Heidi Lehto on visuaalisen alan yrittäjä. Oma intohimo on kivi­jalka­liikkeissä ja kaupunkikeskustojen kehittämisessä. Uusin tutkimus paljastaa yritykseen rakastumisen kaavan.

Van­han, työ­lään ja kir­ja­van oma­ko­ti­ta­lon jäl­keen vas­ta­re­mon­toi­tu 50-lu­vun ker­ros­ta­lo­ko­ti Jy­väs­ky­län kes­kus­tas­sa tun­tui huo­let­to­man iha­nal­ta. Val­koi­nen keit­tiö ja val­koi­set, si­le­ät sei­nät jo­kai­ses­sa huo­nees­sa lu­mo­si­vat sär­mäl­lä siis­tey­del­lään. Asun­toa myy­tiin kak­si­o­na, mut­ta näim­me heti mie­les­säm­me, mi­ten 107-ne­li­öi­seen asun­toon si­joi­te­taan hel­pos­ti vii­si­hen­ki­nen per­he. To­taa­li­nen tyy­lin ja mai­se­man muu­tos tun­tui kieh­to­val­ta aja­tuk­sel­ta ja teim­me asun­nos­ta roh­ke­an tar­jouk­sen. Kun tar­jous hy­väk­syt­tiin vie­lä sa­ma­na il­ta­na, ryh­dyin hä­dis­sä­ni mit­taa­maan, et­tä mah­tu­vat­ko las­ten sän­gyt to­del­la huo­nei­siin si­ten kuin ne oli puo­li­huo­li­mat­to­mas­ti aja­tel­tu.

Vaa­te­kaap­pe­ja pi­täi­si li­sä­tä heti ja yk­si vä­li­sei­nä ra­ken­taa. Sel­lai­set ju­tut ovat kui­ten­kin meil­le vain pik­ku­hom­mia oma­ko­ti­ta­lon sa­la­o­jien kai­va­mi­sen jäl­keen. Mie­les­sä al­koi siin­tää kuva sel­ke­äs­tä ja ava­ras­ta si­sus­tuk­ses­ta siis­ti­pin­tai­ses­sa ker­ros­ta­lo­ko­dis­sa.

Olohuoneessa takan vieressä divaanisohvalla on kodin halutuin paikka. – Siinä pötkötellessä voi nähdä kaikki asunnossa liikkuvat ja eteisestä sisään tai ulos kulkevat.

Lapiot tulivat erään pöytäkaupan kaupantekijäisinä. Kerrostalokodissa niille ei ole käyttöä eli ne nostettiin juhlallisesti ”kaapin päälle pölyttymään”.

Puo­li­son siu­naa­mat löy­döt

Idea gal­le­ri­a­mai­sen val­koi­ses­ta ko­dis­ta oli kui­ten­kin jo läh­tö­koh­tai­ses­ti ai­ka ab­sur­di, sil­lä me mo­lem­mat ra­kas­tam­me kirp­pu­to­reil­la ma­lek­si­mis­ta ja ta­ri­noi­ta ta­va­roi­den ym­pä­ril­lä. Lä­het­te­lem­me toi­sil­lem­me ku­via esi­neis­tä, jot­ka voi­si­vat ol­la ki­vo­ja ko­tiim­me. Mat­koil­la et­sim­me en­sim­mäi­se­nä pai­kal­li­set kirp­pu­to­rit ja van­han ta­va­ran myy­mä­lät.

Minä oh­jaan si­sus­tuk­sen suu­ria lin­jo­ja, mut­ta Simo on lois­ta­va ta­va­ra­bon­ga­ri ja teh­nyt mo­net ko­din par­haim­mis­ta löy­döis­tä. Simo ai­na sa­noo, et­tä hyvä löy­tö on sel­lai­nen, jol­le minä an­nan siu­nauk­se­ni ja jol­le on ko­dis­sa paik­ka.

Jung Wiener Theater -juliste tilattiin koko jääkaapin oven kokoisena tarrana. – Valkoisia pintoja on laitettu piiloon aika tehokkaasti, mutta kyllä niitä vielä jostain päin kotia löytyy.

Rak­kaat ruu­dut

Val­koi­sel­le keit­ti­öl­le sa­not­tiin hei­pat jo puo­len vuo­den asu­mi­sen jäl­keen. Keit­ti­ös­sä sat­tu­neen vesi­va­hin­gon ta­kia lat­tia piti ava­ta ja uu­sia ko­ko­naan. Muis­sa huo­neis­sa ole­vaa saar­ni­par­ket­tia ei enää löy­ty­nyt eli mei­dän oli pak­ko va­li­ta jo­kin muu vaih­to­eh­to.

Ve­si­va­hin­ko ja evak­ko­a­su­mi­nen heti en­sim­mäi­se­nä ke­sä­nä ot­ti aluk­si pää­hän, mut­ta lo­pul­ta se oli­kin on­nen­pot­ku, sil­lä sain ai­na ra­kas­ta­ma­ni mus­ta­val­koi­sen ruu­tu­lat­ti­an tä­hän­kin ko­tiin. Re­mont­ti­mies to­sin soit­ti mi­nul­le töi­hin ja ky­syi, et­tä on­ko tän­ne työ­maal­le var­mas­ti toi­mi­tet­tu oi­kea lat­tia, kun täs­sä on ruu­tu­ja…

Sa­mas­sa yh­tey­des­sä vaih­det­tiin myös keit­ti­ön ala­kaap­pien ovet ja yli­ta­soi­tet­tiin vä­li­ti­lan vaa­le­at laa­tat pii­loon. Vä­li­ti­la ta­pe­toi­tiin mus­ta­poh­jai­sel­la kuk­ka­ta­pe­til­la ja sen suo­jak­si asen­net­tiin mää­rä­mit­tai­set la­sit. Ala­kaap­pien sok­ke­lei­den ja jal­ka­lis­to­jen maa­laa­mi­nen si­ni­har­maal­la vii­meis­te­li keit­ti­ön uu­den, rä­vä­käm­män il­meen.

Keittiön ilme muuttui totaalisesti, kun lattia ja alakaapistojen ovet vaihdettiin vesivahingon jälkeen. Välitilassa on Nina Campbellin Giverny-tapetti. Ruokailutilan seinän maalisävy etsittiin tapetin lehtien sävyistä. Kattilat roikkuvat seinällä lieden vieressä kullanväriseksi maalatussa reikälevyssä.

Aamupalahuone on keittiön yhteydessä. Huoneen seinät listoitettiin ja maalattiin, lattia uusittiin Heidin lempiväreillä. – Oikeasti tämä on ruokailuhuone, mutta me syömme täällä yleensä vain aamu- ja iltapalat.

Val­kois­ta pin­taa pii­loon

Keit­ti­ön vä­ri­päi­vi­tyk­sen jäl­keen vä­re­jä al­koi va­lua myös mui­hin huo­nei­siin. Erää­nä il­ta­na etei­nen muut­tui val­koi­ses­ta vih­re­äk­si ja ruo­kai­lu­huo­ne sai kaut­taal­taan kel­ler­tä­vän vä­ri­tyk­sen.

Väri­mal­le­ja il­mes­tyi hil­jal­leen vä­hän joka huo­neen oven­pie­liin. Hil­lit­ty­jä, sa­met­ti­sia sä­vy­jä, jot­ka peh­men­tä­vät tun­nel­maa ja an­ta­vat hy­vän taus­tan kier­rä­te­tyil­le ta­va­roil­le.

Si­sus­tus kai­pa­si jo­tain ju­jua, li­sää ta­va­raa ja ta­ri­noi­ta. En ole räis­ky­vien vä­rien ys­tä­vä, mut­ta sä­vy­jä ja sy­vyyt­tä pi­tää ol­la. Sei­nä ker­ral­laan maa­la­sin val­kois­ta pin­taa pii­loon. Val­koi­set sei­nät ei­vät sit­ten­kään ol­leet mei­dän jut­tum­me.

Sininen astiakaappi oli ennen tummaa puuta. Heidi maalasi sen kalkkimaalilla ja vaihtoi vetimiksi seinän väriset posliininupit. Luuta on By Piasista, Heidi sai sen joululahjaksi Simolta. – Luuta ei ehkä ole se romanttisin lahja, mutta persoonallinen ja kiva se on!

Pit­si­ver­ho­jen pa­luu

Las­ten­huo­nei­den sei­niin va­lit­tiin ku­vi­ol­li­set ta­pe­tit ja ma­kuu­huo­neen sei­näl­le nou­si mus­ta­poh­jai­nen ta­pet­ti kul­tai­sil­la ku­vi­oil­la. Kirp­pu­to­reil­ta kan­net­tiin ko­tiin li­sää ta­va­raa ja ik­ku­noi­hin ­han­kin pit­si­ver­hot. Kah­den vuo­den asu­mi­sen jäl­keen si­sus­tus näyt­ti jok­seen­kin sa­man­lai­sel­ta kuin van­has­sa ko­dis­sa, mut­ta eri ta­va­roil­la.

Use­am­man ker­ran olen kau­his­tu­nut sitä aja­tus­ta, et­tä olem­me myy­neet jon­kin ki­van ta­va­ran pois muu­ton yh­tey­des­sä. Em­me ole iki­nä ke­räil­leet muo­toi­lua, vaan in­nos­tum­me enem­män vaik­ka­pa van­hois­ta työ­ka­luis­ta. De­sig­ne­si­nei­tä oli­si hel­pom­paa löy­tää uu­des­taan vaik­ka net­ti­huu­to­kau­pois­ta, mut­ta esi­mer­kik­si van­haan Kal­len mä­ti­tah­na -mai­nos­ju­lis­tee­seen on han­ka­lam­pi tör­mä­tä enää iki­nä uu­des­taan.

Muhkea Päiväpeitto ommeltiin kasaan yksittäisistä koriste­tyynyistä. – Ompelin päivä­peiton kevyellä kotikoneella. Ainakin viisi neulaa katkesi, mutta periksi ei anneta ja valmista pitää tulla heti, jos hyvä idea hyrrää päässä. Helmeä muistuttava katto­valaisin on lähtöisin Jyväskylän kaupungin­talon katosta. Se on kiertänyt tähän kotiin keuruulaisen Aikavelhot-myymälän kautta. Hevoskynttilänjalat talon­poikaiskaapin päällä ovat Heidin itse tekemiä. Suomen armeijan rotevassa palttoo­henkarissa roikkuu hiihto­kisoista tuttu numerolappu.

Toffeenruskea Kilta-tuoli katsoo suoraan sisääntuloon. Sohvatyyny on sidottu liukkaalle tuolille nahkavyöllä.

Jous­ta­vat ne­li­öt

Asun­non huo­ne­ja­ko on ko­ke­nut vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa mo­nia muu­tok­sia. Vä­lil­lä se on ol­lut lii­ke­ti­la­na, ja ma­kuu­huo­neen sei­nän ta­ka­na ole­va kak­sio on jos­kus ol­lut osa tätä asun­toa. Me olem­me teh­neet asun­toon vain yh­den vä­li­sei­nän, tyt­tö­jen ma­kuu­huo­nei­den vä­liin. Sei­nä teh­tiin lat­ti­an pääl­le, eli sen pur­ka­mi­nen on­nis­tuu tar­vit­ta­es­sa hel­pos­ti. Mo­lem­mil­le puo­lil­le sei­nää jää ta­san kym­me­nen ne­li­ön ko­koi­set huo­neet, ja sei­nän ylä­o­saan teh­dys­tä ik­ku­nas­ta valo kul­kee mo­lem­piin huo­nei­siin.

Van­hin tyt­tä­rem­me piti aluk­si huo­net­taan ny­kyi­ses­sä ruo­kai­lu­ti­las­sa, mut­ta asuu nyt jo omas­sa ko­dis­saan.

Olo­huo­neen yh­tey­des­sä ole­vas­ta kir­jas­to­huo­nees­ta ra­jat­tiin la­si­liu­kuo­vil­la van­hem­mil­le näp­pä­rän ko­koi­nen ma­kuu­huo­ne, jon­ne li­sät­tiin koko sei­nän mit­tai­set liu­kuo­vi­kaa­pit.

Pa­ras­ta täs­sä ko­dis­sa on, kun avaa olo­huo­neen rans­ka­lai­sen par­vek­keen oven ja ka­tu­soit­ta­jan sä­ve­let kii­pe­ä­vät ylös ki­vi­sei­niä ja täyt­tä­vät koko asun­non. Ker­ros­ta­lo­a­su­mi­nen kes­kus­tas­sa to­del­la on ai­ka huo­le­ton­ta!

Ansan huoneesta pääsee parvekkeelle. Seinällä on Sandbergin Pine-tapetti. Lähes koko seinän mittainen rivi Ivar-kaappeja maalattiin tapetin pohjaväriä mukaillen. Metallinen tuoli on roskalavalöytö.

Armin huoneessa pitävät vahtia iso jääkarhu ja kultainen pupu. Yöpöytänä toimiva vanha jakkara on pisimpään perheen mukana kulkenut huonekalu. Simo löysi sen aikoinaan hylättynä opiskelija-asuntonsa kellarivarastosta Tampereelta.