Natalia ei ota kasvien hoitamisesta stressiä. Kasvien on hyvä antaa toisinaan vain olla. Välillä Natalian äiti käy lastenvahtina ja hoitaa myös kasveja Natalian yllätykseksi.

Kotipihalta kerätyt kukat asettuvat kauniisti Hakolan Bubble-maljakkoon. Kuiva ja lakastunut akileijan kukkavarsi tuo rosoa vihreyden ja värien kimppuun. Bubble-maljakko on tehty suupuhaltamalla, ja sitä valmistettiin vain 20 kappaleen erä.

Vaik­ka Na­ta­lia Sal­me­la oli upou­u­teen loft-asun­toon­sa tyy­ty­väi­nen ja oli si­sus­ta­nut sen lop­pu­e­lä­mää sil­mäl­lä pi­tä­en, hän tark­kai­li jat­ku­vas­ti uu­sia asun­to­ja. Mie­les­sä siin­te­li si­joi­tu­syk­siö, mut­ta sat­tu­mal­ta hän vil­kai­si yk­si­öi­den si­jas­ta isom­pia asun­to­ja ja ta­lo­ja. Muu­an 1970-lu­vun talo he­rät­ti hä­nen huo­mi­on­sa, mut­ta se myy­tiin ai­van ne­nän edes­tä. Se jäi har­mit­ta­maan Na­ta­li­aa.

– Pak­ko­han sitä oli tut­kia, löy­tyi­si­kö sa­mal­ta alu­eel­ta toi­nen. Pian kä­vin kat­so­mas­sa pa­ri­ta­lon puo­li­kas­ta yh­des­sä poi­ka­ni kans­sa ja lo­pul­ta yh­des­sä puo­li­so­ni Jont­ten kans­sa. Jo­kin vuon­na 1971 ra­ken­ne­tun, tii­li­ver­hoil­lun pa­ri­ta­lon tun­nel­mas­sa hou­kut­ti.

Moni va­roit­te­li Na­ta­li­aa os­ta­mas­ta tuon ai­ka­kau­den ta­loa, mut­ta hän ei an­ta­nut mui­den mie­li­pi­tei­den vai­kut­taa. Kun Jont­te­kin in­nos­tui yh­tei­ses­tä ta­los­ta, pää­tös oli si­ne­töi­ty. Pian hel­sin­ki­läi­sel­lä oma­ko­ti­ta­lo­a­lu­eel­la teh­tiin re­mont­tia reip­paal­la ot­teel­la.

– Re­mon­toim­me ta­lon lä­pi­ko­tai­sin isä­ni Mi­hai­lin kans­sa puo­les­sa vuo­des­sa. Ta­los­ta pois­tet­tiin as­bes­tit. Hi­oim­me, pak­ke­loim­me, maa­la­sim­me, ta­pe­toim­me, pa­ne­loim­me ja ra­ken­sim­me uut­ta. Jos on tai­toa, ha­lua ja vä­hän ra­haa­kin, on­nis­tu­vat han­ka­lam­mat­kin re­mon­tit, Na­ta­lia sa­noo.

Kaik­ki muut pin­nat re­mon­toi­tiin, mut­ta ylä­ker­ran lat­ti­an Na­ta­lia ja Jont­te ha­lu­si­vat eh­dot­to­mas­ti säi­lyt­tää. Tum­ma puu­lat­tia on af­rik­ka­lais­ta wen­geä, joka on luo­ki­tel­tu uha­na­lai­sek­si puu­la­jik­si. Lat­tia hi­ot­tiin ja öl­jyt­tiin.

– Tum­man puu­lat­ti­an pa­rik­si ha­lu­sin kat­toon sor­mi­pa­nee­lia, joka tuo läm­pöä ja so­pii 70-lu­vun hen­keen.

Ka­ton pa­ne­loin­nis­ta Na­ta­lia sai ins­pi­raa­ti­on sor­mi­pa­nee­li-räp­piin. Bii­sin li­säk­si re­mont­ti in­nos­ti te­ke­mään myös las­ten­kir­jan Näin syn­tyy talo.

Ruokapöydän ympärille on koottu erilaisten tuolien kokoelma. Vitran oranssit Panton-tuolit antoivat sysäyksen oranssille keittiölle. Tripp Trapp -tuolit ovat perheen pienimmille.

Sitrukset kasvavat toistaiseksi yhteisessä altakasteluruukussa. Natalian isä otti yhteiseltä Portugalin lomamatkalta sitruunansiemenen ja kasvatti siitä pienen taimen Natalialle. Lapset sujauttivat mandariininsiemenen multaan jouluna.

EI IKI­NÄ VAL­KOIS­TA

Keit­ti­ön voi­ma­kas orans­si hät­käh­dyt­tää. Se an­taa ti­laan ener­gi­sen tun­nel­man. Roh­kea si­sus­ta­ja ja vä­rien ys­tä­vä Na­ta­lia poi­mi vä­rin Vit­ran Pan­ton-tuo­leis­ta, jot­ka hän oli hank­ki­nut edel­li­seen ko­tiin­sa käy­tet­tyi­nä. Keit­ti­ön on teh­nyt mit­ta­ti­lauk­se­na puu­sep­pä Ju­han Mi­ko­ne.

– Jos nyt te­ki­sin keit­ti­ön, li­säi­sin it­sel­le­ni kun­non ruo­ka­ko­me­ron, sel­lai­sen walk-in pant­ryn. Olen ruo­ka- ja säi­lö­jä­tyyp­pi, ja täy­tän keit­ti­ön ko­me­rot syk­syi­sin sa­dol­la.

Na­ta­lia ins­pi­roi­tui se­lai­le­maan ai­to­ja 1970-lu­vun si­sus­tuk­sia ne­tis­tä. Mur­ret­tu, läm­min vä­ri­maa­il­ma kieh­too hän­tä. Olii­vin­vih­reä ta­pet­ti oli­si hyvä pari Ha­ko­lan ok­ran­vä­ri­sel­le soh­val­le.

Omaan ko­tiin­sa Na­ta­lia ei iki­nä maa­lai­si val­koi­sia sei­niä.

– Val­kois­ten sei­nien tun­nel­ma on kuin kes­ke­ne­räi­nen, poh­ja­maa­li­pin­ta. Vuok­ra­ko­deis­sa on val­koi­set sei­nät, omis­tu­sa­sun­nois­sa bei­get tai rus­ke­at. Har­mai­ta sä­vy­jä väl­tän, kun Suo­mi on har­maa lo­ka­kuus­ta maa­lis­kuu­hun, Na­ta­lia ju­lis­taa hy­vän­tuu­li­ses­ti.

Kattoikkunan runsaassa valossa viihtyvät kasvit luovat kodikkaan keitaan. Lasipöytä on Eileen Greyn suunnittelema E-1027. Sen takana 50-luvulla suunniteltu Jielde-teollisuusvalaisin. Ruotsalainen Ire Ab:n nahkanojatuolin Natalia hankki Bukowskin nettihuutokaupasta. Myös matto on Bukowskilta.

Neulavehka ja aarnipeikonlehti kasvavat köynnöksinä luonnossa. Huonekasveina ne sopivat sivutasojen ja hyllyjen päälle, amppeliin tai tukea vasten kasvamaan. Kummallekin sopii hajavalo ja tasainen kosteus, jossa multa kevyesti kuivahtaa kastelujen välissä.

KO­DIK­KUU­DEN RE­SEP­TI

Kir­ja­hyl­ly on kas­vien val­las­sa, sa­moin por­ras­kai­de, ja mo­net ka­lus­teis­ta ovat leh­vä­ryöp­py­jen ke­hys­tä­miä. Na­ta­lia va­lit­si ko­tiin­sa enim­mäk­seen suo­ma­lai­sia ka­lus­tei­ta. Hän os­taa ka­lus­tei­ta ja mat­to­ja käy­tet­tyi­nä ja huu­taa nii­tä huu­to­kau­pois­ta.

– Ko­dik­kaan ko­din re­sep­tik­si riit­tää tar­peek­si suu­ri mat­to ja tar­peek­si suu­ri kas­vi. Mi­nul­la on kär­si­väl­li­syyt­tä ison kas­vin kas­vat­ta­mi­seen, vaik­ka muu­ten ha­lu­an­kin asi­oi­den ta­pah­tu­van ri­va­kas­ti.

Korkean pylvästyräkin voi latvoa ja latvan käyttää pistokkaana, jonka työntää kaktus- ja mehikasvimultaan. Emokasvi haaroittuu ja pysyy kompaktina, ja saat uuden taimen pistokkaasta.

VI­HER­KAS­VIEN LU­MO­A­MA

70-lu­vun ta­lois­sa ei huo­ne­kor­keus ole suu­ri, mut­ta niis­sä riit­tää yleen­sä luon­non­va­loa. Tääl­lä sen ta­kaa­vat olo­huo­neen sei­nän mit­tai­nen ik­ku­na­ri­vis­tö ja si­sem­mäl­lä olo­huo­nees­sa kat­toik­ku­nat.

– Vi­her­kas­vit viih­ty­vät tääl­lä yh­tä hy­vin kuin minä. Meil­lä ei ole tar­vet­ta ik­ku­na­ver­hoil­le, kos­ka olo­huo­neen isot ik­ku­nat au­ke­a­vat pi­hal­le.

1970-lu­vun ta­lois­sa on käy­tän­nöl­li­syyt­tä ja hy­vää suun­nit­te­lua. Isoa ik­ku­na­sei­nää ke­hys­tä­vät kul­ta­köyn­nök­set, jois­ta kook­kain on ai­koi­naan han­kit­tu Sa­to­kau­si­ka­len­te­rin toi­mis­toon. Siel­tä Na­ta­lia toi köyn­nök­sen ko­tiin ja al­koi ri­pus­taa sen pit­kiä ver­so­ja ik­ku­noi­den ym­pä­ril­le. Täs­tä emo­köyn­nök­ses­tä ovat pe­räi­sin kaik­ki Na­ta­li­an kul­ta­köyn­nök­set. Na­ta­lia leik­kaa pis­tok­kai­ta, lait­taa nii­tä juur­tu­maan ve­teen ja sit­ten vain odo­tel­laan, et­tä help­po­hoi­toi­set kul­ta­köyn­nök­set kas­va­vat ja ko­mis­tu­vat.

– Kun juu­ret ovat il­mes­ty­neet mal­ja­kos­sa muu­ta­man vii­kon pääs­tä, ruu­ku­tan pis­tok­kaan kos­te­aan vi­her­kas­vi- tai kuk­ka­mul­taan kas­va­maan. Mie­luum­min kul­ta­köyn­nös kuin ho­pe­a­köyn­nös, kun kul­ta on ar­vok­kaam­paa, sa­noo Nata hu­mo­ris­ti­ses­ti.

Viherkasvit selviävät pääsääntöisesti hyvin, kun ne saavat valoa, kosteutta ja hyvää multaa. Kattoikkunoiden alla viherkasvit pärjäävät talven vähävaloisina aikoina.

LI­SÄÄN­TY­VÄT TY­RÄ­KIT

Ik­ku­nal­la on ruuk­ku toi­sen­sa pe­rään pyl­väs­ty­räk­ke­jä. Kun emo­kas­vi kas­voi koko ajan pi­tuut­ta ja uh­ka­si kal­lis­tua, Na­ta­lia leik­ka­si en­sin muu­ta­man pät­kän kas­vis­ta ja työn­si kos­te­aan mul­taan. Yl­lä­tyk­sek­si ty­rä­kit juur­tui­vat il­man ve­si­vai­het­ta ja nyt Na­ta­li­al­la on rei­lus­ti li­sää kas­ve­ja.

– En kum­mem­min hoi­da vi­her­kas­ve­ja­ni, kas­te­len yh­den tai kah­den vii­kon vä­lein. Kas­vu­vai­hees­sa eli ke­vääs­tä syk­syyn li­sään ai­na muis­ta­es­sa­ni vaa­le­an­pu­nais­ta kas­te­lu­lan­noi­tet­ta. Oi­ke­as­taan muu­ta en sit­ten kas­veil­le tee­kään.

Vuo­den tai kah­den vä­lein Na­ta­lia vaih­taa kas­vit suu­rem­piin ruuk­kui­hin ja hy­vään, ra­vin­teik­kaa­seen kuk­ka-, vi­her­kas­vi- tai kak­tus­mul­taan. Hän ei ole hank­ki­nut tal­vek­si kas­vi­va­lo­ja vaan siir­tää kas­vit ik­ku­nan lä­hel­le tai por­tai­den kai­teen vie­reen, kat­toik­ku­nan run­saa­seen luon­non­va­loon. Il­man­kos­tu­tin tuo ih­mi­sil­le ja kas­veil­le kos­teut­ta vuo­den kui­vim­pi­na ajan­jak­soi­na.

Yhdistetyn olo- ja ruokailuhuoneen ikkunarivistö tarjoaa viherkasveille erinomaiset olosuhteet. Kuvassa kultaköynnöstä, pylvästyräkkejä, kumipuu ja köynnösvehka. Taustalla tarjoiluvaunussa on kentiapalmu, jonka Natalia haaveilee kasvattavansa kattoon asti.

SIE­ME­NES­TÄ ISOK­SI

Vih­reys luo elä­väi­sen tun­nel­man ko­tiin. Kas­vit on ryh­mi­tel­ty kir­ja­hyl­lyyn, ik­ku­na­lau­dal­le tai kat­toik­ku­noi­den al­le. Kat­toik­ku­nan al­la Na­ta­li­a­kin viih­tyy. Hän saat­taa is­tah­taa naut­ti­maan aa­mu­kah­vin veh­re­än nurk­kauk­sen no­ja­tuo­liin.

Na­ta­li­al­la ei ole sel­ke­ää kas­vi­suo­sik­kia.

– Kaik­ki hy­vin­voi­vat kas­vit tuo­vat iloa ja ko­dik­kuut­ta. Nyt pei­kon­leh­ti ilah­dut­taa eri­tyi­ses­ti, sil­lä se voi hy­vin ja on kas­va­nut tar­peek­si suu­rek­si, niin et­tä sen isot leh­det au­ke­a­vat lius­koit­tu­nei­na.

Iso osa Na­ta­li­an kas­veis­ta on it­se pis­tok­kaas­ta li­sät­ty­jä tai lah­jak­si ys­tä­vil­tä saa­tu­ja. Löy­tyy­pä kuk­ka­ruu­kus­ta jopa Na­ta­li­an isän Por­tu­ga­lis­ta tuo­ma, sit­ruu­nan sie­me­nes­tä kas­va­tet­tu tai­mi. Sen ka­ve­rik­si lap­set lait­toi­vat sa­maan ruuk­kuun man­da­rii­nin sie­me­nen.

– Jou­lu­na kas­va­maan lai­tet­tu man­da­rii­ni tuo mie­leen ki­van jou­lun, Na­ta­lia sa­noo.