Vanhempien päiväpeite toimittaa sohvalla filtin tehtävää. Valokuva sohvan yläpuolella on vuodelta 1900, sen Minna osti kirpputorilta ja kehystytti tyyliin sopivaksi. Kuva esittää saksalaista häävierasjoukkoa naamioihin sonnustautuneina.

Ikean lasivitriinissä on kokoelma lasiesineitä. Minna keräilee 1960- ja 70-lukujen värilasia, mutta ne eivät ole vitriinissä näyttelyesineiden lailla vaan ahkerassa arkikäytössä. Taustalla näkyy pukeutumishuone.

Tu­run kes­kus­tas­sa si­jait­se­vas­sa ko­dis­sa on ai­ka­kau­del­le tyy­pil­li­ses­ti kat­to kor­ke­al­la ja le­ve­ät ovi­au­kot. Min­nan asun­to tuo mie­leen maa­tus­ka­nu­ken, kun jo­kai­ses­ta oves­ta au­ke­aa ai­na uu­si vä­ri­maa­il­ma ja tun­nel­ma.

Olo­huo­nees­sa voi­mak­kaat, tum­ma­sä­vyi­set sei­nä­pin­nat luo­vat in­tii­min ja ko­toi­san tun­nel­man.

– Tum­man­vih­re­ät sei­nät vaih­ta­vat va­lon vai­ku­tuk­ses­ta vä­ri­ään kuin ka­me­le­ont­ti, het­kes­sä nii­den sävy muut­tuu toi­sen­lai­seen vih­re­ään, Min­na ku­vai­lee.

Olo­huo­nees­ta käy­dään ryp­si­pel­lon­kel­tai­seen, ener­gi­soi­vaan keit­ti­öön, jos­ta puo­les­taan avau­tuu nä­ky­mä pu­keu­tu­mis­huo­neen ok­ran­vä­ri­seen tun­nel­maan. Ma­kuu­huo­ne on le­vol­li­sen har­maa.

– Ihan aluk­si asun­nos­sa­ni oli myös ai­van val­koi­sia sei­niä, mikä nyt tun­tuu täy­sin vie­raal­ta aja­tuk­sel­ta. Tun­nen ve­toa voi­mak­kai­siin vä­rei­hin, ne­hän ovat kuin ai­ka­mat­ka lap­suu­tee­ni. Lem­pi­vä­re­jä­ni ovat kir­kas vih­reä, kel­tai­nen ja vaa­le­an­pu­nai­nen, kaik­ki muis­tu­mia 1970-lu­vul­ta.

Talonpoikaistyylinen kirjoituspöytä on rohkeasti keskellä lattiaa. Oranssi tuoli istuu kuin nakutettu maton väreihin, se on myös oiva vastapari vanhalle pöydälle. Taloyhtiön roskalavalta aikoinaan noukittuja oransseja tuoleja on kolmessa eri huoneessa.

ELÄ­MÄS­SÄ AN­SI­OI­TU­NEI­TA TA­VA­ROI­TA

Jo en­si nä­ke­mäl­tä huo­maa, et­tä koti kuu­luu van­ho­ja, elä­mää näh­nei­tä esi­nei­tä ar­vos­ta­val­le ih­mi­sel­le.

– En lain­kaan vä­li­tä hie­nois­ta brän­deis­tä tai tren­dik­kyy­des­tä, vä­li­tän ko­dik­kuu­des­ta.

Hän on va­lin­nut ko­tiin­sa tun­ne­ar­vol­taan tär­kei­tä esi­nei­tä ja ka­lus­tei­ta, muun mu­as­sa van­hem­mil­taan ja mum­mol­taan pe­ri­miä aar­tei­ta.

– Toi­saal­ta pi­dän myös ko­vas­ti esi­neis­tä, joil­la on tun­te­ma­ton his­to­ria, jo­kin vain ku­vi­tel­ta­vis­sa ole­va ta­ri­na. Ko­tii­ni on myös pää­ty­nyt vä­hem­män kau­nii­ta esi­nei­tä, mut­ta ne­kin ovat löy­tä­neet mie­les­tä­ni hy­vin paik­kan­sa ko­ko­nai­suu­des­sa.

Kaik­kien, ru­mien­kin huo­ne­ka­lu­jen kri­tee­ri­nä on kes­tä­vä laa­tu. Min­na kam­mo­aa hep­poi­sia las­tu­le­vy­ka­lus­tei­ta ja huo­noa laa­tua yli­pään­sä. Eri ai­ka­kau­sien ka­lus­teet yh­dis­ty­vät var­mal­la maul­la mie­len­kiin­toi­sek­si ko­ko­nai­suu­dek­si.

Keittiön ja välitilan lattiassa oli edellisen asukaan asentama tumma klinkkerilaatta, joka ei sopinut Minnan tyyliin. Minna maalasi laatat valkoisella Farrow & Ballin lattiamaalilla, ja hyvin on maali pysynyt. Lasiovinen yläkaapisto paljastaa kauniit, vanhat astiat.

Auringon lämpö houkuttaa esiin kissaherra Pertin. Ruokapöytää peittää usein jokin värikäs 70-luvun kangas. Vanhoja Marimekon ja Finlaysonin kankaita Minnalla on kaapissa korkea pino. Lasinen kattokruunu on Foscarinin Caboche. Keltaiset tuolit on ostettu taloyhtiön kirppikseltä muutaman euron hintaan. Keittiö sai keltaisen värin välittömästi Minnan muuttaessa asuntoon, väri on yksi Minnan suosikeista. Pöydällä Riihimäen Lasin Tornado-maljakko.

KOTI ASUK­KAAN­SA NÄ­KÖI­SEK­SI

Min­na teki kau­pat hy­vä­kun­toi­ses­ta asun­nos­ta 12 vuot­ta sit­ten. Edel­li­nen asu­kas oli uu­dis­ta­nut sitä puh­kai­se­mal­la pa­ri­o­vil­le au­kon keit­ti­ön ja olo­huo­neen vä­li­seen. Pa­ri­o­vien tuo­ma ava­ruus ihas­tut­ti ko­vas­ti Min­naa. Asun­nos­ta oli kak­si ulos­käyn­tiä eri rap­pu­käy­tä­viin, mikä on hel­pot­ta­nut ar­kea.

Tär­kein­tä Min­nal­le on ko­di­kas tun­nel­ma ja et­tä koti on asuk­kaan­sa nä­köi­nen. Re­mont­tia tuli teh­tyä lä­hin­nä es­teet­ti­sis­tä syis­tä.

Min­na suun­nit­te­li uu­den ko­tin­sa vä­ri­maa­il­man ja muu­tos­työt ja to­teut­ti pin­ta­re­mon­tit it­se. Wc- ja kyl­py­ti­lo­jen uu­si­mi­ses­sa tar­vit­tiin myös am­mat­ti­lai­sen apua. Min­naa aut­toi tur­ku­lai­nen si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Riik­ka Haa­pa­sa­lo.

Keit­ti­ön il­met­tä uu­dis­tet­tiin vain ke­vy­el­lä kä­del­lä. Kaap­pi­run­got oli­vat hy­vät ja täy­sin toi­mi­vat, mut­ta kor­ke­a­kiil­toi­set ovet ei­vät tun­tu­neet omil­ta. Ne Min­na vaih­dat­ti tum­man­har­mai­siin, mat­ta­pin­tai­siin oviin.

Makuuhuoneen Farrow & Ballin Orangerie-tapetti sopii hyvin talonpoikaiskalusteiden maanläheisiin sävyihin. Isoäidiltä perinnöksi saatu valkoinen piianpeili on päässyt näkyvälle paikalle. Asunnon puulattiat on maalattu Farrow & Ballin Cornforth White -lattiamaalilla.

Kaareva oviaukko johtaa eteiseen, pariovet puolestaan olohuoneeseen. Minnan äiti osti aikoinaan kookkaan kattokruunun huutokaupasta. Parioven päällä oleva Ruususuklaa-mainostaulu oli hauska löytö osto- ja myyntiliikkeestä. Ruususuklaa oli Minnan lempikonvehtirasia lapsena.

Pertti makoilee pellavaisilla lakanoilla. Pellava on kissan kynsiä hyvin kestävä materiaali, myös sen vuoksi yksi Minnan suosikkimateriaaleista.

KOL­HUT KES­TE­TÄÄN

Min­nan kiin­nos­tus van­hoi­hin ta­va­roi­hin on pe­räi­sin 1970-lu­vul­ta tu­tuis­ta ja su­vus­sa kul­ke­neis­ta esi­neis­tä. Eri­tyi­sen lä­hel­lä sy­dän­tä on 60- ja 70-lu­vuil­la val­mis­tet­tu vä­ri­la­si.

– Ke­räi­le­mä­ni la­si­as­ti­at ovat mi­nul­la ar­ki­käy­tös­sä, ei­kä nii­den tar­vit­se ol­la ihan tip­top-kun­nos­sa, pie­net kol­hut kes­te­tään kyl­lä. Yk­si lemp­pa­rei­ta­ni on Saa­ra Ho­pe­an suun­nit­te­le­ma Nyp­py­lä­kul­ho, jois­ta yk­si toi­mii kis­so­jen juo­ma­kul­ho­na.

Van­ho­ja as­ti­oi­ta ja vä­rik­käi­tä puu­vil­la­kan­kai­ta 1970-lu­vul­ta löy­tyy kaa­peis­ta vino pino. Kan­kais­sa Min­na ar­vos­taa tu­ke­vaa ma­te­ri­aa­lia, joka te­kee niis­tä kes­tä­viä.

– Va­li­tet­ta­vas­ti vas­taa­vaa laa­duk­kuut­ta ei tä­män päi­vän kan­kais­sa juu­ri­kaan näe.

Huu­to­kau­pat, os­to- ja myyn­ti­liik­keet sekä an­tiik­ki­kau­pat ovat ai­na an­ta­neet ins­pi­raa­ti­o­ta Min­nal­le. Ai­em­min löy­döt saat­toi­vat pää­tyä myös va­ras­toon odot­ta­maan so­pi­vaa ai­kaa ja paik­kaa.

Kes­kei­sim­mil­lä pai­koil­la Min­nan ko­deis­sa ovat kui­ten­kin ai­na ol­leet isän val­mis­ta­ma soh­va­pöy­tä 70-lu­vul­ta sekä mum­mon van­ha pii­an­pei­li ma­kuu­huo­nees­sa.

– Mo­lem­piin tii­vis­tyy pal­jon muis­to­ja.

Pukeutumistilana toimivan entisen palvelijanhuoneen patinoituneen tiiliseinän Minna kaivoi esiin remonttia tehdessään. Sensuellia tunnelmaa luovat punertavat, lämpimät sävyt ja itämainen matto. Piironki on ostettu vuosikymmeniä sitten Rauman sairaalan asuntolan huutokaupasta. Minna maalasi koivunvärisen piirongin taitetulla vaaleanpunaisella. Oranssi maljakko on Nanny Stillin Nebulosa.

Asunnon perältä, salvianvihreän oven kautta, on kulku toiseen rappukäytävään. Ovi on ahkerassa käytössä ja se oli yksi asunnon valintaan vaikuttanut seikka. Välikössä on pieni kodinhoitotila, jonka vieressä sijaitsee kylpyhuone.

Vuonna 1928 rakennetussa talossa on ilahduttavia yksityiskohtia: neliönmuotoisten ikkunoiden seassa on yllättäen yksi kaareva.