Lem­pi­paik­ka­ni on jos­sain ko­din ja puu­tar­han vä­lis­sä. Ra­kas­tan kaik­kea kau­nis­ta, mikä kas­vaa. Ke­säl­lä vie­tän suu­rim­man osan ajas­ta­ni ul­ko­na. Vil­je­len pien­tä hyö­ty­puu­tar­haa kau­pun­gis­sa­kin: si­sä­pi­han vil­je­ly­laa­ti­kos­sa kas­vaa enim­mäk­seen yrt­te­jä.

Puutarhatyökalut ovat kovassa käytössä. Helsingin keskustassa minulla on viljelylaatikoita taloyhtiömme sisäpihalla.

Hanna Linnakko

Si­sus­tus­tyy­li­ni on mo­nes­sa mie­les­sä lin­ja­ton. Ko­dis­sa­ni on eri­tyy­li­siä esi­nei­tä eri ai­ka­kau­sil­ta, ja si­sus­tus elää jat­ku­vas­ti. Poh­jois­mai­nen elä­män­tyy­li nä­kyy ko­din käy­tän­nöl­li­syy­des­sä ja luon­non­lä­hei­syy­des­sä. Ko­ti­ni si­sus­tus hel­pot­taa ja juh­lis­taa ar­ki­sia as­ka­rei­ta ja ri­tu­aa­le­ja.

Monet lempiesineistäni ovat arkisia, kauniita käyttöesineitä: leikkuulauta, leipälauta ja puukulhot.

Hanna Linnakko

Si­sus­tus­pa­hee­ni on aja­tus sii­tä, et­tä kai­ken pi­täi­si ai­na ol­la siis­tiä ja puh­das­ta var­sin­kin, jos joku tu­lee ky­lään. Ha­lu­ai­sin ol­la pa­rem­min si­nut sen kans­sa, et­tä elä­mä on vä­lil­lä sot­kuis­ta ja et­tä on ok, et­tä se hei­jas­tuu ko­tiin­kin.

Pidän erityisesti Arabian vanhoista kukkaruukuista, koska ne ovat erinomaisia käytössä ja kaiken lisäksi kauniita.

Hanna Linnakko

Rak­kain esi­nee­ni on jo­kin päi­vit­täi­nen käyt­tö­e­si­ne: Mi­gu­el Milán suun­nit­te­le­ma Ces­ta-va­lai­sin, Du­a­li­tin lei­vän­paah­din, pui­set sa­laat­ti­kul­hot, Sa­mu­jin leik­kuu- ja lei­pä­lau­dat tai van­hat Ara­bi­an kuk­ka­ruu­kut sekä kä­sin­maa­la­tut mu­kit ja kul­hot. Hy­vin toi­mi­vat ja kau­niis­ti val­mis­te­tut käyt­tö­e­si­neet te­ke­vät ta­val­li­sis­ta het­kis­tä eri­tyi­siä.

Cesta-valaisin on mieleinen, koska siitä tulee erityisen kaunis valo. Valon määrää voi säädellä himmentimellä.

Hanna Linnakko

Ren­tou­dun käy­mäl­lä sau­nas­sa tai kyl­vys­sä ja kok­kaa­mal­la yh­des­sä mie­he­ni kans­sa. Yh­des­sä syö­mi­nen on hel­poin tapa yl­lä­pi­tää so­si­aa­lis­ta elä­mää ja per­he­suh­tei­ta eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun kai­kil­la on ta­hoil­laan kii­ret­tä. Yh­tei­nen il­lal­li­nen ank­ku­roi ja rau­hoit­taa päi­vän.

Asioita, jotka tekevät kodin -kirjassani pohdin mistä syntyvät kodikkuus, hyvä olo ja viihtyisyys.

Hanna Linnakko

En luo­pui­si rak­kais­ta ko­toi­sis­ta ta­vois­ta: kynt­ti­löi­den sy­tyt­tä­mi­ses­tä joka il­ta, la­ka­noi­den si­lit­tä­mi­ses­tä ja vaih­ta­mi­ses­ta, vuo­tees­sa lu­ke­mi­ses­ta tai aa­mu­kah­vin keit­tä­mi­ses­tä ja juo­mi­ses­ta rau­has­sa.

Vä­ri­ni ovat si­dok­sis­sa vuo­de­nai­kaan. Ke­vääl­lä kai­paan kaik­kea vaa­le­aa, rai­kas­ta ja luon­non­lä­heis­tä. Syk­syl­lä ja tal­vel­la tum­mem­mat sä­vyt ja run­saam­mat teks­tuu­rit tuo­vat ko­tiym­pä­ris­töön läm­pöä ja loh­tua. Nii­tä tar­vi­taan ka­rus­ta vuo­de­na­jas­ta sel­vi­ä­mi­seen.

Matkatuliaisina mukaani tarttuu usein käyttötekstiilejä. Ne tuovat arkeen muistoja matkoilta ja niitä on helppo tuoda kauempaakin.

Hanna Linnakko

Rak­kain mai­se­ma­ni on lap­suu­des­ta­ni tut­tu suo­ma­lai­nen saa­ris­to­mai­se­ma – ja toi­saal­ta Ita­li­as­sa omal­ta pi­hal­ta au­ke­a­va veh­reä, kuk­ku­lai­nen nä­ky­mä. Pel­lois­ta, puis­ta ja vuo­ris­ta ra­ken­tu­va tilk­ku-täk­ki­mai­se­ma on tyy­pil­li­nen Marc­hen alu­eel­le.

Hanna Linnakko