JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Fit.Hyvä Olo
Artikkeli
Heidi Foxell loukkaantui Hyvinkään ampumavälikohtauksessa.

Heidi Foxell loukkaantui Hyvinkään ampumavälikohtauksessa.

Mari Lahti

Noo­ra Val­ki­la

Hyvinkään ammuskelussa haavoittunut poliisi Heidi Foxell: ”Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin taistella”

Vuonna 2012 poliisiopiskelija Heidi Foxellin elämä muuttui täysin, kun hyvinkääläisen liikerakennuksen katolla ammuskelleen nuoren miehen luoti osui häntä vatsaan. Katkera hän ei ole, vaikka tapahtuma vei hänet pyörätuoliin ja kymmeniin leikkauksiin.

Kun Hei­di Fo­xell he­rää kol­men vii­kon koo­mas­ta, hän ma­kaa sai­raa­la­sän­gyl­lä, ja oi­ke­as­ta kyl­jes­tä ma­te­lee 13 let­kua. Vat­sa on pii­los­sa lait­tei­den ja peit­tei­den al­la. Jal­koi­hin on kiin­ni­tet­ty här­ve­lei­tä. Suu avau­tuu puo­li sent­tiä ja puhe kul­kee ka­nyy­lin kaut­ta.

– Hei­di? Olet­ko siel­lä? Olet teho-osas­tol­la. Si­nua on am­mut­tu, ää­ni sa­noo Hei­dil­le.

Po­lii­si­har­joit­te­lus­sa ol­lut Hei­di on louk­kaan­tu­nut Hy­vin­kään am­pu­mis­vä­li­koh­tauk­ses­sa. Ta­lon ka­tol­la rie­hu­nut mies sur­ma­si hir­vi­ki­vää­ril­lä kak­si ih­mis­tä. Tuol­loin 19-vuo­ti­as­ta Hei­diä osui suo­raan vat­saan.

– Kä­vin hi­taal­la. Ta­ju­sin, et­tä mi­nua oli am­mut­tu ja et­tä vat­sa­ni oli toh­jo­na, mut­ten ym­mär­tä­nyt, mi­ten pa­has­ti. Iloit­sin, et­tä työ­pa­ri­ni oli sääs­ty­nyt tu­li­tuk­sel­ta. Hä­nel­lä on per­he.

So­kis­sa ja lää­ke­tok­ku­ras­sa tuli mie­leen ou­don ar­ki­sia asi­oi­ta.

– Pa­hin huo­le­ni oli, sai­sin­ko opin­to­ni lop­puun. Heti seu­raa­vak­si se, et­ten pää­si­si koko ke­sä­nä ran­nal­le.

Hei­dil­lä oli täy­si luot­to toi­pu­mi­seen­sa.

–Hel­po­tus elos­sa ole­mi­ses­ta oli niin vah­va, et­tä us­koin asi­oi­den jär­jes­ty­vän ja et­tä hen­kiin­jää­mi­sel­lä­ni oli pak­ko ol­la tar­koi­tus.

Kou­lus­sa ope­tet­tiin, et­tä kun po­lii­si pu­kee si­ni­sen haa­la­rin­sa, hä­nes­tä tu­lee te­räs­mies. Sil­loin mi­kään ei voi uha­ta.

– Sai­raa­las­sa ve­din yl­le­ni hen­ki­sen haa­la­rin. Ei ol­lut mui­ta vaih­to­eh­to­ja kuin tais­tel­la.

Leik­kauk­sia toi­sen pe­rään

Hei­din vat­saa lei­kat­tiin yli 50 ker­taa. Kun nor­maa­lis­ti suol­ta on kuu­ti­sen met­riä, Hei­dil­le jäi lo­puk­si sent­te­jä. Yh­teen­sä eri­lai­sia ope­raa­ti­oi­ta teh­tiin yli 150.

– Leik­kauk­set ei­vät tun­tu­neet ah­dis­ta­vil­ta, vaan edis­tyk­sel­tä. Jos en ym­mär­tä­nyt, yli­lää­kä­ri piir­si pa­pe­ril­le.

Pii­naa­vin­ta oli jano. Hei­di ei saa­nut aluk­si juo­da mi­tään ja myö­hem­min­kin vain kak­si de­siä päi­väs­sä.

– Lon­toon olym­pi­a­lai­sia kat­sel­les­sa­ni ta­pi­tin vain ur­hei­li­joi­den kyl­miä ve­si­pul­lo­ja. Ham­pai­ta har­ja­tes­sa yri­tin sa­laa hör­pä­tä mil­lin purs­ku­tus­vet­tä.

Nel­jän kuu­kau­den te­hol­la ma­kaa­mi­sen jäl­keen Hei­di pää­si osas­tol­le. Ja­lat toi­mi­vat, nyt ne piti to­tut­taa kä­ve­le­mään.

Vie­tet­ty­ään lä­hes kak­si vuot­ta sai­raa­las­sa Hei­di al­koi ol­la ko­tiu­tu­mis­kun­nos­sa. Sit­ten kaik­ki ro­mah­ti.

Hei­di kä­ve­li rol­laat­to­rin avul­la ym­pä­ri osas­toa joka päi­vä, ai­na vä­hän pi­dem­män len­kin. Kor­set­ti­tu­ki­vyö suo­ja­si vat­saa ja kro­pan si­sään me­ne­vät let­kut kul­ki­vat mu­ka­na muo­vi­pus­sis­sa.

– Tun­sin it­se­ni olym­pi­a­voit­ta­jak­si, kun vih­doin kä­ve­lin yk­sin tip­pa­te­li­neen kans­sa osas­ton pääs­tä pää­hän.

Hoi­to­vir­he ja ma­sen­nus vei­vät poh­jal­le

Vie­tet­ty­ään lä­hes kak­si vuot­ta sai­raa­las­sa Hei­di al­koi ol­la ko­tiu­tu­mis­kun­nos­sa. Sit­ten kaik­ki ro­mah­ti.

Suo­lis­to­tä­hys­tyk­ses­sä sat­tui vir­he. Hei­din sai sel­käy­din­vam­man ja va­ka­via her­mo­vau­ri­oi­ta jal­koi­hin. Ja­lat ei­vät liik­ku­neet lain­kaan, yleis­kun­to heik­ke­ni ja her­mo­ki­vut jäy­ti­vät lui­ta myö­ten.

Hei­din mie­li mus­tui, hän me­net­ti toi­von­sa ja ma­sen­tui.

– Kun hoi­ta­jan kans­sa tuli kä­nää ki­pu­lääk­keis­tä, nak­ka­sin yö­pöy­däl­tä lä­him­män ta­va­ran oven­kar­miin. Vi­hoit­te­lin it­sek­se­ni ja läi­min kät­tä ki­pe­äs­ti pöy­tään.

Hei­din ai­ka ku­lui töl­lä­tes­sä tur­hau­tu­nee­na tv:tä.

– Mi­nun oli­si pi­tä­nyt ol­la ko­to­na jär­jes­tä­mäs­sä ka­ve­reil­le­ni MM-fu­tik­sen ki­sa­kat­so­moa. Jos ereh­dyin kur­kis­ta­maan pe­le­jä yk­sin, sain it­ku­koh­tauk­sen.

Fy­si­o­te­ra­peu­tis­ta, Hei­din äi­din ikäi­ses­tä nai­ses­ta, tuli Hei­din pa­ras ys­tä­vä, ja hä­nen käyn­tin­sä oli päi­vän pa­ras het­ki. Fy­si­o­te­ra­peut­ti työn­si Hei­din pyö­rä­tuo­lil­la ran­nal­le. Vaik­ka ka­teus is­ki huo­let­to­mia lenk­kei­li­jöi­tä kat­sel­les­sa, ret­ket tun­tui­vat te­ra­pi­al­ta.

Hei­di ma­ka­si sai­raa­la­vuo­tees­saan taas vuo­den ver­ran.

Hoitovirheen seurauksena Heidi sai selkäydinvamman ja hermovaurioita jalkoihin.

Hoitovirheen seurauksena Heidi sai selkäydinvamman ja hermovaurioita jalkoihin.

Mari Lahti

Pyö­rä­tuo­lis­ta tuli ys­tä­vä

Kun Hei­di siir­ret­tiin kun­tou­tus­kes­kuk­seen, päi­viin tuli eloa.

– Il­moi­tin heti, et­tä kä­ve­len tääl­tä ko­tiin.

Help­poa ei ol­lut. Kun Hei­di ase­tet­tiin is­tu­maan ja­lat suo­ri­na, hän kaa­tui suo­ril­ta taak­se­päin.

– En pys­ty­nyt kont­rol­loi­maan krop­paa­ni mi­ten­kään, mikä tun­tui jär­kyl­tä.

Kä­ve­ly­ky­vyn me­net­tä­mis­tä ja pyö­rä­tuo­lil­la liik­ku­mis­ta oli vai­kea hy­väk­syä. Kier­täi­si­vät­kö ih­mi­set hä­net kau­kaa? Oli nii­tä­kin il­to­ja, jol­loin Hei­di vain tui­jot­ti pyö­rä­tuo­li­aan ja it­ki.

Hi­ki­lii­kun­nas­ta tu­le­va hyvä olo oli rat­kai­se­va kään­ne pa­rem­paan.

Pää­sy al­las­te­ra­pi­aan oli kuin pää­sy tai­vaa­seen.

– Vaik­ka pyö­rin kuin kork­ki, sain ylä­var­ta­lon avul­la pi­det­tyä it­se­ni pin­nal­la. Se oli iha­naa.

Hei­di ve­nyt­te­li, ui ja har­joit­te­li kun­to­sa­lil­la mo­nes­ti päi­väs­sä.

– Pää­tin teh­dä pyö­rä­tuo­lis­ta in­ho­kin si­jaan ys­tä­vän. En ole si­dot­tu tuo­liin, vaan tuo­li aut­taa mi­nua.

Pyö­rä­tuo­lin hy­väk­sy­mi­sen jäl­keen lii­kun­ta al­koi kiin­nos­taa ihan to­sis­saan – oli­han Hei­di ol­lut ur­hei­lul­li­nen en­nen louk­kaan­tu­mis­ta­kin. Hän meni mu­kaan pe­li­ryh­miin ja tes­tai­li kaik­kea pe­sik­ses­tä rug­byyn. On­nek­si, sil­lä hi­koi­lus­ta tu­le­va hyvä olo oli rat­kai­se­va kään­ne pa­rem­paan.

– Aluk­si tun­tui has­sul­ta tree­na­ta il­man jal­ko­ja, mut­ta hen­gäs­ty­es­sä ja hien vir­ra­tes­sa kaik­ki unoh­tuu. Lii­kun­nas­ta jää pri­kul­leen se sama upea olo kuin en­nen­kin.

Pyö­rä­tuo­li­sul­ka­pal­lon aloit­ta­mi­nen oli hyvä veto, oli­han rak­kaus sul­kik­seen syn­ty­nyt jo tei­ni­nä. Mai­lan­mäis­kin­näs­sä van­hat piir­teet he­rä­si­vät. Hei­di oli taas täyn­nä tut­tua ener­gi­aa ja voi­ton­tah­toa.

– Oli hui­kea het­ki, kun vih­doin us­kal­sin läh­teä yk­sin kes­kus­taan ke­la­maan. Pää­dyin shop­pai­le­maan!

Liik­ku­mi­nen ja reis­saa­mi­nen pa­la­si­vat Hei­din ar­keen. Vii­me syk­sy­nä hän mat­ka­si sul­ka­pal­lo­ki­soi­hin en­ti­seen ko­ti­kau­pun­kiin­sa Vaa­saan.

– Tur­paan tuli 6-0, mut­ta oli älyt­tö­män ki­vaa!

Heidi saa usein kuulla olevansa taistelijaidoli. Itse hän ei sankaruudesta perusta.

Heidi saa usein kuulla olevansa taistelijaidoli. Itse hän ei sankaruudesta perusta.

Mari Lahti

Pei­liin kat­so­mi­nen kir­pai­see

Kro­pan muut­tu­mi­sen hy­väk­sy­mi­nen ei ole ol­lut help­poa.

– Bi­ki­neis­sä en tule iki­nä kul­ke­maan. Ko­ko­var­ta­lo­pei­liin kat­so­mi­nen kir­pai­see yhä. Leik­kauk­set ovat vie­neet vat­sa­li­hak­set, jo­ten six­pack on muis­to vain. Ja­lat on ihon­siir­to­jen ta­kia kuin juus­to­höy­läl­lä kuo­ri­tut.

Hei­di on yrit­tä­nyt pi­tää mie­les­sä, et­tä ul­ko­nä­kö on si­vu­seik­ka sen rin­nal­la, et­tä krop­pa toi­mii.

Hei­di on kii­tol­li­nen myös ra­vin­to­te­ra­peu­til­le, joka on osan­nut vuo­sien ajan las­kea suo­raan suo­neen ja suo­leen syö­te­tyt ka­lo­rit tis­mal­leen oi­kein, ei­kä pai­no ei ole muut­tu­nut lain­kaan.

Mitä nyt har­ti­at kas­va­neet sen ver­ran, et­tä pai­ta kin­naa har­ti­ois­ta.

Ei kat­ke­ruut­ta am­pu­jaa koh­taan

Kai­ken jäl­keen koti tun­tuu luk­suk­sel­ta. Suun­ni­tel­mis­sa on saat­taa kes­ken jää­neet po­lii­si­o­pin­not pää­tök­seen.

– On val­ta­van hel­pot­ta­vaa, et­tä saan jat­kaa unel­ma­työ­tä­ni tuo­lis­sa­kin. Vaik­ka sit­ten tut­kin­nas­sa tai kont­to­ris­sa.

Uu­si elä­män­ti­lan­ne on poi­ki­nut uu­sia ys­tä­viä ja olal­le­ta­pu­tuk­sia. Hei­di saa kuul­la ole­van­sa tais­te­li­jai­do­li.

– San­ka­ruu­des­ta en pe­rus­ta, mut­ta iha­na löy­tää vie­lä täl­lä iäl­lä uu­sia sy­dä­nys­tä­viä.

Mo­net van­hat ys­tä­vät ei­vät jak­sa­neet tai tah­to­neet pi­tää yh­teyt­tä am­pu­mi­sen jäl­keen. Se rii­pai­si Hei­diä. To­siys­tä­vät ja kurs­si­ka­ve­rit kä­vi­vät kat­so­mas­sa, tsemp­pa­si­vat.

– Pa­ras­ta oli ju­tel­la po­lii­si­jut­tu­ja, py­syä pe­ril­lä ”mei­dän hom­mis­ta”. Po­lii­si­ka­ve­rit luot­ti­vat, et­tei pääs­sä­ni ole vi­kaa.

Hy­vin­kään am­pu­jal­le, nuo­rel­le mie­hel­le, Hei­di ei ole kat­ke­ra. Hän ei ole avan­nut kuu­lus­te­lu­pöy­tä­kir­jo­ja, saa­ti yrit­tä­nyt kek­siä tra­ge­di­al­le syi­tä. Tie­to elin­kau­ti­ses­ta riit­tää.

– Jos­sit­te­lu ei hel­pot­tai­si mi­nua mil­lään ta­val­la.

Jut­tu il­mes­tyi Fi­tis­sä 4/2016.

Ti­laa Fit!

Lue myös:

On­net­to­muu­des­sa hal­vaan­tu­nut Em­ma nou­si he­vo­sen sel­kään

Croh­nin tau­tiin sai­ras­tu­nut Miia: "Pa­hin pel­ko­ni oli, sai­sin­ko enää liik­kua"

Len­to-on­net­to­muu­des­ta sel­vin­nyt Ul­ri­ka: "Nyt olen ko­to­na­ni ke­hos­sa­ni"

Mitä nyt?

Myö­hem­min Hei­di sai­ras­tui leu­ke­mi­aan ja on käy­nyt lä­hel­lä kuo­le­maa myös ve­ren­myr­ky­tys­ten vuok­si. Lue li­sää Hei­din elä­mäs­tä Il­ta­leh­den ju­tus­ta.

Lue Myös