Terassi tarjoaa paahdetta, myrskyjä ja merelliset maisemat. Talorivistö on jykevää ruskeaa tiiltä, hyvää arkkitehtuuria. Toiseen päätyyn mahtuu Ilkan lepotuoli ja Joonan riippumatto. Tyynyt ja välly Lauritzon.

Toisen kerroksen korkeudella ihaillaan suurista ikkunoista saaristoa, näkymiä Kustaanmiekkaan ja Suomenlinnaan, ruotsinlaivoja ja lauttoja.

Hel­sin­ki­läi­nen Ilk­ka asui ver­rat­tain tyy­ty­väi­se­nä Ku­lo­saa­ren kak­si­os­saan, mut­ta se­lai­li myy­tä­viä asun­to­ja hu­vik­seen. Aja­tus län­teen päin muu­tos­ta al­koi hou­ku­tel­la. Eh­kä Hel­sin­gin kes­kus­taan tai Es­poo­seen, mis­sä sis­kot ja isä asui­vat. Il­kal­le ki­tey­tyi sii­nä asun­to­ja se­lail­les­saan, et­tä tu­le­vas­sa ko­dis­sa asun­non muo­to ja huo­ne­ja­ko oli­si tär­keä, si­jain­nin ohel­la.

JS-tuotteen ruokapöytä ja Karim Rashidin Boconceptille suunnittelemat Ottawa-tuolit hankittiin tähän asuntoon. Jukka Rusasen iso maalaus on tilaustyö.

Keittiön takana on saunaosasto ja yläpuolella avara parvihuone. Parvihuoneessa on Ilkan työpiste. Keittiökaapistot ovat Novartin Petra-mallistoa mattavalkoisena. Valkoinen työtaso on laminaattia. Molemmat valittiin rakennuttajan valikoimasta.

ETÄ­TYÖL­LE TI­LAA

Ilk­ka ar­ve­li, et­tä kak­sio oli­si edel­leen riit­tä­vä yk­sin asu­val­le, mut­ta sen pi­täi­si ol­la isom­pi.

– Olin teh­nyt jo muu­ta­man vuo­den etä- ja hyb­ri­di­työ­tä. Sil­loin­han ko­din sei­nät ja kat­to tun­tu­vat lä­he­ne­vän. Var­maan se­kin vah­vis­ti muut­to­ai­kei­ta suu­rem­paan ko­tiin.

Kiin­nos­ta­va poh­ja­rat­kai­su löy­tyi Kruu­nu­vuo­reen ra­ken­tu­vas­ta hi­tas-ta­los­ta. Sen ylim­mäs­sä ker­rok­ses­sa oli 77 ne­li­ön koti, jos­sa oli yh­te­näis­tä, kor­ke­aa ti­laa, ma­kuu­huo­ne ja ava­ra par­vi, kruu­nu­na kak­si ker­ros­ta kor­kea te­ras­si suo­raan me­rel­le. Asi­al­li­nen sau­na­o­sas­to oli­si uut­ta se­kin. Tä­hän kaik­keen Ilk­ka ihas­tui.

– Ei siis kes­kus­taan ei­kä län­teen! Läh­din pyö­räl­lä koh­ti itää kat­so­maan tu­le­vaa ko­ti­a­ni. Aje­lin val­tai­san ra­ken­nus­työ­maa-alu­een läpi ja poik­ki en­kä löy­tä­nyt koh­det­ta. Ka­tu­kyl­tit puut­tui­vat ja kiel­let­ty­jä kul­ku­reit­te­jä riit­ti työ­mai­den se­as­sa. Pol­vei­le­va me­ren­ran­ta­kaan ei aut­ta­nut suun­nis­ta­mi­ses­sa, Ilk­ka muis­te­lee.

En­sim­mäi­nen koh­taa­mi­nen Kruu­nu­vuo­ren­ran­nan kans­sa ei lan­nis­ta­nut. Seu­raa­val­la reis­sul­la talo löy­tyi ja oli odo­tus­ten mu­kai­nen.

Ilk­ka oli näh­nyt hy­vät pii­rus­tuk­set ja ha­vain­ne­ku­vat, joi­den poh­jal­ta hän teki luot­ta­vai­sin mie­lin asun­non os­to­pää­tök­sen. Vaik­ka ky­sees­sä oli hi­tas-koh­de, ar­von­taa ei tar­vit­tu, kaik­ki ha­luk­kaat sai­vat os­taa asun­ton­sa. Jän­nit­tä­vää oli myös saa­da mah­dol­li­suus omiin väri- ja ma­te­ri­aa­li­va­lin­toi­hin. Il­kal­la oli pal­jon poh­dit­ta­vaa ja pää­tet­tä­vää ly­hy­es­sä ajas­sa.

– Neut­raa­lit rat­kai­sut so­pi­vat mi­nul­le. Kaik­ki ekst­ra oli erik­seen hin­noi­tel­tu. Pää­tin pi­täy­tyä pe­rus­rat­kai­suis­sa, joi­den taso on­kin osoit­tau­tu­nut riit­tä­väk­si, Ilk­ka sa­noo.

Oleskelutilan yläpuolella on makuuhuone. Formverkin sohva ja Innovationin nojatuolit Ilkan edellisestä kodista on valittu yhteisymmärryksessä. Uudet sohvatyynyt ovat Sisustus Nallesta.Akryylivalaisin on Kartellin Toobe.

Portaikko johtaa parvelle ja makuuhuoneeseen. Mustat päät ovat FriendsWithYou-taidekollektiivin teoksia, ne on hankittu Poster Child -verkkokaupasta. Kirjat säilytetään ovien takana. Näkösällä ovat juuri luettavat ja ajankohtaiset teokset.

ELÄ­MÄ YL­LÄT­TÄÄ

Ilk­ka si­sus­ti asun­non mie­lei­sek­seen pää­a­si­as­sa ai­kai­sem­man ko­din ka­lus­teil­la ja rak­kail­la kas­veil­laan. Hä­nen lem­pi­vä­rin­sä ovat val­koi­nen ja vih­reä, maku graa­fi­nen mut­ta ko­di­kas. Uu­te­na hän hank­ki ison ruo­ka­pöy­dän tuo­lei­neen ja ti­la­si ys­tä­väl­tään, tai­de­maa­la­ri Juk­ka Ru­sa­sel­ta maa­lauk­sen pää­ty­sei­näl­le.

Sa­moi­hin ai­koi­hin as­tui Il­kan ku­vi­oi­hin Joo­na. Mo­lem­mil­la oli tie­ten­kin val­miit ko­dit ja ka­lus­teet. Joo­na oli asu­nut Hel­sin­gin Kam­pis­sa ja muut­ta­nut Kum­pu­laan asun­to-osuus­kun­taan. Joo­nan vie­rai­lut Il­kan uu­des­sa asun­nos­sa vah­vis­ti­vat aja­tus­ta yh­tei­ses­tä ko­dis­ta.

Yh­des­sä elä­mi­sen har­joit­te­lun jäl­keen pää­tet­tiin lyö­dä hynt­tyyt yh­teen.

Parvelta on näkymät merelle. Päätyseinän Never Forever Never For Now -julisteen on suunnitellut Peter Crnokrak. Nahkainen lepakkotuoli on Vepsäläiseltä. Mahtava mutta siro Rubnin Angel 3100 valaisee oleskelutilat, mutta ei peitä ruokailutilan taideteosta.

KOL­ME SOH­VAA JA IDENT­TI­SET IMU­RIT

Yh­teen muut­ta­mi­nen vaa­ti mel­koi­ses­ti lo­gis­tiik­kaa, kun lä­hes kaik­kea ta­va­raa oli kak­si, jopa kol­me.

– Il­kal­la oli yk­si ja mi­nul­la kak­si soh­vaa. Ko­din­ko­nei­ta on vie­lä­kin keit­ti­ön ta­sol­la lii­kaa, mut­ta saam­me mo­lem­mat omat lem­pi­vä­li­neet käyt­tööm­me. Ei ole tar­vin­nut rii­del­lä. Oli­han sii­nä poh­dis­ke­lu­ja suun­taan ja toi­seen, mut­ta va­lin­nat teh­tiin suo­ra­vii­vai­ses­ti, no­pe­as­ti ja so­pui­sas­ti, yn­nää Joo­na ja kat­soo Ilk­kaan, joka nyök­kää.

Yli­mää­räi­set ka­lus­teet an­net­tiin tai myy­tiin tut­ta­va­pii­ris­sä ja osa meni Tori.fi:n kaut­ta tai kier­rä­tys­kes­kuk­seen. Var­sin­kin il­mai­set ta­va­rat ha­et­tiin pois het­kes­sä, kun Joo­na ja Ilk­ka jul­kai­si­vat niis­tä il­moi­tuk­sia kier­rä­tys­ryh­mäs­sä.

– Em­me ha­lun­neet mi­tään lii­kaa. Ai­noa tup­la on pö­ly­ni­mu­ri. Toi­nen on nyt al­haal­la ja toi­nen ylä­ker­ras­sa. Meil­lä sat­tui ole­maan ident­ti­set Dy­son-imu­rit. Muu­ten­kin ty­kä­tään sa­mois­ta asi­ois­ta. Suo­sim­me pit­käi­käi­siä rat­kai­su­ja. Eh­kä kah­vin­keit­ti­miä voi­si vie­lä kar­sia, poh­ti­vat Ilk­ka ja Joo­na.

Makuuhuoneeseen saatiin ennen kuvausta linnutkin seinään. Ne ovat englantilaisen Von-nimisen kuvittajan tekemät. Makuuhuoneen sävyt ovat maanläheiset ripauksella mustaa.

RA­TIK­KA­YH­TEYT­TÄ ODO­TEL­LES­SA

Kruu­nu­vuo­ren ase­ma­kaa­van to­teu­tu­mis­ta voi seu­ra­ta omal­ta te­ras­sil­ta. Mai­se­ma tu­lee täyt­ty­mään ja nä­ky­mä me­rel­le ka­pe­ne­maan. Nyt nä­kyy ra­ken­ta­mi­sen lama, ei­kä Il­kan ja Joo­nan ta­lon ja ran­nan vä­lis­sä ole aloi­tet­tu uu­sia ura­koi­ta.

Mo­lem­mat työs­ken­te­le­vät pal­jon ko­to­na. Ilk­ka käy muu­ta­man ker­ran vii­kos­sa työ­pai­kal­laan, joka on Es­poon Kei­la­nie­mes­sä, Joo­na yrit­tä­jä­nä ta­paa­mas­sa asi­ak­kai­taan.

– Nyt­hän ta­lom­me vie­res­tä ran­nas­ta kul­kee yh­teys­laut­ta Me­ri­tul­lin­ka­dul­le Kruu­nun­ha­kaan. Sii­tä pi­tää juos­ta met­roon ja nous­ta Kei­la­nie­mes­sä ulos. Vaik­ka lin­nun­tie­tä tai me­rit­se mat­ka on ly­hyt, tar­vit­sen työ­mat­kaan tun­nin suun­taan­sa, Ilk­ka ker­too.

Joo­na ajaa asi­a­kas­mat­kat le­a­sing-au­tol­la vie­lä jon­kin ai­kaa. Sit­ten odot­taa hän­kin ra­tik­kaa. Yh­des­sä he poh­ti­vat au­ton tar­peel­li­suut­ta.

– Nyt ta­va­ra­kul­je­tuk­siin tar­vi­taan au­to, mut­ta eh­kä sen voi tu­le­vai­suu­des­sa lai­na­ta­kin, sa­noo Joo­na.

Rai­ti­o­lii­ken­teel­le ja ke­vy­el­le lii­ken­teel­le ra­ken­net­ta­va Kruu­nu­sil­ta edis­tyy vauh­dil­la ja tar­jo­aa muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua no­peim­mil­laan 15 mi­nuu­tin yh­tey­den kes­kus­taan. Näh­tä­väk­si jää, ovat­ko tuu­li ja vii­ma ai­na läs­nä. Sil­ta on val­mis­tu­es­saan Suo­men pi­sin, 1,2 ki­lo­met­riä.

Joonan betonipöytä ja istuimet saatiin monen miehen kantamana terassin päätyyn. Betoni istuu talon ruskean seinän seuraksi hienosti. Lepotuoleissa on Lauritzonin Zebres-tyynyt.

KO­TO­NA JA REIS­SUS­SA

Joo­nan ja Il­kan yh­tei­se­loon kuu­luu pal­jon koti-il­to­ja. Olo­huo­nees­sa on pe­li­kon­so­lit ja telk­ka­ri. Si­sus­ta­mi­nen kieh­too kum­paa­kin. Yh­des­sä val­mis­te­taan ruo­kaa ja syö­dään, ja ys­tä­vät ovat ter­ve­tul­lei­ta. Kun­to­sa­lil­la käy­dään yh­des­sä ja erik­seen.

Vii­me ke­sä­nä he läh­ti­vät yh­des­sä au­to­lo­mal­le Eu­roop­paan ja Vä­li­me­ren ran­noil­le. Aja­tuk­se­na oli yö­pyä mah­dol­li­sim­man pal­jon au­tos­sa noin kol­men vii­kon reis­sul­la.

– Olim­me Lu­xem­bur­gis­sa ja pää­tim­me nuk­kua au­tos­sa. Sii­hen­hän lo­ma­bud­jet­ti­kin kan­nus­ti. Se oli­kin sit­ten ai­noa yö au­tos­sa. Sen jäl­keen aa­mu­suih­kut ja aa­mi­ai­set voit­ti­vat. Ilk­ka ei enää suos­tu­nut kes­kus­te­le­maan toi­ses­ta yös­tä. Löy­sim­me mu­ka­via ho­tel­le­ja ja ma­ja­ta­lo­ja, ei­vät­kä bud­jet­ti­mur­heet­kaan pai­na­neet, ker­too Joo­na.

Ke­säl­lä 2023 pauk­kui­vat hel­le-en­nä­tyk­set kaik­ki­al­la Ete­lä-Eu­roo­pas­sa.

– Lo­mam­me oli on­nis­tu­neen kuu­ma ja kos­tea. Suo­ras­taan hi­ki­nen, ja pa­luu­mat­kal­la Ruot­sis­sa koh­ta­sim­me vie­lä rank­ka­sa­teet ja myrs­kyn, Ilk­ka muis­te­lee.

Ylimmän kerroksen lasittamaton terassi pitää talveksi panna ”pakettiin” ja kalusteet suojata. Lasitusta harkitaan, mutta se on saanut vielä odottaa.

KAU­PUN­GI­NO­SA KAS­VUI­ÄS­SÄ

Kruu­nu­vuo­ren­ran­nan meri-il­mas­tos­sa tuu­let vil­voit­ta­vat hel­tei­si­nä­kin päi­vi­nä.

Ko­ko­naan uu­si, vie­lä kes­ke­ne­räi­nen alue he­rät­tää tun­tei­ta sa­tun­nai­ses­sa kä­vi­jäs­sä: pal­jon hy­vää ark­ki­teh­tuu­ria, va­lo­tai­det­ta ja ur­baa­nia mei­nin­kiä alu­eel­la, jos­sa vie­lä het­ki sit­ten saat­toi ek­syä met­sään ja ihas­tel­la me­rel­le kur­kot­ta­via kal­li­oi­ta.

– Muu­ta­ma vuo­si ai­na­kin me­nee, sit­ten tie­däm­me, kul­kee­ko ra­tik­ka, on­ko ra­vin­to­loi­ta, kah­vi­loi­ta, lef­fa­te­at­te­rei­ta. Tar­vit­see­ko ai­na läh­teä kes­kus­toi­hin.