To­del­lis­ta kier­rät­tä­mis­tä edus­ta­vat rä­sy­ma­tot tu­li­vat Suo­meen vas­ta pa­ri­sa­taa vuot­ta sit­ten. Sitä en­nen kaik­ki vaat­teet käy­tet­tiin lop­puun ja lump­pu meni pa­pe­ri­te­ol­li­suu­del­le. Mat­to­ja yli­pään­sä käy­tet­tiin pari vuo­si­sa­taa sit­ten vä­hän, sil­lä nuus­kaa­jat syl­jes­ke­li­vät reip­paas­ti. Syl­ky­ku­pit tu­li­vat 1800-lu­vun alus­sa.

Ku­don­ta kuu­lui en­nen pe­rus­tai­toi­hin. Ma­tot oli­vat pää­o­sin it­se teh­ty­jä ja niis­tä saat­toi tun­nis­taa en­ti­set vaat­teen­sa. Ke­säi­sin jopa lap­set sai­vat lei­ka­ta ma­ton­ku­tei­ta ja om­mel­la nii­tä yh­teen. Kaik­ki ku­toi­vat, mut­ta lop­pu­tu­los riip­pui sii­tä, oli­ko te­ki­jäl­lä vä­ri­sil­mää.

Teh­das­val­mis­tei­sia, le­vei­tä ja yk­si­vä­ri­siä rä­sy­mat­to­ja tuli 1970-lu­vul­la. Ma­tot pes­tiin ke­säi­sin pyyk­ki­lai­tu­reil­la, ja män­ty­suo­pa tuok­sui myös kau­pun­geis­sa.