Lem­pi­paik­ka­ni on mö­kin lai­tu­rin­no­kas­sa. Pi­dän va­pais­sa ve­sis­sä ui­mi­ses­ta. Kun jäät läh­te­vät, yri­tän pääs­tä ui­maan, vaik­ka en ole avan­to-ui­ma­ri. Vesi on rau­hoit­ta­va ele­ment­ti. Syke ta­soit­tuu ja mur­heet unoh­tu­vat. En tien­nyt, et­tä tar­vit­sen täl­lais­ta paik­kaa, en­nen kuin han­kin mö­kin.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on nä­ky­mä hu­vi­ma­jan ik­ku­nois­ta. Jär­vi lip­lat­taa pui­den lo­mas­sa. Van­hat
ter­va­le­pät ran­nas­sa ke­hys­tä­vät mai­se­man elä­väk­si tai­de­te­ok­sek­si.

En luo­pui­si met­sä­ret­kis­tä. Olen pie­nen ikä­ni teh­nyt nii­tä. Haen niis­tä hy­vin­voin­tia. Teem­me per­heen ja äi­ti­ni kans­sa to­del­la pal­jon met­sä­ret­kiä. Se on vas­ta­pai­non ha­ke­mis­ta tii­viis­ti ai­ka­tau­lu­te­tul­le ar­jel­le. Mar­jas­tus, sie­nes­tys tai vain sa­moi­lu met­säs­sä ovat ilok­si ja hyö­dyk­si mie­lel­le.

Olem­me omis­ta­neet mö­kin vas­ta vuo­den en­kä ole eh­ti­nyt kiin­tyä vie­lä mi­hin­kään esi­nee­seen yli mui­den. En ole hir­ve­äs­ti tuo­nut tän­ne ta­va­raa. Pi­dän kau­niis­ta kier­rä­tys­kah­vi­ku­peis­ta ja esp­res­so­pan­nus­ta­ni. Ku­pil­li­nen esp­res­soa kuu­luu joka-aa­mui­siin ru­tii­nei­hi­ni.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat leik­ko­ku­kat. Sik­si mi­nul­la on to­del­la pal­jon eri­lai­sia kuk­ka­mal­ja­koi­ta. Leik­ko­ku­kil­la saa min­kä ta­han­sa pai­kan kau­niim­mak­si. Tuo­reet ku­kat ovat pie­ni ele­ment­ti, mut­ta kat­se kiin­nit­tyy nii­hin. Ra­kas­tan tuok­su­lil­jo­ja.

Teen pal­jon töi­tä, mut­ta osaan ha­kea het­ken, jol­loin ren­tou­dun. Vai­vun te­ke­mät­tö­myy­den ti­laan ja an­nan le­poa ai­voil­le. Mitä van­hem­mak­si tu­len, sitä use­am­min tar­vit­sen tyh­jiä het­kiä. Niis­sä luo­vuus tu­lee par­hai­ten esiin. En tun­ne huo­noa omaa­tun­toa, jos en tee mi­tään.

Si­sus­tus­tyy­li­ni ei usein vaih­du. Se on klas­si­sen pel­kis­tet­ty, ita­li­a­lais-suo­ma­lai­nen, so­pi­van ren­to, mut­ta ei rus­tiik­ki­nen. Si­sus­tuk­sen ei tar­vit­se ol­la niin vii­mei­sen pääl­le, val­lal­la on ren­to bo­hee­mius. Käy­tän ita­li­a­lai­sia vä­re­jä, ter­ra­kot­taa, ok­raa ja olii­vin­vih­re­ää poh­jois­mai­seen va­loon so­vel­let­tu­na. Ita­li­an-ko­dis­sa­ni on enem­män vä­re­jä. Luen sään­nöl­li­ses­ti ul­ko­mai­sia si­sus­tus­leh­tiä. En hae niis­tä suo­ria rat­kai­su­ja, vaan ins­pi­raa­ti­o­ta.