Tarja nautiskelee aamuauringosta itse valamallaan takapihan verannalla.

Sei­som­me pyl­väin va­rus­te­tun ko­me­an ta­lon ko­ti­ran­nas­sa. Ym­pä­ril­lä au­ke­aa veh­reä ja hy­vin hoi­det­tu piha.

– Olen kär­rän­nyt pi­haan tuo­dut 30 000 ki­loa ki­vi­murs­ket­ta kot­ti­kär­ryil­lä. Jäl­keen­päin mie­tin, et­tä oli­sin voi­nut vuok­ra­ta bob­ca­tin, ta­lon omis­ta­ja Tar­ja Jo­ki­nie­mi ker­too ja nau­rah­taa.

Ra­ken­nu­sai­ka­na ei ai­na nau­rat­ta­nut. Tar­ja ei ol­lut haa­veil­lut ra­ken­ta­mi­ses­ta, ta­los­ta ve­den ää­rel­lä kyl­lä.

Vuon­na 2005 löy­tyi so­pi­va tont­ti. Seu­raa­va­na vuon­na sitä alet­tiin rai­va­ta. Sitä seu­raa­va­na teh­tiin pe­rus­tuk­sia. Sil­loin elä­mä puut­tui pe­liin yl­lät­tä­väs­ti: tuli avi­oe­ro. Tar­ja oli ison pää­tök­sen edes­sä. Hän lu­nas­ti al­ku­te­ki­jöis­sään ole­van pro­jek­tin it­sel­leen.

– Isä­ni kan­nus­ti, et­tä sinä osaat ja minä au­tan.

Olohuone, keittiö ja ruokailutila asettuvat kauniin takan ympärille. Sipuli, Belle ja Bulbo ovat Lisa Johansson-Papen 50-luvulla suunnittelemia riippuvalaisimia. Istuimina olohuoneessa ovat Ludwig Mies Van der Rohen ja Lilly Reichin suunnittelema Barcelona-tuoli, Furninovan Oxford-sohva ja Ikean divaani. Daisy-koiran lempipaikka on divaanilla, koska hän näkee siitä joka suuntaan. Lasipöytä on huutokauppalöytö, matto Adoran.

Ko­ris­teel­li­nen ja kar­ta­no­mai­nen

Vuo­des­ta 2000 läh­tien Tar­ja oli ku­van­nut van­ho­ja ra­ken­nuk­sia, eten­kin Carl Lud­vig En­ge­lin piir­tä­mää Se­naa­tin­to­rin ym­pä­ris­töä. Haa­veis­sa oli saa­da omaan ko­tiin ko­ris­teel­li­suut­ta ja kar­ta­no­mai­suut­ta.

– Ta­lo­ni on poh­ja­piir­ros­ta myö­ten it­se suun­ni­tel­tu. Sii­tä tuli juu­ri sel­lai­nen kuin ha­lu­sin.

Tien suun­taan ka­pe­ne­va, kol­mi­o­mai­nen tont­ti toi haas­tei­ta. Ta­los­ta ha­lut­tiin tar­peek­si suu­ri, mut­ta ton­tin ka­peus ja ran­nan lä­hei­syys tu­li­vat vas­taan. Nyt talo on ra­ken­net­tu eri­kois­lu­val­la ton­tin muo­don mu­kaan.

Kun ta­loa alet­tiin ra­ken­taa 2007, oli Suo­mes­sa vie­lä kova ra­ken­ta­mis­buu­mi. Hy­vät te­ki­jät vie­tiin kä­sis­tä. Tar­jan koh­dal­le osui epä­re­hel­lis­tä­kin po­ruk­kaa. Jopa työ­ka­lu­ja va­ras­tet­tiin.

On­nek­si löy­tyi myös luo­tet­ta­via te­ki­jöi­tä. Esi­mer­kik­si tak­ka­mes­ta­ri oli am­mat­ti­lai­nen. Hän aut­toi myös hor­mi- ja lat­ti­a­laat­ta­töis­sä, kos­ka huo­ma­si mui­den työn jäl­jes­sä ole­van pa­ran­ta­mi­sen va­raa.

Kaasuliesi oli keittiön ykköshankinta. Se on haja-asutus-alueella kätevä varaavan takan lisäksi, sillä sähkökatkoista huolimatta voi silti kokkailla ja lämmittää taloa. Niemekkeen päällä roikkuvat Katriina Nuutisen suunnittelemat Candeo-valaisimet. Baarituolit ovat Ikeasta.

Mi­nus­ta tuli nais­ra­ken­ta­ja

Ta­lon ra­ken­ta­mi­nen on elä­män suu­rim­pia in­ves­toin­te­ja. Vä­lil­lä Tar­jas­ta tun­tui sil­tä, et­tä ei ai­na saa ra­hoil­leen vas­ti­net­ta.

– Nais­ra­ken­ta­jal­le hin­nat oli­vat­kin yh­täk­kiä kor­ke­am­pia, ja ura­koit­si­joi­den yl­peys työn laa­dus­ta oli kau­ka­na. Koin, et­tä he ko­kei­li­vat, jos­ko me­ni­si läpi vä­hän no­pe­am­min su­tais­tu.

Kävi myös niin, et­tä te­ras­sia var­ten oli ti­lat­tu kuu­si be­to­ni­au­toa va­lua var­ten. Au­to sei­soi pi­has­sa, mut­ta be­to­ni­mies ei saa­pu­nut pai­kal­le. Be­to­ni jä­mäh­tää ke­sä­kuu­mal­la, jos sil­le ei teh­dä jo­ta­kin. Te­ras­sin kus­tan­nuk­set kak­sin­ker­tais­tui­si­vat.

– Is­kin kump­pa­rit jal­kaan ja otin lau­dan­pät­kän kä­tee­ni. Se­hän oli kuin täy­te­ka­kun ker­man le­vit­tä­mis­tä. To­sin to­del­la pal­jon ran­kem­paa.

Kartanomainen ruokailutila on neljä metriä korkea. Jokainen ikkuna on teetetty mittojen mukaan. Lähes 2,5 metriä korkeat pariovet avautuvat järvimaisemaan. Puinen ruokapöytä on maalattu valkoiseksi. Tarjan isä sorvasi sen jalkoihin koristeet. Pöydän alla on persialainen Nain-matto. Valkoinen 1800-luvun lipasto on peritty äidinäidiltä. Lipaston päällä oleva naisen pää on museokaupasta Englannista.

Isä aut­toi kai­kes­sa

Ra­ken­nuk­sen ajak­si Tar­ja muut­ti tuol­loin 4- ja 7-vuo­ti­ai­den poi­kien­sa kans­sa vuok­ral­le Veik­ko­lan kes­kus­taan. Hän toi­mi työn­joh­ta­ja­na ja sii­vo­si ra­ken­nuk­sel­la työ­päi­vän jäl­keen. Ovet, par­ke­tit, laa­tat ja muun ma­te­ri­aa­lin hän kul­jet­ti pe­rä­kär­ryl­lä ton­til­le. Pa­pe­ri­hom­mat ete­ni­vät öi­sin.

Tar­ja sa­noo, et­tei hän oli­si us­kal­ta­nut läh­teä ra­ken­ta­maan ta­loa il­man isän­sä ja äi­tin­sä apua.

– Isä lä­hes asui meil­lä kol­me vuot­ta. Äi­ti piti pys­tys­sä hei­dän ta­lo­aan Tam­pe­reel­la ja aut­toi mo­nes­sa.

Uu­teen ko­tiin Tar­ja ja po­jat muut­ti­vat 2008.

Tarjan makuuhuoneesta on kulku isolle parvekkeelle ja näkymä suoraan järvelle. Sänky on Askosta ja muhkea pääty Ikeasta. Nurkassa seisoo Arne Jacobsenin suunnittelema Louis Poulsenin AJ-jalkavalaisin. Yöpöydällä oleva lukulamppu on Clas Ohlsonilta. Yöpöydän Tarja tuunasi Ikean perusmallista lisäämällä lasikannen, upottamalla vetimet laatikon pintaan ja heloittamalla reunat.

Vaa­ri opet­ti kä­den­tai­to­ja

Tar­jan isä on en­sim­mäi­sel­tä am­ma­til­taan sep­pä ja työs­ken­te­li tuo­te­ke­hi­tys­pääl­lik­kö­nä te­ol­li­suu­des­sa. Hän toi­mi työn­joh­ta­ja­na ja laa­dun­val­vo­ja­na ra­ken­nuk­sel­la. Hän teki ta­loon te­räs­por­taat, au­to­tal­lin ovet sa­ra­noi­ta myö­ten ja ta­koi kai­teet.

– Isä­ni on oi­ke­as­taan kek­si­jä. Usein teh­tiin en­sin työ­ka­lu ja sit­ten aloi­tet­tiin hom­mat. Olen ikui­ses­ti kii­tol­li­nen hä­nen vank­ku­mat­to­mas­ta tu­es­taan.

Sa­mal­la vaa­ri opet­ti po­jil­le kä­den­tai­to­ja. Nyt jo lä­hes ai­kui­set po­jat osaa­vat hit­sa­ta, käyt­tää me­tal­li- ja puu­sor­via ja ta­koa me­tal­lia.

– Meil­lä on ai­na te­ke­mi­sen mei­nin­ki, kos­ka olem­me kaik­ki tai­ta­via kä­sis­täm­me. Teem­me pal­jon eri­lai­sia pro­jek­te­ja poi­kien kans­sa. Eh­kä se al­koi juu­ri ra­ken­nus­työ­maal­ta.

Bauhausista hankittu riippukeinu on Tarjan ja Daisy-koiran lempipaikka. Pieni puinen jakkara on isänisän tekemä ja matto äidinäidin kutoma.

Juu­ret kul­ke­vat mu­ka­na

Tar­jas­ta piti tul­la si­sus­tu­sark­ki­teh­ti, mut­ta mark­ki­noin­ti­a­la vei mu­ka­naan.

– Olen hy­vin vi­su­aa­li­nen. Kai­ken pi­tää toi­mia moit­teet­to­mas­ti, mut­ta myös näyt­tää hy­väl­tä.

Tar­jal­le on tär­ke­ää, et­tä juu­ret kul­ke­vat mu­ka­na. Iso­van­hem­pien huo­ne­ka­lut ja mo­der­nit ka­lus­teet aset­tu­vat ko­tiin so­pui­sas­ti. Uut­ta os­te­taan har­ki­ten.

– Tämä on en­sim­mäi­nen koti, jos­sa on pal­jon uut­ta tän­ne han­kit­tua. Mut­ta mit­ta­suh­teet oli­vat suu­rem­mat, ja eron jäl­keen tar­vit­sim­me huo­ne­ka­lu­ja.

Rannan suuri terassi tehtiin yhdessäoloa varten. Lepotuoli on Ikeasta, musta pöytä Jyskistä ja valkoiset tuolit Etolasta.

Kan­sain­vä­li­siä tyy­li­vai­kut­tei­ta

Ta­va­ra­pal­jou­des­ta Tar­ja ei vä­li­tä, mut­ta mat­koil­ta tart­tuu mu­kaan muis­to­ja eten­kin mu­se­o­kau­pois­ta. Toi­nen tär­keä asia on tai­de, ja Tar­ja maa­laa pal­jon.

Ai­kai­sem­pi mi­ni­ma­lis­ti­nen si­sus­tus­tyy­li on saa­nut vai­kut­tei­ta USA:n itä­ran­ni­kon Uu­des­ta-
Eng­lan­nis­ta, Kes­ki-Eu­roo­pas­ta sekä brit­ti­läi­sis­tä kar­ta­nois­ta. Il­me on ren­non huo­li­tel­tu.

– Sa­noi­sin, et­tä tyy­li­ni on tänä päi­vä­nä pe­rin­tei­sem­pi, se­koi­tus skan­di­naa­vis­ta de­sig­nia ja an­tiik­kia.

Val­miis­ta ko­dis­taan naut­ties­saan Tar­ja poh­tii, mitä ra­ken­nusp­ro­jek­tis­ta jäi kä­teen.

– Sen opin, et­tä apua voi­si pyy­tää use­am­min­kin. Sii­nä oli­si yhä pa­ran­net­ta­vaa.