koko ajan, pai­no voi jopa nous­ta bi­o­lo­gi­seen ihan­ne­pai­noon, jos­sa keho toi­mii nor­maa­lis­ti. Mie­li saa hel­pos­ti ajat­te­le­maan, et­tä on tär­ke­ää pai­naa 69 ei­kä 70 ki­loa, mut­ta ei­hän pa­rin ki­lon pai­non­nou­sul­la pi­täi­si ol­la mi­tään vä­liä, jos sen an­si­os­ta jak­saa teh­dä mitä ha­lu­aa, Maa­re Kaup­pi­nen sa­noo.

Kun ke­hon­tun­te­muk­si­aan op­pii kuun­te­le­maan, in­tui­tii­vi­nen syö­mi­nen ei ole ko­vin vai­ke­aa. Näl­kä py­syy pois­sa, ei­kä mi­tään ka­ma­laa ta­pah­du, vaik­ka söi­si­kin ker­ral­la kol­me lei­pää tai jät­täi­si smoot­hies­ta ma­ca­jau­heen pois.

Lue myös:

Li­sää puh­tia tree­nei­hin − va­lit­se vä­li­pa­la oi­kein

Lue Myös