Henna-Maria työskentelee visuaalisella alalla graafikkona, ja hänellä oli moderni, selkeä ja harmoninen puutarha toiveissa.

Karvasilkkiyrtti hemmottelee pölyttäjiä. Se kestää hyvin kuivuutta ja aurinkoa ja houkuttaa kimalaisia, mehiläisiä ja päiväperhosia.

Voi­mak­kaan pu­nai­nen, suo­ra­lin­jai­nen ki­vi­ta­lo hät­käh­dyt­tää en­si­nä­ke­mäl­lä. Läm­pi­män sä­vyi­nen talo is­tuu met­sän­reu­naan ja naa­pu­rus­ton mui­den ta­lo­jen hen­keen kui­ten­kin eri­no­mai­ses­ti. Vih­re­än rin­nal­la pu­nai­nen tun­tuu voi­mak­kaal­ta kont­ras­til­ta, mut­ta kas­vil­li­suus ko­ros­taa kau­niis­ti ta­lon vä­riä. Pu­nai­nen saa taas vih­re­än puu­tar­han lois­ta­maan. Vas­ta­vä­rien yh­dis­tel­mäs­sä on vah­va tun­nel­ma.

Kun elet­tiin vuot­ta 2011, ta­lon omis­ta­jat Hen­na-Ma­ria Leh­ti­nen ja Jere Lindst­röm haa­vei­li­vat uu­des­ta ko­dis­ta, joka oli­si sel­ke­ä­lin­jai­nen val­koi­nen ki­vi­ta­lo. Kah­den koi­ran omis­ta­jien kri­tee­ri­nä oli myös oma piha.

He päät­ti­vät läh­teä il­man so­vit­tua ta­paa­mis­ta vil­kai­se­maan lä­hel­le val­mis­tu­vaa pa­ri­ta­loa, mut­ta sat­tu­mal­ta pai­kal­la oli myös ra­ken­nut­ta­ja. Talo oli vie­lä vii­meis­te­lyä vail­la, mut­ta ra­ken­nut­ta­ja esit­te­li sen heil­le mie­lel­lään.

Hen­na-Ma­ria ja Jere ihas­tui­vat ta­loon ja sen si­jain­tiin. Omaa met­sään ra­jau­tu­vaa pi­haa­kin oli juu­ri so­pi­vas­ti.

– Olin aluk­si jär­kyt­ty­nyt ta­lon vä­ris­tä. Oli­sin ha­lun­nut val­koi­sen ki­vi­ta­lon, mut­ta naa­pu­ri oli saa­nut päät­tää vä­rin. Nyt olen ää­rim­mäi­sen tyy­ty­väi­nen voi­mak­kaan pu­nai­seen. Vä­ris­sä on voi­maa ja ko­dik­kuut­ta, ker­too Hen­na-Ma­ria.

Metsänreunassa puutarhan kasvillisuus yhdistyy lempeästi luontoon.

Hurmesilkkiheinä Red Baron

Eh­dot puu­tar­hal­le

Pa­ri­ta­lon tont­ti aset­ti pi­han ra­ken­ta­mi­sel­le haas­tei­ta. Ta­lon taak­se, met­sän lai­taan jäi vino kol­mi­on muo­toi­nen alue ja ta­lon lai­dal­ta koh­ti naa­pu­rin ra­jaa on jyrk­kä pu­do­tus. Pi­han ko­ko­kin oli kom­pak­ti, 565 ne­li­ö­met­riä. Va­lin­to­ja oli teh­tä­vä, jot­ta kaik­ki tar­peel­li­nen saa­tiin mah­du­tet­tua.

Al­kuun Hen­na-Ma­ria is­tu­tus­ke­li ta­ka­pi­hal­la, kat­se­li ja hah­mot­te­li puu­tar­haa. Vaik­ka Hen­na-Ma­ria on vi­su­aa­li­nen ih­mi­nen ja työs­ken­te­lee graa­fik­ko­na, oli puu­tar­han ra­ken­nus­töi­den aloit­ta­mi­nen vai­ke­aa.

– En tien­nyt, mitä pi­han kans­sa pi­täi­si teh­dä.

Vä­hi­tel­len haa­veis­ta kir­kas­tui te­ras­si, jon­ka si­jain­ti oli sel­vä. Se oli ta­lon sei­nus­tal­la, joka avau­tuu län­teen. Lu­vas­sa oli­si il­ta­va­loa ja nä­ky­miä met­sään. Vä­hi­tel­len muut­kin toi­veis­sa ole­vat ele­men­tit al­koi­vat hah­mot­tua.

– Ha­lu­sin ta­ka­pi­hal­le per­go­lan, sä­leik­köä, suo­jaa­vaa ai­taa ja tie­tys­ti kas­ve­ja. Tein mood bo­ar­din ma­te­ri­aa­leis­ta ja kas­veis­ta, ja otim­me avuk­si suun­nit­te­li­jan, joka teki pi­has­ta eh­do­tuk­sen. Sit­tem­min suun­ni­tel­ma on elä­nyt ja olem­me teh­neet omia rat­kai­su­ja, Hen­na-Ma­ria ker­too.

Puuterassin laidalla, aurinkoisella paikalla on kuivuutta kestävä ja helppo-hoitoinen havujen ja kivien alue.

Jaloängelmän keveä kasvusto kohoaa muita perennoja korkeammalle ja on kuin kukkapitsiverho.

Sel­kei­tä lin­jo­ja

Työ aloi­tet­tiin ta­ka­pi­has­ta, maan ko­rot­ta­mi­ses­ta ja ta­soit­ta­mi­ses­ta, jol­loin ta­ka­pi­hal­le tuli sel­keä ja ta­sai­nen alue. Hen­na-Ma­ria ja Jere läh­ti­vät te­ke­mään is­tu­tus- ja olei­lu­a­lu­ei­den ja kul­ku­reit­tien ra­jauk­sia suun­nit­te­li­jan eh­do­tel­man mu­kaan. Sel­ke­ät lin­jat ja graa­fi­nen tyy­li so­pi­vat ta­lon tun­nel­maan ja myös pa­ris­kun­nan aja­tuk­siin.

– Al­kuun kan­noim­me ta­ka­pi­hal­le rin­net­tä ylös mul­lat, be­to­ni­laa­tat, ki­vi­tuh­kan ja te­ras­si­lau­dat. Vaik­ka tyk­kääm­me te­ke­mi­ses­tä, oli­han sii­nä hom­maa, ker­too Jere pi­ha­ra­ken­ta­mi­sen al­ku­vai­heis­ta.

Lehtien purppura sekä ruosteen ja poltetun oranssin sävyt nousevat esiin vihreydestä. Hayn Hee-tuolit ovat ilmavat, mutta tukevat istua.

Vas­ta­vä­rien vieh­keyt­tä

Is­tu­tu­sa­lu­eet aset­tui­vat luon­te­vas­ti met­sän reu­naan ja rin­tee­seen. Hen­na-Ma­ria ha­lu­si puu­tar­haan­sa rau­hal­lis­ta tun­nel­maa, sees­tei­syyt­tä, val­koi­sin ku­kin kuk­ki­via kas­ve­ja ja vih­reyt­tä.

Yl­lät­tä­en val­koi­set ku­kat vaih­tui­vat läm­pi­miin sä­vyi­hin ja vas­ta­vä­rei­hin.

– Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Chel­sea Flo­wer Show’n ku­via nä­kyi leh­dis­sä ja so­mes­sa. Orans­sit, läm­pi­mät ruos­teen sä­vyt ja ko­ral­li tun­tui­vat yh­täk­kiä mi­nus­ta kieh­to­vil­ta. Ne myös so­pi­vat eri­no­mai­ses­ti voi­mak­kaan pu­nai­sen ta­lon kans­sa.

Tar­ha­kel­luk­ka To­tal­ly Tan­ge­ri­ne tai­si ol­la en­sim­mäi­nen orans­si­kuk­kai­nen kas­vi, jon­ka Hen­na-Ma­ria is­tut­ti puu­tar­haan­sa.

– Se on edel­leen suo­sik­ki­ni.

Orans­sia heh­kuu myös per­go­lan ruuk­kuis­tu­tuk­sis­sa, jois­sa be­go­nia Glo­wing Em­bers ja ko­mea kan­na kuk­ki­vat suu­ris­sa ruu­kuis­sa. Ruuk­kuis­tu­tus­ten kas­ve­ja Hen­na-Ma­ria tal­vet­taa au­to­tal­lis­sa, ja kan­na on­kin ko­mis­tu­nut vuo­si vuo­del­ta.

Orans­sil­le luo sä­hä­kän li­sän pie­ni ri­paus vas­ta­vä­riä, si­ni­seen ja vi­o­let­tiin sä­vyt­ty­vää vii­leyt­tä. Ja­lo­än­gel­män ku­kin­ta tuo mie­leen ke­ve­än pit­si­ver­hon. Köyn­nös­kuu­sa­ma kii­pe­ää hu­ma­lan kera per­go­lan har­ja­te­räs­tu­kea pit­kin. Köyn­nök­set tuo­vat per­go­laan oi­van leh­vä­suo­jan.

– Puu­tar­han vih­reys ko­ros­taa pu­nais­ta ta­loa ja yh­dis­tel­mä on voi­ma­kas. Taas ol­laan vas­ta­vä­reis­sä.

Corten-teräksiset reunukset rajaavat istutusalueita. Etualalla vasemmalla kukkivat tummalehtinen isomaksaruoho Karlfunkelstein ja kuunlilja, taaempana korkea oranssikukkainen, kirjavalehtinen kanna Durbar, joka talvehtii autotallissa. Oikealla pyöreässä altaassa on rungollinen purppuraheisi Diabolo ja sen juurella isorikkoa.

Ti­laa ko­kei­luil­le

Piip­pu­köyn­nös ku­rot­tau­tuu ta­lon sei­nus­tal­la koh­ti kor­keuk­sia har­ja­tu­ki­verk­koa vas­ten. Pie­nel­lä pi­hal­la köyn­nök­set tar­jo­a­vat rei­lus­ti vih­reyt­tä. Puu­tar­has­sa on so­pi­vas­sa mää­rin ha­vu­kas­ve­ja ja ko­ris­te­pen­sai­ta mut­ta myös kuk­ki­via pe­ren­no­ja. Hen­na-Ma­ria haa­vei­lee at­sa­le­a­rin­tees­tä met­sän­reu­naan ja muu­ta­mis­ta uu­sis­ta ha­vu­kas­veis­ta.

Nyt on me­neil­lään ko­kei­lu­kau­si. Jos uu­del­le tai­mel­le ei löy­dy paik­kaa, kai­vaa Hen­na-Ma­ria jo­tain pois. Ys­tä­vät toi­mi­vat mie­lel­lään kas­vi­si­joit­ta­ji­na, kun Hen­na-Ma­ria in­tou­tuu vaih­ta­maan kas­ve­ja.

– Hyö­ty­kas­ve­ja kas­va­tam­me mal­til­li­ses­ti. Met­sän­reu­nas­sa kas­vaa muu­ta­ma pen­sas­mus­tik­ka. Mah­tuu tän­ne myös muu­ta­mia yrt­te­jä ja val­ko­si­pu­lia. Pää­o­sas­sa on kui­ten­kin es­te­tiik­ka, Hen­na-Ma­ria sa­noo.

Puu­tar­ha on Hen­na-Ma­ri­an in­to­hi­mo, mut­ta Je­re­kin saa puu­tar­has­ta osan­sa. Hän on seu­ra­na puu­tar­ha­myy­mä­löis­sä ja tai­mis­tol­la, ja Hen­na-Ma­ria ky­syy ai­na Je­ren mie­li­pi­det­tä,

– Lau­an­tai­aa­mui­sin Hen­na-Ma­ria ky­syy, läh­de­tään­kö tai­mis­to­kier­rok­sel­le. Osaan jo vuo­sien ko­ke­muk­sel­la odot­taa ky­sy­mys­tä, Jere nau­raa.

Haave valkoisesta kivitalosta valkoisten kukkien puutarhan kera vaihtui punaoranssiin taloon ja lämpimissä sävyissä hehkuvaan puutarhaan.