”Swim­run on pa­ri­la­ji, jos­sa vuo­ro­tel­len juos­taan ja ui­daan me­res­sä, kal­li­oil­la ja po­luil­la. Mär­kä­pu­ku ja juok­su­ken­gät ovat pääl­läm­me koko ajan. Laji vaa­tii kes­tä­vyyt­tä, ket­te­ryyt­tä ja ti­lan­ne­ta­jua. Juok­su ei ai­na ole se jär­ke­vin tai no­pein ete­ne­mis­ta­pa, vaan vä­lil­lä pi­tää kä­vel­lä­kin. Jyrk­kää kal­li­o­ta ei kan­na­ta kos­kaan nous­ta pys­tys­sä, vaan kyy­rys­sä ja kä­det maas­sa.

Ko­vin vaa­ti­mus on kyky so­peu­tua kyl­mään ja kuu­maan sekä uin­nin ja juok­sun vaih­te­luun. Me­ri­ve­si voi ol­la jopa al­le 10-as­teis­ta. Kun aal­lot ovat hei­tel­leet usei­ta ki­lo­met­re­jä, sil­mis­sä su­me­nee ve­des­tä nous­tes­sa. Hel­le­ke­lis­sä krop­pa­ni on mär­kä­pu­vus­sa kuin kei­tet­ty, sor­met­kin tur­po­a­vat na­keik­si.

Val­mis­tau­dun ki­soi­hin juok­se­mal­la po­luil­la ja ta­sa­maal­la sekä käy­mäl­lä sään­nöl­li­ses­ti avo­ve­des­sä, jot­ta kyl­män­sie­to­ky­ky­ni py­syy yl­lä. Ke­säl­lä me­nin ki­soi­hin lä­hes suo­raan syn­ny­tys­lai­tok­sel­ta. Olen en­ti­nen fit­nes­sur­hei­li­ja, jo­ten mi­nul­la on vah­vat li­hak­set ja voi­maa. Kes­tä­vyys­kun­to­poh­ja­ni säi­lyi ras­kau­den ai­ka­na, mut­ta sii­nä on vie­lä ke­hit­tä­mis­tä. Pi­dän sik­si vauh­din mal­til­li­se­na.

Ras­kain­ta on, kun ener­gia al­kaa lop­pua ke­hos­ta ja ai­vois­ta.

Ki­sa­rei­tin ko­ko­nais­pi­tuus voi ol­la jopa 40 ki­lo­met­riä, MM-ki­sois­sa 75 ki­lo­met­riä. Kaik­ki ki­sat ei­vät kui­ten­kaan ole yh­tä rank­ko­ja. Esi­mer­kik­si koko per­heel­le so­pi­va Fa­mi­ly Swim­run -reit­ti on noin 6 ki­lo­met­riä, ja sii­tä uin­tia on 500 met­riä.

Swim­run ei oi­ke­as­taan ole ur­hei­lua, vaan seik­kai­lu, jos­sa tar­vi­taan sekä roh­keut­ta et­tä sit­keyt­tä. Kos­kaan ei voi tie­tää, mitä tu­le­man pi­tää. Sää vaih­te­lee, vesi on kyl­mää, aal­lok­ko saat­taa ol­la voi­ma­kas­ta ja kal­li­ot jyrk­kiä. Laji ky­syy hen­kis­tä kant­tia ja al­ku­kan­tai­sia voi­ma­va­ro­ja.

Ras­kain­ta on, kun ener­gia al­kaa lop­pua ke­hos­ta ja ai­vois­ta. Sil­loin py­säy­tän kaik­ki ne­ga­tii­vi­set aja­tuk­set ja tur­vau­dun pa­rin apuun tai kes­ki­tyn ym­pä­ris­tön kau­neu­teen.

Ki­sois­sa saan us­ko­mat­to­mia elä­myk­siä. Vas­taan voi tul­la jär­vi, joka on­kin yl­lät­tä­en ai­van tur­koo­si tai niit­ty, joka on kuin Muu­mi­laak­sos­ta. Ja minä me­nen omin ja­loin hal­ki upe­an luon­non.

La­jin sy­vin mer­ki­tys on mat­kas­sa, jon­ka teen pa­rin kans­sa. Mei­dän on teh­tä­vä tii­vis­tä yh­teis­työ­tä ja tu­et­ta­va toi­si­am­me, mi­kä­li ha­lu­am­me maa­liin. Kun vä­syn, pa­ri­ni voi ve­tää mi­nua köy­den avul­la – ja päin­vas­toin. Yh­des­sä ja­e­tut het­ket ja tun­teet ovat maa­lis­sa pa­ras pal­kin­to.”

Ti­laa Fit!

Lue myös:

Suih­ku­lau­tai­lu vei El­san men­nes­sään

Vi­kel­tä­jä ei pel­kää pu­to­a­van­sa he­vo­sen se­läs­tä

Mik­si kan­nat­taa kä­vel­lä enem­män?