Aamuaurinko paistaa Eliisan ja Giulion talon etupuolelle, joten se on täydellinen paikka aamukahveille. Lautaovista on sisäänkäynti pariskunnan kellarikerrokseen, jota he eivät ole vielä remontoineet asumiskäyttöön. Siellä sijaitsee edelleen vanha huussi, joka ei ole enää käytössä.

Artekin 40-luvun jatkettava L93-pöytä löytyi Artek 2nd Cycle -liikkeestä, Artekin tuolit on kerätty eri paikoista. Nurkan rottinkituoli on Fasaani-antiikkiliikkeestä ja marokkolainen matto huutokaupasta.

Puu­ta­lo­ky­lä kes­kel­lä kau­pun­kia, niin on kuul­lut sa­not­ta­van Hel­sin­gin Ruo­ho­lah­den vil­lois­ta. Alun pe­rin työ­läi­sil­le ra­ken­ne­tut puu­ta­lot ui­nu­vat Kam­pin kai­na­los­sa lii­ken­teen sol­mu­koh­das­sa. Sik­si on­kin niin häm­mäs­tyt­tä­vää, kuin­ka rau­hal­li­nen maa­il­ma ai­dan ta­kaa pal­jas­tuu. Vie­re­tys­ten si­jait­se­vat, kak­si­ker­rok­si­set puu­ta­lot reu­nus­ta­vat si­sä­pi­haa, jon­ka puu­tar­ha­pals­tat hyö­ty­vil­jel­mi­neen oli­vat ai­koi­naan tar­koi­tet­tu tu­ke­maan työ­läi­sa­suk­kai­den oma­va­rai­suut­ta. Nyt niis­sä kuk­ki­vat myös ku­kat ja pe­ren­nat puu­tar­ha­ka­lus­tei­den lo­mas­sa.

Äidin kotoa saaduissa Lundian hyllyissä on Eliisalle ja Giuliolle tärkeitä kirjoja. Suuri raidallinen maljakko on Arketista, grafiikantyöt Hanna Konolan.

Carl Gustav Hiort af Ornäsin suunnitteleman Pajatso-vintagesohvan rento ilme syntyy pellavapäällisestä, lampaantaljasta ja rennosti yhdistellyistä tyynyistä. Siro sähkösininen pöytä on Ikean. Pienemmät maalaukset ovat Eliisan hyvän ystävän Linda Lingon töitä.

Lap­suu­den kul­mat

Si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Elii­sa Kor­pi­jär­vel­le tämä kaik­ki on tut­tua jo lap­suu­des­ta, sil­lä hän asui vain pa­rin kort­te­lin pääs­sä Ee­ri­kin­ka­dul­la. Pa­ras ys­tä­vä asui puu­ta­lo­yh­tei­sös­sä, jon­ka si­sä­pi­han puut ja pen­saat loi­vat oi­val­li­sen kii­pei­ly- ja pii­los­maa­il­man alu­een lap­sil­le.

Niin­pä kun erään ys­tä­vän Fa­ce­boo­kiin il­mes­tyi tam­mi­kuus­sa 2022 myyn­ti-il­moi­tus tä­män puu­ta­lo­kort­te­lin asun­nos­ta, Eli­sal­la he­rä­si kiin­nos­tus. Sil­loin hän asui mie­hen­sä Giu­li­on kans­sa pää­o­sin Ita­li­as­sa, mut­ta äi­din hei­ken­ty­nyt voin­ti edel­lyt­ti enem­män läs­nä­o­loa Suo­mes­sa. Asun­non os­to Hel­sin­gis­tä ei ol­lut kui­ten­kaan mil­lään lail­la suun­ni­tel­mis­sa.

– Ajat­te­lin aluk­si, et­tä en mene, lii­an vaa­ral­lis­ta. Ys­tä­vä­ni kui­ten­kin ke­hot­ti tu­le­maan kat­so­maan, ja kun sen jäl­keen soi­tin mie­hel­le­ni, to­te­sin, et­tä tämä ei ole kyl­lä nyt hyvä jut­tu, Elii­sa ker­too ja nau­raa.

Puu­ta­lo­a­sun­to ko­lah­ti Elii­saan niin voi­mak­kaas­ti ja in­tui­tii­vi­ses­ti, et­tei sitä voi­nut jät­tää huo­mi­ot­ta. Giu­lio näki asun­non vain vi­de­o­pu­he­lun kaut­ta en­nen tar­jouk­sen te­koa.

– Kun Giu­lio tuli en­nen lo­pul­li­sia kaup­po­ja kat­so­maan asun­toa, hän oli, et­tä vau, en ole iki­nä näh­nyt mi­tään täl­lais­ta. Hän luot­ti myös täy­sin vi­si­oo­ni, et­tä asun­nos­ta tu­li­si täy­del­li­nen re­mon­tin jäl­keen, Elii­sa ker­too.

Koivuvanerinen keittiö on käsitelty sellakalla ja yhdistetty portugalilaiseen persikan sävyiseen marmoritasoon, joka tuo puukalusteisiin hauskaa kontrastia. Hana on Tapwellin.

Keittiö on Eliisan ja Giulion kodin eniten käytetty tila. Kokkaamisen ja syömisen lisäksi Elisa tekee töitä keittiön baaritiskillä ja tarkkailee pihan elämää. Keittiö mukailee vanhan talon henkeä niin hyvin, että monet vieraat luulevat sitä alkuperäiseksi. Keraaminen valaisin on Eliisan itse tekemä.

Re­mont­tia Hu­vi­kum­mus­sa

Edel­li­nen asu­kas oli asu­nut ta­los­sa 40 vuot­ta, jo­ten se kai­pa­si päi­vi­tys­tä. Van­han keit­ti­ön ti­lal­le Elii­sa suun­nit­te­li koi­vu­va­ne­ri­set keit­ti­ö­ka­lus­teet, jot­ka kä­si­tel­tiin pe­rin­tei­sel­lä sel­la­kal­la. Ta­sok­si han­kit­tiin heh­keä per­si­kan­sä­vyi­nen mar­mo­ri. Työn to­teut­ti­vat töis­tä tu­tut puu­sep­pä ja ki­vi­toi­mit­ta­ja, jot­ka ym­mär­tä­vät van­han ta­lon kom­mer­ven­kit ja vi­not lin­jat.

– Tämä on vä­hän täl­lais­ta Pep­pi Pit­kä­tos­su -mei­nin­kiä, mi­kään ei ole suo­ras­sa. Mar­mo­ri­ta­so jou­dut­tiin leik­kaa­maan ai­na­kin pa­riin ot­tee­seen, en­nen kuin se is­tui keit­ti­ön ta­son pääl­le. En voi suo­si­tel­la to­si­koil­le, Elii­sa vir­nui­lee.

Kai­kis­sa alu­een asun­nois­sa on ol­lut ai­koi­naan lei­vi­nuu­ni, mut­ta täs­tä asun­nos­ta se oli pa­ris­kun­nan har­mik­si pu­ret­tu. Elii­sa ha­lu­si pa­laut­taa sen ja ti­la­si Ruot­sis­ta va­lu­rau­tai­sen lei­vi­nuu­nin, jon­ka pik­ku pel­lil­lä Giu­lio pais­taa piz­zaa.

Etei­ses­tä avat­tiin van­ha ovi­auk­ko olo­huo­nee­seen, sil­lä Elii­sa oli käy­nyt use­as­sa alu­een ta­los­sa ja tie­si, et­tä sei­nä kät­ki pii­lo­te­tun ovi­au­kon.

– Tyk­kään, et­tä asun­nos­sa pää­see ener­geet­ti­ses­ti ym­pä­ri.

Kaik­ki pin­nat myös maa­lat­tiin, ja edel­li­sen omis­ta­jan asen­ta­maan lau­ta­lat­ti­aan va­li­koi­tui vaa­le­an­si­ni­nen sävy. Sävy tois­tuu myös por­tais­sa ja kyl­py­huo­neen laa­toi­tuk­sen sau­mauk­sis­sa.

– En­sim­mäi­nen asia, jon­ka pää­tin, oli et­tä tän­ne tu­lee tai­vaan­si­ni­set lat­ti­at. Pi­dän sii­tä, se väri on jo­ten­kin täyn­nä toi­voa.

Eliisan ja Giulion makuuhuone on yläkerrassa, joka on ollut alun perin kylmätila eli vintti. Eliisa on jakanut tilaa paksulla pellavaverholla hallittavammaksi ja tunnelmallisemmaksi. Kaunis pyykkikori on Fidasta ja Alice Milanin maalaus on huutokaupasta.

Asi­at oi­kein päin

Etei­sen rap­pu­set na­ri­se­vat, au­rin­ko pääs­tää sä­teen­sä puu­pin­noil­le, klas­si­nen mu­siik­ki soi hil­jaa keit­ti­ös­sä. Asun­non peh­meä valo ja maan­lä­hei­nen rau­ha oli­vat pää­syi­tä, mik­si Elii­sa ha­lu­si os­taa asun­non.

– Tämä on oi­kein päin maa­il­mas­sa, sil­lä keit­ti­ös­sä on aa­mu­au­rin­ko ja olo­huo­nees­sa il­ta-au­rin­ko. Vai­ku­tuk­sen teki myös tämä rau­ha tääl­lä, joka joh­tuu hir­si­ta­lon ja sen luon­non­ma­te­ri­aa­lien maa­doit­ta­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta. Mo­net meil­lä käy­vät häm­mäs­te­le­vät sitä. Pe­rään­kuu­lu­tan myös työs­sä­ni, et­tä mei­dän pi­täi­si oles­kel­la enem­män luon­non­ma­te­ri­aa­leis­ta ra­ken­ne­tuis­sa ym­pä­ris­töis­sä, Elii­sa poh­tii.

Ko­din maa­doit­ta­va vai­ku­tus on Elii­sal­le eri­tyi­sen tär­ke­ää, sil­lä ais­ti­herk­kä­nä ja hel­pos­ti sti­mu­loi­tu­va­na ih­mi­se­nä hän ha­lu­aa, et­tä koti on en­nen kaik­kea paik­ka, jos­sa voi vaan ol­la ja la­da­ta ak­ku­ja il­man suu­ria är­syk­kei­tä. Ko­din huo­neet ovat kom­pak­tin ko­koi­sia, jol­loin ne ovat hal­lit­ta­via ja nii­hin syn­tyy hel­pos­ti ko­dik­kai­ta nurk­kia. Si­sus­tuk­sen poh­ja­na Elii­sa käyt­ti rau­hoit­ta­via maan­lä­hei­siä sä­vy­jä, joi­ta hän pi­ris­tää ra­kas­ta­mil­laan rai­doil­la ja vä­rik­käil­lä yk­si­tyis­koh­dil­la.

– Se, mil­tä jo­kin tila tun­tuu, on vah­vas­ti ke­hol­li­nen ko­ke­mus. Sitä ei ai­na pys­ty tar­kal­leen osoit­ta­maan, mis­tä tun­ne joh­tuu, on­ko se tuo sei­nän väri tai tuo mat­to, vaan se on se ko­ko­nai­suus. Sii­hen vai­kut­ta­vat voi­mak­kaas­ti myös va­lais­tus ja ää­ni­maa­il­ma. Sik­si soi­tan myös ai­na klas­sis­ta mu­siik­kia ei­kä meil­lä ole telk­ka­ria.

Yläaulasta on käynti niin keittiöön, olohuoneeseen kuin yläkerran makuutilaankin. Eteisen ja olohuoneen välinen oviaukko löydettiin levytyksen alta ja avattiin, jotta asunnossa pääsee jälleen ympäri. Artekin vanha naulakko löytyi huutokaupasta, väripilkun eteiseen tuo Muller van Severenin Haylle suunnittelema Arcs-riippuvalaisin.

Ko­toi­sa kylä

Sa­mal­la kun ko­din si­säl­lä val­lit­see le­vol­li­suus, ym­pä­ril­lä on tii­vis yh­tei­sö, hyvä hen­ki ja aut­ta­mi­sen kult­tuu­ri. Naa­pu­rei­hin voi ai­na tu­keu­tua, jos tar­vit­see lai­nak­si vaik­ka kah­vi­mai­toa tai kir­ves­tä, ja alu­een lap­set kul­ke­vat po­ru­kas­sa ke­säi­sin aa­mus­ta il­taan. Lä­him­mis­tä sa­man ikä­luo­kan naa­pu­reis­ta on tul­lut lä­hei­siä ys­tä­viä, joi­den kans­sa vie­te­tään il­taa, juo­daan vii­niä ja gril­la­taan pi­hal­la.

– Se on sel­lais­ta yh­tei­söl­li­syyt­tä, mitä ei hel­pos­ti ny­ky­ään syn­ny ja mitä jäin kai­paa­maan eri­tyi­ses­ti eris­tet­ty­jen ko­ro­na­vuo­sien jäl­keen. Sel­lais­ta spon­taa­nia yh­des­sä­o­loa, joka on mie­les­tä­ni pit­käl­ti ka­don­nut ny­kyi­ses­tä kau­pun­ki­mil­jöös­tä.

Osan ajas­taan Elii­sa viet­tää Ita­li­as­sa hei­dän kak­kos­ko­dis­saan Ve­net­si­an lä­hel­lä, jos­sa hän pi­tää Giu­li­on kans­sa kan­sain­vä­lis­tä tai­tei­li­ja­re­si­dens­siä. Vie­hät­tä­vän, mut­ta ää­nek­kään Ita­li­an jäl­keen on iha­na maa­doit­tua ko­to­na puu­ta­lon huo­mas­sa.

– Olen vä­hän täl­lai­nen mum­me­li, lai­tan lin­nuil­le ruo­kaa ja kat­se­len nii­tä ja ora­via keit­ti­ön ik­ku­nas­ta, Elii­sa nau­raa.

Kotiin käydään sisään perinteisestä viileästä eteisestä, jossa taivaansiniset portaat toivottavat tervetulleeksi. Eliisa pitää kesäisin kotona ollessaan aina ovia auki, jotta kesä ja lämpö pääsevät sisään.