Mimmi West nauttii olostaan uuden kuistin edessä. Ulko-ovi on tehty 50-luvun mallin mukaan. Oven on piirtänyt Jonin sisko Antonia. Portaat ovat vielä suunnittelupöydällä. Mimmi odottelee oman viherpeukalonsa löytymistä.

Au­rin­ko pais­taa kuu­mas­ti ta­lon jul­ki­si­vuun. Mim­mi West kur­kis­taa la­si­kuis­tin ovel­ta ja päät­tää is­tua kah­vil­le ta­lon edes­sä ole­val­le puu­tar­ha­tuo­lil­le. Ol­laan Pie­tar­saa­res­sa, muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä Ja­kobs­ta­din eli tut­ta­val­li­ses­ti ”Jep­pik­sen” to­ril­ta, Wes­tien ne­li­hen­ki­sen per­heen ko­to­na.

Mim­mi on juu­ri pa­lan­nut kau­pun­gin kes­kus­tas­sa si­jait­se­vas­ta Af­ter Eight -kah­vi­las­ta, jos­sa hän työs­ken­te­lee kah­vi­la­vas­taa­va­na ja nuo­ri­so­työn­te­ki­jä­nä.

– Af­ter Eigh­tin kon­sep­tia on vai­kea se­lit­tää ly­hy­es­ti. Meil­lä on suo­sit­tu kah­vi­la, jos­sa muun mu­as­sa työl­lis­täm­me nuo­ria. Yh­dis­tys on mo­nes­sa mu­ka­na, ker­too Mim­mi.

Meriheinästä punotut tabletit edustavat paikallista käsityöperinnettä kauneimmillaan. Reininviinilasit ja Humppilan Talonpoika-sarjan lautaset on hankittu kirpputorilta. Kattauksen teki Mimmin ystävä Anna-Madgalena Lindfors, jonka kädenjälki näkyy pienissä yksityiskohdissa.

Sama unel­ma, eri mit­ta­kaa­va

Tä­nään Mim­mi tuli ko­tiin kirp­pu­to­rin kaut­ta.

– Jos pi­tää teh­dä jo­kin han­kin­ta, et­sin en­sin kirp­pa­ril­ta tai ne­tin myyn­ti­pals­toil­ta. Meil­lä on tääl­lä to­del­la mon­ta hy­vää kirp­pa­ria, jois­ta yleen­sä löy­tää sen mitä tar­vit­see.

Ko­dis­sa on mon­ta hie­noa kirp­pu­to­ri­löy­töä, mut­ta ihan vie­lä ei si­sus­tel­la, vaan pa­la­taan vuo­teen 2016, kun kol­mi­hen­ki­sen per­heen piti löy­tää uu­si ti­la­vam­pi koti.

– Odo­tim­me Ty­raa ja asuim­me ker­ros­ta­los­sa. John haa­vei­li ko­me­as­ta maa­lais­ta­los­ta. Mi­nul­le riit­ti pie­nem­pi­kin talo, esi­mer­kik­si 1950–70-lu­ku­jen oma­ko­ti­ta­lo.

In­nos­tus van­hoi­hin ta­loi­hin oli syn­ty­nyt jo lap­suu­des­sa. Mo­lem­pien lap­suus­ko­dit oli­vat vä­hin­tään 100 vuot­ta van­ho­ja.

– Van­has­sa ta­los­sa on tun­nel­maa, jota ei ole uu­des­sa. Eh­kä se vie­hä­tys on sii­nä? Mim­mi poh­tii.

Per­he oli käy­nyt kat­so­mas­sa iso­ja ja pie­nem­piä pro­jek­te­ja en­nen kuin pai­kal­li­sel­la Fin­dit-myyn­ti­pals­tal­la tuli vas­taan kiin­nos­ta­va 1950-lu­vun talo 1970-lu­vun maus­teil­la.

Hyvässä harmoniassa. Iso riisipaperipallo kokoaa olohuoneen sisustuksen. Rottinkia on tuoleissa ja pöydissä, sillä Mimmi pitää luonnonmateriaaleista. Vanaja-paperitapetti on hankittu K-Raudasta.

Pul­mal­li­nen elin­ta­so­sii­pi

Ta­loa ei tun­nis­tai­si heti sa­mak­si, jon­ka per­he os­ti kah­dek­san vuot­ta sit­ten.

– Ta­loa oli laa­jen­net­tu 1970-lu­vul­la elin­ta­so­sii­vel­lä. Laa­jen­nus oli teh­ty van­han kuis­tin pai­kal­le, ker­too Mim­mi.

Käy­tän­nös­sä 80-ne­li­öi­nen laa­jen­nus peit­ti koko 50-lu­vun ta­lon taak­seen.

– Tie­dän, et­tä laa­jen­nu­so­sa oli mo­nel­le os­ta­ja­kan­di­daa­til­le rat­kai­se­va te­ki­jä, mik­si he ei­vät tar­jon­neet ta­los­ta, sa­noo Mim­mi.

Wes­tit tie­si­vät no­pe­as­ti, et­tä laa­jen­nuk­sen pa­ras­ta en­nen -päi­väys oli pa­has­ti yli­ai­kai­nen. Ma­ta­lan pöt­ky­län ti­lal­le tu­li­si ai­ka­naan ta­lon hen­keen pa­rem­min so­pi­va la­si­kuis­ti.

En­nen kuin uus­van­ha kuis­ti oli si­joil­laan, Mim­mi ja John re­mon­toi­vat 50-lu­vun ta­lon. Re­mon­tin ajak­si he muut­ti­vat laa­jen­nu­so­san asun­toon.

– Haa­vei­lin pui­sis­ta lat­ti­ois­ta ja sei­nien vä­rik­käis­tä ta­pe­teis­ta, Mim­mi ker­too.

Toi­nen unel­ma täyt­tyi, mut­ta lat­ti­oi­den kans­sa oli otet­ta­va tuu­maus­tau­ko.

– Lat­ti­at oli la­kat­tu pel­la­va­öl­jy­poh­jai­sel­la la­kal­la, joka ei ir­ron­nut mil­lään. John hioi ja hioi nii­tä, mut­ta mi­kään ei aut­ta­nut. Komp­ro­mis­si oli maa­la­ta lat­ti­at vaa­le­an­har­maik­si. Niis­tä tuli ihan nä­tit niin­kin, sa­noo Mim­mi.

Kirjahyllyillä kehystetty oviaukko. Hyllynkannakkeet on hankittu Erkin Hallista, hyllyt ovat liimapuulevyä. Mimmi pitää kelimmatosta koska ne ovat villaa, mutta myös mattojen kuvioista. Vanha koivukaappi on peritty Mimmin isovanhemmilta, jotka olivat saaneet sen häälahjaksi. Kaapissa säilytetään kirjoja, pelejä ja askartelumateriaaleja.

Pin­ko­pah­via ja pa­pe­ri­ta­pet­tia

Pa­ris­kun­ta sai re­mont­tiin apu­voi­mik­si muun mu­as­sa Joh­nin sis­kon An­to­nia Fel­l­ma­nin, joka on am­ma­til­taan ra­ken­nus­kon­ser­vaat­to­ri.

– An­to­ni­an kans­sa maa­la­sim­me lat­ti­at, asen­sim­me uu­det pin­ko­pah­vit keit­ti­öön, olo­huo­nee­seen ja osit­tain myös etei­seen, Mim­mi ker­too.

Pin­ko­pah­ve­ja jos­kus asen­ta­nut tie­tää, et­tä pik­ku­riik­ki­siä nau­lo­ja saa na­put­taa yh­teen­kin vuo­taan sy­dä­men­sä kyl­lyy­des­tä.

Pah­vi­te­tut sei­nät sai­vat lo­puk­si pin­taan­sa ta­pet­ti­kuo­sit. Ta­pe­toin­tia jat­ket­tiin muu­ta­man vuo­den asu­mi­sen jäl­keen, kun lap­set tar­vit­si­vat omat huo­neen­sa.

– Nu­kuim­me kaik­ki aluk­si vin­tis­sä. Mei­dän ny­kyi­nen ma­kuu­huo­neem­me oli alun pe­rin ruo­kai­lu­huo­nee­na, Mim­mi ker­too.

Uu­teen ma­kuu­huo­nee­seen so­pi­va ta­pet­ti löy­tyi pai­kal­li­ses­ta Lun­da­gård-pe­rin­ne­ra­ken­ta­mis- ja si­sus­tus­liik­kees­tä.

– Liik­keen va­ras­tos­ta löy­tyi kah­dek­san rul­laa kau­nis­ta van­haa pa­pe­ri­ta­pet­tia. Pa­pe­ri­ta­pe­til­la ta­pe­toin­ti on hiu­kan haas­ta­vaa, mut­ta ta­pet­ti riit­ti juu­ri ja juu­ri.

Mimmi haaveilee keittiön ikkunan alle pientä keittiösohvaa. Alkuperäinen lautalattia maalattiin. Pinnatuolit ja pöytä olivat Mimmin vanhempien hankkiman kesämökin kalustusta. Mimmi uskoo, että talon tyylin mukainen keittiö ei vanhene sisustusmuotien mukana.

Pieni ja toimiva. Vanhan puulieden parina on Gorenjen valmistama kalusteuuni ja induktiotaso. Hellan vieressä on pieni kaatoallas ja hana sujuvoittamassa ruoanlaittoa. Moderni huuva on Wikström Plåtslagerin tekemä. Puulieden taustalla on alkuperäinen laatta.

Kaik­ki ko­to­naan keit­ti­ös­sä

Mim­min suo­sik­ki­paik­ka ko­to­na on keit­tiö.

– Meil­lä kaik­ki ovat kiin­nos­tu­neet ruo­an­lai­tos­ta.

Per­heen kym­men­vuo­ti­aan Jal­ma­rin lem­pi­ruo­ka on pas­ta to­maat­ti­kas­tik­keel­la.

– Jal­mar on yl­lät­tä­nyt mei­dät vä­lil­lä val­miil­la ruo­al­la, kun tu­lem­me töis­tä ko­tiin. Hä­nen te­ke­män­sä to­maat­ti­kas­ti­ke on maa­il­man pa­ras­ta, Mim­mi ke­huu.

Per­he ko­koon­tuu ar­ki­sin syö­mään keit­ti­ön pöy­dän ym­pä­ril­le. Pöy­dän pa­ri­na on, kuin­kas muu­ten­kaan, van­hat pin­na­tuo­lit.

Keit­ti­ö­kaa­pit vaih­tui­vat re­mon­tis­sa. Tyy­lik­kään 50-lu­vun mal­liin mu­kaan teh­dyt kaa­pit ti­lat­tiin vöy­ri­läi­sel­tä puu­se­päl­tä.

– Meil­lä oli pien­tä vään­töä sii­tä, uu­si­taan­ko keit­tiö vai ei. John oli­si säi­lyt­tä­nyt kaa­pit, mut­ta minä toi­voin ta­lon ra­ken­nu­sa­jan­koh­dan mu­kai­sia kaap­pe­ja.

Keit­ti­ön isoim­mat muu­tok­set oli­vat kah­den ovi­au­kon muok­kaa­mi­set. Kel­la­rin ovi sul­jet­tiin ko­ko­naan ja kul­ku siir­re­tiin etei­sen puo­lel­le. Etei­ses­tä keit­ti­öön joh­ta­vaa ovi­auk­koa siir­ret­tiin puo­les­taan niin, et­tä keit­ti­ön puo­lel­le saa­tiin en­tis­tä pi­dem­pi yh­te­näi­nen tis­ki­pöy­tä. Nyt työ­ta­soa on riit­tä­väs­ti.

Ta­lon ai­noa tu­li­si­ja on keit­ti­ös­sä. Puu­lie­si on ai­na ol­lut noil­la si­joil­laan.

– Olem­me miet­ti­neet olo­huo­nee­seen pönt­tö­uu­nia. Ta­los­sa oli alun pe­rin ve­si­kier­toi­nen pat­te­ri­läm­mi­tys, joka läm­pe­ni kok­sil­la. Sa­vu­pii­pus­sa oli­si va­paa hor­mi uu­nil­le, sa­noo Mim­mi.

Kaunis loimukoivuinen kirjoituspöytä on 1930- tai 40-luvulta. Makuuhuoneen herkkä kukkatapetti on onnekas löytö Lundagård-sisustusliikkeestä Pietarsaaresta.

Ma­ku­a­si­ois­ta ei kiis­tel­lä

Kun Mim­mi ja John muut­ti­vat ta­loon, hei­dän piti ly­hy­es­sä ajas­sa hank­kia pal­jon uut­ta. Ko­tiin kan­net­tiin kirp­pa­reil­ta kaap­pe­ja, pöy­tiä, no­ja­tuo­le­ja ja soh­va.

– En yleen­sä mie­ti, so­pii­ko ta­va­ra jo ole­mas­sa ole­vaan si­sus­tuk­seen. Us­kon, et­tä se mikä miel­lyt­tää sil­mää­ni, so­pii ai­na yh­teen.

Pää­o­sa ko­din esi­neis­tä on 1930–50-lu­vuil­ta.

– Mi­nul­la ja Joh­nil­la on ai­ka sama maku. Mei­dän ei tar­vit­se väi­tel­lä sii­tä, mikä so­pii tai ei sovi tän­ne. Ny­kyi­sin ko­tiin teh­dään han­kin­to­ja har­vem­min ja tark­kaan har­ki­ten.

Mim­mil­le on tär­ke­ää, et­tä ko­to­na saa elää ren­nos­ti.

– Meil­lä ei ole mi­tään sel­lais­ta, jota pi­täi­si erik­seen var­jel­la lap­sil­ta. Kaik­ki on han­kit­tu käyt­töön.

Kukkia ja ruutuja. Sänkyyn on pedattu ruutulakanat. Sängynpääty on itse tehty. Sen kukkakangas on kirppislöytö. Lasikuuppainen seinävalaisin istuu makuuhuoneen väritykseen täydellisesti. Lipasto on kirpputorilöytö.

Tä­män ke­sän pro­jek­ti

Ke­sän pro­jek­ti on ava­ta ovi olo­huo­nees­ta pi­hal­le. Ta­lon ete­lä­si­vul­la on jo odot­ta­mas­sa te­ras­si ja gril­li­paik­ka.

– Olen tyy­ty­väi­nen ko­tiim­me sel­lai­se­na kuin se on. Ta­lon si­jain­ti on kiva. Isot re­mon­tit ovat on­nek­si jo ta­ka­na­päin, sa­noo Mim­mi.

Hie­nos­ti ta­lon tyy­li­sek­si ra­ken­net­tu kuis­ti val­mis­tui 2022. Sii­tä saa­tiin per­heel­le uu­si ruo­kai­lu­huo­ne ja ar­jen mo­ni­toi­mi­ti­la.

– Lap­si­per­he­ar­jes­sa kuis­ti on enem­män käy­tös­sä jal­ka­pal­lo­jen ja jää­kiek­ko­va­rus­tei­den kui­va­tus­ti­la­na kuin ais­tik­kaa­na ruo­kai­lu­huo­nee­na, mut­ta ei se hait­taa. Se on elä­mää, sa­noo Mim­mi.

Soma rottinkituoli on kenkien sitomista varten. Maalitahrat kaunistavat vanhaa maalauspukkia. Ikkunat on tilattu puusepältä vanhan mallin mukaan, niihin on talvea varten olemassa myös tuplaruudut.