Mo­nien kes­ki-ikäis­ten van­hem­mat ei­vät enää pys­ty huo­leh­ti­maan asi­ois­taan. Jär­ke­viä omai­suus­jär­jes­te­ly­jä ei voi enää teh­dä, jos van­hus ei ole it­se oi­keus­toi­mi­kel­poi­nen.

Useim­mi­ten van­hus­ten asi­at hoi­tu­vat lä­heis­ten avus­tuk­sel­la il­man vi­ral­lis­ta edun­val­von­taa. Hen­ki­lö on voi­nut an­taa jol­le­kin lä­hei­sel­le val­ta­kir­jan asi­oi­den­sa hoi­ta­mis­ta var­ten, jos hän ei enää pys­ty it­se hoi­ta­maan asi­oi­taan.

Edun­val­von­ta on by­rok­raat­tis­ta. Edun­val­vo­jaa ei kan­na­ta ha­kea, jos asi­at voi jär­jes­tää muu­ten ja lä­hei­set luot­ta­vat asi­oi­ta hoi­ta­vaan hen­ki­löön. Tämä on myös oi­keus­käy­tän­nön kan­ta.

Edun­val­vo­jaa ei mää­rä­tä, el­lei sii­hen ole tar­vet­ta. Näin on sii­nä­kin ta­pauk­ses­sa, et­tä hen­ki­lö ei pys­tyi­si täy­sin it­se val­vo­maan omien asi­oi­den­sa hoi­ta­mis­ta.

EN­SIN JOKU YLEEN­SÄ HUO­LES­TUU

Edun­val­vo­jan hank­ki­mi­nen tu­lee ajan­koh­tai­sek­si yleen­sä sil­loin, kun esi­mer­kik­si pank­ki kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, et­tei hen­ki­lö pys­ty it­se hoi­ta­maan tai ym­mär­tä­mään omia ta­lou­del­li­sia asi­oi­taan. Hän saat­taa esi­mer­kik­si nos­taa suu­ria sum­mia ra­haa ja hu­ka­ta omai­suut­taan.

Edun­val­vo­jaa tar­vi­taan myös sil­loin, jos hen­ki­lön ni­mis­sä täy­tyy teh­dä joi­tain oi­keus­toi­mia, joi­ta hän ei tosi asi­as­sa it­se riit­tä­väs­ti ym­mär­rä. Täl­löin on mah­dol­lis­ta ha­kea edun­val­vo­jaa ai­no­as­taan ni­met­ty­jen toi­mien te­ke­mis­tä var­ten.

Toi­si­naan edun­val­vo­jan ha­ke­mi­sen tar­ve tu­lee myös sii­tä, et­tä ha­vai­taan epäi­lyk­siä hen­ki­lön omai­suu­den ta­lou­del­li­ses­ta vää­rin­käy­tös­tä. Täl­löin edun­val­vo­jaa kan­nat­taa ha­kea.

Lue myös: Mil­loin tar­vi­taan edun­val­vo­jaa?

EDUN­VAL­VON­NAN LAA­JUUS VAIH­TE­LEE

Lie­vin muo­to on ha­kea edun­val­vo­jaa vain tiet­tyyn, ni­met­tyyn toi­meen. Seu­raa­va vaih­to­eh­to on ha­kea edun­val­vo­jaa hoi­ta­maan kaik­kia hen­ki­lön ta­lou­del­li­sia ja hen­ki­lö­koh­tai­sia asi­oi­ta.

Edun­val­vo­jan mää­rää­mi­nen on en­si­si­jai­nen me­net­te­ly­ta­pa. Sil­loin hen­ki­lön toi­min­ta­kel­poi­suu­teen ei puu­tu­ta, eli hän säi­lyt­tää myös it­se oi­keu­den teh­dä oi­keus­toi­mia ja hal­li­ta omai­suut­taan. Edun­val­vo­jan mää­rää­mi­nen riit­tää, jos hen­ki­lö ei voi teh­dä oi­keus­toi­mia, jot­ka va­hin­goit­ta­vat hä­nen ta­lout­taan.

KUKA MÄÄ­RÄÄ EDUN­VAL­VO­JAN?

Maist­raat­ti voi mää­rä­tä edun­val­vo­jan, jos hen­ki­lö on it­se ha­ke­nut edun­val­vo­jan mää­rää­mis­tä ja pyy­tä­nyt tiet­tyä hen­ki­löä edun­val­vo­jak­si.

Kä­rä­jä­oi­keus mää­rää tar­vit­ta­es­sa edun­val­vo­jan, jos ha­ki­ja ei ym­mär­rä, mitä edun­val­vo­jan mää­rää­mi­nen hä­nel­le mer­kit­see. Kä­rä­jä­oi­keus mää­rää edun­val­vo­jan myös sil­loin, kun edun­val­vo­jaa ha­kee joku muu kuin hen­ki­lö it­se.

KUKA VOI OL­LA EDUN­VAL­VO­JA?

Edun­val­vo­jak­si voi­daan mää­rä­tä teh­tä­vään so­pi­va hen­ki­lö, joka an­taa tä­hän suos­tu­muk­sen­sa. En­si­si­jai­ses­ti edun­val­vo­jak­si kan­nat­taa va­li­ta sai­raan tai van­huk­sen lä­hi­o­mai­nen tai muu lä­hei­nen.

Edun­val­von­ta­mää­räys voi­daan an­taa myös oi­keu­sa­pu­toi­mis­ton ylei­sel­le edun­val­vo­jal­le tai muul­le la­ki­mie­hel­le tai asi­a­na­ja­jal­le.

Kau­pun­gin ylei­sel­lä edun­val­vo­jal­la voi ol­la pää­kau­pun­ki­seu­dul­la yli 200 asi­a­kas­ta. Tä­män vuok­si lä­hei­nen pys­tyy edun­val­vo­ja­na huo­leh­ti­maan tar­kem­min pää­mie­hen hen­ki­lö­koh­tais­ten tar­pei­den täyt­tä­mi­ses­tä.

Lä­heis­tä ei voi ha­kea edun­val­vo­jak­si, jos epäil­lään, et­tä hän käyt­täi­si vää­rin pää­mie­hen va­ro­ja. Lä­heis­tä ei voi ha­kea edun­val­vo­jak­si ni­met­tyyn toi­meen, jos hän on sii­nä es­teel­li­nen.

Edun­val­vo­jan mää­rää­mis­tä voi ha­kea maist­raat­ti, edun­val­von­taan mää­rät­tä­vän van­hem­pi, avi­o­puo­li­so, lap­si tai muu lä­hei­nen hen­ki­lö.

EDUN­VAL­VO­JAN PALK­KIO

Edun­val­vo­jal­la on oi­keus saa­da lain mu­kaan palk­kio ja ku­lu­kor­vaus työs­tään. Jos edun­val­vo­ja on mää­rät­ty hoi­ta­maan hen­ki­lön ylei­siä ta­lou­del­li­sia asi­oi­ta, palk­ki­on mää­rään vai­kut­ta­vat edun­val­vot­ta­van va­ral­li­suus ja tu­lot.

Lue myös: Mitä teen, kun van­hem­man kyky hoi­taa asi­oi­taan heik­ke­nee?

TOI­MIN­TA­KEL­POI­SUUT­TA VOI­DAAN RA­JOIT­TAA

Jos hen­ki­lö, jol­la on edun­val­vo­ja, toi­mii edun­val­vo­jan neu­vos­ta huo­li­mat­ta oman etun­sa vas­tai­ses­ti tai jos sii­hen on ole­mas­sa il­mei­nen vaa­ra, hä­nen toi­min­ta­kel­poi­suut­taan voi­daan ra­joit­taa.

Toi­min­ta­kel­poi­suu­den ra­joit­ta­mi­ses­ta päät­tää kä­rä­jä­oi­keus. Se voi päät­tää, et­tei hen­ki­löl­lä esi­mer­kik­si ole oi­keut­ta ot­taa vel­kaa ei­kä myy­dä ei­kä lah­joit­taa asun­to­aan. Hen­ki­lön toi­min­ta­kel­poi­suut­ta ei saa ra­joit­taa enem­pää kuin se on hä­nen suo­jaa­mi­sek­seen tar­peel­lis­ta.

Jos hen­ki­lö nyt ot­tai­si vel­kaa tai lah­joit­tai­si asun­ton­sa, nämä oi­keus­toi­met oli­si­vat pä­te­mät­tö­miä, kos­ka hä­nel­lä ei ol­lut oi­keut­ta päät­tää asi­as­ta. Jos­kus oi­keus­toi­mi saat­taa kui­ten­kin tul­la si­to­vak­si, jos vas­taa­not­ta­ja ei tien­nyt asi­as­ta ja omai­suut­ta oli eh­dit­ty jo luo­vut­taa eteen­päin.

VA­JAA­VAL­TAI­SEK­SI JU­LIS­TA­MI­NEN VII­MEI­NEN KEI­NO

Va­jaa­val­tai­sek­si ju­lis­te­tul­la hen­ki­löl­lä ei ole omaa oi­keus­toi­mi­kel­poi­suut­ta päät­tää lain­kaan omis­ta ta­lou­del­li­sis­ta asi­ois­taan.

Ai­kui­sen ju­lis­ta­mi­nen va­jaa­val­tai­sek­si on ää­rim­mä­nen kei­no. Edel­ly­tyk­se­nä on, et­tä toi­min­ta­kel­poi­suu­den ra­joit­ta­mi­nen ja edun­val­vo­jan mää­rää­mi­nen ei­vät rii­tä suo­jaa­maan hen­ki­lön etu­ja. Va­jaa­val­tai­sek­si ju­lis­ta­mi­nen edel­lyt­tää, et­tä hen­ki­lö ak­tii­vi­ses­ti toi­mii omien etu­jen­sa vas­tai­ses­ti. Va­jaa­val­tai­sia ovat myös al­le 18-vuo­ti­aat.

EDUN­VAL­VO­JAN TEH­TÄ­VÄN PÄÄT­TY­MI­NEN

Kä­rä­jä­oi­keus voi va­paut­taa edun­val­vo­jan teh­tä­väs­tään, kun edun­val­vo­ja sitä pyy­tää tai kun pää­mies ei enää tar­vit­se edun­val­vo­jaa. Edun­val­vo­jan teh­tä­vä päät­tyy pää­mie­hen kuol­les­sa.

Jos edun­val­vo­jan teh­tä­vä pe­rus­tuu pää­mie­hen alai­käi­syy­teen, teh­tä­vä päät­tyy, kun pää­mies täyt­tää 18 vuot­ta.

MIS­TÄ EDUN­VAL­VO­JA HUO­LEH­TII?

Useim­mi­ten edun­val­vo­ja mää­rä­tään huo­leh­ti­maan pää­mie­hen­sä omai­suu­des­ta ja ta­lou­del­li­sis­ta asi­ois­ta. Hä­net voi­daan mää­rä­tä huo­leh­ti­maan myös yk­sit­täi­ses­tä asi­as­ta, esi­mer­kik­si kiin­teis­tön myy­mi­ses­tä tai hal­lin­ta­oi­keu­des­ta luo­pu­mi­ses­ta pää­mie­hen­sä puo­les­ta.

Edun­val­vo­jan on myös huo­leh­dit­ta­va sii­tä, et­tä pää­mies saa so­pi­van hoi­don, huo­len­pi­don ja kun­tou­tuk­sen. Hä­nen tu­lee tar­vit­ta­es­sa ol­la yh­teis­työs­sä esi­mer­kik­si kun­nan so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon vi­ra­no­mais­ten kans­sa.

Lue myös: Kuka hoi­taa omai­suut­ta, jos omat voi­mat eh­ty­vät?

EDUN­VAL­VO­JA HUO­LEH­TII OMAI­SUU­DES­TA

Edun­val­vo­jan on huo­leh­dit­ta­va pää­mie­hen­sä omai­suu­des­ta si­ten, et­tä omai­suus ja sen tuot­to voi­daan käyt­tää pää­mie­hen hyö­dyk­si ja tä­män hen­ki­lö­koh­tai­siin tar­pei­siin.

Edun­val­vo­jan on muun mu­as­sa pi­det­tä­vä huol­ta sii­tä, et­tä pää­mies saa omis­ta va­rois­taan riit­tä­väs­ti ra­haa hen­ki­lö­koh­tai­siin me­noi­hin­sa.

Yleen­sä edun­val­vo­ja ei saa myy­dä sel­lais­ta omai­suut­ta, jol­la on pää­mie­hel­le eri­tyis­tä ar­voa tai jota pää­mies tar­vit­see edun­val­von­nan ai­ka­na tai myö­hem­min. Edun­val­vo­ja tar­vit­see maist­raa­tin lu­van mer­kit­tä­vien oi­keus­toi­mien te­ke­mi­seen.

Edun­val­vo­ja ei saa lah­joit­taa pää­mie­hen­sä omai­suut­ta. Jos pää­mies ha­lu­aa an­taa ta­val­li­sen lah­jan esi­mer­kik­si su­ku­lai­sen syn­ty­mä­päi­vä­nä, hä­nen toi­veen­sa on täy­tet­tä­vä.

Jos pää­mie­hel­lä on saa­ta­via, edun­val­vo­jan on il­moi­tet­ta­va mak­su­vel­vol­li­sel­le ti­li­tie­dot. Sama kos­kee esi­mer­kik­si oi­keut­ta eläk­kee­seen. Li­säk­si edun­val­vo­jan on il­moi­tet­ta­va pan­kil­le, kuka saa nos­taa pää­mie­hen ti­lil­lä ole­via ra­ho­ja.

EDUN­VAL­VON­TA JA KUO­LIN­PE­SÄ

Jos pää­mie­hes­tä tu­lee kuo­lin­pe­sän osa­kas, edun­val­vo­jan on lä­he­tet­tä­vä maist­raa­til­le jäl­jen­nös pe­ru­kir­jas­ta kuu­kau­den si­säl­lä pe­ru­kir­jan laa­ti­mi­ses­ta. Hä­nen on pää­mie­hen­sä puo­les­ta osal­lis­tut­ta­va kuo­lin­pe­sän hoi­toon.

Kuo­lin­pe­sää kos­ke­viin oi­keus­toi­miin, ku­ten kuo­lin­pe­sään kuu­lu­van kiin­teis­tön myy­mi­seen, edun­val­vo­jan on ha­et­ta­va lu­paa maist­raa­til­ta.

Edun­val­vo­ja ei saa teh­dä so­pi­mus­ta kuo­lin­pe­sän yh­teis­hal­lin­nos­ta il­man maist­raa­tin lu­paa. Sama kos­kee pe­rin­nös­tä luo­pu­mis­ta tai pää­mie­hen pe­rin­tö­o­suu­den luo­vut­ta­mis­ta, osi­tus­ta kos­ke­vaa so­pi­mus­ta tai pe­rin­nön­ja­koa, joka suo­ri­te­taan il­man kä­rä­jä­oi­keu­den mää­rää­mää pe­sän­ja­ka­jaa.

TI­LI­TYS VA­RO­JEN KÄY­TÖS­TÄ KER­RAN VUO­DES­SA

● Edun­val­von­nan al­ka­es­sa on teh­tä­vä maist­raa­til­le al­ku­ti­li pää­mie­hen va­rois­ta ja ve­lois­ta. Al­ku­ti­liin il­moi­te­taan myös ar­vi­ot omai­suu­den, esi­mer­kik­si kiin­teis­tön, ar­vos­ta. Al­ku­ti­li teh­dään maist­raa­tin kaa­vak­keel­le kol­men kuu­kau­den ku­lu­es­sa edun­val­von­nan al­ka­mi­ses­ta.

● Pan­keil­le ja ra­hoi­tus­lai­tok­sil­le tu­lee il­moit­taa edun­val­von­nan al­ka­mi­ses­ta ja ti­lin­käyt­tö­oi­keuk­sien siir­tä­mi­ses­tä myös edun­val­vo­jal­le.

● Kela tie­dus­te­lee au­to­maat­ti­ses­ti, min­ne ti­lil­le edun­val­vot­ta­van elä­ke jat­kos­sa mak­se­taan. Muil­le elä­keyh­ti­öil­le pi­tää il­moit­taa mak­su­tie­to­jen muu­tok­sis­ta. On hel­poin­ta muut­taa ta­lout­ta kos­ke­vien asi­oi­den yh­teys­tie­doik­si edun­val­vo­jan osoi­te­tie­dot.

● Vuo­sit­tain on teh­tä­vä maa­lis­kuun lop­puun men­nes­sä vuo­si­ti­li­tys va­ro­jen käy­tös­tä. Sii­hen eri­tel­lään edun­val­vot­ta­van tu­lot ja me­not ku­lu­neel­ta vuo­del­ta. Maal­li­kol­le vuo­si­ti­li­tyk­sen te­ke­mi­nen saat­taa ol­la suu­ri työ. Ti­li­tyk­seen eri­tel­lään erik­seen esi­mer­kik­si asu­mi­sen ja hoi­don kus­tan­nuk­set ja pää­mie­hel­le an­ne­tut kä­teis­va­rat.

● Jos edun­val­vot­ta­van omaa toi­min­ta­ky­kyä ei ole ra­joi­tet­tu, sekä edun­val­vo­jal­la et­tä edun­val­vot­ta­val­la on oi­keus edus­taa hen­ki­löä. Edun­val­vo­jan täy­tyy tie­dus­tel­la pää­mie­hen­sä mie­li­pi­det­tä tär­keis­sä asi­ois­sa.

● Tiet­tyi­hin oi­keus­toi­miin, esi­mer­kik­si asun­non myyn­tiin, lai­nan ot­ta­mi­seen ja omai­suu­den pant­taa­mi­seen, edun­val­vo­ja tar­vit­see maist­raa­tin lu­van.

Näin teet edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sen

Edun­val­von­ta­val­tuu­tus teh­dään kir­jal­li­ses­ti. Se päi­vä­tään ja al­le­kir­joi­te­taan kah­den es­teet­tö­män to­dis­ta­jan läs­nä ol­les­sa. To­dis­ta­jan tu­lee tie­tää, et­tä ky­sees­sä on edun­val­von­ta­val­tuu­tus.

Val­ta­kir­jal­la hen­ki­lö ni­me­ää val­tuu­te­tun hoi­ta­maan asi­oi­taan. Val­tuu­te­tun tu­lee suos­tua teh­tä­vään. Val­ta­kir­jan tu­lee ol­la an­net­tu ni­me­tyl­le hen­ki­löl­le.

Sii­hen voi il­moit­taa tois­si­jai­sen val­tuu­te­tun, jos en­si­si­jai­nen val­tuu­tet­tu ei ota teh­tä­vää vas­taan ja va­ra­val­tuu­te­tun, jos muut val­tuu­te­tut ei­vät voi esi­mer­kik­si es­teel­li­syy­den vuok­si hoi­taa tiet­tyä teh­tä­vää.

Lue myös: Mik­si kan­nat­taa teh­dä edun­val­von­ta­val­tuu­tus?

Mil­loin val­tuu­tet­tu on es­teel­li­nen?

Val­tuu­tet­tu on es­teel­li­nen muun mu­as­sa, jos hän on val­tuut­ta­jan lap­si tai puo­li­so ja teh­tä­vät oi­keus­toi­met kos­ke­vat koko per­het­tä.

Tä­män vuok­si on jär­ke­vää mää­rä­tä edun­val­von­ta­val­ta­kir­jaan ai­na va­ra­val­tuu­tet­tu, joka voi ol­la esi­mer­kik­si la­ki­mies tai muu täy­sin ul­ko­puo­li­nen hen­ki­lö.

Jos va­ra­val­tuu­tet­tua ei ole mää­rät­ty ja es­tee­tön­tä edus­ta­jaa myö­hem­min tar­vit­tai­siin, lain mu­kaan mää­rät­tyä edun­val­vo­jaa ei­vät kos­ke edun­val­von­ta­val­ta­kir­jan sään­nöt vaan laki.

Täl­löin edun­val­von­ta­val­ta­kir­jan tark­kaan mie­ti­tyt sään­nöt ei­vät vält­tä­mät­tä to­teu­du, kos­ka laki saat­taa ol­la edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sen sään­tö­jä tiu­kem­pi.

Mitä edun­val­von­ta­val­ta­kir­jaan si­säl­ly­te­tään?

Edun­val­von­ta­val­ta­kir­jaan ja pel­käs­tään val­tuu­te­tun tie­toon tu­le­viin toi­mi­oh­jei­siin voi kir­joit­taa tark­ko­ja­kin oh­jei­ta.

Voit mää­ri­tel­lä asi­at, jot­ka val­tuu­tus kat­taa. Val­tuut­ta­ja voi oi­keut­taa val­tuu­te­tun huo­leh­ti­maan esi­mer­kik­si omai­suu­ten­sa hoi­dos­ta ja muis­ta ta­lou­del­li­sis­ta asi­ois­taan sekä it­se­ään kos­ke­vis­ta asi­ois­ta ku­ten ter­vey­den- ja sai­raan­hoi­dos­taan.

Val­tuut­ta­ja voi myös mää­ri­tel­lä, mi­ten val­tuu­te­tun toi­min­taa val­vo­taan. Edun­val­von­ta­val­ta­kir­jan laa­ti­mi­ses­sa on hyvä pyy­tää ju­ris­tin apua.

Mi­ten edun­val­von­ta­val­ta­kir­ja vah­vis­te­taan?

Edun­val­von­ta­val­ta­kir­ja an­ne­taan val­tuu­te­tul­le. Hä­nel­lä on oi­keus sen no­jal­la pyy­tää lää­kä­rin­to­dis­tus val­tuut­ta­jas­ta, jos hän ha­vait­see tai epäi­lee, et­tä val­ta­kir­ja pi­täi­si saat­taa voi­maan.

Val­tuu­tus tu­lee voi­maan, kun maist­raat­ti on vah­vis­ta­nut sen. Vah­vis­ta­mis­ta voi pyy­tää, kun val­tuut­ta­ja on syys­tä tai toi­ses­ta tul­lut ky­ke­ne­mät­tö­mäk­si hoi­ta­maan asi­oi­taan. Vah­vis­ta­mis­ta pyy­de­tään ha­ke­muk­sel­la, jon­ka liit­tee­nä tu­lee useim­mi­ten ol­la lää­kä­rin­to­dis­tus val­tuut­ta­jas­ta. Myös jo vah­vis­te­tun val­tuu­tuk­sen mah­dol­li­nen pe­ruu­tus on vah­vis­tet­ta­va maist­raa­tis­sa.

Mi­ten va­rain- ja omai­suu­den­hoi­toa val­vo­taan?

Val­tuu­te­tun tu­lee teh­tä­vään­sä ryh­ty­es­sään laa­tia al­ku­ti­li, eli an­taa maist­raa­til­le lu­et­te­lo niis­tä val­tuut­ta­jan va­rois­ta ja ve­lois­ta, joi­ta val­tuu­tus oi­keut­taa hä­net hoi­ta­maan.

Hä­nen täy­tyy myös pi­tää kir­jan­pi­toa pää­mie­hen­sä va­ro­jen käy­tös­tä. Edun­val­von­ta­val­tuu­te­tun ei tar­vit­se teh­dä vuo­si­ti­liä maist­raa­til­le, el­lei edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­ses­sa näin mää­rä­tä.

Jos maist­raat­ti epäi­lee va­ro­jen vää­rin­käyt­töä, se voi pyy­tää val­tuu­te­tul­ta sel­vi­tys­tä val­tuut­ta­jan asi­oi­den hoi­ta­mi­ses­ta.

Tiu­kin­ta val­von­taa on vuo­sit­tain maist­raa­til­le teh­tä­vä tili ja lie­vin­tä vain al­ku­ti­lin te­ke­mi­nen maist­raa­til­le ja vas­ta lop­pu­ti­lin te­ke­mi­nen pe­ril­li­sil­le tai muul­le oi­keu­te­tul­le. Tämä on hel­poin­ta val­tuu­te­tul­le.

Täl­löin kan­nat­taa an­taa toi­mi­oh­jeis­sa oh­jei­ta muun­lai­ses­ta val­von­nas­ta, jot­ta lä­hei­sil­le ei tule epäi­lyk­siä ja tur­hia rii­to­ja va­ro­jen vää­rin­käyt­tö­e­päi­lys­ten ta­kia. Voi­daan esi­mer­kik­si an­taa oh­jeet, et­tä kun yk­si lap­si toi­mii edun­val­vo­ja­na, ti­li­ot­teet pi­tää esit­tää myös muil­le si­sa­ruk­sil­le.

Laki edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­ses­ta (648/2007) löy­tyy tääl­tä.

Lue myös: Mitä eroa on edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sel­la ja edun­val­von­nal­la?

Mik­si edun­val­von­ta­val­tuu­tus?

●  Voin it­se va­li­ta luo­tet­ta­van hen­ki­lön, joka hoi­taa asi­oi­ta, kun en it­se enää pys­ty sii­hen.

● Voin an­taa val­tuu­te­tul­le tar­kat oh­jeet omai­suu­den hoi­dos­ta, esi­mer­kik­si mikä omai­suus myy­dään ja mikä omai­suus on säi­ly­tet­tä­vä.

● Voin an­taa val­tuu­te­tul­le oi­keu­den myy­dä kiin­te­ää omai­suut­ta il­man maist­raa­tin lu­paa.

● Voin an­taa val­tuu­te­tul­le la­kia laa­jem­pia oi­keuk­sia toi­mia, esi­mer­kik­si luo­pua tes­ta­men­tis­ta.

● Voin mää­rit­tää, mi­ten ha­lu­an jär­jes­tää val­tuu­te­tun toi­mien val­von­nan. Voin an­taa oh­jei­ta val­tuu­te­tun palk­ki­os­ta.

● Val­tuu­tus on va­ro­toi­mi. Se ei vält­tä­mät­tä tule iki­nä voi­maan, jos toi­mi­kel­poi­suu­te­ni säi­lyy elä­män lop­puun as­ti tai tar­vet­ta sen voi­maan­pa­ne­mi­sel­le ei muu­toin tule.

Al­la näet kol­me esi­merk­ki­ta­paus­ta edun­val­von­nas­ta.

1. Äi­ti oli kuol­lut ai­em­min

Ky­sy­mys:

Äi­ti oli kuol­lut ai­em­min. Äi­din kuo­lin­pe­sän osak­kai­ta oli­vat kak­si las­ta ja les­ki. Isä oli asu­nut yk­sin puo­li­soi­den yh­tei­so­mis­tuk­ses­sa ol­lees­sa oma­ko­ti­ta­los­sa. Isä de­men­toi­tui niin, et­tei hän enää ol­lut oi­keus­toi­mi­kel­poi­nen ja jou­tui muut­ta­maan pal­ve­lu­a­sun­toon. Lap­set ha­lu­si­vat teh­dä osi­tuk­sen kuo­lin­pe­sän ja les­ken vä­lil­lä ja saa­da isän osuu­den asun­nos­ta omiin ni­miin­sä, kos­ka isä ei sitä enää tar­vin­nut. Mi­ten asia voi­daan hoi­taa?

 Vas­taus:

Kiin­teis­tön omis­ta­vat puo­lik­si äi­din kuo­lin­pe­sä ja isä. Les­kek­si jää­neel­le isäl­le on ha­et­ta­va edun­val­vo­ja edus­ta­maan hän­tä teh­tä­vis­sä oi­keus­toi­mis­sa.

Jos omai­suus osi­te­taan so­pi­muk­sin kuo­lin­pe­sän ja les­ken vä­lil­lä, maist­raa­tis­ta täy­tyy ha­kea lupa osi­tus- ja pe­rin­nön­ja­ko­so­pi­muk­sen te­ke­mi­seen. Toi­nen vaih­to­eh­to on ha­kea kä­rä­jä­oi­keu­del­ta pe­sän­ja­ka­ja te­ke­mään omai­suu­den osi­tus ja pe­rin­nön­ja­ko.

Osi­tuk­sen jäl­keen isä omis­taa puo­let kiin­teis­tös­tä ja kuo­lin­pe­sä puo­let. Jos kuo­lin­pe­säs­sä teh­dään pe­rin­nön­ja­ko, mo­lem­mat lap­set saa­vat yh­den nel­jä­so­san kiin­teis­tös­tä.

Edun­val­vo­ja ei saa teh­dä pää­mie­hen­sä puo­les­ta epä­e­dul­li­sia toi­mia. Hän ei voi esi­mer­kik­si lah­joit­taa isän osuut­ta kiin­teis­tös­tä lap­sil­le tai so­pia las­ten kans­sa käy­pää hin­taa alem­mas­ta kaup­pa­hin­nas­ta.

Tä­män vuok­si las­ten ai­noa mah­dol­li­suus saa­da isän osuus kiin­teis­tös­tä on teh­dä kaup­pa, jos­sa lap­set os­ta­vat isäl­tä puo­let kiin­teis­tös­tä. Tä­hän tar­vi­taan maist­raa­tin lupa.

Maist­raa­tin lu­pa­ha­ke­muk­sen liit­teek­si tar­vi­taan muun mu­as­sa ar­vi­o­lau­sun­to kiin­teis­tös­tä, jot­ta voi­daan tar­kis­taa, et­tä kiin­teis­tö myy­dään to­del­li­seen käy­pään ar­voon.

Kun maist­raat­ti on an­ta­nut lu­van kiin­teis­tön myy­mi­sel­le, edun­val­vo­ja voi isän edus­ta­ja­na myy­dä puo­li­o­suu­den kiin­teis­tös­tä suo­raan lap­sil­le. Kaup­pa­hin­ta mak­se­taan to­del­li­se­na, ja os­ta­jat mak­sa­vat myös 4 %:n va­rain­siir­to­ve­ron kaup­pa­hin­nas­ta. Kun isä kuo­lee, lap­set pe­ri­vät muun mu­as­sa mak­sa­man­sa kaup­pa­sum­man, jos sitä on vie­lä jäl­jel­lä, ja mak­sa­vat sii­tä pe­rin­tö­ve­ron.

Mi­ten asi­an oli­si voi­nut hoi­taa, jos isä oli­si ol­lut vie­lä oi­keus­toi­mi­kel­poi­nen?

En­sin oli­si voi­tu teh­dä omai­suu­den osi­tus il­man pe­sän­ja­ka­jaa tai maist­raa­tin lu­paa so­pi­mu­so­si­tuk­sin. Tä­män jäl­keen isä oli­si voi­nut lah­joit­taa puo­li­o­suu­den kiin­teis­tös­tä rin­ta­pe­ril­li­sil­le ta­sa­o­suuk­sin. Rin­ta­pe­ril­li­set oli­si­vat saa­neet kiin­teis­tön heti omiin ni­miin­sä ja mak­sa­neet lah­jas­ta lah­ja­ve­ron. Täl­löin kiin­teis­tös­tä ei oli­si ai­ka­naan isän kuol­tua tul­lut mak­set­ta­vak­si pe­rin­tö­ve­roa.

2. Iso­äi­ti kuo­li

Ky­sy­mys:

Iso­äi­ti kuo­li. Hän oli tes­ta­men­tan­nut osan omai­suu­des­taan lap­sel­leen ja osan tä­män alai­käi­sel­le lap­sel­le. Tes­ta­ment­ti ei ol­lut sel­keä. Mitä käy­tän­nön toi­mia tämä ai­heut­ti kuo­le­man jäl­keen ja omai­suu­den hoi­dos­sa?

Vas­taus:

Alai­käi­sen lap­sen edun­val­vo­ja on lain pe­rus­teel­la hä­nen van­hem­pan­sa. Van­hem­pi ei saa kui­ten­kaan edus­taa las­ta oi­keus­toi­mes­sa, jos­sa vas­ta­puo­le­na on hän it­se tai hä­nen avi­o­puo­li­son­sa.

Tä­män vuok­si kum­pi­kaan lap­sen van­hem­mis­ta ei saa edus­taa hän­tä iso­äi­din pe­sän­sel­vi­tyk­ses­sä ja pe­rin­nön­ja­os­sa. Lap­sel­le on ha­et­ta­va edun­val­vo­jan si­jai­nen edus­ta­maan hän­tä.

Jos tes­ta­ment­ti ei ole sel­keä, lie­nee yk­sin­ker­tai­sin­ta ha­kea kuo­lin­pe­sään pe­sän­sel­vit­tä­jä ja -ja­ka­ja, jol­loin hä­nen rat­kai­suun­sa pe­rin­nön­ja­os­ta ei tar­vit­se ha­kea maist­raa­tin lu­paa. Edun­val­vo­jan si­jai­nen voi hy­väk­syä pe­sän­ja­ka­jan te­ke­män rat­kai­sun, jos kat­soo sen lap­sen edun mu­kai­sek­si. Tä­män jäl­keen edun­val­vo­jan si­jai­sen teh­tä­vä päät­tyy.

It­se omai­suu­den ta­lou­del­li­nen hoi­to on var­si­nai­sen edun­val­vo­jan eli van­hem­pien vas­tuul­la. Kun omai­suut­ta on yli 20 000 eu­roa, edun­val­von­ta kir­ja­taan maist­raa­tin re­kis­te­riin, ja var­si­nai­sen edun­val­vo­jan on vuo­sit­tain teh­tä­vä tili lap­sen ni­mis­sä ole­van omai­suu­den hoi­ta­mi­ses­ta.

3. Äi­ti oli de­men­toi­tu­nut

Ky­sy­mys:

Äi­ti oli de­men­toi­tu­nut. Hä­nen pank­ki­a­si­an­sa hoi­tui­vat luo­tet­ta­van naa­pu­rin avus­tuk­sel­la. Lap­si ha­lu­si ryh­tyä äi­tin­sä edun­val­vo­jak­si, jot­ta oli­si saa­nut ol­la päät­tä­mäs­sä äi­din asi­oi­den hoi­ta­mi­ses­ta. Äi­dil­lä ja lap­sel­la oli huo­not vä­lit, ja äi­ti vas­tus­ti edun­val­vo­jan mää­rää­mis­tä. Kuka rat­kai­si asi­an ja mää­rät­tiin­kö edun­val­vo­ja?

Vas­taus:

Lap­si saat­toi ha­kea äi­dil­leen edun­val­vo­jan mää­rää­mis­tä äi­din ko­ti­pai­kan kä­rä­jä­oi­keu­des­ta. Kun äi­ti vas­tus­ti edun­val­vo­jan mää­rää­mis­tä, kä­rä­jä­oi­keus jär­jes­ti asi­as­sa suul­li­sen is­tun­non, jos­sa äi­tiä kuul­tiin. Vaik­ka äi­ti ei ol­lut täy­sin toi­min­ta­ky­kyi­nen, ei ol­lut epäi­lys­tä sii­tä, et­tei­vät­kö äi­din ta­lou­del­li­set asi­at oli­si hoi­tu­neet naa­pu­rin avus­tuk­sel­la. Tä­män vuok­si pe­rus­tei­ta edun­val­vo­jan mää­rää­mi­seen ei ol­lut.

Edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sen voit teh­dä it­se kir­jal­li­ses­ti. Voit sii­nä an­taa tar­kat oh­jeet it­se­si ja omai­suu­te­si hoi­dos­ta.

Asi­an­tun­ti­jam­me otk, va­ra­tuo­ma­ri ja asi­a­na­ja­ja Ilo­na Pii­ro­nen on eri­kois­tu­nut per­he- ja pe­rin­tö­oi­keu­teen.

Jut­tu on alun­pe­rin jul­kais­tu Oma Ai­ka 5/2013 -leh­des­sä.

Lue myös:

10 fak­taa: Tun­ne oi­keu­te­si avo­lii­tos­sa

Kun van­hem­pa­si tar­vit­se­vat apua, ase­ta ra­jat - älä uh­rau­du

Kun omat van­hem­mat van­he­ne­vat: "Vä­lil­lä tun­tuu ras­kaal­ta, kun mi­kään loma ei oi­kein ole lo­maa"