Pertti hommasi kelkan Davosista 36 vuotta sitten. Bonusmummi Pirjo teetti ensimmäiselle lapsenlapselle viltin vanhasta minkkiturkista. – Turkin taskuun voi laittaa tutin. Kierrätystä tämäkin.

Talolta avautuu kaunis maisema Syväkumpunen-lammelle. Sen rannalla sijaitsevat savusauna ja takkatupa.

Lu­mi­han­kien kes­kel­lä, sy­dän­tal­ven äk­kiä kirk­kaas­sa au­rin­gos­sa, pu­nai­nen talo näyt­tää pie­nel­tä jou­lu­maal­ta.
Ta­loa ym­pä­röi­vil­le te­ras­seil­le ase­tel­luis­sa kuu­sis­sa sä­deh­ti­vät va­lot. Por­tai­ta ko­ris­ta­vat lyh­dyt. Etuo­vel­la ter­veh­tii tont­tu kä­des­sään tuik­ku­lyh­ty.

Pir­jo Ai­rak­si­nen on aloit­ta­nut tun­nel­man ra­ken­ta­mi­sen jo syk­syl­lä. Ai­ka­na, kun luon­non­va­loa on vä­hän, hän polt­taa pal­jon kynt­ti­löi­tä ja lait­taa jou­lu- eli kau­si­va­lo­ja sekä ulos et­tä si­säl­le.

– Jou­lu­ko­ris­tei­ta lai­tan esil­le hy­vis­sä ajoin en­nen jou­lua. Lä­hei­siä on kiva muis­taa hen­ki­lö­koh­tai­sil­la lah­joil­la. Mie­tin, mitä ke­nel­le­kin lai­tan ja käy­tän ai­kaa lah­jo­jen pa­ke­toi­mi­seen, Pir­jo ker­too.

Olohuoneessa Pirjon vanhempien vanhat tuolit on päällystetty Designers Guildin maalausmaisella kankaalla. Pöytä löytyi kotitilan aitasta. Pertti katkaisi sen jalat, irrotti maalit ja vahasi sen. 1860-luvun pohjalainen patakaappi on ostettu Kuopiosta antiikkiliikkeestä. Sen molemmin puolin ovat Pirjon vanhempien vanhat tuolit. Jalkavalaisin ja piano ovat Pirjon kotitilan salista. Sen päällä on maljakkoina Pertin palkintopokaaleja. Patsas on Pekka Halosen Sadonkorjaaja, jonka Pirjon isä on saanut lahjaksi. Ikkunan yläpuolella ovat Pirjon isän ampuman hirven sarvet, joille Pirjo tiesi paikan heti.

Pirjo on lasketellut pienestä pitäen ja Pertti laskenut maailmancupissa pujottelua, suurpujottelua ja syöksylaskua. Tauluun on koottu Pertin vanhoja kisanumeroita muun muassa St. Moritzista ja Kitzbühelista. Slim Aaronin Standing fondue picnic -valokuva on Aspenista vuodelta 1967. Pirjo sai kuvan lahjaksi ystävättäreltään. Kynttilänjalat ovat Pertin laskettelupalkinto. Laskettelijapatsas on Pirjon 50-vuotislahja.

Lap­suu­den mai­se­mis­sa

Pir­jo ja hä­nen puo­li­son­sa Pert­ti Ruus­ka­nen muut­ti­vat tä­hän ta­loon juu­ri jou­luk­si, vuon­na 1996. Mo­lem­mat ovat ko­toi­sin Sii­lin­jär­vel­tä ja in­to­hi­moi­sia las­ket­te­li­joi­ta, Pert­ti ai­koi­naan myös huip­pu-ur­hei­li­ja. He et­si­vät pien­tä hiih­to­kämp­pää Tah­kon lä­het­ty­vil­tä, mut­ta so­pi­vaa ei löy­ty­nyt.

Lo­pul­ta Pir­jo ja Pert­ti os­ti­vat ton­tin Pir­jon vel­jel­tä ja al­koi­vat ra­ken­taa va­paa-ajan ko­tia. Pert­ti ja pa­ris­kun­nan Pet­ter-poi­ka asui­vat siel­lä kah­dek­san vuot­ta. Pir­jo oli vii­kon­lop­pu­äi­ti, joka oli vii­kot töis­sä Hel­sin­gis­sä.

Pir­jol­le Pu­na­nen tupa Sii­lin­jär­vel­lä si­jait­see täy­del­li­ses­sä pai­kas­sa. Lä­hel­tä löy­ty­vät golf­kent­tä, Tah­kon rin­teet ja Fon­ta­nel­la-vir­kis­ty­sui­ma­la. Ta­ri­na­har­jun upe­at har­ju­maas­tot so­pi­vat pa­ti­koin­tiin, ja syk­syi­sin Pir­jo viih­tyy met­säs­sä sie­nes­tä­en. Pi­ka­ju­nat py­säh­ty­vät Sii­lin­jär­vel­lä, len­to­kent­tä on lä­hel­lä, ja moot­to­ri­tie­tä hu­raut­taa var­tis­sa Kuo­pi­oon.

– Lap­suus­mai­se­ma tuo tur­val­li­suut­ta. Sii­hen liit­tyy pal­jon muis­to­ja, ja se on hyvä. Vaik­ka van­hem­pa­ni ja sis­ko­ni ja vel­je­ni ovat kuol­leet, hy­vät muis­tot kan­ta­vat. Juu­ret tuo­vat elä­mään mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä. Tie­dän kuu­lu­va­ni jon­ne­kin, Pir­jo ker­too.

Pirjolle vieraanvaraisuus on tärkeää. Pirtinpöydän ympärille mahtuu kaksitoista henkeä, joskus enemmänkin. Tuolit ovat Pirjon lapsuudenkodin ruokasalista. Penkki on tarkoitus vaihtaa tuoleihin. Valaisimet ovat olleet Pirjon kotitalon tuvassa pöydän yläpuolella.

Pirjo kattaa jokaisen aterian kauniisti ja käyttää aina kankaisia lautasliinoja. Astiasto on saatu häälahjaksi. Jouluruusu kukkii saman astiaston kulhossa.

Hyvä hen­ki­rei­kä

Pir­jo on teh­nyt näyt­tä­vän uran me­dia- ja mai­nos­maa­il­mas­sa. Hän on ol­lut muun mu­as­sa Ne­lo­sen ka­na­va- ja si­säl­tö­joh­ta­ja. Ny­ky­ään hän työs­ken­te­lee Su­per­so­nin kult­tuu­ri­joh­ta­ja­na.

– Maa­lais­juu­ret ovat pi­tä­neet mi­nut ai­na maan ta­sal­la. Maa­lais­ta­los­sa on ai­na jou­tu­nut te­ke­mään työ­tä. En ole kos­kaan pe­län­nyt työn­te­koa en­kä ol­lut nirp­pa­nok­ka.

Pir­jo ker­too isäs­tään, joka sa­noi, et­tä tyt­tä­rel­lä pi­tää ol­la lo­ke­ro­pää. On osat­ta­va lait­taa asi­at tiet­tyyn lo­ke­roon ja miet­tiä, mil­le voi teh­dä jo­tain ja min­kä kans­sa pi­tää vain elää. Pir­jo luon­neh­tii it­se­ään rat­kai­su­kes­kei­sek­si. On­gel­miin ei kan­na­ta jää­dä vel­lo­maan, vaan huo­ma­ta mah­dol­li­suu­det. Ei­kä mi­kään ole maa­il­mas­sa ole lo­pul­lis­ta.

– Myös tämä va­paa-ajan koti on osoit­tau­tu­nut hy­väk­si hen­ki­rei­äk­si. Te­kee hy­vää pää­ko­pal­le siir­tyä pai­kas­ta toi­seen. Vii­kon­lop­pu­kin tun­tuu sil­loin pi­dem­mäl­tä.

Keskikerroksen tulipiste on keittiössä leivinuuni ja olohuoneessa takka. – Leivinuuni on mahtava ruoanlaitossa. Puulämmitys tuo taloon pehmeän lämmön, Pirjo sanoo. Takan edessä on vanha lypsyjakkara. Tontut takan reunalla ovat norjalaisia, sillä Pirjon kummitäti oli Norjasta. Olkipukit ovat Pirjon lapsuudenkodista. Ylhäällä roikkuu vanha, puinen hiihtohissin kapula Rukatunturilta.

Kun­ni­oi­tan ruo­an kas­vat­ta­mis­ta

Pir­jon lap­suu­den­ko­ti oli iso maa­ti­la. Äi­ti oli ko­ti­ta­lou­so­pet­ta­ja ja ak­tii­vi­nen maa­ta­lous­nai­nen, isä hoi­ti ti­laa. Ta­los­sa oli kar­ja­koi­ta ja työ­mie­hiä.

Pir­jo sa­noo, et­tä maa­lais­ta­los­sa kas­vaa suh­de luon­toon. Maan­vil­je­lyk­ses­sä on asi­oi­ta, joil­le ih­mi­nen ei voi mi­tään. Nii­den al­la ih­mi­nen on ai­ka pie­ni. Tä­nään luon­to on hä­nel­le suu­ri voi­man­läh­de.

– Mi­nun pi­tää pääs­tä ulos ja met­sään.

Hyvä ruo­ka on ol­lut Pir­jol­le tär­ke­ää lap­ses­ta as­ti. Jo äi­din am­ma­tin ta­kia ruo­ka ja ruo­ka­kult­tuu­ri oli­vat kes­kei­siä. Sun­nun­tai­lou­nas ka­tet­tiin ruo­ka­sa­liin.

– Olen maan­vil­je­li­jän ty­tär. Kun­ni­oi­tan ruo­an kas­vat­ta­mis­ta ja puh­tai­ta raa­ka-ai­nei­ta. It­sel­lä­ni on kas­vi­maa, ja ke­rään mar­jat ja sie­net.

Myös Pir­jon ko­to­na ate­ri­at ka­te­taan ai­na kau­niis­ti, sil­lä ih­mi­nen syö sil­mil­lään­kin. Ei­kä pöy­däs­sä iki­nä käy­te­tä mui­ta kuin kan­kai­sia lau­tas­lii­no­ja.

Alakerran kirjastotilan sisustuksessa on suloisesti sekaisin uusrokokoota, talonpoikaisantiikkia ja biedermeyeria. Kirjahylly on tehty paikalleen mittaan. Arkku on suvun vanha. Pirjon kerää pullonkorkkeja, ja niistä on tehty itse lampunjalka.

Kirjastossa on Pirjon isoisän, Petterin vanha lipasto. Pertti kunnosti sen. Lipaston päällä on suvun valokuvia ja vanhoja kynttilänjalkoja.

Vien ta­ri­noi­ta eteen­päin

Pu­na­sen tu­van jou­lu al­kaa aat­to­na myö­häi­sel­lä aa­mi­ai­sel­la. Sii­hen kuu­lu­vat jou­lu­puu­ro man­te­lei­neen, luu­mu­kiis­se­li, jou­lu­lei­pä, kink­ku ja it­se teh­ty si­nap­pi. Jou­lu­rau­han ju­lis­tus kat­so­taan ai­na. Sen jäl­keen per­he käy hau­doil­la.

– Hau­taus­maal­la ei tule su­rua, vaan hy­viä muis­to­ja. Ny­ky­ään olen kuin äi­ti­ni. Ker­ron, kuka su­ku­lai­nen ja naa­pu­ri mis­sä­kin le­pää ja mil­lai­nen ih­mi­nen hän oli. Lap­suu­des­sa­ni Sii­lin­jär­vi oli pie­ni kir­kon­ky­lä, jos­sa kaik­ki tun­si­vat toi­sen­sa ja per­heet oli­vat te­ke­mi­sis­sä kes­ke­nään.

Hau­doil­ta pa­lat­tua per­he käy sau­nas­sa ja al­kaa jou­luil­lal­li­sen val­mis­te­lu. Pir­jon van­hem­pien elä­es­sä tar­jot­tiin kaik­ki pe­rin­tei­set jou­lu­ruo­at, laa­ti­kot ja li­pe­ä­ka­la. Ny­ky­ään per­he syö herk­ku­ja, jois­ta it­se ku­kin pi­tää.

– Syöm­me ka­laa, äy­ri­äi­siä ja sim­pu­koi­ta. Juom­me hy­viä vii­ne­jä ja samp­pan­jaa. It­se en kai­paa kink­kua, mut­ta per­heen mie­hil­le se on tär­keä. Ha­em­me sen luo­mu­ti­lal­ta ja pais­tam­me puu-uu­nis­sa.

Tämä kaik­ki ta­pah­tuu puit­teis­sa, jois­sa nä­kyy su­vun his­to­ria.

– Kun jou­lun al­la nos­tan ta­kan yli­sil­le van­hat ol­ki­pu­kit, muis­tan ai­na, mi­ten ne oli­vat ko­to­na­ni tu­van uu­nin pääl­lä. On tär­ke­ää jat­kaa pe­rin­tei­tä ja ta­ri­noi­ta ja vie­dä nii­tä eteen­päin lap­sil­leen.

Alakertaan tullaan sisälle Pirjon kotitalon vanhasta verannanovesta. Seinustan kapea peilipöytä ja marmoripintainen taso olivat alun perin kullanväriset. Pirjo maalasi ne liitumaalilla.