JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Fit.Treeni
Artikkeli
Laura Toukola aikoo polkea 4 200 kilometrin reitin 50 vuorokaudessa ystävänsä Taina Liekarin kanssa.

Laura Toukola aikoo polkea 4 200 kilometrin reitin 50 vuorokaudessa ystävänsä Taina Liekarin kanssa.

Roy Roos

Satu Väi­sä­nen

Laura Toukola oli halvaantua, nyt hän pyöräilee Espanjan ympäri

Laura Toukola, 36, sairastui viisi vuotta sitten kivuliaaseen sairauteen, joka aiheutti hetkellisen halvaantumisen. Nyt hänellä on uusi ammatti ja uusi haaste elämässä: pyöräily Espanjan ympäri.

Lau­ra Tou­ko­la ma­ka­si neu­ro­lo­gi­sen sai­raa­lan päi­vys­tyk­ses­sä ver­ho­jen ta­ka­na ja it­ki. Ki­vut oli­vat niin ko­vat, et­tä sel­kä oli tai­pu­nut kaa­rel­le. Ai­kan­sa odo­tet­tu­aan hoi­ta­ja tuli tuo­maan ki­pu­lää­ket­tä.

− Lääk­keet oli­vat niin vah­vo­ja, et­tä se­ka­va­na aloin pu­hua eng­lan­tia, Lau­ra muis­te­lee.

Lä­hi­hoi­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt kol­mi­kymp­pi­nen nai­nen oli ol­lut vii­mei­set pari kuu­kaut­ta to­del­la vä­sy­nyt ja kär­si­nyt pa­hois­ta sel­kä- ja lonk­ka­ki­vuis­ta. Sel­kää oli tut­kit­tu työ­ter­veys­huol­los­sa, mut­ta mi­tään syy­tä ei ol­lut löy­ty­nyt.

− Kun kipu vain jat­kui, mi­nul­le suo­si­tel­tiin psy­ki­at­ril­le me­noa.

Lo­pul­ta ki­vut kä­vi­vät niin sie­tä­mät­tö­mik­si, et­tä Lau­ra ha­keu­tui ter­veys­kes­kuk­sen päi­vys­tyk­seen. Siel­lä va­lit­ta­es­saan pai­net­ta ala­vat­sas­sa lää­kä­rit oi­val­si­vat, et­tä Lau­ra ei enää tun­te­nut virt­saa­mi­sen­tar­vet­ta. Hä­net pas­si­tet­tiin ki­rur­gi­seen sai­raa­laan. Ki­rur­gi­sen sai­raa­lan tut­ki­muk­sis­sa huo­mat­tiin, et­tä jos hän lait­taa sil­mät kiin­ni, hän läh­tee kaa­tu­maan. Lau­ran mat­ka jat­kui neu­ro­lo­gi­sen sai­raa­lan tut­ki­muk­siin.

− Se oli pe­lot­ta­vin­ta elä­mäs­sä­ni. Ku­kaan ei ker­to­nut mi­nul­le mi­tään, en­kä tien­nyt ol­len­kaan, mitä seu­raa­vak­si ta­pah­tuu. Pel­kä­sin kuo­le­va­ni.

Mi­kään ei ole elä­mäs­sä it­ses­tään sel­vää. Sai­raus voi tul­la ke­nel­le ta­han­sa il­man syy­tä.

Sho­kis­sa ja tun­not­to­ma­na

Oi­rei­lu oli niin kir­ja­vaa, et­tä lää­kä­rit­kin oli­vat ym­mäl­lään. Päi­vys­tyk­ses­sä Lau­ral­la al­koi kova pään­sär­ky, ja hä­net lä­he­tet­tiin mag­neet­ti­ku­viin, sekä otet­tiin sel­käy­din­punk­tio. Tut­ki­mus­ten mu­kaan hei­jas­teet viit­ta­si­vat sel­käy­din­sai­rau­teen. Hän pää­si osas­tol­le saa­maan lää­ki­tys­tä.

− Jou­duin kah­den vii­kon ajak­si ti­pu­tuk­seen, kuu­si tun­tia päi­väs­sä. Kos­ka vi­rus­lää­ke tu­ho­si ve­ri­suo­nia, kä­si­var­te­ni oli­vat ihan mus­tel­mil­la.

Pian huo­mat­tiin, Lau­ran ref­lek­sit al­koi­vat hä­vi­tä. Jal­koi­hin al­koi le­vi­tä tun­not­to­muus, joka laa­je­ni ylös­päin niin, et­tä en­sim­mäi­sen vii­kon ai­ka­na hän ei enää tun­te­nut rin­nas­ta alas­päin mi­tään, vaik­ka hän­tä tö­kit­tiin ti­kuil­la. Hä­nen va­sen jal­kan­sa hal­vaan­tui ko­ko­naan puo­lek­si­tois­ta vuo­ro­kau­dek­si.

Lää­kä­ri ar­ve­li en­sin MS-tau­din mah­dol­li­suut­ta, mut­ta di­ag­noo­sik­si tuli vii­mein sel­käy­din­tu­leh­dus. Lau­ra goog­let­ti sai­rau­den ja luki, et­tä hal­vaus­ti­lat voi­si­vat jää­dä py­sy­vik­si.

− Olin sho­kis­sa. Mie­tin, et­tä mik­si? Mik­si minä! Mi­nä­hän olin vas­ta 31-vuo­ti­as! Mitä olin teh­nyt vää­rin? Ma­sen­tu­nee­na en syö­nyt kol­meen vuo­ro­kau­teen mi­tään.

Sa­maan ai­kaan Lau­ran mies oli ul­ko­mail­la. Ai­noa, jon­ka kans­sa hän pys­tyi kes­kus­te­le­maan avoi­mes­ti pe­lois­taan, oli sai­raa­la­pap­pi.

− Tun­sin to­del­la sy­vää it­se­sää­liä. Kun per­he tuli kat­so­maan, vit­sai­lin, kos­ka en ha­lun­nut ra­sit­taa hei­tä. Jäl­keen­päin it­kin yk­sin.

Laura suoritti urheiluhierojan tutkinnon Fuengirolassa..

Laura suoritti urheiluhierojan tutkinnon Fuengirolassa..

Roy Rooss

Asi­ak­kaan ta­ri­na py­säyt­tää

Raa­jo­jen tun­to­puu­tos al­koi on­nek­si hä­vi­tä lää­ki­tyk­sen seu­rauk­se­na, ja Lau­ra sai ta­kai­sin tsemp­pi­mie­len. Ko­tiin pääs­tes­sään hän al­koi kun­tout­taa it­se­ään kä­ve­le­mäl­lä ly­hyi­tä mat­ko­ja ker­ral­laan. Kaik­ki hä­nen voi­man­sa oli­vat ka­don­neet li­hak­sis­ta.

− Iha­na naa­pu­ri­ni vei mi­nut joka il­ta­päi­vä kä­ve­lyl­le kort­te­lin ym­pä­ri, mut­ta sen jäl­keen olin ihan poik­ki lop­pu­päi­vän.

Toi­saal­ta kun­tou­tus­vai­hees­sa ki­vut myös pa­he­ni­vat. Jos­kus ki­pu­jen is­kies­sä Lau­ra saat­toi maa­ta ko­to­na lat­ti­al­la sii­hen as­ti, kun­nes mies tuli ko­tiin ja nos­ti hä­net ylös.

− Olin to­del­la pet­ty­nyt sii­hen, mi­ten hi­das­ta kun­tou­tu­mi­nen oli. Toi­saal­ta tus­kin oli­sin kun­tou­tu­nut niin­kään no­pe­as­ti, el­lei oli­si ol­lut jo­tain kun­to­poh­jaa ole­mas­sa. Us­kon, et­tä kun­to­sa­li­har­joit­te­lu­ni pe­las­ti mi­nut.

Lä­hi­hoi­ta­jan työ­hön­sä ko­ti­hoi­toon Lau­ra pa­la­si jo kah­den kuu­kau­den ku­lut­tua in­nois­saan ja muut­tu­nee­na hoi­ta­ja­na. Hä­nes­tä tuli myö­tä­tun­toi­nen kuun­te­li­ja, jol­le asi­ak­kaat ker­toi­vat elä­män­ta­ri­noi­taan. Lau­ra huo­ma­si, et­tä mo­net asi­ak­kaat oli­vat kat­ke­ria sii­tä, mitä oli jää­nyt elä­mäs­sä te­ke­mät­tä. Yk­si ta­ri­na erot­tui jou­kos­ta.

− Eräs asi­ak­kaa­ni oli hy­vin huo­no­kun­toi­nen, mut­ta muis­te­li on­nel­li­se­na elä­män­sä ai­ka­na teh­ty­jä reis­su­ja muun mu­as­sa Ma­rok­koon ja Egyp­tiin. Sil­loin ta­ju­sin, et­tä ha­lu­an ir­ti täs­tä ora­van­pyö­räs­tä.

Ir­rot­tau­tu­mi­nen ta­pah­tui­kin ra­jus­ti, hen­ki­sen ro­mah­duk­sen kaut­ta. Sel­kä oli jo kun­nos­sa, mut­ta Lau­ra ei ol­lut kos­kaan eh­ti­nyt käy­dä läpi sai­ras­tu­mi­sen­sa ai­heut­ta­mia tun­tei­ta. Kun van­han, kä­sit­te­le­mät­tö­män stres­sin pääl­le ker­tyi vie­lä työn ai­heut­ta­maa kuor­mi­tus­ta, työ­ka­ve­rit­kin huo­ma­si­vat, et­tä hä­nes­tä oli tul­lut kiuk­kui­nen. Lau­ra it­se oli huo­man­nut oman ha­ja­mie­li­syy­ten­sä. Lii­ken­ne­va­lois­sa hän saat­toi miet­tiä, et­tä mitä pi­ti­kään teh­dä, jos pa­laa vih­reä valo.

− Sinä päi­vä­nä, kun an­noin po­ti­laal­le vää­rää in­su­lii­nia, mars­sin työ­ter­veys­huol­toon ja jäin pit­käl­le sai­raus­lo­mal­le. Aloin käy­dä läpi asi­ois­ta, joi­ta oli­si voi­nut käy­dä jo sil­loin sai­ras­tu­es­sa­ni.

Suu­rim­man tuen hän sai mie­hel­tään. Sai­raus­lo­man päät­teek­si Lau­ra ir­ti­sa­noi it­sen­sä töis­tä. Mie­hen­sä kans­sa heil­le oli al­ka­nut kyp­syä aja­tus muu­tos­ta ul­ko­mail­le.

Olen op­pi­nut, et­tä jos ha­lu­aa teh­dä jo­tain, niin pys­tyy. Täy­tyy vain har­joi­tel­la.

Uu­si maa, uu­si am­mat­ti

Lau­ran hoi­to­huo­ne si­jait­see Fu­en­gi­ro­lan kes­kus­tan tun­tu­mas­sa, kun­to­sa­lin yh­tey­des­sä. Hä­nel­lä on nyt oma yri­tys, jos­sa hän toi­mii unel­ma-am­ma­tis­saan ur­hei­lu­hie­ro­ja­na.

− Olin haa­veil­lut ur­hei­lu­hie­ro­jan am­ma­tis­ta jo vuo­sia. Kos­ka Fu­en­gi­ro­las­sa sitä oli mah­dol­lis­ta opis­kel­la, pää­tin suo­rit­taa tut­kin­non tääl­lä.

Kaik­ki lä­hei­set ei­vät ym­mär­tä­neet sitä, et­tä pa­ris­kun­ta päät­ti myy­dä Suo­mes­sa kai­ken omai­suu­ten­sa ja muut­taa pois ur­hei­lu­vä­li­nei­den­sä, vaat­tei­den ja kah­den kis­san­sa kans­sa.

− Mi­nua pi­det­tiin it­sek­kää­nä, kun en elä­nyt­kään sen ta­val­li­sen kaa­van mu­kaan, jos­sa on työ, asun­to, lai­nat, lap­set. Jopa ys­tä­viä hä­vi­si muut­tom­me vuok­si Fa­ce­boo­kis­ta.

Lau­raa ei ole ka­dut­ta­nut, vaik­ka al­kuun so­peu­tu­mi­nen oli hi­das­ta. Elä­män­laa­tu on pa­ran­tu­nut mo­nin ta­voin, kun kii­re on jää­nyt pois. Nyt hän voi aut­taa myös asi­ak­kai­taan voi­maan pa­rem­min.

− Kun olin lä­hi­hoi­ta­ja­na näh­nyt, mi­ten van­huk­sia ja yk­si­näi­syyt­tä­kin hoi­de­taan lääk­keil­lä, nyt voin aut­taa ih­mi­siä lääk­keet­tö­mäs­ti.

Fu­en­gi­ro­las­sa en­ti­ses­tä koh­tuu­kun­toi­li­jas­ta on tul­lut myös ta­voit­teel­li­nen ja in­to­hi­moi­nen liik­ku­ja. En­sin Lau­ra palk­ka­si per­so­nal trai­ne­rin, jon­ka myö­tä tree­naa­mi­nen muut­tui toi­min­nal­li­sek­si. Sit­ten rin­nal­le tu­li­vat va­el­lus, pyö­räi­ly ja lat­ta­ri­tans­sit. Van­han sai­rau­den vuok­si jäy­kis­ty­vää sel­kä­ran­kaa hän hoi­taa liik­ku­vuus­har­joit­teil­la.

Va­el­luk­sen löy­tä­mi­nen oli Lau­ral­le mo­nel­la­kin ta­voin kään­ne­koh­ta. En­sin­nä­kin hän me­net­ti sy­dä­men­sä ran­kal­le la­jil­le.

− Mä­kien ka­pu­a­mi­nen on ras­kas­ta, mut­ta yl­hääl­lä odot­ta­vat hui­ke­at mai­se­mat. Jos­kus siel­lä nä­kee hauk­ko­ja ja kau­rii­ta­kin.

Pyöräilyssä parasta on se, että huomaa jaksavansa jyrkätkin mäet.

Ta­voit­tee­na pyö­räil­lä Es­pan­jan ym­pä­ri

Va­el­luk­sen kaut­ta hän myös tu­tus­tui va­el­luk­sien oh­jaa­jaan, Tai­na Lie­ka­riin. Nyt hei­tä yh­dis­tää toi­nen, erit­täin kun­ni­an­hi­moi­nen pro­jek­ti.

− Kun Tai­na ker­toi suun­nit­te­le­van­sa 50-vuo­tis­reis­suk­seen pyö­räi­lyä Es­pan­jan ym­pä­ri, sa­noin heti, et­tä minä ha­lu­an mu­kaan! Olin har­ras­ta­nut Suo­mes­sa in­to­hi­moi­ses­ti spin­nin­giä. Pyö­räi­lyn uu­del­leen löy­tä­mi­nen on tun­tu­nut sil­tä kuin oli­sin pa­lan­nut juu­ril­le­ni.

Nai­set ai­ko­vat pol­kea 4 200 ki­lo­met­rin rei­tin 50 vuo­ro­kau­des­sa. Ai­em­man voi­ma­har­joit­te­lun si­jaan Lau­ra tree­naa nyt eten­kin ha­pe­not­to­ky­kyä ja li­has­ten mai­to­ha­pon­sie­to­ky­kyä.

− Pol­jen mah­dol­li­sim­man mä­ki­siä reit­te­jä, kos­ka Es­pan­jan ym­pä­ri­a­jos­sa­kin on tie­dos­sa pal­jon vuo­ris­toa, pal­jon ki­lo­met­rin pi­tui­sia nou­su­ja. Ei­len pol­jin 62 ki­lo­met­rin pa­laut­ta­van len­kin, mut­ta en­si vii­kol­la ai­on pyö­räil­lä 124 ki­lo­met­riä.

Pyö­räi­lys­sä pa­ras­ta Lau­ran mie­les­tä on juu­ri se, kun huo­maa, mi­ten jak­saa pol­kea jyr­kät­kin mäet ylös.

− Sii­tä tu­lee mie­le­tön voit­ta­mi­sen fii­lis. Nou­su­jen jäl­keen tu­lee tie­tys­ti iha­nat ala­mä­et.

Yh­des­sä Tai­nan kans­sa he ovat käy­neet läpi myös hen­ki­sen puo­len asi­oi­ta, kos­ka reis­sus­sa ol­laan tii­viis­ti yh­des­sä, ja vä­sy­nei­nä tu­lee var­mas­ti vai­kei­ta het­kiä. He myös ai­ko­vat yö­pyä maas­tos­sa vail­la pe­sey­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia ja muu­ta ar­jen luk­sus­ta.

− Olem­me ky­sel­leet neu­vo­ja ult­raur­hei­li­joil­ta. Hyvä vink­ki oli­si kek­siä tur­va­sa­na, jos­ta toi­nen tie­tää, et­tä nyt kan­nat­taa ol­la hil­jaa.

Tur­va­sa­naa ei ole vie­lä kek­sit­ty, kos­ka tois­tai­sek­si sitä ei ole tar­vit­tu – sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä Tai­na on pol­ke­nut kym­me­niä ki­lo­met­re­jä huo­nos­ti toi­mi­vil­la vaih­teil­la ja Lau­ra pyö­räl­lä, jota ei edes ole tar­koi­tet­tu maan­tie­pyö­räi­lyyn. Pe­rik­si ei sil­ti an­ne­ta, sen on elä­mä opet­ta­nut. Sitä pait­si uu­det pyö­rät ovat han­kin­nas­sa.

Es­pan­jan ym­pä­ri­a­jo start­taa 21.5.2019 ja mat­kaa voi seu­ra­ta Fa­ce­boo­kis­sa: Tii­na ja Lau­ra Es­pan­jan ym­pä­ri sekä Ins­tag­ra­mis­sa: tai­na_ja_lau­ra_es­pan­jan_ym­pa­ri

Ti­laa Fit!

Lue myös

On­net­to­muu­des­sa hal­vaan­tu­nut Em­ma nou­si si­sul­la he­vo­sen sel­kään

Croh­nin tau­tiin sai­ras­tu­nut Miia: "Pa­hin pel­ko­ni oli, sai­sin­ko enää liik­kua"

Lue Myös