PUUN IS­TUT­TA­MI­NEN

• Tar­kis­ta, et­tä juu­ri­paak­ku on mär­kä en­nen is­tu­tus­ta. Kai­va suu­ri ja viet­tä­vä kuop­pa, joka on paak­kua sy­vem­pi ja ai­na­kin kol­me ker­taa paak­kua le­ve­äm­pi.

• Jos maa on köy­hää tai maan laa­tu huo­no, li­sää kuo­pan poh­jal­le kom­pos­tia tai hiek­kaa. Kas­te­le kuop­pa rei­lus­ti. Pois­ta juu­rien ym­pä­ril­tä ruuk­ku tai tii­viit kää­reet. Juu­ri­paak­kua kan­nat­taa hie­roa kä­sil­lä ja oi­koa juu­ria.

• Ase­ta tai­mi kuop­paan ja kas­te­le. Li­sää mul­taa ja tii­vis­tä se paa­kun ym­pä­ril­le. Var­mis­ta, et­tä puu on suo­ras­sa. Ase­ta tuki-

ke­pit mo­lem­min puo­lin. Li­sää lop­pu mul­ta ja tii­vis­tä. Sido puu kah­des­ta koh­taa jous­ta­vin si­dok­sin tu­ki­kep­pei­hin kiin­ni. Tuet voi pois­taa vuo­den kah­den ku­lut­tua.

• Vii­meis­te­le ka­te­ma­te­ri­aa­lil­la. Kas­te­le puu­ta var­sin­kin, jos ei sada.

VAAH­TE­RA

Vaah­te­roi­ta tun­ne­taan yli 150 la­jia, mut­ta meil­lä tun­ne­tuin ja käy­te­tyin on met­sä­vaah­te­ra, Acer pla­ta­noi­des. Vaah­te­ra hät­käh­dyt­tää ke­vääl­lä li­men vä­ri­sel­lä ku­kin­nal­laan jo en­nen kuin leh­det täy­sin puh­ke­a­vat. Sit­ten saam­me naut­tia sen kau­niis­ta leh­dis­tä ja iha­nas­ta, leh­te­väs­tä var­jos­ta. Ke­sän ede­tes­sä lap­set leik­ki­vät vaah­te­ran ne­nil­lä, joi­ta saa sen haus­kois­ta sii­pi­mäi­sis­tä he­del­mis­tä. Syk­syn hui­pen­nus on vaah­te­ran vä­ri­lois­to, joka kas­vu­pai­kan ja puun pe­ri­män mu­kaan voi ol­la kirk­kaan­kel­tai­nen, orans­si tai pu­nai­nen.

Pie­neen pi­haan vaah­te­ra kas­vaa lii­an suu­rek­si, mut­ta vaah­te­rois­ta pi­tä­vä voi kas­vat­taa jopa par­vek­keel­la suu­res­sa ruu­kus­sa vaik­ka­pa ja­pa­nin­vaah­te­raa (Acer pal­ma­tum). Me­nes­tyy Ete­lä- ja Kes­ki-Suo­mes­sa, poh­joi­sem­pa­na pa­lel­lut­taa yleen­sä lat­van­sa.

HE­VOS­KAS­TAN­JA

He­vos­kas­tan­ja on ma­jes­teet­ti­nen, suu­rek­si kas­va­va puu, joka viih­tyy par­hai­ten me­ren lä­hei­syy­des­sä ete­lä- ja lou­nais­ran­ni­kon tun­tu­mas­sa. Se on ek­soot­ti­nen näky lius­kai­si­ne leh­ti­neen. Koko show’n he­vos­kas­tan­ja kui­ten­kin va­ras­taa tou­ko–ke­sä­kuun vaih­tees­sa, sil­lä sen ku­kin­not ovat val­ta­van suu­ria, yli 20 cm pit­kiä, pys­ty­jä, val­koi­sia ja näyt­tä­viä. Myös syk­syl­lä kyp­sy­vät piik­ki­set sie­men­ko­dat ovat to­del­la ko­ris­teel­li­sia. Suu­reen pi­haan he­vos­kas­tan­jat tuo­vat eu­roop­pa­lais­ta puis­to­tun­nel­maa, mut­ta pie­nel­le pi­hal­le se ei sovi.

JA­LA­VAT

Koo­kas vuo­ri­ja­la­va (Ul­mus glab­ra) on suur­ten tont­tien puis­to­mai­siin pi­hoi­hin is­tu­va leh­ti­puu. Pie­neen pi­haan, var­joi­saan­kin paik­kaan so­pii puo­les­taan riip­pu­va­ok­sai­nen riip­pa­ja­la­va (U. glab­ra ’Ho­ri­zon­ta­lis’) tai sa­teen­var­jo­ja­la­va (U. glab­ra ’Cam­per­dow­nii’). Ja­la­van kau­neus pe­rus­tuu puun kau­nii­seen muo­toon enem­män kuin näyt­tä­vään ku­kin­taan tai jän­nit­tä­viin leh­tiin.

KOI­VUT

Koi­vus­sa riit­tää kan­san­pe­rin­net­tä ’koi­vu­nie­men her­ras­ta’ sau­naan. Vih­dat on teh­ty ni­me­no­maan rau­dus­koi­vus­ta (Be­tu­la pen­du­la). Vih­to­en on häi­vy­tel­ty niin isom­pia kuin pie­nem­pi­ä­kin vai­vo­ja reu­mas­ta lais­kuu­teen.

Hies­koi­vu (Be­tu­la pu­bes­cens) viih­tyy kos­te­am­mil­la pai­koil­la kuin rau­dus­koi­vu. Koi­vut erot­taa hel­pos­ti kas­vu­ta­vas­ta: rau­dus­koi­vun ok­sat riip­pu­vat kär­jis­tään vieh­kos­ti alas­päin. Pi­ha­kas­vi­na koi­vu on no­pe­a­kas­vui­nen. Se an­taa mie­li­hy­vää ha­vi­nal­laan ja puh­taan­val­koi­set run­got ha­ke­vat ver­tais­taan kas­vi­maa­il­mas­sa.

LEH­MUS

Puis­to­leh­muk­set (Ti­lia x vul­ga­ris) ovat tut­tu näky kau­pun­kien ka­tu­pui­na, mikä ker­too nii­den sit­key­des­tä. Puu muo­dos­taa kau­niin, var­jos­ta­van lat­vuk­sen sy­dä­men­muo­toi­si­ne leh­ti­neen. Sen val­koi­set ku­kat hou­kut­te­le­vat ke­säi­sin me­hi­läi­siä ja ki­ma­lai­sia. Luon­non­va­rai­se­na­kin meil­lä kas­va­va met­sä­leh­mus (Ti­lia cor­da­ta) tun­net­tiin en­nen tär­ke­ä­nä nii­ni­puu­na kuo­res­ta saa­ta­van köy­sien pu­no­mi­seen so­vel­tu­van kui­dun an­si­os­ta.

PIH­TA

Pih­to­ja ta­paa mel­ko har­voin, vaik­ka ne ovat olois­sam­me kes­tä­viä ja kas­va­vat ko­meik­si. Pih­doil­la on peh­me­ät neu­la­set. Esi­mer­kik­si si­pe­ri­an­pih­ta (Abies si­bi­ri­ca) so­vel­tuu myös leik­kaus­ta kes­tä­vä­nä ai­ta­kas­vik­si. Yk­sit­täis­pui­na pih­doil­le on syy­tä va­ra­ta ti­laa ja kas­vu­rau­ha; ne kas­va­vat en­sim­mäi­set kym­me­nen vuot­ta mel­ko hi­taas­ti mut­ta su­ku­pol­ven vaih­dut­tua pi­hal­la on jo ko­mea puu.

LEH­TI­KUU­SI

Si­pe­ri­an­leh­ti­kuu­si (La­rix si­bi­ri­ca) kas­vaa koko maas­sa ja eu­roo­pan­leh­ti­kuu­si­kin (La­rix de­ci­dua) Ou­lun kor­keu­del­le saak­ka. Leh­ti­kuu­sen ohu­et neu­la­set il­mes­ty­vät puu­hun ke­väi­sin ja va­ri­se­vat kel­las­tut­tu­aan maa­han syk­syl­lä. Jo­kai­nen leh­ti­kuu­si on oman­lai­sen­sa per­soo­na, sil­lä lu­men pai­nos­ta ok­sat kat­ke­a­vat hel­pos­ti. Puun kä­vyt ovat erit­täin ko­ris­teel­li­sia.

SEMB­RA­MÄN­TY

Semb­ra­män­nyn sie­me­net ovat ora­vien ja mo­nien lin­tu­jen herk­kua. Semb­ran ok­sat ovat tuu­hei­ta pit­ki­ne neu­la­si­neen, ja sii­tä kas­vaa ko­mea puu. Se so­pii yk­sit­täis­puuk­si tai ha­vu­ryh­män kes­kus­kas­vik­si au­rin­koi­seen tai puo­li­au­rin­koi­sen paik­kaan. Semb­ra­män­ty ei ole tark­ka maan suh­teen, ja sen voi is­tut­taa jopa sa­vi­mail­le. Semb­ra on hy­vin tal­ven­kes­tä­vä.

PIH­LA­JAT

Pih­la­jal­la on vank­ka ase­ma yh­te­nä suo­si­tuim­mis­ta pi­ha­puis­tam­me. Pa­ri­lius­kai­set leh­det ovat ko­ris­teel­li­sia, mut­ta puul­la on mui­ta­kin hy­viä puo­lia. Ku­kin­ta on kau­nis, sa­moin syys­vä­ri eri­no­mai­nen. Pih­la­jan­mar­jois­ta voi naut­tia vaik­ka­pa me­huis­sa tai hyy­te­löis­sä. Mar­ja­sa­to

on tär­keä mo­nil­le lin­nuil­le.

TUO­HI­TUO­MI ja PURP­PU­RA­TUO­MI

Tuo­hi­tuo­mel­la on hät­käh­dyt­tä­vä, ku­pa­rin­kiil­tä­vä run­ko mut­ta myös mui­ta hy­vei­tä. Ke­sä­kuu­hun ajoit­tu­va ku­kin­ta on iha­nan run­sas ja syys­vä­ri pir­te­än kel­tai­nen. Puu kas­vaa noin 10 met­riä kor­ke­ak­si, jo­ten ai­van pie­nil­le pi­hoil­le sitä ei voi suo­si­tel­la.

Purp­pu­ra­tuo­mi on pu­ner­ta­va­leh­ti­nen ja ko­ris­teel­li­nen muul­loin­kin kuin ku­kin­nan ai­kaan. Se kas­vaa tuo­mien ta­paan hie­man pen­sas­mai­se­na, jo­ten sii­tä tu­lee mel­ko le­veä.

KIR­SIK­KA- JA LUU­MU­PUUT

Suo­si­tuim­pia ovat ha­pan­kir­sik­ka (Pru­nus ce­ra­sus), pil­vi­kir­sik­ka (P. pen­syl­va­ni­ca) sekä ru­so­kir­sik­ka (P. sar­gen­tii). Kaik­ki nämä me­nes­ty­vät vyö­hyk­keel­le III as­ti, mut­ta suo­tui­sil­la kas­vu­pai­koil­la poh­joi­sem­mas­sa­kin. Näis­tä kol­mes­ta en­sim­mäi­se­nä kuk­kii ru­so­kir­sik­ka huu­maa­van run­sain vaa­le­an­pu­nai­sin ku­kin, sit­ten ha­pan- ja pil­vi­kir­sik­ka val­koi­sil­la ku­kil­laan. Kir­si­kat ovat hy­viä pik­ku­pi­han pui­ta, sil­lä myös run­ko on kau­nis ja syys­vä­ri ko­mea. Suu­rim­mak­si kas­vaa ru­so­kir­sik­ka.

Luu­mu­puut ovat ome­na­pui­den ta­paan kau­nii­ta ku­kin­nan ai­kaan. Ku­kin­taa seu­raa­va sato on­kin upe­aa. Va­lit­se suo­ma­lai­sia, kes­tä­viä la­jik­kei­ta.

RUU­SUO­RA­PIH­LA­JA

Hui­kea ja kes­tä­vä ruu­sun­pu­nai­nen ku­kin­ta häm­mäs­tyt­tää. Eri­no­mai­nen kat­seen­van­git­si­ja pie­neen pi­haan ete­läi­seen Suo­meen.

JA­PA­NIN­MAR­JA­KUU­SI

Ja­pa­nin­mar­ja­kuu­si kan­nat­taa pi­tää mie­les­sä, jos haa­vei­lee puk­si­puu­tyyp­pi­ses­tä, lei­ka­tus­ta ja iki­vih­re­äs­tä ai­das­ta. Ja­pa­nin­mar­ja­kuu­set me­nes­ty­vät puo­li­au­rin­gos­sa ja var­jos­sa­kin, mut­ta ne ei­vät viih­dy ko­vin kui­vis­sa pai­kois­sa. Kau­niin pu­nai­sis­sa mar­jois­sa ole­vat sie­me­net ovat myr­kyl­li­siä, ku­ten koko kas­vi lu­kuun ot­ta­mat­ta mar­jan me­hu­kas­ta mal­toa.

TUI­VIO

Tui­vio kuu­luu syp­res­si­kas­vei­hin, ku­ten ka­ta­ja­kin. Tui­vio on mai­nio maan­peit­to­kas­vi ti­he­än mat­to­mai­sen kas­vu­ta­pan­sa an­si­os­ta. Vaik­ka se on­kin puu­var­ti­nen kas­vi, eh­kä sitä nyt ei ihan puuk­si voi sa­noa. Pie­nel­lä pi­hal­la tui­vio on joka ta­pauk­ses­sa paik­kan­sa an­sain­nut ete­läs­tä poh­joi­seen.

KA­TA­JA

Ko­ti­ka­ta­ja on kak­si­ko­ti­nen kas­vi, jo­ten ka­ta­jan-mar­jo­ja muo­dos­tuu ai­no­as­taan emi­kas­viin (=äi­ti). Mar­jo­ja on käy­tet­ty um­me­tuk­sen, virt­sa­vai­vo­jen ja il­ma­vai­vo­jen hoi­toon, mut­ta ne maus­ta­vat myös vii­naa ja riis­ta­ruo­kia. Ka­ta­jan kas­vu­ta­pa vaih­te­lee pal­jon. Jos ha­lu­aa ta­sai­sen, soi­ke­an muo­toi­sen puun, kan­nat­taa hank­kia tai­mis­tos­ta pi­la­ri­ka­ta­ja­la­ji­ke ’Su­e­ci­ca’.