Eteisen lattiaa koristaa jugendtyyliin sopiva mustavalkoinen laatoitus. Seinissä on Tikkurilan Merino-sävy. Sammalenvihreä säilytyspenkki on tilattu mittatilaustyönä Etsystä. Kaksi veikeää peiliä tuovat sisustukseen ripauksen huumoria, kun kaikki ei ole aivan jiirissä.

Kes­kel­lä Ul­lan­lin­naa on pas­tel­li­sä­vyis­ten ta­lo­jen ym­pä­röi­mä kort­te­li, jon­ka si­sä­pi­ho­jen suo­jai­sil­la ku­jil­la ai­ka tun­tuu py­säh­ty­neen. Kat­se jää hel­pos­ti ihai­le­maan idyl­liä. Ja mi­kä­pä sii­nä, jos nä­ky­mä avau­tuu vie­lä omal­ta te­ras­sil­ta!

– Kyl­lä se oli juu­ri te­ras­si, joka lo­pul­li­ses­ti va­kuut­ti mei­dät sii­tä, et­tä täs­sä on tu­le­va ko­tim­me, Mi­ran­da Falk ker­too hy­myil­len.

Mi­ran­dan avo­puo­li­so Joni Sten­holm pi­tää ker­ros­ta­lo­a­su­mi­ses­ta ja Mi­ran­dal­le maan ta­sal­la asu­mi­nen on taas tun­tu­nut ai­na omim­mal­ta. Asun­to ker­ros­ta­lon poh­ja­ker­rok­ses­sa oli täy­so­su­ma, ja mo­lem­mat tun­te­vat­kin nyt ole­van­sa ko­to­naan.

Olohuoneen vihreää kaakeliuunia vasten on rohkeasti sijoitettu tammiosiltaan oranssiin taittavat 70-luvun Askon Bonanza-nojatuolit. Ne ovat samalta aikakaudelta kuin Togo-sohva. Lattiavalaisin on Artemiden Tolomeo.

Olohuoneessa on kelluva senkki, jossa on tilaa myös vaatteiden säilytykselle. Paperinen pöytävalaisin on Isamu Noguchin Akari, oikealla on Mirandan tekemä maalaus. Vinyylilevysoittimen Miranda sai joululahjaksi Jonilta.

Har­vi­nai­nen hel­mi

Täy­del­li­sen ko­din et­sin­tä oli ol­lut pa­ris­kun­nal­la käyn­nis­sä jo pit­kään. Kruu­nun­ha­kaan re­mon­toi­tiin en­sim­mäi­nen yh­tei­nen koti, Puu-Val­li­las­sa­kin eh­dit­tiin asua, sa­moin Ka­ta­ja­no­kal­la ve­si­va­hin­koa pa­os­sa.

– Vuon­na 2022, kun asun­to­mark­ki­nat oli­vat läh­te­neet hil­jen­ty­mään, ny­kyi­nen asun­tom­me tuli myyn­tiin. Vuot­ta ai­kai­sem­min täl­lai­nen hel­mi oli­si var­mas­ti vaih­ta­nut omis­ta­jaa toi­mek­si­an­to­na il­man et­tä se oli­si kos­kaan tul­lut mark­ki­noil­le. Oma asun­tom­me oli sa­maan ai­kaan myyn­nis­sä ja mie­tim­me kyl­lä it­se­kin to­del­la pit­kään, us­kal­lam­me­ko os­taa, Mi­ran­da muis­te­lee.

Mi­ran­da ja Joni us­kal­si­vat, ja kuin ih­meen kau­pal­la en­ti­nen asun­to saa­tiin sa­moi­hin ai­koi­hin myy­tyä.

Asunnossa aikoinaan asunut arkkitehtipariskunta on toteuttanut keittiön ja saanut kaiken toimivaksi. Laskutila ei lopu kesken, jos kokkausvimma yllättää. Pouf-rahi on tehty marokkolaisesta vintagematosta ja hankittu Mattomatista.

Myös ruokailutilan maalaus on Mirandan tekemä.

Iha­na ju­gend­laa­toi­tus

Uu­si asun­to kai­pa­si al­kuun jon­kin ver­ran re­mont­tia. En­sim­mäi­sek­si etei­sen lat­ti­al­le piti teh­dä jo­tain. Puu­lat­tia oli ku­lu­nut ja hai­si um­meh­tu­neel­ta. Ti­lal­le pää­tet­tiin teet­tää ai­ka­kau­teen so­pi­va ju­gend­laa­toi­tus, joka on myös puu­ta käy­tän­nöl­li­sem­pi lem­mik­ki­per­hees­sä. Etei­sen lat­ti­as­ta on­kin tul­lut yk­si lem­pi­a­si­ois­ta si­sus­tuk­ses­sa.

– Olen it­se ah­ke­ra puu­ha­nai­nen, mut­ta tääl­lä olen teh­nyt vä­hem­män re­mont­tia kuin mis­sään ai­em­mas­sa ko­dis­sa. Lat­ti­at maa­la­sim­me ys­tä­vä­ni kans­sa nel­jään ker­taan ja li­säk­si osa sei­nä­pin­nois­ta maa­lat­tiin. Pu­rim­me myös ma­kuu­huo­nees­ta vaa­te­huo­neen, Mi­ran­da ker­too.

Mi­ran­da ja Joni ovat asu­neet vii­me vuo­det kym­me­ni­sen ne­li­ö­tä pie­nem­mis­sä ko­deis­sa ja osaa­vat nyt ar­vos­taa uu­den ko­din li­sä­ne­li­öi­tä, joi­hin mah­tuu eril­li­nen keit­tiö, olo­huo­ne ja ma­kuu­huo­ne.

– Olen kas­va­nut isos­sa oma­ko­ti­ta­los­sa. Kaik­ki oma­ko­ti­ta­lon vaa­ti­mat huol­to­toi­met ja ra­han­me­not kui­ten­kin kau­his­tut­ta­vat. Myös ym­pä­ris­tö­a­si­at ovat mi­nul­le hy­vin tär­kei­tä ja sik­si­kin ar­vos­tan kom­pak­tia asu­mi­sen ta­paa: vä­hem­män ta­va­raa ei­kä huk­ka­ne­li­öi­tä, Mi­ran­da tii­vis­tää.

Lempeillä sävyillä sisustettua makuuhuonetta lämmittää upea villamatto, joka löytyi yllättäen Rustasta. Sänkyyn on pedattu puuteriroosat Balmuirin satiinilakanat. Pötkylätyyny on teetetty vanhasta matosta Turkissa. Idea siihen löytyi Etsystä. 60-luvun nojatuoli on ostettu hollantilaisesta vintagekaupasta ja on Hans Eichennbergerin suunnittelema. Hyllyt ovat House Doctorilta.

Pe­lot­to­mia ko­kei­lu­ja

Jo­nil­la ei ole vah­vaa in­to­hi­moa si­sus­tuk­seen ja Mi­ran­da on­kin saa­nut to­teut­taa pe­lot­to­mia ko­kei­lu­jaan ja vah­vo­ja vais­to­jaan.

– Ker­roin jo heti suh­teem­me alus­sa, et­tä olen sit­ten sel­lai­nen ”hul­lu koti-ih­mi­nen”, jol­la on vah­va vi­sio. Jo­nil­le tämä so­pii mai­ni­os­ti ja hän on tyy­ty­väi­se­nä vain to­den­nut, et­tä kii­tos, kun meil­lä on kau­nis koti, Mi­ran­da sa­noo.

Mi­ran­da miet­tii han­kin­to­jen pit­käi­käi­syyt­tä ja pyr­kii ir­ti val­miis­ta tyy­li­re­sep­teis­tä.

– Si­sus­ta­mi­ses­sa, vaat­teis­sa ja mu­sii­kis­sa yri­tän ol­la ju­miu­tu­mat­ta yh­teen gen­reen ja ol­la vä­lit­tä­mät­tä sii­tä, on­ko kaik­ki sa­maa ai­ka­kaut­ta tai on­ko jo­kin cool. Toi­nen to­del­la tär­keä asia on ym­pä­ris­tö­ar­vot. Jos en näe pit­kää tu­le­vai­suut­ta se­cond­han­dil­la, en han­ki si­tä­kään.

Yk­si Mi­ran­dan vah­vois­ta vi­si­ois­ta on ol­lut Togo-soh­va. Se tuli eteen asun­toil­moi­tuk­ses­sa vii­ti­sen vuot­ta sit­ten ja jäi eri­koi­se­na mie­leen. Sit­tem­min Mi­ran­da tut­ki suun­nit­te­lu­ta­lo Lig­ne Ro­set’ta sekä soh­van suun­nit­te­li­jaa Mic­hel Du­ca­ro­y­ta ja tuli sii­hen tu­lok­seen, et­tä top­pa­tak­ki­mai­nen soh­va on to­del­la­kin ai­kaa kes­tä­vä iko­ni.

– Ha­lu­sin hank­kia tä­hän ko­tiin vain sel­lai­sia asi­oi­ta, jot­ka kul­ke­vat ai­na mu­ka­nam­me, vaik­ka koti vaih­tui­si­kin, Mi­ran­da pai­not­taa.

Makuuhuone on aikoinaan liitetty asuntoon taloyhtiön vanhan hiilikellarin tilasta rakentamalla. Käynti tunnelmalliselle terassille kulkee makuuhuoneen kautta. Oven vieressä on odottamassa kierrätyssilkistä valmistettu aamutakki.

Sees­tei­nen tun­nel­ma

Mi­ran­da ker­too ha­lu­a­van­sa si­sus­tuk­seen ker­rok­sel­li­suut­ta. Hän kyl­lä ihai­lee vä­rik­käi­tä ko­te­ja, mut­ta on huo­man­nut, et­tä omas­sa ym­pä­ris­tös­sä le­vol­li­suus ja sees­tei­syys tun­tuu hy­väl­tä.

Ny­kyi­ses­sä ko­dis­sa lois­taa pa­raa­ti­pai­kal­la kui­ten­kin veh­re­än vih­reä vä­ri­pilk­ku, viha-rak­kaus­suh­teen koh­de – kaa­ke­liu­u­ni.

– ”Van­ha rou­va” tai ”vih­reä mörs­sä­ri”, niin kuin sitä usein kut­sun, on luul­ta­vas­ti Tu­run kaa­ke­li­teh­taan Voi­kuk­kau­u­ni tai hiu­kan vas­taa­va Ara­bi­an mal­lis­tos­ta. Pi­dän vä­reis­tä ja kaa­ke­liu­u­neis­ta, mut­ta en suo­raan sa­no­en ra­kas­tu­nut tä­hän, Mi­ran­da ker­too.

Kaa­ke­liu­u­nit ovat Mi­ran­dan in­to­hi­mo. Hän on lu­es­kel­lut nii­tä kä­sit­te­le­viä mais­te­rin­töi­tä ja res­tau­roin­ti­ar­tik­ke­lei­ta sekä goog­lan­nut lo­put­to­mas­ti. Vii­me vuo­det hä­nen ko­dis­saan on ol­lut tu­li­si­ja.

– Jos tu­li­si lot­to­voit­to, en epä­röi­si vaih­taa tä­hän tois­ta ju­gen­duu­nia. Tun­nis­tai­sin myös unel­mie­ni uu­nin heti. Se oli­si pyö­reä nurk­ka­kaa­ke­liu­u­ni, hil­li­tym­män vä­ri­nen ja ko­ris­tel­lum­pi. Ny­kyi­sen myi­sin tie­ten­kin jol­le­kin juu­ri tä­hän ihas­tu­neel­le, Mi­ran­da sa­noo.

Pihan ja Huvilakujan suuret puut, istutukset ja pihapiiriin uskaltautuvat uteliaat eläimet luovat ympärilleen kodikasta tunnelmaa.

Te­ras­si kes­kel­lä kau­pun­kia

Ul­lan­lin­nan alue on ol­lut juu­ri sitä mitä Mi­ran­da on toi­vo­nut ja on­kin nyt kan­ta­kau­pun­gin asuin-alu­eis­ta rak­kain. Sen te­ke­vät rau­hal­li­nen mil­jöö, kau­nis ark­ki­teh­tuu­ri sekä me­ren lä­hei­syys.

Ja en­tä se te­ras­si, jo­hon asuk­kaat en­si­sil­mäyk­sel­lä ihas­tui­vat?

– Te­ras­sil­la suo­ras­taan asu­taan läm­pi­mä­nä vuo­de­nai­ka­na! Vii­kon­lop­pui­sin syöm­me siel­lä aa­mi­ai­sen au­rin­gos­sa. Il­lal­la töi­den jäl­keen te­ras­sil­la seu­ra­taan Hu­vi­la­ku­jan elä­mää, kat­sel­laan jä­nik­siä, sii­le­jä ja mus­ta­ras­tai­ta. Te­ras­sie­lä­mä on myös koi­rien mie­leen.

Asukkaiden rakastamalla terassilla on Hayn Palissade -kalusteet.