Artikkeli
Laura Annala maalaa valoa ja väriä, elämisen riemua.

Laura Annala maalaa valoa ja väriä, elämisen riemua.

Tuukka Kiviranta

Jaa­na Ki­vi­pel­to-Tulk­ki ku­vat Tuuk­ka Ki­vi­ran­ta

Taiteilija Laura Annalan tyyliin kuuluvat palavat värit

Kun vakava sairaus muutti kaiken, taiteilija Laura Annala ilmaisi alkuun taiteella tunteita, joille ei ollut sanoja. Nyt hän kokee olevansa juuri oikeassa paikassa: maalaa elämisen riemua ja polkee tutkimuksen hyväksi.

Uh­kea ja roh­kea pu­nai­nen on vä­ri­ni juu­ri nyt. Se on osa nai­seu­te­ni löy­tä­mis­tä.

Löy­sin tai­teen ai­vo­syö­pään sai­ras­tu­mi­sen myö­tä. Tai­de on ai­na ol­lut mi­nus­sa, mut­ta olin teh­nyt uraa ja to­teut­ta­nut luo­vuut­ta­ni toi­saal­la. Syö­vän myö­tä jou­duin luo­pu­maan yri­tyk­ses­tä­ni. Kun äi­ti­ni näki, mi­ten yri­tin piir­tää, mut­ta sai­rau­des­ta joh­tu­van her­mo­vau­ri­on ta­kia sii­tä ei tul­lut mi­tään, hän sa­noi, et­tä nyt ha­e­taan iso­ja pens­se­lei­tä, kan­kai­ta ja vä­re­jä. Mie­tin, et­tä osaan­ko ja us­kal­lan­ko. Pää­tin an­taa men­nä. Kaik­ki tai­to ja tie­to ovat meis­sä. Olen maa­lan­nut asi­oi­ta, joil­le mi­nul­la ei ole ol­lut sa­no­ja. Nyt maa­laan va­loa ja vä­riä, elä­mi­sen rie­mua.

Lundian hylly on täyttynyt legoilla ja peleillä. Olen todennut helpommaksi säilyttää leluja olohuoneessa, kun siellä poikamme kuitenkin haluaa leikkiä.

Lundian hylly on täyttynyt legoilla ja peleillä. Olen todennut helpommaksi säilyttää leluja olohuoneessa, kun siellä poikamme kuitenkin haluaa leikkiä.

Mi­nun vä­re­jä­ni ovat pa­la­vat vä­rit, sa­moin sel­lai­set, jot­ka miel­le­tään ris­ti­rii­tai­sik­si kes­ke­nään. Ne he­rät­tä­vät kiin­nos­tuk­se­ni. Uh­kea ja roh­kea pu­nai­nen on vä­ri­ni juu­ri nyt. Se on osa nai­seu­te­ni löy­tä­mis­tä.

Onnentuoja-teoksen ostin odottaessani Fransia. Ann-Kristin Passin maalaukseen tiivistyy odotusajan onni ja ilo.

Onnentuoja-teoksen ostin odottaessani Fransia. Ann-Kristin Passin maalaukseen tiivistyy odotusajan onni ja ilo.

Hy­myn huu­lil­le­ni tuo hul­mu­har­jai­nen vaa­le­an­pu­nai­nen poni te­ok­ses­sa On­nen­tuo­ja. Ras­kaa­na ol­les­sa­ni ajoin ai­na sa­man tai­de­liik­keen ohi, kat­soin tau­lua ja lo­pul­ta han­kin sen. Maa­lauk­seen tii­vis­tyy odo­tuk­sen on­ni. Tai­de tuo loh­tua ja iloa. Se on myös sil­ta su­ku­pol­vien vä­lil­lä. Sik­si tär­kei­tä ovat iso­van­hem­mil­ta pe­ri­tyt tau­lut. Ne kan­ta­vat muis­ti­jäl­kiä. Elä­mäs­tä jää jäl­kiä muu­ten­kin.

Sain sormuksen lahjaksii pojaltani Fransilta. Siinä on sydämiä ja kaksi ihmistä.

Sain sormuksen lahjaksii pojaltani Fransilta. Siinä on sydämiä ja kaksi ihmistä.

Koti on paik­ka elä­mäl­le, kai­ken run­ko. Pi­dän siis­tey­des­tä, mut­ta en ole ko­vin­kaan tark­ka tai jär­jes­tel­mäl­li­nen.

Aar­tee­ni on po­jal­ta­ni, vii­si­vuo­ti­aal­ta Fran­sil­ta saa­ma­ni sor­mus. Olim­me ke­sä­reis­sul­la Pun­ka­har­jul­la, kun Frans pyy­si kah­ta eu­roa. Hän oli huo­man­nut le­lu­au­to­maa­tin ja siel­lä tie­tyn ju­tun. Sain lah­jak­si sor­muk­sen, jos­sa on sy­dä­men si­säl­lä kak­si ih­mis­tä. Se oli lii­kut­ta­va lah­ja.

Sielunmaisemani on lakeudella. Lapuanjoen yli vie silta lapsuudenkotiini ja kutomoomme.

Sielunmaisemani on lakeudella. Lapuanjoen yli vie silta lapsuudenkotiini ja kutomoomme.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on La­keu­del­la. Pyö­räi­len nel­jä tai vii­si ker­taa vii­kos­sa. Pyö­räi­lyn löy­sin vii­me ke­sä­nä, kun sain sii­tä avun kroo­ni­seen mig­ree­niin. Aja­mal­la ke­rään Syö­pä­sää­ti­öl­le va­ro­ja syö­pä­tut­ki­muk­seen #iri­de­for­can­cer-kam­pan­jan kaut­ta. Nuor­ten ai­kuis­ten syö­vis­tä ei ole ko­vin pal­jon tie­toa tar­jol­la. Kun sai­ras­tuin va­jaat vii­si vuot­ta sit­ten, ver­tais­tu­kea ja tie­toa oli vä­hän. Hoi­dot ei­vät ole pa­hin­ta, vaan elä­män krii­siy­ty­mi­nen.

Työhuoneeni on turvapaikkani. Seinällä oleva maalaus kulkee työnimellä Blue, lattialla Riviera Baby.

Työhuoneeni on turvapaikkani. Seinällä oleva maalaus kulkee työnimellä Blue, lattialla Riviera Baby.

Tuukka Kiviranta

Lem­pi­paik­ka­ni on työ­huo­nee­ni Van­han Pau­kun kult­tuu­ri­kes­kuk­ses­sa tääl­lä La­pu­al­la. Tämä on van­ha pat­ruu­na­teh­das, jos­sa oli tu­hoi­sa rä­jäh­dys vuon­na 1976. Koen ai­na ole­va­ni tur­vas­sa tääl­lä tai­teen ää­rel­lä. Nyt 37-vuo­ti­aa­na olen löy­tä­nyt paik­ka­ni.

Lau­ra An­na­la, 37, on la­pu­a­lais­syn­tyi­nen ja La­pu­al­la per­heen­sä kans­sa asu­va tai­te­li­ja, joka ke­rää Syö­pä­sää­ti­öl­le va­ro­ja syö­pä­tut­ki­muk­seen #iri­de­for­can­cer-kam­pan­jan kaut­ta. Lau­ran te­ok­sia ja tai­dep­rint­te­jä verk­ko­kau­pas­sa lau­raan­na­la.com . Seu­raa­va näyt­te­ly on työn al­la.

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ