Il­ma­joo­ga, olut­joo­ga, kis­sa­joo­ga, sau­na­joo­ga... Suo­ma­lai­nen joo­ga­o­pet­ta­ja Mia Jo­ki­ni­va ih­met­te­li, mi­ten joo­gaa yh­dis­tet­tiin mil­loin mi­hin­kin la­jiin, mut­ta tun­nit pi­det­tiin sil­ti ai­na oh­jat­tui­na ja si­sä­ti­lois­sa. Vas­tauk­se­na tä­hän hän ke­hit­ti met­sä­joo­gan.

Pe­rin­tei­nen joo­ga poh­jau­tuu pit­käl­ti in­ti­a­lais­ten myyt­tien hah­moi­hin ja eläin­maa­il­maan. Jo­ki­ni­va liit­ti met­sä­joo­gaan suo­ma­lai­sen met­sän eläi­miä, my­to­lo­gi­oi­ta ja san­ka­rei­ta.

Met­sä­joo­gan asen­not ke­hit­tä­vät muun mu­as­sa ta­sa­pai­noa, voi­maa ja liik­ku­vuut­ta.

Met­sä rau­hoit­taa miel­tä ja hoi­taa stres­siä

Joo­ga vah­vis­taa ke­hoa ja li­sää liik­ku­vuut­ta, mut­ta met­sä­joo­ga yh­dis­tää joo­gan ja suo­ma­lai­sen met­sä­mai­se­man par­haat puo­let.

Tut­ki­muk­set ym­pä­ri maa­il­maa osoit­ta­vat, et­tä luon­nos­sa oles­ke­lu vai­kut­taa myön­tei­ses­ti sekä hen­ki­seen et­tä fyy­si­seen hy­vin­voin­tiim­me. Erään Suo­mes­sa to­teu­te­tun tut­ki­muk­sen mu­kaan kau­pun­ki­lai­nen saa­vut­taa met­sän ter­veys­vai­ku­tuk­set jo oles­ke­le­mal­la vi­he­ra­lu­eil­la vä­hi­nään vii­si tun­tia kuu­kau­des­sa.

Jo­ki­ni­van mu­kaan pelk­kä met­säs­sä oles­ke­lu saa ih­mi­ses­sä ai­kaan ren­tou­tu­mis­re­ak­ti­on, jol­loin stres­si­hor­mo­ni­ta­sot las­ke­vat, sy­dä­men syke hi­das­tuu ja li­hak­set ren­tou­tu­vat.

Met­sä­joo­gan fi­lo­so­fia

Met­sä­joo­gas­sa asen­to­jen ei tar­vit­se men­nä pri­kul­leen oi­kein, sil­lä asen­toa tär­ke­äm­pää on syvä läs­nä­o­lo. Jo­ki­ni­van mu­kaan sil­loin täl­löin met­sä­joo­gaa­va ei saa it­sel­leen va­hin­koa ai­kai­sek­si, vaik­ka asen­not ei­vät me­ni­si­kään täy­sin oi­kein. Ei­hän luon­nos­ta­kaan löy­dy kä­sit­tei­tä ”oi­kein” tai ”vää­rin”.

Asen­nois­sa on tar­koi­tus et­siä ta­sa­pai­noa ää­rim­mäi­syyk­sien vä­lil­le. Unoh­da suo­rit­ta­mi­nen ja kova te­ke­mi­nen, mut­ta älä kui­ten­kaan pääs­tä it­se­ä­si lii­an hel­pol­la.

Met­säs­sä ei tar­vit­se mi­ta­ta mi­tään, ei edes ai­kaa. Asen­nois­sa py­sy­tään mi­nuut­tien tai se­kun­tien si­jaan hen­gi­tys­kier­to­jen ajan. Yk­si hen­gi­tys­kier­to tar­koit­taa yh­tä si­sään- ja ulos­hen­gi­tys­tä.

Ko­kei­le met­sä­joo­gaa!

Iki­hon­ka

Puu­a­sen­to­na­kin tun­net­tu iki­hon­ka haas­taa ta­sa­pai­noa ja avaa lan­ti­o­ta.

Tee näin: Asen­toa voi hel­pot­taa sei­so­mal­la ta­sai­sel­la alus­tal­la. Jal­ka­te­rän voi jät­tää kiin­ni nilk­kaan tai poh­kee­seen. Kat­seen voi kes­kit­tää suo­raan eteen.

Li­sä­haas­tet­ta saa sei­so­mal­la kan­non tai ki­ven pääl­lä, nos­ta­mal­la jal­ka­te­rän si­sä­rei­del­le ja kään­tä­mäl­lä kat­seen koh­ti pui­den lat­vo­ja.

Pidä tu­ki­jal­ka suo­ra­na, mut­ta älä ojen­na pol­vea luk­koon as­ti. Jän­ni­tä tu­ki­ja­lan pa­ka­raa ja ku­ro­ta kä­det koh­ti tai­vas­ta kuin puun ok­sat. Pysy asen­nos­sa 15 hen­gi­tys­kier­ron ajan.

Ikihonka eli puuasana.

Mikko Harma

Vel­la­mon ty­tär

Kir­jas­sa esi­tel­lään kol­me eri vai­keus­ta­soa Vel­la­mon tyt­tä­ril­le. Vii­mei­nen ja vai­kein asen­to tun­ne­taan myös ni­mel­lä me­ren­nei­to. Asen­to vaa­tii hy­vää liik­ku­vuut­ta ja haas­taa ta­sa­pai­noa.

Tee näin: Aloi­ta kou­kis­ta­mal­la etum­mai­nen jal­ka lan­ti­on al­le. Suo­ris­ta toi­nen jal­ka taa. Kou­kis­ta taa­em­pi jal­ka ja nap­paa sa­man puo­len kä­del­lä ote nil­kas­ta. Siir­rä ta­ka­ja­lan nilk­ka ta­ka­kä­den kyy­när­tai­pee­seen ja ku­ro­ta etum­mai­nen käsi koh­ti tai­vas­ta. Tuo sor­met yh­teen pään ta­ka­na ja hen­gi­tä rin­ta­ke­hään li­sää ti­laa.

Pysy asen­nos­sa 10–15 hen­gi­tys­kier­ron ajan.

Vellamon tytär eli merenneitoasento.

Mikko Harma

Läh­de: Met­sä­joo­ga, Mia Jo­ki­ni­va (Gum­me­rus)

Lue myös:

Stres­si­tön koti - Poi­mi joo­ga­o­pet­ta­jan täs­mä­vin­kit

10 kau­nein­ta joo­ga­mat­toa

Asi­an­tun­ti­ja ker­too: On­ko hot joo­ga te­hok­kaam­paa tree­niä kuin joo­ga nor­maa­li­läm­pö­ti­las­sa?

Lue myös Cos­mo­po­li­ta­nis­ta:

Bay Hel­sin­gin pe­rus­ta­nut kak­sik­ko: "Kat­som­me koko ajan, et­tä toi­nen pär­jää ja voi hy­vin"

Joo­gaa, pyö­räi­lyä ja sup­pai­lua – julk­kik­set ker­to­vat par­haat ke­sät­ree­ni­vin­kins­sä