Artikkeli

Mitä teen, kun vanhemman kyky hoitaa asioitaan heikkenee?

Edunvalvonta on laissa säädetty järjestelmä suojaamaan sellaisten ihmisten etuja, jotka eivät enää itse kykene huolehtimaan asioistaan. Miten se toimii?

Mil­loin lä­hei­sel­le täy­tyy miet­tiä uu­sia kei­no­ja ta­lou­del­lis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­sek­si?

Kun hän ei enää pys­ty hoi­ta­maan omia ta­lou­del­li­sia asi­oi­taan fyy­si­sen es­teen tai hen­ki­sen es­teen vuok­si, hen­ki­lö vel­kaan­tuu ja las­kut jää­vät hoi­ta­mat­ta tai kun hän ei enää pys­ty ot­ta­maan kan­taa isoi­hin ta­lou­del­li­siin pää­tök­siin, joi­ta on vält­tä­mä­tön­tä teh­dä.

Täy­tyy­kö ai­na ha­kea edun­val­vo­jaa, jos epäi­lee lä­hei­sen oi­keus­toi­mi­kel­poi­suut­ta?

Ei tar­vit­se. Edun­val­vo­jaa ei tar­vi­ta, jos asi­at hoi­tu­vat muul­la ta­voin. Usein lap­set tai puo­li­so hoi­ta­vat lä­hei­sen ta­lou­del­li­sia asi­oi­ta il­man vi­ral­lis­ta ase­maa lä­hei­sen edus­ta­ja­na. En­si­si­jai­nen kei­no on hoi­taa asi­oi­ta val­ta­kir­jan avul­la. Jos hen­ki­lö on teh­nyt edun­val­von­ta­val­tuu­tuk­sen, val­tuu­tuk­sen voi­maan saat­ta­mi­nen on en­si­si­jai­nen edun­val­von­taan näh­den.

Jos pank­ki kiel­täy­tyy mak­sa­mas­ta las­ku­ja tai hen­ki­löl­lä ei ole ke­tään lä­heis­tä asi­oi­den hoi­ta­jaa, hen­ki­löl­le on ha­et­ta­va jul­kis­ta edun­val­vo­jaa.

Mik­si edun­val­vo­jaa ei kan­na­ta ai­na ha­kea?

Edun­val­von­taa sään­te­lee laki hol­hous­toi­mes­ta ja tar­kat mää­räyk­set sii­tä, mi­ten omai­suut­ta hoi­de­taan ja mi­ten sii­tä teh­dään vuo­sit­tain ti­li­tys. Ti­li­tys­ten te­ke­mi­ses­sä voi ol­la iso työ omai­suu­den laa­dus­ta ja laa­juu­des­ta riip­pu­en. Jos asi­at hoi­tu­vat hy­vin muu­ten, vi­ral­li­sel­le edun­val­von­nal­le ei ole tar­vet­ta.

Kuka voi puut­tua asi­aan, jos epäi­lee jon­kun tar­vit­se­van apua ta­lou­sa­si­oi­den hoi­ta­mi­seen?

Kuka ta­han­sa voi teh­dä maist­raa­til­le il­moi­tuk­sen edun­val­von­nan tar­pees­sa ole­vas­ta hen­ki­lös­tä. Maist­raat­ti aloit­taa täl­löin vi­ran puo­les­ta sel­vi­tyk­sen asi­as­ta, jos il­moi­tus on ol­lut pe­rus­tel­tu.

Myös hoi­ta­va lää­kä­ri voi il­moit­taa asi­as­ta. Tuo­mi­ois­tui­men tuo­ma­ril­la ja mää­rä­tyl­lä pe­sän­ja­ka­jal­la on vel­vol­li­suus puut­tua asi­aan, jos on syy­tä epäil­lä oi­keus­toi­mi­kel­poi­suut­ta.

Kuka va­li­taan edun­val­vo­jak­si?

En­si­si­jai­ses­ti edun­val­vo­jak­si yri­te­tään löy­tää joku hen­ki­lön lä­hei­nen. Jos sel­lais­ta ei ole, edun­val­vo­jak­si mää­rä­tään yleen­sä ylei­nen edun­val­vo­ja. Ylei­sil­lä edun­val­vo­jil­la on hy­vin pal­jon asi­ak­kai­ta. Tä­män vuok­si yk­si­löl­li­sem­pää edun­val­von­taa saa, jos edun­val­vo­ja­na toi­mii lä­hei­nen tai muu it­se va­lit­tu luo­tet­tu hen­ki­lö.

Kuka ar­vi­oi hen­ki­lön oi­keus­toi­mi­kel­poi­suu­den?

Yleen­sä hoi­ta­va lää­kä­ri an­taa pyyn­nös­tä ar­vi­on po­ti­laan edun­val­von­nan tar­pees­ta. Apu­na käy­te­tään usein MMSE-tes­tiä, mut­ta tämä ei yk­sin rii­tä ar­vi­on pe­rus­teek­si.

Mikä on MMSE-tes­ti?

MMSE on ly­hyt muis­tin ja tie­don­kä­sit­te­lyn ar­vi­oin­tiin tar­koi­tet­tu ns. mi­ni­tes­ti. MMSE on help­po ja va­kiin­tu­nut ylei­seen käyt­töön sekä an­taa hel­pos­ti do­ku­men­toi­ta­van nu­mee­ri­sen ar­von tu­lok­sek­si. Se so­vel­tuu eden­neen de­men­tia-as­tei­sen muis­ti­sai­rau­den seu­lon­taan ja seu­ran­taan, mut­ta ei var­hai­sen tai lie­vän muis­ti­sai­rau­den seu­lon­taan. Kou­lu­tus­ta­so ja so­si­aa­li­nen ase­ma vai­kut­ta­vat tes­ti­tu­lok­seen.

Mitä oi­keus­toi­mi­kel­poi­suus tar­koit­taa?

Oi­keus­toi­mi­kel­poi­nen on täy­si-ikäi­nen hen­ki­lö, jol­la on riit­tä­vä ym­mär­rys­ky­ky oi­keus­toi­meen. Tyy­pil­li­siä oi­keus­toi­mia ovat vaik­ka­pa kaup­pa, vaih­to tai lah­ja. Oi­keus­toi­mi­kel­vot­to­man hen­ki­lön eli va­jaa­val­tai­sen puo­les­ta toi­mii hä­nen edun­val­vo­jan­sa.

Oi­keus­toi­mi­kel­poi­sen te­ke­mät so­pi­muk­set ovat läh­tö­koh­tai­ses­ti pä­te­viä. Poik­keuk­se­na voi ol­la ti­lan­ne, jos­sa hen­ki­lö ei so­pi­muk­sen te­ko­het­kel­lä ole kun­nos­sa het­kel­li­sen psyyk­ki­sen häi­ri­ön tai esi­mer­kik­si vah­van hu­ma­la­ti­lan ta­kia.

Jos oi­keus­toi­mi­kel­vo­ton te­kee so­pi­muk­sen, se ei ole pä­te­vä, vaik­ka toi­nen osa­puo­li ei oli­si tien­nyt oi­keus­toi­mi­kel­vot­to­muu­des­ta. Va­jaa­val­tai­nen­kin voi teh­dä vä­häi­siä ja ta­va­no­mai­sia oi­keus­toi­mia esi­mer­kik­si ruo­ka­os­tok­sil­la.

 

Lue Myös