Kuin ho­bit­ti­ky­lä kes­kel­lä met­sää, ajat­te­li Vil­ja näh­des­sään ke­sä­ma­jat en­sim­mäis­tä ker­taa. Vil­ja oli asu­nut ke­sä­ma­jo­jen vie­res­sä, mut­ta ei ol­lut kos­kaan ai­em­min käy­nyt alu­eel­la.

– Ker­ran läh­dim­me ka­ve­ri­ni kans­sa len­kil­le ja löy­sim­me ky­län: ihas­tuin ma­joi­hin heti, Vil­ja ker­too.

Vie­räh­ti vuo­si, ja sit­ten al­koi ta­pah­tua: Vil­jan sil­loi­sen työ­ka­ve­rin äi­ti ha­lu­si myy­dä vä­häl­le käy­töl­le jää­neen ma­jan­sa. Se oli 1950-lu­vun al­ku­pe­räis­kun­nos­sa. Lat­ti­al­la oli eris­tee­nä van­ho­ja sa­no­ma­leh­tiä ja koko mök­ki hai­si vah­vas­ti ho­meel­le.

– Pari vuot­ta ih­met­te­lin, mi­ten sai­sin ro­tis­kos­ta asut­ta­van. Sit­ten pää­tin lait­taa koko ju­tun uu­sik­si.

Muotoiltu terassi noudattelee kallion muotoa. Toiseksi ylimmän portaan alla on kylmäkellari.

Tiu­kat sään­nöt ra­jaa­vat mök­kien koon ja muo­don

Vil­jal­la oli sel­keä vi­sio mö­kis­tä, ja osa ide­ois­ta oli hy­vin­kin len­nok­kai­ta. Ark­ki­teh­ti Noo­ra Kas­si­nen ja ra­ken­ta­ja Fi­lip Kos­ki­nen pi­ti­vät on­nek­si ja­lat maas­sa.

– Jos ei ol­lut help­poa rat­kai­sua, he aut­toi­vat.

Ke­sä­ma­joil­le on tar­kat ra­ken­nus­ta­pa­oh­jeet, jot­ka mää­rää­vät muun mu­as­sa pin­ta-alan ja har­ja­kor­keu­den. Tiuk­ko­jen ra­jo­jen puit­teis­sa piti ol­la luo­va. On­nek­si tyy­li­suun­taa ei ol­lut mää­ri­tel­ty.

– En ha­lun­nut mum­mon­mök­kiä, vaan jo­tain hy­vin mo­der­nia.

Kamiina lämmittää mökin nopeasti ja mahdollistaa ympärivuotisen mökkeilyn. Kamiina on Suomen sisustustakasta. Uudelleen maalattu tuoli on vanhasta mökistä. Kaapisto Kodin1:stä, matto Annon, takkapuukori Jotexista.

Isot ik­ku­nat me­rel­le päin

Van­ha mök­ki avau­tui si­sä­maa­han päin. Vil­jal­le me­ri­nä­kö­a­la oli tär­kein. Sik­si uu­den mö­kin suu­ret ik­ku­nat si­joi­tet­tiin me­rel­le päin ja sal­li­tuis­ta kah­des­ta­tois­ta ne­li­ös­tä otet­tiin kaik­ki ir­ti.

Vil­ja ha­lu­si sat­sa­ta eko­lo­gi­suu­teen ja kes­tä­vyy­teen. Eris­tyk­seen va­lit­tiin eko­vil­laa, ja mök­ki teh­tiin pit­käs­tä ta­va­ras­ta pai­kan pääl­lä. Ark­ki­teh­ti aut­toi ma­te­ri­aa­li­va­lin­nois­sa.

– Oli iha­naa, et­tä oli am­mat­ti­lai­sia mu­ka­na pro­jek­tis­sa. He osa­si­vat kiin­nit­tää huo­mi­o­ta oi­kei­siin asi­oi­hin, Vil­ja to­te­aa.

Mök­ki val­mis­tui ko­ro­na­ke­vää­nä, kun Uu­den­maan ra­jat sul­jet­tiin. Sei­nän si­sään pii­lo­tet­tiin ko­ro­nau­u­ti­sia, joi­ta sa­dan vuo­den pääs­tä voi­daan ih­me­tel­lä.

Kalusteet on sijoitettu matalalle, näin tila tuntuu avarammalta. Parrujen päälle saa kätevästi isompaa tavaraa säilytykseen. Ikkuna toimii takaovena.

Ul­ko­na riit­tää ti­laa, si­sään tuli vain vält­tä­mät­tö­min

Vil­ja et­si Ins­tag­ra­mis­ta ide­oi­ta kom­pak­tiin si­sus­ta­mi­seen. Pik­kui­nen mök­ki py­syy siis­ti­nä ja viih­tyi­sä­nä vain si­ten, et­tä kai­kel­le on suun­ni­tel­tu oma säi­ly­tys­paik­kan­sa.

Mö­kis­sä on vain vält­tä­mät­tö­min: fu­ton­sän­ky, säi­ly­tys­kaap­pi ja tak­ka. Kaik­ki mah­dol­li­nen on siir­ret­ty ulos, ku­ten tis­kaus, ruo­an­lait­to ja ruo­ka­säi­ly­tys sekä is­tuin­ryh­mä. Kat­to­par­rut asen­net­tiin sitä var­ten, et­tä nii­den pääl­le sai hy­vää säi­ly­tys­ti­laa isom­mil­le ta­va­roil­le.

Van­has­ta mö­kis­tä Vil­ja sai ide­an kyl­mä­säi­ly­tys­luu­kus­ta lat­ti­an al­la. Nyt se siir­ret­tiin ul­ko­por­tai­siin, jot­ta ma­jan alus­ta saa­tiin hyö­ty­käyt­töön ko­ko­nai­suu­des­saan. Mö­kin al­la sok­ke­lis­sa on ti­laa ke­sä­ka­lus­teil­le, sup­pi­lau­doil­le ja kel­luk­keil­le.

Kaappi on mökin ainoa säilytyskaluste. Siihen mahtuu kaikki tarvittava. Vilja on lasinpuhalluskurssilla puhaltanut maljakot itse.

Ke­sä­ma­ja läm­pi­ää tal­vel­la ka­mii­nal­la

Mök­ki on ym­pä­ri­vuo­ti­ses­sa käy­tös­sä, vaik­ka alu­een mö­keis­sä ei ole juok­se­vaa vet­tä ei­kä säh­köä. Ke­säl­lä vesi ha­e­taan ve­si­pis­teis­tä, tal­vel­la tuo­daan mu­ka­na. Vii­le­äl­lä il­mal­la te­ho­kas puu­ka­mii­na läm­mit­tää pik­ku­mö­kin het­kes­sä.

– On kiva, et­tä mö­kil­lä on ai­na jo­tain pien­tä te­ke­mis­tä, mut­ta koko kesä ei mene ta­loa kor­ja­tes­sa ja pi­haa hoi­ta­es­sa. Mi­nul­le on tär­ke­ää, et­tei mök­kei­lys­tä tar­vit­se stres­sa­ta.

Kos­ka meri on lä­hel­lä, Vil­ja har­ras­taa sup­paa­mis­ta, ui­mis­ta ja ve­si­juok­sua. Vil­ja on teh­nyt it­se on­ki­va­vat, mut­ta saa­lis­ta vie­lä odo­tel­laan.

Alu­eel­la asuu pal­jon luon­non­va­rai­sia eläi­miä. Vil­ja on bon­gan­nut lu­mi­kon, sau­kon, hai­ka­ran, min­kin, peu­ro­ja, sor­sia ja ora­va­per­heen. Mök­ki­kin on peu­ran vä­ri­nen.

– Mök­kiä ide­oi­des­sa näin peu­ran ja ajat­te­lin, et­tä tuol­la me­nee mö­kin väri.

Toimiva tiskipiste on ulkona mökin takana. Vanha hella on edellisestä mökistä. Vilja maalasi sen itse. Vesi on kätevästi juomasammiossa.

Vie­rai­ta voi kut­sua mon­ta, kun kaik­ki pää­se­vät ko­tei­hin­sa yök­si

Ke­sä­ma­ja­yh­dys­kun­ta on hy­vin yh­tei­söl­li­nen alue. Ke­säi­sin on tar­jol­la muun mu­as­sa puis­to­joo­gaa ja sal­sa­tun­te­ja. Mö­kil­lä ei ole kos­kaan tyl­sää.

– On pa­ras­ta, kun mö­kil­lä kuu­lee vas­ta­ran­nal­ta Hel­sin­gin elä­vän ke­sän, mu­sii­kin ja ih­mi­set.

Kun on ke­sä­mök­ki Hel­sin­gis­sä, ka­ve­rei­ta on help­po kut­sua gril­laa­maan.

– Pai­kan pie­ni koko ei ole on­gel­ma, kun ei tar­vit­se miet­tiä yö­py­mis­tä. Kaik­ki pää­se­vät pää­kau­pun­ki­seu­dul­la hel­pos­ti yök­si ko­tiin. Tääl­lä on ol­lut jopa 30 hen­keä gril­laa­mas­sa, ja hy­vin mah­duim­me, Vil­ja nau­raa.

Vil­ja viih­tyy mö­kil­lä hy­vin myös yk­sin. Sil­loin ai­ka tun­tuu py­säh­ty­vän.

Värinsä mökki sai tontille ilmestyneestä peurasta. Tikkaat ovat vanhasta mökistä. Vilja maalasi ne. Kesäisin tikkaat toimivat pyykkinaruna.