Kirkkokadun puolella on sisäänkäynti kadulta ja toinen lasikuisti, joka on valaistu joulutähdellä. Raatihuoneentorin varrella sijaitsevat Johanneksen kirkko ja Haminan ortodoksinen Pietarin ja Paavalin kirkko.

Ruokasalin seinälle on ripustettu kotkalaisesta Svarte Art -galleriasta hankittua Kristian Krokforsin ja Inari Krohnin grafiikkaa sekä Haminasta ostettu Liisi Myllykankaan teos. Kullanvärinen konsolipöytä kuuluu samassa huoneessa olevan ison peilin alle. Se on siirretty joulujärjestelyjen takia eri paikkaan. Joka joulu kaivetaan esille kirjan lehdistä tehty joulukuusi sekä messinkiset kynttilänjalat, joita on ostettu vuosien varrella muun muassa Le Jas de Robertin -kirpputorilta Etelä-Ranskasta.

Ou­lus­sa asu­neet Tei­ju Au­tio ja See­po Se­ro­la muut­ti­vat vuon­na 2004 pie­nen tyt­tä­ren­sä Inan kans­sa See­pon van­haan ko­ti­kau­pun­kiin Ha­mi­naan. Ark­ki­teh­ti­pa­ris­kun­ta ihas­tui ve­nä­läi­sen lai­van­va­rus­ta­jan ja kaup­pi­aan And­rei Le­be­def­fin vuon­na 1843 ra­ken­nut­ta­maan pui­seen em­pi­re­ta­loon Ha­mi­nan Kirk­ko­ka­dul­la. Le­be­def­fin per­hee­seen oli kuu­lu­nut vai­mo, kuu­si omaa las­ta, ty­tär­puo­li sekä pal­ve­lus­vä­keä.

Muu­ta­ma vuo­si myö­hem­min pi­ha­pii­riin oli ra­ken­net­tu vie­lä kaup­pa­huo­ne Raa­ti­huo­neen­to­rin puo­lel­le. Isos­sa pi­ha­pii­ris­sä oli 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä myös vä­en­tu­pa, kak­si­ker­rok­si­nen ma­ka­sii­ni, sau­na­ra­ken­nus, vau­nu­va­ja, tis­laa­mo, pa­lo­ka­lus­to­va­ras­to, tal­li sekä jää- ja ruo­ka­kel­la­ri. Sitä kut­sut­tiin Le­be­def­fin kaup­pa­kar­ta­nok­si, jon­ka pi­ha­pii­ri toi­mi pie­ne­nä to­ri­na ja kul­ku­vä­li­nei­den säi­ly­tys­paik­ka­na. Osa pi­has­ta oli hyö­ty­puu­tar­ha­na.

Iso kultakehyksinen peili ja kattokruunu ovat ruokasalin helmet. Teiju on perinyt isoisoisoäidiltään Arabian Fasaani-sarjan astioita ja hankkinut niitä myöhemmin lisää. Luupäiset aterimet ovat Teijun isoäidin vanhat.

Pit­kään kyp­sy­nyt pää­tös

Kiin­teis­tö oli ol­lut myyn­nis­sä jo pit­kään. See­po ker­too käy­neen­sä kat­so­mas­sa ta­loa pi­ha­pii­rei­neen jo kol­mi­sen vuot­ta ai­em­min ihan pel­käs­tä mie­len­kiin­nos­ta, il­man min­kään­lai­sia os­to­ai­kei­ta. Ra­ken­nus­liik­keet oli­vat ol­leet kiin­teis­tös­tä kiin­nos­tu­nei­ta, mut­ta yk­si­tyis­hen­ki­löt pi­ti­vät ko­ko­nai­suut­ta lii­an iso­na. Omis­ta­jat ei­vät ha­lun­neet myy­dä pi­ha­pii­riä ra­ken­nus­liik­keel­le, kos­ka ha­lu­si­vat sen ra­ken­nuk­si­neen säi­ly­vän en­ti­sel­lään.

Ik­ku­naan oli tei­pat­tu vaa­ti­ma­ton, A4-ko­koi­nen lap­pu, jos­sa luki Myy­dään – ko­ko­naan tai osit­tain. Aja­tus eko­lo­gi­ses­ta asu­mi­ses­ta van­has­sa hir­si­run­koi­ses­sa ta­los­sa vie­hät­ti kah­ta ark­ki­teh­tia niin pal­jon, et­tä he päät­ti­vät pa­rin kol­men kuu­kau­den neu­vot­te­lu­jen jäl­keen os­taa koko myyn­nis­sä ole­van ison pi­ha­pii­rin kaik­ki­ne ra­ken­nuk­si­neen.

Ha­mi­nan hie­no ja ai­nut­laa­tui­nen his­to­ria, Re­ser­viup­see­ri­kou­lu, lin­noi­tus­kau­pun­ki ja ym­py­rä­a­se­ma­kaa­va kiin­nos­ti­vat myös Hel­sin­gis­sä kas­va­nut­ta Tei­jua.

Ruokasalin alkuperäinen kakluuni on hyvässä kunnossa. Antiikkiliikkeestä hankittuun empiretyyliseen kristallikruunuun saa aidot kynttilät valaisemaan jouluateriaa. Ruokasalin pitkä pöytä on toiminut aiemmin teatterin lavasteena sekä museon työskentelypöytänä. Joulukuusi on olohuoneen nurkassa, ruokasalin ovensuussa. Takana näkyy Inan huone.

Kullanhohtoisiin koristepalloihin kirjoitetaan kunkin jouluvieraan nimi. Istumajärjestys on aina tarkkaan mietitty. Kummitädit ja -sedät pääsevät kummilastensa viereen istumaan ja vaihtamaan joulu-aterian tiimellyksessä tuoreimmat kuulumiset.

Talo tun­tui ko­dil­ta

Kah­des­ta ma­ka­sii­nis­ta oli 1950-lu­vun lo­pus­sa teh­ty asun­to. Vä­en­tu­vas­ta Tei­ju ja See­po ovat re­mon­toi­neet viih­tyi­sän vie­ras­ta­lon. Pi­ha­ra­ken­nuk­sis­ta kel­la­rit, vau­nu­va­ja ja pa­lo­ka­lus­to­va­ras­to ovat edel­leen tal­lel­la, mut­ta muut ra­ken­nuk­set on pu­ret­tu ajan saa­tos­sa. Vieh­ke­ät kan­sal­lis­ro­man­tiik­kaa hen­ki­vät kuis­tit on ra­ken­net­tu 1900-lu­vun alus­sa.

Kun re­mont­ti aloi­tet­tiin, en­sim­mäi­sek­si vä­rik­käät kuk­ka­ta­pe­tit re­vit­tiin sei­nil­tä ja huo­neet maa­lat­tiin vaa­le­an­har­maik­si. Sen jäl­keen talo tun­tui­kin jo ko­dil­ta. Myös ul­ko­sei­niin on pa­lau­tet­tu lä­hes al­ku­pe­räis­tä vas­taa­va har­maa sävy.

– Ta­lon huo­ne­jär­jes­tys ei ole juu­ri­kaan muut­tu­nut vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na, mut­ta käyt­tö­tar­koi­tuk­seen on tul­lut muu­tok­sia. Alun pe­rin koko ra­ken­nus oli Le­be­def­fin per­heen asuin­käy­tös­sä, mut­ta jo 1930-lu­vul­ta läh­tien on ta­lon Raa­ti­huo­neen­to­rin puo­lei­ses­sa pää­dys­sä ol­lut lii­ke­huo­neis­to­ja. Vuo­sien var­rel­la olem­me laa­jen­ta­neet omaa asun­to­am­me liit­tä­mäl­lä sii­hen naa­pu­ris­ta li­sää ti­laa ja sa­mal­la olem­me sel­keyt­tä­neet lii­ke­ti­lan poh­jaa, See­po ker­too.

Taloon 1900-luvun alussa lisätty lasikuisti henkii kansallisromanttista tyyliä. Kuisti on pidetty alkuperäisessä kunnossa. Avajaisia vietetään vappuna, ja kesällä kuistilla ruokaillaan yhdessä. Syyskuussa kuistikausi päättyy, mutta viileytensä ansiosta kuisti on loistava paikka säilyttää jouluruokia. Kuistin pöytä ja tuolit ovat Teijun äidinäidin vanhat keittiökalusteet 1930-luvulta. Kuvassa oikealla pilkistävä ootrattu puusohva on kotoisin Teijun isän sukulaisilta Nurmosta.

Höyryävän kuumat jouluglögit ja Hamina-piparit on katettu kuistille. Teiju on suunnitellut Linnoitus-piparkakkumuotin, johon koristellaan sokerikuorrutteella kaupungin ympyrä-asemakaava. Pöydällä Annika Rimalan Marimekolle suunnittelema Puketti-kuosinen vahakangasliina.

Kul­lan­vä­ri­sin ko­ris­ten

Näis­sä tun­nel­mal­li­sis­sa puit­teis­sa per­he viet­tää jou­lua su­vun kans­sa. En­nen vie­rai­den saa­pu­mis­ta ko­ris­tel­laan olo­huo­neen nur­kas­sa sei­so­va kor­kea jou­lu­kuu­si. Tei­ju ja Ina ovat ke­rän­neet vuo­si­kau­sia eri­lai­sia kul­lan­vä­ri­siä kuu­sen­ko­ris­tei­ta, muis­to­ja Suo­mes­ta ja ul­ko­maan­mat­koil­ta.

Kuu­ses­sa kim­mel­tää muun mu­as­sa avain, Cha­ne­lin ha­ju­ve­si­pul­lo, pie­ni kä­si­lauk­ku, ro­ko­koo­tuo­li, ba­let­ti­tos­su, van­ha kor­ko­ken­kä ja kel­lo. See­po sen si­jaan pi­tää huo­len, et­tä kuu­sen­jal­ka­na toi­mi­vas­sa 90-lit­rai­ses­sa muu­raus­laas­ti­saa­vis­sa on noin 50 lit­raa vet­tä. Ai­em­min kuu­si kii­lat­tiin tii­lis­ki­vil­lä isoon sink­ki­äm­pä­riin, joka ei ol­lut ko­vin tu­ke­va.

Viipurin Kaakelitehtaan valmistama vaaleankeltainen jugenduuni työhuonessa on 1900-luvun alkupuolelta. Huopakorissa arkkitehtuuri-projekteihin käytettyjä Rakennusapteekin tapettinäytteitä. Seinällä kollaasi kortteja, kutsuja, muistilappuja ja karttoja.

Koko suku kool­la

Jou­lun viet­toon saa­puu usein 14–16 hen­keä: sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä asu­va See­pon äi­ti sekä pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta mat­kaa­vat Tei­jun äi­ti ja si­sa­ret per­hei­neen. Jo­kai­sel­la on oma va­kiin­tu­nut roo­lin­sa jou­lu­ruo­kien val­mis­ta­mi­ses­sa. Jou­lua vie­te­tään vuo­ro­tel­len myös Tei­jun si­sa­rus­ten ko­deis­sa. Tär­kein­tä on ol­la yh­des­sä.

Jou­lui­sin nuk­ku­ma­pai­kat vie­ras­ta­los­sa ja myös See­pon äi­din ylä­ker­ras­sa ovat käy­tös­sä. Inan huo­nee­seen ma­joit­tuu liu­ta serk­ku­ja. Olo­huo­nees­sa ei nuku ku­kaan, jot­ta sin­ne voi aa­mul­la ha­lu­tes­saan hiip­pail­la kuu­sen juu­rel­le naut­ti­maan jou­lu­rau­has­ta.

Keittiön kaapit tuunattiin vanhoista kalusteista, mutta hyllyt ja pöytätasot hankittiin Ikeasta. Valkoiseksi maalattu lautaseinä on itse rakennettu. Keittiöön valittiin avohyllyt astioille, jotta vierailulla olevat ystävätkin löytävät helposti tarvitsemansa.

Aat­to­yö yh­des­sä

Aat­toil­ta­na val­vo­taan myö­hään: pe­la­taan lau­ta­pe­le­jä ja mui­ta seu­ra­pe­le­jä. Osa malt­taa läh­teä yö­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen lä­hei­seen Ma­ri­an tai Jo­han­nek­sen kirk­koon. Jou­luil­lan ai­ka­na käy­dään myös ihai­le­mas­sa Ha­mi­nan lin­noi­tuk­sen Wan­hat ta­lot ry:n jär­jes­tä­män jou­lu­ka­len­te­rin ik­ku­noi­ta.

Jo­kai­se­na jou­lu­kuun päi­vä­nä kel­lo 18 ai­na aat­toon as­ti au­ke­aa lin­noi­tuk­sen jon­kun yli sa­ta­vuo­ti­aan ta­lon jou­lu­ai­hei­nen ik­ku­na, jon­ka ta­lon asuk­kaat ovat ko­ris­tel­leet toi­vot­ta­maan hy­vää jou­lua kau­pun­ki­lai­sil­le. Ka­len­te­ri­luuk­ku­jen nu­me­rot il­mes­ty­vät ik­ku­noi­hin jo mar­ras­kuun ai­ka­na. Vie­lä myö­hään yöl­lä kuu­luu ul­koa hil­jais­ta pu­heen­so­ri­naa ja kän­ny­köi­den sa­la­ma­va­lot vä­läh­te­le­vät, kun ha­mi­na­lai­set käy­vät jou­lu­yön kä­ve­lyl­lä kat­so­mas­sa jou­lu­ka­len­te­rin ik­ku­noi­ta.

Tei­jun, See­pon ja Inan ko­dis­sa jou­lu­tun­nel­mas­ta nau­ti­taan pit­kään. Vas­ta ai­kai­sin­taan Nuu­tin päi­vä­nä jou­lu­kuu­si hen­no­taan kan­taa pi­hal­le ja pa­ka­ta ko­ris­teet sekä kynt­ti­lät odot­ta­maan seu­raa­vaa jou­lua.

Lasikuistilla palavat kynttilät ja lyhdyt valaisevat hämärtyvää jouluiltaa. Kellarin räystäs on saanut koristeekseen valaistun kuusikranssiköynnöksen. Tunnelmallisessa kellarissa nautitaan joulunpyhinä kuumasta glögistä ja kynttilöiden loisteesta.

Kirkkokadun puolella on sisäänkäynti kadulta ja toinen lasikuisti, joka on valaistu joulutähdellä. Raatihuoneentorin varrella sijaitsevat Johanneksen kirkko ja Haminan ortodoksinen Pietarin ja Paavalin kirkko.

Jut­tu on jul­kais­tu Koti ja keit­ti­ös­sä 12/2020.