Ah­ve­nan­maal­ta löy­tyy pien­tä luk­sus­ta: Smak­bys­tä, Ström­sö-sar­jas­ta tu­tun huip­pu­kok­ki Mic­ha­el Björk­lun­din ra­vin­to­las­ta ja ta­pah­tu­ma­kes­kuk­ses­ta. Smak­byn suo­jis­sa toi­mii myös tis­laa­mo, jos­sa Ah­ve­nan­maan kuu­lui­sat ome­nat saa­vat en­tis­tä ja­lom­man muo­don.

Som­me­lie­rik­si opis­ke­le­va Jan­ne Sa­lo­kos­ki on jär­jes­tä­nyt Eri­ka Iko­sel­le ja Os­kar Fri­dolfs­so­nil­le tas­tin­gin. Eri­kan suo­si­kik­si va­li­koi­tuu ome­na­vii­ni, Os­kar pi­tää vä­ke­väs­tä Apelb­ran­dis­ta.

Apelbrand on Ahvenanmaan erikoisuus, jota kannattaa ehdottomasti maistaa.

- Eri­no­mai­nen ti­lai­suus. On tär­ke­ää tu­kea pai­kal­li­sia tuot­ta­jia, Eri­ka poh­tii.

Apelb­rand on tis­lat­tu kah­teen ker­taan ja se on kyp­sy­nyt tam­mi­tyn­ny­reis­sä vä­hin­tään kuu­si vuot­ta. Juo­maa kut­sut­tiin ai­kai­sem­min Ål­va­do­sik­si, kun­nes Cal­va­dos huo­maut­ti asi­as­ta. Jo­vi­aa­lit ah­ve­nan­maa­lai­set kat­soi­vat par­haak­si ol­la rii­te­le­mät­tä asi­as­ta.

Omat ruo­dot mu­kaan?

Smak­bys­sä on myös syö­tä­vä vois­sa pais­tet­tu­ja ah­ven­fi­lei­tä. Ne tar­jo­taan kei­tet­ty­jen pe­ru­noi­den, ke­sän vi­han­nes­ten ja tuo­reil­la yr­teil­lä maus­te­tun voi­kas­tik­keen kera.

- Ta­pa­na on, et­tä jos joku löy­tää ah­ve­nes­ta ruo­don, hän saa ko­kil­ta pu­sun, Smak­byn jo­ka­pai­kan­höy­lä Nora Ro­senst­röm ker­too.

Smakbyssa saa maistella perinteisiä ahvenanmaalaisia makuja.

Jäl­ki­ruo­ak­si on luon­nol­li­ses­ti Ah­ve­nan­maan pan­nu­kak­kua. Kas­tel­hol­man alu­eel­la pan­nu­kak­ku teh­dään rii­si­puu­roon, kun taas Maa­ri­an­ha­mi­nan suun­nal­la man­na­puu­roon.

- Täs­sä on kak­si kou­lu­kun­taa. Mut­ta kiis­tat ei­vät ole kau­he­an ko­via, Nora ker­too.

Ahvenanmaalle mahtuu kaksi koulukuntaa, kun puhutaan pannukakusta. Riisi- vai mannapuuroon tehtynä?

Ei­vät tie­ten­kään. Se ei oi­kein so­pi­si ku­vaan lep­poi­sas­ta Ah­ve­nan­maas­ta.

Man­te­reen vink­ke­lis­tä, ja tut­ki­mus­ten­kin mu­kaan, ah­ve­nan­maa­lai­set ovat mui­ta suo­ma­lai­sia ter­veem­piä, on­nel­li­sem­pia ja va­rak­kaam­pia.

- Niin se tai­taa ol­la. Mut­ta ei se ole asia, mitä ajat­te­li­si sen kum­mem­min.

Rau­hal­li­nen Ec­ke­rö

Ec­ke­rös­sä si­jait­see C.L.En­ge­lin piir­tä­mä hulp­pea pos­ti- ja tul­li­ta­lo, ny­kyi­nen kult­tuu­ri­kes­kus, joka toi­mi ai­koi­naan Ve­nä­jän val­ta­kun­nan port­ti­na län­teen. Meil­le tu­lee ou­to tun­ne, et­tä sei­soi­sim­me kes­kel­lä Hel­sin­gin Se­naa­tin­to­ria. Ec­ke­rön näh­tä­vyyk­siin kuu­luu myös pie­ni, mut­ta hy­vin jy­ke­väl­lä kel­lo­tor­nil­la va­rus­tet­tu kes­ki­ai­kai­nen ki­vi­kirk­ko.

Bomarsundin linnoituksen oli aikoinaan määrä turvata Venäjän valtakunnan läntinen raja. Mutta paikalla, missä taannoin sijaitsi halkaisijaltaan parisataametrinen pyöreä päälinna, näkyy nykyään vain muurien jäänteitä. Raunioiden vieressä laiduntavat lampaat silmäilevät vierailijoita epäluuloisesti.

Paik­ka­kun­nan uu­sin­ta mat­kai­lu­tar­jon­taa edus­taa Smart Park -hu­vi­puis­to. Siel­lä voi – mui­den hou­ku­tus­ten li­säk­si – uu­sia Bo­mar­sun­din tais­te­lun ve­si­so­dan muo­dos­sa.

Tjudö on ome­na­pui­den täyt­tä­mä pu­pu­jen pa­ra­tii­si

Mat­kam­me on eden­nyt Tju­döön, Ah­ve­nan­maan kuu­lui­sil­le ome­nan­vil­je­ly­a­lu­eil­le. Ome­na­far­ma­ri Jan Mat­ts­son on lu­van­nut esi­tel­lä meil­le mai­taan.

Omenafarmari Jan Mattsson kertoo Ahvenanmaan ilmaston sopivan omenoiden viljelyyn.

Hän odot­taa mei­tä me­hu­teh­taan­sa edes­sä, jos­sa val­mis­te­taan man­te­reel­la­kin tut­tu­ja Gran­nas-me­hu­ja. Ajam­me vä­hän mat­kan pää­hän, jos­sa kah­den ison mäen vä­lis­sä on ome­na­pui­ta niin, et­tä sil­mis­sä vi­li­see. Täs­sä tar­has­sa nii­tä on kuu­lem­ma 3 000 puu­ta heh­taa­ril­la.

Viljelijä Matsson ja 3 000 omenapuuta hehtaarilla.

- Alu­eel­la on oma mik­roil­mas­to, joka so­pii hy­vin ome­nan­vil­je­lyyn. Au­rin­ko pais­taa pal­jon, syk­syt ovat läm­pi­miä ja mäet suo­jaa­vat pui­ta tal­ven kyl­mil­tä poh­jois­tuu­lil­ta, Jan ker­too.

Ai­van kuin vä­hän mat­kan pääs­sä ome­na­puun ok­sa oli­si hei­lah­ta­nut. Ei kai sen­tään ome­na­var­kai­ta?

- Tar­has­sa on pal­jon pu­pu­ja. Pie­net jä­nik­sen­poi­ka­set mah­tu­vat ai­dan ra­ois­ta ja muu­ta­mas­ta jä­nik­ses­tä keh­key­tyy ke­sän ai­ka­na iso suku. En­nen tal­ven tu­loa ne on kui­ten­kin hä­vi­tet­tä­vä, sil­lä kun muu ra­vin­to lop­puu, ne siir­ty­vät jyr­si­mään pui­den run­ko­ja.

Ge­tan vuo­ren lui­ker­te­li­jat

Kä­väi­sem­me lä­his­töl­lä ole­val­la nä­kö­a­la­pai­kal­la, Geta-vuo­rel­la, jos­sa on muun mu­as­sa pie­ni kah­vi­la, mi­ni­golf­ra­ta sekä pui­nen nä­kö­tor­ni, jos­ta avau­tuu hie­no pa­no­raa­ma me­rel­le.Ge­tan kor­kein huip­pu ko­ho­aa 107 met­riin me­ren­pin­nas­ta. Rin­teen ala­o­sas­sa on pal­jon jyr­kän­tei­tä ja luo­lia.

Ge­taa ar­vos­ta­vat kii­pei­li­jät – ja ma­te­li­jat. Ge­tas­sa on ha­vait­tu ka­ner­va- eli kan­gas­käär­me, jota ei man­te­reel­la esiin­ny ol­len­kaan.

Ah­ve­nan­maan luon­non var­si­nai­nen su­per­julk­kis tai­taa ol­la kui­ten­kin täp­lä­verk­ko­per­ho­nen.

Täp­lä­verk­ko­per­ho­nen on kuol­lut su­ku­puut­toon man­te­reel­ta, mut­ta Ah­ve­nan­maal­ta löy­tyy vie­lä la­jil­le so­pi­via niit­ty­jä ja ke­to­ja.

Saa­ril­la yri­te­tään to­sis­saan

Toi­sen Ah­ve­nan­maan päi­väm­me olem­me omis­ta­neet Maa­ri­an­ha­mi­nal­le. Ta­paam­me op­paam­me Mer­ja Karls­so­nin Lars Sonc­kin suun­nit­te­le­man kir­kon por­tail­la, esp­la­na­din pääs­sä.

On var­hai­nen aa­mu, mut­ta il­mas­sa vä­rei­lee jo puis­ton leh­mus­ten ma­kea tuok­su. Esp­la­na­dil­la kä­ve­lee pari me­ri­ha­rak­kaa. Ran­ta ei ole kau­ka­na.

Merellinen Maarianhamina.

Mer­ja on si­vii­li­am­ma­til­taan kä­si­työ­no­pet­ta­ja. Hän tuli ai­koi­naan Ke­mi­ös­tä Ah­ve­nan­maal­le ke­sä­töi­hin ja jäi sil­le tiel­leen. Maa­kun­taan muut­ta­neel­la on pers­pek­tii­viä tar­kas­tel­la saa­ren elä­mää use­am­mas­ta­kin nä­kö­kul­mas­ta.

- Ah­ve­nan­maal­la ol­laan yrit­te­li­äi­tä. Saa­ris­ton pien­ti­loil­la lei­pä on ol­lut tiu­kas­sa, jo­ten ih­mis­ten on pi­tä­nyt ope­tel­la mo­nia eri tai­to­ja ja elin­kei­no­ja. Ah­ve­nan­maal­la on ny­ky­ään­kin to­del­la pal­jon pie­ny­ri­tyk­siä.

Saam­me Mer­jal­ta myös ti­las­to­tie­to­ja. Saa­re­lai­set elä­vät vau­raas­ti, pit­kään ja ter­veel­li­ses­ti, ei­vät­kä juu­ri tap­pe­le.

Edes Sot­tun­gan ti­las­to­tie­dot ei­vät riko ko­ko­nai­suut­ta. Ai­kai­sem­min joku saat­toi saa­da kä­si­tyk­sen, et­tä sa­dan hen­gen Sot­tun­gas­sa oli vaa­ral­li­sem­paa kuin kon­sa­naan ko­mi­sa­rio Wal­lan­de­rin Ys­ta­dis­sa.

- Taan­noin ruot­sin­lai­voil­la ta­pah­tu­neet pa­hoin­pi­te­lyt mer­kit­tiin sen kun­nan piik­kiin, jon­ka alu­eel­la aluk­set ta­pah­tu­ma­het­kel­lä oli­vat. Lai­vat­han ovat ai­na aa­mu­yöl­lä Sot­tun­gas­sa, Mer­ja nau­rah­taa.

Tai­de­kä­si­töi­tä ja ome­noi­ta

Suun­taam­me yh­des­sä ran­taan, tai­de­kä­si­työ­läis­ten yh­des­sä pi­tä­mään Salt Konst­hant­ver­kiin. Ra­ken­nuk­sen ala­ker­ras­sa on myyn­ti­ti­lo­ja ja ylä­ker­ras­ta löy­tyy tai­tei­li­joi­den työ­pa­ja.

Kankaanpainaja Ann Granlund Salt Konsthantverk -liikkeessä.

Ilok­sem­me tör­määm­me jäl­leen ah­ve­nan­maa­lai­siin ome­noi­hin. Kan­kaan­pai­na­ja Ann Gran­lund on pak­kaa­mas­sa maa­kun­nan ome­nan­vil­je­li­jöi­den ti­laa­mia töi­tä, joi­hin on ikuis­tet­tu ko­mea pu­na­pos­ki­nen herk­ku. La­jik­kee­na saat­taa ol­la vaik­ka­pa Heta, Sum­mer red tai myö­hään kyp­sy­vä Lobo.

- Näin ke­säi­sin on pal­jon puu­haa ja kaup­pa käy. Mut­ta tal­vi­kau­del­la on to­del­la hil­jais­ta, kun tu­ris­tit läh­te­vät. Mei­tä ah­ve­nan­maa­lai­sia on ko­vin vä­hän, tän­ne tar­vit­tai­siin li­sää vä­keä, Ann poh­tii.

Vä­hän mat­kan pääs­sä ve­neen­ra­ken­ta­jat ovat tuu­maus­tau­ol­la. Val­mis­tu­mas­sa on kal­jaa­si, pe­rin­tei­nen puu­ra­ken­tei­nen kak­si­mas­toi­nen lai­va, jos­ta paik­ka­kun­ta­lai­set ovat ko­vin yl­pei­tä.

Kum­pi pan­nu­kak­ku voit­taa?

Teem­me vie­lä pie­nen kier­rok­sen Maa­ri­an­ha­mi­nan puu­ta­lo­kort­te­leis­sa, jois­sa nä­kyy muun mu­as­sa Suo­men en­sim­mäi­sen nais­ra­ken­nus­mes­ta­ri Hil­da Hon­gel­lin kä­den jäl­ki.

Kes­kus­tan kä­ve­ly­ka­dul­la on ais­tit­ta­vis­sa suu­ren maa­il­man mei­nin­kiä. It­sen­sä kul­ta­maa­lil­la si­vel­lyt ka­tu­tai­tei­li­ja pat­sas­te­lee ja kät­te­lee ohi­kul­ki­joi­ta.

Bagarstugan on perinteinen ja hurmaava kahvila Maarianhaminassa.

Lai­va man­te­reel­le läh­tee pian. Mut­ta vie­lä eh­dim­me ele­gant­tiin Ba­gars­tu­gan Cafe & Vin -kah­vi­laan te­ke­mään ver­tai­le­vaa pan­nu­kak­ku­tut­ki­mus­ta. Kum­pi voit­taa, rii­si- vai man­na­puu­roon teh­ty pan­nu­kak­ku? Mat­kaa it­se pai­kan pääl­le ja va­lit­se suo­sik­ki­si.

Fak­taa Ah­ven­maas­ta

● Ah­ve­nan­maa on Suo­meen kuu­lu­va ruot­sin­kie­li­nen maa­kun­ta, jol­la on it­se­hal­lin­to sekä oma lip­pu, omat pos­ti­mer­kit, omat au­to­jen re­kis­te­ri­kil­vet sekä oma in­ter­net-maa­tun­nus (ax).

● Va­luut­ta­na on eu­ro, mut­ta mo­net pal­ve­lu­pis­teet ot­ta­vat vas­taan myös Ruot­sin kruu­nu­ja.

● Ah­ve­nan­maal­la on noin 28 500 asu­kas­ta, jois­ta noin 11 000 asuu maa­kun­nan ai­no­as­sa kau­pun­gis­sa, Maa­ri­an­ha­mi­nas­sa.

● Yh­teen­sä yli 6 700 saar­ta, jois­ta asut­tu­ja on 60.

Vi­sit Åland

Mi­ten Ah­ve­nan­maal­le pää­see?

Isot lai­vat

Fin­n­li­nes: Naan­ta­li–Lång­näs–Ka­pel­ls­kär

Tal­link Silja: Tur­ku–Maa­ri­an­ha­mi­na/Lång­näs–Tuk­hol­ma ja Hel­sin­ki–Maa­ri­an­ha­mi­na–Tuk­hol­ma

Vi­king Line: Tur­ku–Maa­ri­an­ha­mi­na/Lång­näs–Tuk­hol­ma ja Hel­sin­ki–Maa­ri­an­ha­mi­na–Tuk­hol­ma

Saa­ris­to­lau­tat

Ålandst­ra­fi­ken: Korp­poo–Ah­ve­nan­maa ja Kus­ta­vi/Vuos­nai­nen–Ah­ve­nan­maa

Len­not

Fin­nair: Hel­sin­ki–Maa­ri­an­ha­mi­na

Next­Jet: Tur­ku–Maa­ri­an­ha­mi­na