Moni uni­vai­keuk­si­ta kär­si­vä tie­tää tis­mal­leen, mi­ten täy­tyi­si toi­mia päi­vän ja il­lan ai­ka­na, jot­ta nu­kun hy­vin. Mut­ta juu­ri täy­tyi­si ja pi­täi­si -ajat­te­lu on yk­si ylei­sim­mis­tä unet­to­muu­den ai­heut­ta­jis­ta. Se on ris­ti­rii­tais­ta, sil­lä kun vaa­tii it­sel­tään pal­jon, saa yleen­sä pal­jon ai­kaan ja pär­jää hy­vin. Unen koh­dal­la vaa­ti­vuus vain ei toi­mi.

− Uu­neen pi­täi­si­kin suh­tau­tua ar­mol­li­ses­ti. Jos nuk­kuu huo­nos­ti, kan­nat­taa pyr­kiä aa­mul­la ajat­te­le­maan, et­tä hei, nu­kuin kui­ten­kin kol­me en­sim­mäis­tä tun­tia tosi hy­vin, kyl­lä minä pär­jään, sa­noo uni­te­ra­peut­ti An­na-Mari Aro­nen.

Huo­non yön jäl­keen pi­tää an­taa it­sel­leen lupa le­vä­tä ja jät­tää joi­tain asi­oi­ta te­ke­mät­tä. Jos unes­sa ta­pah­tuu not­kah­duk­sia, yleen­sä ih­mi­nen tie­tää syyn: on ol­lut huol­ta tai stres­siä.

Aro­nen on pa­rin­kym­me­nen vuo­den ai­ka­na hoi­ta­nut yli tu­hat­ta une­ton­ta ja kir­joit­ta­nut Unen­tai­dot-kir­jan. Työ on opet­ta­nut it­sel­le­kin suh­tau­tu­maan uni­vai­keuk­siin lem­pey­del­lä.

− Yk­sit­täi­siä öi­tä ei kan­na­ta mu­reh­tia, sil­lä ne kuu­lu­vat elä­mään. Po­ti­lai­ta­ni muis­tu­tan sii­tä, et­tä pi­dem­pi­ai­kai­nen unet­to­muus yrit­tää ai­na ker­toa jo­tain. Yleen­sä sitä, et­tä elä­mäs­sä on jo­tain lii­kaa.

Moni nuk­kuu ai­van lii­an vä­hän, vaik­ka useim­pien unen­tar­ve on 7,5–8 tun­tia yös­sä. Jos uni jää vä­häi­sem­mäk­si, se al­kaa tun­tua mie­les­sä ja ke­hos­sa. Var­sin­kin il­taih­mis­ten voi ol­la vai­kea malt­taa men­nä nuk­ku­maan ajal­laan, vaik­ka sään­nöl­li­nen ryt­mi oli­si tär­ke­ää. Ke­hon kier­rok­sia on hyvä las­kea jo il­lan ai­ka­na.

Tämä on Aro­sen suu­rin uneen liit­ty­vä oi­val­lus. Sym­paat­ti­nen her­mos­to sää­te­lee vi­reys­ti­laam­me, mut­ta voim­me vai­kut­taa sen ak­tii­vi­suu­teen. Esi­mer­kik­si joo­gal­la tai eri­lai­sil­la ren­tou­tus­kei­noil­la voim­me rau­hoit­taa sym­paat­tis­ta her­mos­toa ja teh­dä ti­laa pa­ra­sym­paat­ti­sel­le her­mos­tol­le, joka on mei­dän nyt le­vä­tään -her­mos­to.

− Jos tun­nen, et­tä ke­ho­ni on yli­vi­rit­ty­nyt, läh­den koi­ra­ni kans­sa len­kil­le rau­hoit­tu­maan. Kes­ki­tyn ole­maan sii­nä het­kes­sä läs­nä ja käy­tän kaik­kia ais­te­ja­ni eli kuun­te­len, kat­se­len ja tun­nus­te­len ym­pä­ris­tö­ä­ni. Nol­laan ai­vo­ni ja py­säy­tän aja­tus­tul­van. Ja nu­kun seu­raa­va­na yö­nä ta­kuul­la pal­jon pa­rem­min kuin jos oli­sin men­nyt yli­vi­rei­se­nä sän­kyyn, uni­te­ra­peut­ti vink­kaa.

Uni ei tule off-na­pis­ta

Hanna-Kaisa Raninen kärsi ennen uniongelmista.

Hy­vin­voin­ti­val­men­ta­ja Han­na-Kai­sa Ra­ni­nen, 34, kär­si uni­on­gel­mis­ta pa­ri­kymp­pi­se­nä. Ny­ky­ään hän nuk­kuu 99 pro­sent­tia öis­tään hy­vin.

”Uni on ar­ke­ni yk­kös­jut­tu. Kun huo­leh­din sii­tä, mi­nun ei tar­vit­se huo­leh­tia muus­ta. Hy­vin nu­ku­tun yön jäl­keen jak­san liik­kua, syö­dä fik­sus­ti ja on­gel­mat­kin rat­ke­a­vat hel­pom­min.

Pa­ri­kymp­pi­se­nä kär­sin unet­to­muu­des­ta kuu­si pit­kää vuot­ta. En nu­kah­ta­nut sy­vään uneen, vaan pyö­rin pin­nal­li­ses­sa koi­ra­nu­nes­sa ja ai­na aa­mu­yös­tä al­koi pa­rin tun­nin he­räi­ly kel­lon­soit­toa odo­tel­len. Tuo­hon ai­kaan lii­kuin lii­kaa ja söin lii­an vä­hän. Syö­mi­sen tark­kai­lus­sa­ni oli or­to­rek­si­an piir­tei­tä.

En näh­nyt te­ke­mi­sis­sä­ni mi­tään vi­kaa: mi­nä­hän lii­kuin ja vah­din syö­mi­si­ä­ni. Lä­hei­set huo­maut­ti­vat lai­huu­des­ta­ni, mut­ta kään­sin or­jal­li­suu­den vah­vuu­dek­se­ni. To­del­li­suu­des­sa olin aja­nut ke­ho­ni stres­si­ti­laan, jos­sa uni­kaan ei tul­lut.

Sain nu­kah­ta­mis­lääk­keet ja söin nii­tä pa­rin kuu­kau­den ajan sil­loin täl­löin. Ne me­net­ti­vät no­pe­as­ti vai­ku­tuk­sen­sa ja pää­tin, et­ten ha­lua siir­tyä uni­lääk­kei­siin en­kä yli­pää­tään lää­ki­tä un­ta­ni. Sa­maan ai­kaan han­kin val­men­ta­jan, kos­ka ha­lu­sin polt­taa ras­vaa ke­hos­ta­ni. Kun val­men­ta­ja­ni ky­syi, mi­ten nu­kun, purs­kah­din it­kuun. To­tuus­han oli, et­ten nuk­ku­nut. Tree­ni­mää­rä­ni puo­li­tet­tiin, ae­ro­bis­ta vä­hen­net­tiin ja mu­kaan otet­tiin voi­ma­har­joit­te­lua. Syö­mis­tä li­sät­tiin, kos­ka elin ener­gi­a­va­jees­sa. Sain myös käs­kyn rau­hoit­taa il­ta­ni: pari tun­tia en­nen nuk­ku­maan­me­noa tie­to­ko­ne ja pu­he­lin kiin­ni ei­kä ras­kas­ta lii­kun­taa. Pa­ris­sa kuu­kau­des­sa aloin nuk­kua yh­dek­sän tun­nin unia.

Se oli heu­re­ka-mo­ment­ti­ni: ei hit­to, olen it­se ai­heut­ta­nut uni­on­gel­ma­ni! Ki­tuu­tin vä­häl­lä ruo­al­la ja lii­kuin ku­lut­taak­se­ni ka­lo­rei­ta. Il­tai­sin puu­has­te­lin vii­mei­seen as­ti. Olen kan­ta­pään kaut­ta ym­mär­tä­nyt, et­tei ke­ho­ni ole kone, joka toi­mii on- ja off-na­pis­ta. Her­mos­tol­le on an­net­ta­va ai­kaa vaih­taa le­po­ti­laan, jot­ta uni voi tul­la. Py­rin sii­hen, et­tä il­ta­ni ovat kel­lo 19 jäl­keen rau­hal­li­sia ja mu­ka­via eli te­le­vi­si­on kat­se­lua ja mie­hen kans­sa ju­tus­te­lua.

Nyt nu­kun 99 pro­sent­tia öis­tä­ni hy­vin. Jos use­am­pi yö me­nee pei­ton pot­ki­mi­sek­si, alan kar­toit­taa asi­oi­ta, jot­ka ovat voi­neet men­nä pie­leen: On­ko ar­jes­sa lii­kaa te­ke­mis­tä? Olen­ko syö­nyt 3–4 tun­nin vä­lein? Olen­ko pi­tä­nyt ke­vyi­tä tree­ni­viik­ko­ja? On­ko so­men se­laa­mi­nen läh­te­nyt kä­sis­tä il­tai­sin?

Ny­ky­ään lii­kun­ta on mi­nul­le kei­no py­syä ener­gi­se­nä ja ter­vee­nä, ruo­ka taas on polt­to­ai­net­ta ener­gi­sel­le elä­mäl­le­ni.”

Vä­sy­mys on iha­na tun­ne

Eveliina Holma näkee hyvien yöunien eteen vaivaa.

Joo­ga­o­pet­ta­ja Eve­lii­na Holm, 29, vaa­lii un­taan sään­nöl­li­sel­lä elä­män­ryt­mil­lä ja joo­gal­la. Jo­kai­nen päi­vä päät­tyy kii­tol­li­siin aja­tuk­siin.

”Elä­mäs­sä­ni on ol­lut vai­hei­ta, jol­loin olen nuk­ku­nut vain muu­ta­man tun­nin yös­sä. Jos­kus syy­nä on ol­lut stres­si, jos­kus polt­ta­va nä­räs­tys ja toi­si­naan en ole tien­nyt, mis­tä unet­to­muus joh­tuu. Unet­to­mien öi­den jäl­keen olo on ol­lut ka­ma­la ja yk­si­kin vas­toin­käy­mi­nen on voi­nut kaa­taa kort­ti­ta­lo­ni.

Joo­ga­o­pet­ta­ja Ju­dith Han­son La­sa­ter sa­noo, et­tä ’eve­ryt­hing is bet­ter when you are res­ted’. Olen täy­sin sa­maa miel­tä. Vä­sy­nee­nä keho ja mie­li tun­tu­vat epä­miel­lyt­tä­vil­tä, aja­tuk­set ei­vät vir­taa sel­kei­nä ja on vai­kea ol­la lem­peä it­sel­leen tai muil­le.

Olen oi­val­ta­nut, et­tä kaik­ki mitä teen päi­vän ai­ka­na, vai­kut­taa sii­hen, mi­ten nu­kun. Sik­si olen val­mis nä­ke­mään hie­man vai­vaa une­ni eteen. En kui­ten­kaan tee nuk­ku­mi­ses­ta suo­ri­tus­ta, vaan huo­leh­din sii­tä lem­pe­äl­lä ys­tä­väl­li­syy­del­lä. Tär­kein asia on elä­män­ryt­mi­ni sään­nöl­li­syys: he­rään, syön, lii­kun ja me­nen nuk­ku­maan ai­na suun­nil­leen sa­maan ai­kaan. Vä­sy­mys on iha­na tun­ne, kun­han se tu­lee oi­ke­aan ai­kaan.

Il­tai­sin him­men­nän va­lo­ja, pol­tan kynt­ti­löi­tä ja nau­tin ly­hy­es­tä me­di­taa­ti­os­ta ja muu­ta­mas­ta pa­ra­sym­paat­tis­ta her­mos­toa ak­ti­voi­vas­ta joo­ga-asa­nas­ta ja hen­gi­tys­har­joi­tuk­ses­ta. En syö so­ke­ri­pi­toi­sia ruo­kia il­tai­sin, sil­lä ne ener­gi­soi­vat.

Olen myös lu­van­nut it­sel­le­ni, et­ten kat­so so­si­aa­lis­ta me­di­aa il­ta­yh­dek­sän jäl­keen tai käy­tä pu­he­lin­ta ma­kuu­huo­nees­sa. Näin aja­tuk­se­ni ei­vät ole vies­teis­sä tai tu­le­vis­sa ja men­neis­sä ta­pah­tu­mis­sa. Sän­gys­sä mie­tin kol­mea asi­aa, jois­ta olen sinä päi­vä­nä kii­tol­li­nen. Näin pää­sen le­vol­li­sin mie­lin nuk­ku­maan. Nu­kun pää­sään­töi­ses­ti si­ke­äs­ti ja le­vol­li­ses­ti ja he­rään ener­gi­se­nä uu­teen päi­vään jo en­nen kel­lon­soit­toa.”

Ti­laa Fit!

Lue myös:

Une­ton ajau­tui an­saan uni­lääk­kei­den ta­kia: "Ai­vo­ni ei­vät osan­neet enää nu­kah­taa"

10 pa­ras­ta vink­kiä pa­rem­paan uneen